Browsing by Subject "tapaustutkimus"

Objectives. The purpose of the study is to study the experiences of 5–6-year-old kindergarteners from swimming school. The study is interested in what kind of experiences children have from swimming school, how they describe their own swimming skills and what significance play plays in swimming school. The theoretical background of the study is built on three main themes. Initially, pre-school children are treated as mobile, physical activity, motor development and learning, basic motor skills, exercise skills and motivation in children's exercise. The next big theme is swimming lessons and the concepts that are central to it. Finally, we turn to experience as a phenomenon. The study has a self-reflective approach. Methods. Twelve children aged 5 to 6 years participated in the study. The group of children was from a kindergarten in South Helsinki. The research material was obtained through participatory observation and an individual interview. I myself work as a teacher in a swimming school group. The analysis of the research interview material was performed by phenomenological and narrative analysis. Results and conclusions. Children’s experiences of swimming school varied according to their previous experiences in the water. They also felt, for example, that different things were nice and not nice things at a swimming school. Most of the children felt that they had learned to swim during swimming school. The children were motivated towards the swimming school. This was evident in their interest in training, and their motivation also emerged in the children's speeches. The importance of free play in the swimming school was highlighted in the children's interviews as well as during the swimming school period. Time must be left for free play, even if it is a guided swimming school. Free play was important for the children and learning also takes place during it. In general, good teaching and differentiation as well as individualization are emphasized in swimming lessons.

Lammaistenlahden kulttuurimaisema on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Kokemäenjoen rannalla Nakkilan ja Harjavallan rajalla. Siihen kuuluu alueita keskiajalla syntyneistä Lammaisten, Pirilän ja Torttilan kylistä. Tämä kulttuuriympäristö koostuu Harjavallan voimalaitoksesta sekä näiden kolmen kylän vanhojen talonpoikaisten kantatilojen rakennuksista. Pitkästä historiastaan ja aiemmasta keskeisestä asemastaan huolimatta näistä kantatiloista, niiden talonhaltijoista ja ympäristön kehityksestä on ollut vain hajanaisia tietoja, vaikka selvää yleistä mielenkiintoa niitä kohtaan on. Tutkimuksessa kertynyt tarkempi tieto tukee myös alueen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja rikastuttaa kirjallisuudessa esitettyjä yleisiä käsityksiä tutkituista ilmiöistä. Tutkimuksessa selvitettiin ja selitettiin näiden kylien tilarakenteen ja niiden kantatilojen kokonais- ja viljelyalojen kehitystä 1750-luvulta 1980-luvulle sekä niiden torppien kehitystä. Lisäksi selvitettiin näitä kantatiloja isännöineet talonhaltijat sekä analysoitiin sukulaisuuksien vaikutuksia kantatilojen suvussa säilymiseen. Kuuden eri kylissä keskeisesti vaikuttaneen talonhaltijan toimintaa tutkittiin muita tarkemmin. Ympäristön osalta tarkasteltiin maankäytön kehittymistä kylien koko alueella ja rakennuskannan kehitystä kulttuurimaiseman alueen osalta. Erityisen tarkasti selvitettiin vanhinta 1800-luvulta olevaa rakennusperintöä. Kehitystä verrattiin, jos mahdollista, koko Suomen, mutta joskus myös lähialueen tai Ruotsin kehitykseen. Eri kylien ja kantatilojen kehityksistä tehtiin