Browsing by Subject "tasa-arvo"

Tämä tutkimus käsittelee San Francisco 48ers joukkueen pelaajan Colin Kaepernickin vuonna 2016 aloittamaa rauhanomaista protestia poliisin mustiin kohdistamaa väkivaltaa vastaan sekä mustien ja muiden vähemmistöjen huonompia sosioekonomisia olosuhteita vastaan. Tutkimuksessani selvitän, miten isänmaallisuutta käsitellään The New York Times -lehden artikkeleissa 1.8.2016–1.1.2017 välisenä aikana ja miten toimittajat tuovat ilmi yhteiskunnan eri osapuolten näkemyksiä Colin Kaepernickin protestin yhteydessä. Lisäksi tarkastelen, miten ja mitä osapuolia The New York Timesin artikkeleissa otetaan kontekstiin Kaepernickin protestointia käsiteltäessä. Vaikka Kaepernickin aloittamasta protestista on kulunut jo useita vuosia, on se edelleen ajankohtainen. Tutkimusten mukaan mustien sosioekonominen asema jää selvästi jälkeen valkoisista. Poliisin väkivallasta tehdyt tutkimukset antavat osittain ristiriitaisia tuloksia johtuen Yhdysvaltojen viranomaisten puutteellisesta tietojen tilastoinnista paikallistasolla. Tutkimusaineistoni käsittää 17 The New York Timesin artikkelia, joissa Kaepernickin protestia tarkastellaan syvällisemmin. Tutkielmani metodina käytän kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten The New York Timesin artikkeleissa käsiteltiin Colin Kaepernickin protestia suhteessa isänmaallisuuteen? 2) Miten The New York Timesin artikkeleissa käsiteltiin amerikkalaisen yhteiskunnan eri osapuolten suhtautumista Colin Kaepernickin protestiin? Tutkimuksen aikana selvisi, että molempien tutkimuskysymysten osalta löytyi selvästi erottuvat alateemat. Isänmaallisuuteen liittyvän kysymyksen yhteydessä toimittajat toivat esille kansallislaulun, kansallislipun ja armeijan merkityksen protestoinnin kannalta. Protestointiin liittyi artikkeleiden mukaan selvästi seuraavat amerikkalaisen yhteisön eri sidosryhmät: NFL ja muut urheiluliigat, muut urheilijat, kannattajat, mustat protestoijat sekä poliitikot ja Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg. Sisältöanalyysin tulokset vahvistivat käsityksiä, joiden mukaan The New York Timesia pidetään näkemyksiltään liberaalina Yhdysvaltojen poliittisella kartalla. Tutkimuskysymysteni aiheita käsiteltiin monipuolisesti, mutta artikkeleiden osittainen pinnallisuus viittaa siihen, että The New York Times, kuten moni muukin erehtyi Kaepernickin protestin merkityksestä. Yhden miehen protestista kehittyi yli maiden ja maanosien ulottuva kansanliike.

The goal of this thesis is to study gender equality within the Finnish technology industry. Recently the imbalance between the sexes in the workplace has become a part of the general discourse. This has led to both organizations and governmental institutions taking actions to promote gender equality in the workplace. Previous research has shown that socialization into traditional gender roles affects future career choices and steers individuals into occupations where the majority of employees have the same gender identity as themselves. Furthermore, studies have shown that stereotypical perceptions about the technology industry as masculine are hindering women from seeking a career in technology. This study aims to analyze how technology companies approach gender equality within their organization and the industry in general. The research questions of this thesis are: How do technology companies relate to gender equality? Have companies taken action to promote a more gender equal staff structure? And, how do these companies write about their female employees online? Organizational studies with a social constructivist feminist approach have shown that the ideal employee is still today identified through masculine norms. Thus, women have had to create strategies for how they are doing gender in their daily work, by taking on some traditionally feminine or masculine processes and leaving others out. This thesis is based on a qualitative research approach. The research material consisted of Finnish technology companies' blog texts published on their own websites. The material consisted of 18 blog posts written by 14 companies. The material was analyzed through theme analysis. Social constructivist feminist organization theory laid the theoretical framework for this thesis. The results of this research show an active discussion on gender equality in the Finnish technology industry. The approach to the issue of having too few women in the technology industry differed greatly between the different companies. Only a few companies expressed in their blog texts an understanding that inequality originates from social constructs in society. Most companies place the responsibility of gender equality on women as individuals. There were clearly a desire to include more women in technology, but the benefits of diversity in itself were only identified by few of the researched companies. Most companies unconsciously reproduced the prevailing normative masculine power structures of the industry in their attempts to promote gender equality. The results of the research indicated a willingness in the Finnish technology industry to promote gender equality, but a lack of understanding the structural nature of the problem and the tools required to handle this challenge.