kokonaisarviot sekä konstruoitiin juuri tämän tutkimuskohteen kehitystä selittävä viitekehys. Lisäksi arvioitiin joidenkin yleisten teorioiden ja viitekehysten selitysvoimaa tässä tapauksessa. Valmiin tutkimusaineiston puuttuessa se koottiin alkuperäisistä tai niihin rinnastettavista lähteistä. Näitä olivat mm. maarekisterikirjan otteet, henkikirjat, eräät osittaiset talonhaltijaluettelot, vuoden 1901 ruokakuntakyselyjen vastaukset, laajojen maanmittaustoimitusten asiakirjat ja kartat, valokuvat eri ajoilta, jotkut kantatilojen edustajien haastattelut, itse tehdyt havainnot sekä sukukirjat ja muu kirjallisuus. Vertailutietoja löytyi talous- ja maataloushistorioista sekä pitäjänhistorioista. Kantatiloja oli vuonna 1750 yhdeksän ja enimmillään halkomisten jälkeen 1800-luvun alussa 14, mutta 1980-luvulla jälleen yhdeksän. Kantatiloilla säilyivät niille isojaossa jaetut maat 1800-luvun loppuun asti. Sen jälkeen ne menettivät 1980-lukuun mennessä maistaan ulkopuolisille keskimäärin 2/3. Eniten menetyksiä oli vuosina 1940–1960 johtuen pääosin sotatila- ja maanhankintalakien ym. nojalla tehdyistä pakkoluovutuksina, mutta osin myös vapaaehtoisista kaupoista ja perinnönjaoista. Vertailutietoja tälle pitkäaikaiskehitykselle ei Suomen maataloushistoriasta löytynyt. Alueen torppien määrä oli suurimmillaan jo 1860-luvulla, josta se pieneni viidesosaan 1910-luvulle mennessä eli paljon koko maan kehitystä aikaisemmin ja sitä alemmalle tasolle. Torpparien hallussa oli v. 1901 viljelymaista 6–25 % kylästä riippuen. Torpparien sosiaalisesta noususta 1900-luvun vaihteessa oli useita esimerkkejä ja välit talollisten kanssa näyttivät sopuisilta ainakin tarkemmin tutkitussa Torttilassa, jossa kehitys ei aivan vastannut tutkimus- ja muusta kirjallisuudesta syntynyttä yleiskuvaa. Kantatiloilla oli tutkimuskaudella 156 talonhaltijaa, joista 2/3 oli kaudella I (1750–1869) ja 1/3 kaudella II (1870–1989). Talonhallinnan keskikesto piteni näiden välillä 16 vuodesta 25 vuoteen, mikä johtui keskieliniän pitenemisestä. Lähisuvusta saatu sukutila pysyi suvussa todennäköisemmin kuin ulkopuolelta hankittu ostotila, vaikka näiden ero pienenikin kaudella II. 1930-luvulla yhä toimineista kantatiloista oli samassa suvussa pysynyt 100–150 vuoden ajan suhteellisesti useampi kuin vertailukohtana käytetyssä laajassa ruotsalaisessa tutkimuksessa. Vain Torttilassa ryhmäkylä hajosi ja viljelymaan määrä kasvoi siten, kuin ympäristöhistoriassa yleensä esitetään. Lammaisissa ryhmäkylästä katosivat talot, kunnes jäljellä oli vain yksi. Pirilässä ryhmäkylässä on yhä kolme taloa entisillä paikoillaan. Kaikkien kylien maankäyttöön vaikuttivat suurten laitosten kuten Satalinnan parantolan, Harjavallan voimalaitoksen ja Torttilan teollisuusalueen rakentamiset myöhempine laajennuksineen ja uusine asuinalueineen. Pääosa kaikkien kolmen kylän alueista on kuitenkin säilynyt maaseutumaisena. Vanhimmasta 1800-luvun rakennusperinnöstä on yhä jäljellä yhteensä 21 rakennusta viidellä eri kantatilalla. Niistä 1/3 on asuinrakennuksia, 1/3 talousrakennuksia ja 1/3 pienempiä rakennuksia kuten aittoja. Vanhimmat asuinrakennukset ovat nykyisten tietojen mukaan 1800-luvun alusta. Tutkimuksessa kootun viitekehyksen mukaan tämän tutkimuskohteen kehitystä selittävät kulloisetkin instituutiot, talonhaltijoiden oma toiminta, suuret laitokset, kantatilojen ja niiden hallinnan tilanteet, yhteiskunnan ja maatalouden yleinen kehitys ja tilanne sekä sattumat. Hyvin yleisistä teorioista tutkimuskohteen kehitystä selitti parhaiten Giddensin strukturaatioteoria täydennettynä MacRaildin ja Taylorin esittämällä tavalla mm. mentaalisilla rakenteilla kuten asenteilla.

Due to technological evolution, our work-culture has become more expert-focused and fast-paced. Work's fast pace and abstract assignments can lead to situations where workers can't evaluate whether their own actions are meeting the expectations. Therefore, the feedback from the other people becomes more important. Feedback enables well-being at the workplace and personal development and therefore can be associated with the work community's- and, finally, the society's operability. The feedback communication at the workplace has been somewhat studied, but also has been criticized for still being one-sided, postpositivist and carried out by the same format. The aim of this study is primarily to produce new, qualitative information about the feedback communication between superiors and their subordinates primarily for the scientific community and secondly for Yleisradio. The first research goal was to describe how subordinates define feedback. The second goal was to understand and describe those perceptions and experiences that subordinates have of their superior's feedback. This thesis was a qualitative case study, and it was carried out for public broadcasting company, Yleisradio. The study was conducted using qualitative methods. The data was collected by interviewing nine (9) employees working in Yleisradio. A semi-structured theme interview was used as a research method and the data was analyzed using thematic analysis method. The interviewees' age ranged from 25 to over 60 years and had been working at Yleisradio from four to over 40 years. Some of the interviewees were manual workers and some were working as content providers. According to the results the employees had many ways of describing feedback. Nine (9) main concepts that employees used to describe feedback were found: 1) All communication, 2) verbal feedback, 3) nonverbal feedback, 4) information sharing, 5) workplace atmosphere, 6) trust and getting work tasks, 7) self evaluation, 8) rewards and 9) silence "i.e. lack of feedback". The interviewees had multiple experiences from their superior's feedback. According to the interviewees, positive feedback was rewarding, increased work motivation and the work community's positive atmosphere. On the other hand, the positive feedback alone is not yet enough and negative feedback is needed as well in order to advance at work. According to the interviewees negative feedback could be divided into constructive and destructive feedback. Constructive feedback was seen as legitimate and work related and didn't get personal. Constructive feedback was created in a dialog and solutions were co-created. Destructive feedback was inappropriate, got too personal and the receiver of the feedback was not listened to. Destructive feedback was also tenuous, no solutions were created and there were no possibilities to improve one's performance or work. Feedback was also experienced as destructive when the person giving feedback was not considered wise or up to date on the situation at hand. The results and conclusions of this study were mostly similar with the previous feedback research. On the other hand the interviewees of this study were describing feedback in more versatile ways than had been described in earlier studies. For example, information sharing has not been part of the concept of feedback in most of the studies. In this thesis the concept of feedback has been extended to be more diverse. Although it must be noted that the data of this study was relatively small and therefore no generalizations can be made based on this study. More research is needed to be conducted on the matter to be able to generalize this study's results to apply to supervisor-subordinate feedback communication in work communities in general.

The purpose was to study handmade underwear and their making in 2010's Finland. The study examined features of handmade underwear, which include the range of underwear types, the structure of underwear and the aesthetic style of underwear. The study also aimed to understand craft enthusiasts motivations for making underwear, both relating to underclothes themselves and to general values and attitudes. The theoretical viewpoints examined in the study were processes and meanings of making crafts, DIY-culture as well as styles, history and meanings of underwear. The research strategy was qualitative case study and it was based on data triangulation. Both the features of handmade underwear and the motivations for their making were examined with photographs and texts published in the Internet as well as qualitative questionnaire responses. The visual and textual data was collected from two sewing-related Facebook-groups and individual blogs and the data consisted of 65 photographs and 122 files that included text or both photographs and text. The questionnaire responses were collected using online questionnaire and the final data included 51 responses. The data was analyzed by using content analysis with theoretical approach and Atlas.ti 7.5.10 was used as a software tool in the analysis. Making underwear by hand could be seen as a small phenomenon among craft enthusiasts on the Internet. Underwear types examined in the study were bras and underpants for women, men and children. The structures and materials of the handmade underwear were mainly similar to industrially made ones. However there was more diversity in the aesthetic styles of the handmade underwear. The most frequent aesthetic styles were colorfulness, use of different types of printed fabrics, use of recycled and leftover materials as well as playful, joyful and humoristic expressive style. The most important motivations for making underwear were related to the clothes themselves, the most common reason being need for fit and comfort. Furthermore quality of the product and need for individual look were motivations that relate to the product. Motivations that relate to values and attitudes were economic benefit, ecological and ethical reasons, fulfilling craft enthusiasts lifestyle and aiming at self-sufficiency. The economic and ecological values were seen in utilization of leftover materials, which was a common motivation for making underwear. According to this study the making of handmade underwear appears to have influences of DIY-craft, which includes aspects of individuality, consumption and taking responsibility of one's own needs.

Tutkielma tarkastelee sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyviä odotuksia. Työ on tapaustutkimus, jossa tutkitaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmä- ja toiminnanmuutoshanketta Apottia. Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Helsingin, Vantaan, Kirkkonummen, Kauniaisen, Tuusulan ja Keravan yhteinen tietojärjestelmä- ja toiminnanmuutoshanke, jossa hankitaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä sekä uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjä. Tutkielmassa Apotin hankkimaa tietojärjestelmää lähestytään dataintensiivisenä teknologiana. Apotti-hanke liitetään osaksi terveyden, hyvinvoinnin ja yhteiskunnan datafikaatiota, eli sosiaalisen elämän muuntamista digitaaliseksi ja vertailukelpoiseksi dataksi. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään tieteen- ja teknologiantutkimuksen teknologian sosiaalisen muotoutumisen näkökulmaa sekä odotusten sosiologiaa. Odotusten sosiologiaa hyödyntämällä työssä tutkitaan Apottiin liittyviä kollektiivisia odotuksia. Odotusten sosiologian mukaan julkilausutut kollektiiviset odotukset ohjaavat teknologian suunnittelua sekä teknologista toimintaa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten Apotti-hankkeessa hankittavan uuden Apotti-järjestelmän odotetaan muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä yhteiskuntaa. Tutkielman aineistona toimii haastattelu- ja asiakirja-aineisto. Haastatteluaineisto koostuu viiden Apotissa pitkään työskennelleen sosiaali-, terveys- ja IT-alan asiantuntijan haastattelusta. Asiakirja-aineisto on koottu Apotin julkaisemista uutiskirjeistä, tiedotteista, blogeista ja videoista sekä hankkeeseen liittyvistä julkisista asiakirjoista. Aineistojen pohjalta on muodostettu kuvaus Apotti-hankkeen kulusta ensimmäiseen käyttöönottoon asti. Haastatteluaineistolle on tehty temaattinen analyysi, jonka pohjalta tarkastellaan Apotti-järjestelmään liittyviä odotuksia haastattelu- ja asiakirja-aineistoa hyödyntäen. Työssä havaitaan Apottiin liittyvän julkiseen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan suoraan kytkeytyviä sekä muita yhteiskunnallisia ja taloudellisia odotuksia. Apotin järjestelmähankintaan liittyy odotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmämarkkinoiden uudistamisesta. Tietojärjestelmämarkkinoihin liittyvät odotukset kytkeytyvät koettuihin epäonnistumisiin aiemmissa tietojärjestelmähankinnoissa, ja Apotin järjestelmähankinnalla tavoitellaan tietojärjestelmämarkkinoiden parantamista. Uuden Apotti-järjestelmän odotetaan muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työtä ohjaamalla työntekijöiden työskentelyä sekä yhtenäistämällä järjestelmää käyttävien yksiköiden toimintatapoja. Asiakkaiden ja potilaiden odotetaan saavan uudesta järjestelmästä parempia mahdollisuuksia omahoitoonsa. Samalla järjestelmästä saatavan datan avulla odotetaan voitavan puuttua ennakoivasti ihmisten kohtaamiin terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin. Apotissa odotetaan myös, että uuden järjestelmän myötä tutkijat ja sosiaali- ja terveysalan yritykset voivat kiinnittyä kiinteämmin osaksi julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Uudesta järjestelmästä odotetaan saatavan enemmän ja parempaa dataa tutkimuskäyttöön, ja järjestelmän odotetaan tuovan uusia tapoja kerätä tutkimusdataa. Apotin ympärille rakennetaan yritysekosysteemiä, jonka avulla sosiaali- ja terveysalan startup-yritykset halutaan integroida osaksi uutta Apotti-järjestelmää. Tutkielma osoittaa dataintensiivisten teknologioihin liittyvien odotusten muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja tavoitteenasetteluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon työn ja asiakkuuksien odotetaan muuttuvan dataintensiivisten teknologioiden myötä. Näiden odotusten toteutuminen on kuitenkin epävarmaa, sillä asiakkaat ja työntekijät voivat käyttää teknologioita eri tavoilla kuin on suunniteltu. Odotusten sosiologian näkökulmasta teknologian käyttöönoton onnistumiseksi loppukäyttäjät pyritään puhumaan kollektiivisten odotusten avulla teknologian puolelle ja käyttämään teknologiaa halutuilla tavoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollossa dataintensiivisten teknologioiden käyttöä oikeutetaan eri tavoin, eivätkä kaikki tavoitteenasettelut liity sosiaali- ja terveydenhuollon ydintoimintojen parantamiseen. Tutkielmassa ehdotetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon datafikaation tutkimuksen tulisi tarkastella ja arvioida julkisen sektorin dataintensiivisiin teknologioihin liittyviä tavoitteita, ja pohtia, mikä on kaikkien kansalaisten etua ajavien tavoitteiden rooli dataintensiivisten teknologioiden aikakaudella. Tutkielman lopuksi arvioidaan odotusten sosiologian näkökulman hyödyllisyyttä yhteiskunnan datafikaation ja Apotin kaltaisten sosioteknisten muutosten tutkimuksessa.

Seksityöntekijät kohtaavat väkivaltaa ja syrjintää kaikkialla maailmassa. Viime vuosina älypuhelimien ja internetin käyttö on yleistynyt nopeasti seksityöntekijöiden keskuudessa, mikä mahdollistaa erilaisten turvasovellusten kehittämisen heidän tarpeisiin soveltuviksi. Parhaimmillaan teknologian avulla on mahdollista edistää ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta globaalisti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan seksityöntekijöille suunnatun mobiililaitteella toimivan turvasovelluksen kehittämisprosessia. Tutkimustehtävänä on analysoida, millaisia erityispiirteitä seksityöntekijöille suunnattuun turvasovelluksen kehittämiseen liittyy. Tutkimus on toteutettu Sosiaaliasema X:n alaisuudessa toimivan Artemiksen sateenvarjo -hankkeen yhteydessä. Sovellusprojektin tavoitteena on kehittää vertaisuuteen pohjautuva turvasovellus seksityöntekijöille. Sen suunnitteluun ja kehittämiseen on osallistunut Sosiaaliasema X:n lisäksi teknologia- ja sosiaalialan asiantuntijoita sekä seksityöntekijöitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kiinnittyy teknologian sosiaalisen muotoutumisen viitekehykseen, seksityön tutkimukseen sekä sellaiseen sosiaalityön tutkimukseen, jossa tarkastellaan teknologian kehittämistä sosiaalialalla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa hyödynnetään etnografista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto on tuotettu Artemiksen sateenvarjo -hankkeen yhteydessä vuosina 2017–2018. Hanke ja aineiston tuottaminen ulottuvat maantieteellisesti Suomeen ja Intiaan. Tutkimuksessa hyödynnetään aineistotriangulaatiota, jossa yhdistyvät teemahaastattelut, havainnointi, kyselylomakeaineisto sekä muu projektin ohessa tuotettu materiaali. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Ainutlaatuisen aineiston kautta etsitään vastauksia siihen, millaisia erityispiirteitä seksityöntekijöiden teknologian kehittämisprosessiin liittyy ja miten nämä erityispiirteet on huomioitu sovelluksen toteutuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että seksityöntekijöiden turvasovelluksen kehittämisprosessiin liittyvät erityispiirteet kytkeytyvät yhteistoiminnalliseen kehittämisprosessiin, seksityön toimintaympäristöön ja sovelluksen kansainväliseen käytettävyyteen sekä käyttäjäryhmään liittyviin erityispiirteisiin. Yhteistoiminnallisessa kehittämisprosessissa korostuvat sidosryhmien välinen yhteistoiminta, aktivismi ja vapaaehtoistoiminta sekä vuorovaikutteinen oppiminen. Seksityön toimintaympäristöön ja sovelluksen kansainväliseen käytettävyyteen liittyvät erityispiirteet nousevat esiin sovelluksen turvaratkaisussa, tietoturvassa ja anonymiteetissa, laitekantaan ja verkkoyhteyksiin liittyvissä kysymyksissä sekä vertaisturvassa. Käyttäjäryhmään liittyvät erityispiirteet kytkeytyivät käyttäjien kielitaitoon, luku- ja kirjoitustaidottomuuteen sekä mobiiliteknologian käyttötaitoihin.

Laadullisen tapaustutkimuksen aiheena on digitaalisuus, julkisen palvelun median muutos ja Suomen yleisradiotoimintaa säätelevän lain muutos vuosina 2017–2022. Siinä tarkastellaan perinteisten medioiden – erityisesti julkisen palvelun median, muutosta digitalisaation aikakaudella. Digitalisaation myötä perinteiset mediat ovat joutuneet mukautumaan uuteen toimintaympäristöön, digitalisoimaan ja monikanavaistamaan palveluitaan ja siirtymään entistä vahvemmin verkkoon. Murros on haastanut vanhan liiketoiminnan ja vaikuttanut journalismiin, sen prosesseihin ja käytäntöihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu julkisen palvelun teoriasta, digitalisaation murroksesta ja viestintäpolitiikan eri muodoista. Tutkimusaineisto on koottu aikaisemmasta tutkimuksesta, ja muista aihepiiriin liittyvistä dokumenteista ja lausunnoista. Tutkimuksessa käsitellään Medialiiton Yle-kantelua, sen taustoja ja sitä seuranneen lakimuutoksen vaikutuksia. Uusi muutos Ylen julkisen palvelun tehtävän sääntelyyn ja Yle-lain 7 §:ään, rajoittaa jatkossa sen mahdollisuutta julkaista tekstimuotoisia sisältöjä osana julkisen palvelun tehtävää. Lakimuutoksesta merkittävän teki se, että aiemmin Suomessa ei ollut rajattu Ylen julkisen palvelun tehtäviä. Aikaisemmat lain muutokset olivat ainoastaan lisänneet niitä. Muutos synnytti huolta siitä, että se voi johtaa vapaasti saatavilla olevan laadukkaan journalismin määrän ja Ylen palveluiden supistumiseen verkossa, mikä voi heikentää kansalaisten tasavertaista tiedonsaantia ja demokratian edellytyksiä. Kehitys voi lisätä vaihtoehtoisten tietolähteiden määrää ja niiden käyttöä, disinformaatiota, valeuutisointia ja sisältöjen monimuotoisuuden vähenemistä. Sosiaalisen median myötä edellä esitetyt ilmiöt ovat yleistyneet, ja samalla vähentäneet uskottavuutta perinteisiltä tietoa tuottavilta medioilta. Kansalaisten luotto ja kiinnostus tietoa tuottaviin instituutioihin on yleisesti vähentynyt. Tutkimuksen tärkeimmät havainnot liittyvät julkisen palvelun median roolin merkitykseen kriisiaikojen yhteiskunnassa. Poikkeusaikana kansalaiset ovat turvautuneet vahvemmin Yleen ja muihin julkisen palvelun medioihin, ja luottamus instituutiota ja niiden tiedonvälitystä kohtaan on kasvanut. Osa akateemikoista kannattaa instituution tehtävien laajentamista, ja sen tehtävien supistamiseen suhtaudutaan yleisesti varauksella, vaikka uusliberalistiset arvot ohjaavat entistä vahvemmin nykypäivän eurooppalaista viestintäpolitiikkaa.

The study examined a bilingual child's agency in the context of a bilingual school. Previous research has shown that supporting a pupil's agency improves his or her motivation and engagement towards school and hence also enhances learning results. The traditional roles of teacher and pupil can be changed by encouraging pupils to agency. Bilingualism is a pervasive phenomenon in the world and affects the Finnish school worlds as well. The need for language proficiency and the demands for bilingual education increase perpetually. The study sees language as a base for human action and that it is used as a tool in the expressions of agency. The study strived to find out how children express agency and how they use their mother tongues if they have two mother tongues instead of just one. The goal of the study is to examine how the agency of an English?Finnish-bilingual child is expressed through verbal communication in a classroom. The study also strived to investigate what kinds of tasks the two mother tongues are used for in interaction. The case study centers on one 11-year-old American Finnish focus student who speaks English and Finnish as her mother tongues. The data of the study were collected by videotaping in a fifth grade of a bilingual school. In addition, a semistructured interview was used to interview the focus student and her mother in order to find out what kind of language choices the child makes and how was the development of the child's bilingualism and two mother tongues supported. The data consisted of approximately 8 hours of video material. Agency and language were examined from the viewpoint of the sociocultural framework. The results were interpreted using qualitative discourse analysis. The main result of the study is that the focus student's agency was expressed in verbal communication in a classroom through three different ways: through expertise, providing humor, and playing with institutional roles. Another finding was that agency was created partly through language. The focus student used her two mother tongues consistently for different tasks, of which communicating with family, friends, and teachers was the most significant one.

Nykymuotoisen metsäsuunnittelun ongelmaksi on koettu heikko asiakaslähtöisyys. Sitä voidaan kuitenkin kehittää tuntemalla metsänomistajien tarpeet paremmin. Sen vuoksi tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tapaustutkimuksen keinoin teemahaastattelulla metsänomistajien aitoja tarpeita, jotka liittyvät metsäsuunnitelman hankkimiseen. Tutkimuksen kohteena olivat erillismetsäsuunnitelman tilanneet metsänomistajat, koska he olivat tilanneet suunnitelman omasta aloitteestaan joko metsäkeskukselta tai metsänhoitoyhdistykseltä. Haastatellut 12 henkilöä ovat aktiivisia metsänomistajia, jotka arvostavat hyvää ja tuottavaa metsää. Metsänomistajien aitoja tarpeita ovat metsänhoidolliset syyt. Metsäsuunnitelma on puukaupan apu, metsänhoitotöiden järjestyksen ja kiireellisyyden määrittäjä, metsän kokonaistilanteen selventäjä, metsän arvon ilmentäjä ja etämetsänomistajalle mielenrauhaa tuova asiakirja. Aloite suunnitelman hankkimiseen oli tullut metsänomistajalta itseltään, joten metsäammattilaisten myötävaikutus tilauspäätökseen oli vähäinen. Pääsääntöisesti metsänomistajat olivat vahvassa vuorovaikutuksessa metsäsuunnittelijan kanssa, mutta osalla yhteydenpito oli vähäistä suunnitteluprosessin aikana. Viisi metsänomistajaa 12:sta oli ollut suunnittelijan mukana maastossa. Metsänomistajat olivat pääpiirteissään tyytyväisiä suunnitteluprosessiin ja kokivat suunnitelman vastanneen tarvetta. Tutkittujen metsänomistajien toimeliaisuudesta kertoo se, että lähes kaikki olivat tehneet uuden suunnitelmansa avulla puukauppoja, taimikonhoitoa tai molempia. Monet metsänomistajat kertoivat tekevänsä metsänhoitotöitä itse, mutta useat tukeutuvat osittain ja jotkut jopa kokonaan ammattilaisen apuun. Erillismetsäsuunnittelussa itsessään on asiakaslähtöisyyden piirteitä, mutta erillismetsäsuunnitelmia tilanneita tutkimalla on hankala vastata nykymetsäsuunnittelun pahimpaan ongelmaan, asiakaslähtöisyyden puutteeseen. Uusi suunnittelujärjestelmä antanee mahdollisuuden lisätä neuvonnan määrää ja tehdä erilaisia metsäsuunnitelmia metsänomistajille. Vaikka metsänomistajat kaipaavat yhä enenevässä määrin kokonaispalvelua, tänäkin päivänä metsänomistajat ovat omatoimisia. Asiakaslähtöisyyden parantamista voidaan auttaa edelleen tutkimuksen keinoin. Järkevintä olisi tutkia mm. niitä metsänomistajia, jotka ovat tilanneet aikaisemmin suunnitelman, mutta uudella aluesuunnittelukierroksella ovat jättäneet sen tilaamatta. Olisi hyvä tietää, mikä heidän mielestään on ollut suunnitelmassa vikana ja miksi metsänomistaja on jättänyt suunnitelman tilaamatta.

Tutkielma muodostaa vastauksen kysymykseen, kuinka vaikuttavaa Euroopan unionin vallankäyttö suhteessa euroalueen jäsenvaltioihin on ollut eurokriisin jälkeen Italian ja Saksan tapausesimerkkien kautta. Tutkielmassa tarkastellaan Italialle ja Saksalle kohdistettuja maakohtaisia suosituksia ja niiden toimeenpanoa kyseisissä jäsenvaltioissa. Maakohtaiset suositukset ovat väline talouspolitiikan yhteensovittamiseksi EU:ssa. Eurokriisi on vedenjakaja euroalueen kehityksessä, sillä kriisillä oli merkittävä vaikutus euroalueen talouspolitiikan yhteensovittamista koskeviin sääntöihin. Tutkielman lähtökohta on havainto siitä, että eurokriisin aikaisten talouspolitiikan yhteensovittamisessa tehtyjen uudistusten takia EU:n instituutioita ja pääasiassa Euroopan komissiota kritisoidaan jäsenvaltioiden talouspoliittisen päätösvallan rajoittamisesta. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin vaihtelua sen suhteen, kuinka paljon jäsenvaltiot tosiasiassa noudattavat niille kohdistettuja maakohtaisia suosituksia. EU:n vallankäyttö määritellään poliittisen ja instrumentaalisen johtamisen kykynä toimia tehokkaasti yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Jotta jokin uudistus saadaan poliittiselle agendalle EU:ssa, tarvitaan korkean tason poliittista johtajuutta. Jotta epämääräiset ideat saadaan muutettua oikeudellisesti sitoviksi uudistuksiksi EU:ssa, tarvitaan lisäksi instrumentaalista johtajuutta. Poliittisessa vallassa on kyse ideoilla johtamisesta ja yhteisten tavoitteiden asettamisesta. Instrumentaalinen valta perustuu asiantuntemukseen, kykyyn ja haluun toteuttaa tai olla toteuttamatta poliittista valtaa. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, ja perustuu empiiriseen aineistontarkasteluun ja sisällönanalyysiin. Tutkimusaineisto koostuu Italialle ja Saksalle osoitetuista maakohtaisista suosituksista vuosilta 2013, 2015, 2017 ja 2019 sekä Italiaa ja Saksaa koskevista Euroopan komission maaraporteista vuosilta 2014, 2016, 2018 ja 2020. Tutkimusaineisto täydentyy Italian ja Saksan valtiovarainministeriöiden Euroopan komissiolle toimittamilla vakausohjelmilla sekä aiemmilla tutkimuksilla maakohtaisten suositusten toimeenpanosta. Tutkielma vahvistaa aiempien maakohtaisten suositusten toimeenpanoa käsitelleiden tutkimusten johtopäätöksiä Italian ja Saksan osalta. EU:n vallankäyttö suhteessa euroalueen jäsenvaltioihin eurokriisin jälkeen ei ole ollut kovin vaikuttavaa. Maakohtaisilla suosituksilla ei voida pakottaa euroalueen jäsenvaltioita muuttamaan talouspolitiikkaansa. Eurokriisin jälkeen päivitetty talouspolitiikan yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmä mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat valikoida suosituksista ja säännöistä ne, jotka parhaiten sopivat yhteen kansallisten talouspolitiikan tavoitteiden kanssa. Jotta EU:n vallankäyttö suhteessa euroalueen jäsenvaltioihin olisi voimassa olevan talouspolitiikan yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmän puitteissa vaikuttavampaa, tutkielman johtopäätös on, että poliittisen johtajuuden eli jäsenvaltioiden ja instrumentaalisen johtajuuden eli Euroopan komission välistä luottamusta tulisi vahvistaa. Jäsenvaltioiden tulisi ottaa enemmän omistajuutta euroalueen kehityksestä ja maakohtaisten suositusten sisällöistä. Maakohtaisia suosituksia ja niiden valvontaa tulisi johdonmukaistaa, tasapuolistaa ja muuttaa läpinäkyvämmäksi. Koronakriisin seuraukset vaikuttavat euroalueen kasvu- ja kehitysnäkymiin, talouspolitiikan yhteensovittamisen edellytyksiin sekä keskusteluun Euroopan keskuspankin rahapoliittisesta mandaatista vielä pitkään. Eurokriisin takia päivitetyn talouspolitiikan yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmän toimintaa tulee uudelleen arvioida suhteessa muuttuneisiin olosuhteisiin. Koronakriisi tullee entisestään syventämään taloudellisia ja sosiaalisia eroja EU:n jäsenvaltioissa ja niiden välillä. Jatkotutkimus EU:n roolista talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan yhteensovittamisessa euroalueella on tärkeää EU:n sekä talous- ja rahaliiton yleisen hyväksyttävyyden kannalta.