Tutkielmassa perehdytään sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen suomalaisessa sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Valtavirtaistamisen määritteleminen ja tulkinta vaihtelee suuresti esimerkiksi valtioiden ja organisaatioiden välillä. Jotta sukupuolten tasa-arvon edistämistä sotilaallisessa kriisinhallinnassa voidaan ymmärtää ja kehittää, on ensin ymmärrettävä mitä siihen pyrkivällä strategialla, valtavirtaistamisella, tarkoitetaan tässä yhteydessä. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta sotilaallisessa kriisinhallinnassa strategisella tasolla vastaavat virkamiehet ymmärtävät käsitteen tarkoittavan? 2) Mihin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta sotilaallisessa kriisinhallinnassa strategisella tasolla vastaavat virkamiehet ymmärtävät valtavirtaistamisella pyrittävän? Valittu teoreettinen näkökulma kytkeytyy feministiseen maailmanpolitiikan tutkimukseen. Tutkielma pyrkii osallistumaan erityisesti feministiseen poststrukturalistiseen turvallisuuden tutkimuksen keskusteluun kielen ja keskeisten konseptien ymmärtämisen merkityksestä. Valittu teoreettinen katsantokanta sisältää olettamuksen, että kieli järjestää ja rakentaa todellisuutta sen sijaan, että se vain kuvaisi sitä. Tutkielman näkökulmasta se, mitä valtavirtaistamisen ymmärretään tarkoittavan ja miten sitä kuvataan vaikuttavat sen toimeenpanoon. Tutkielman aineistona tarkastellaan puolustushallinnon sisäistä ohjetta Puolustushallinnon ”Naiset, rauha ja turvallisuus” toimintaohjelma vuosille 2019 - 2021 sekä seitsemän toimintaohjelman kirjoittamiseen osallistuneen tai sen toimeenpanoon keskeisessä asemassa osallistuvan puolustushallinnon virkamiehen haastatteluja. Aineistoa analysoidaan retorisen analyysin keinoin hyödyntämällä erityisesti Stephen Toulminin argumentin anatomian mallia. Mallin avulla voidaan tarkastella esimerkiksi argumentin taustalla vaikuttavia oletuksia ja perusteluita. Tutkielmassa tutkimuskysymystä 1 tarkastellaan lähtötietona ja tutkimuskysymykseen 2 pyritään vastaamaan erityisesti perusteiden ja taustatuen rakentumisen kautta. Lisäksi tutkielman analyysissä tarkastellaan mahdollisesti esiintyviä tarkennuksia ja varauksia, jotka voisivat horjuttaa valtavirtaistamisen asemaa käytettynä strategiana. Analyysin tuloksena todetaan, että valtavirtaistamiselle ei ole suomalaisen sotilaallisen kriisinhallinnan saralla yhtä yksiselitteistä määritelmää. Samanlaiset piirteet toistuivat aineistossa kuitenkin usein: valtavirtaistamisen nähdään olevan epäselvä ja muuttuva käsite, pääasiassa Puolustusvoimien ja kotimaan ulkopuolelle suuntautuvaa toimintaa, gender-näkökulmaa, joka koskee sukupuolten lisäksi operaatioalueilla heikossa asemassa olevia vähemmistöryhmiä sekä kaiken toiminnan läpäisevä periaate, mutta toisaalta pääasiassa naisia ja naisten määrää koskeva asia. Valtavirtaistamisen tarkoitus ymmärretään pitkälti instrumentaalisen hyötynäkökulman kautta: Esimerkiksi paremman tiedustelutiedon mahdollistajana. Vasta toissijaisena tarkoituksena nähdään sukupuolten tasa-arvon lisääminen erityisesti operaatioalueen siviiliväestön keskuudessa. Perusteiden taustatukena viitataan Puolustusvoimien ulkopuolisten organisaatioiden kuten ulkoministeriön ja YK:n vaatimuksiin, kannustukseen ja esimerkkiin. Toimintaohjelmassa ja haastatteluissa ei juuri kyseenalaistettu valtavirtaistamisen asemaa valittuna strategiana.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Paavalin seurakunnan toimia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi Turvallisempi seurakunta -projektin myötä. Projekti on pastori Minna Kumpukallion palvelumuotoilukoulutuksen päätehtävä. Tutkimustehtävänäni on selvittää, kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tuntemat, nettikyselyn vastauksista ilmenevät syrjimiskokemukset, pelot ja toiveet kirkkoa kohtaan huomioitiin projektissa. Tutkimukseni aineisto koostuu pastori Minna Kumpukallion palvelumuotoilukoulutuksen dokumenteista, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tehdyn nettikyselyn vastauksista, Paavalin seurakunnassa henkilökuntaa kouluttaneideiden asiantuntijoiden materiaaleista, kahden henkilökunnan jäsenen oppimispäiväkirjoista, omista havainnoivista muistiinpanoistani sekä Kari Kanalan haastattelusta. Aineisto käsiteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni tuloksena voidaan todeta, että Paavalin seurakunnassa on tehty useita vähemmistöjen asemaa tukevia toimenpiteitä. Henkilökuntaa on perehdytetty asiantuntijoiden toimesta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen, sekä kohtaamaan vähemmistön edustajia seurakuntakontekstissa. Paavalin seurakunta on ilmoittanut tarjoavansa turvallisemman tilan tapahtumiinsa osallistujille sekä tarjoavansa tilojaan seksuaali - ja sukupuolivähemmistöjen käyttöön. Osa Paavalin seurakunnan papeista on ilmoittanut vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja. Henkilökunta on sitoutettu puuttumaan syrjivään käytökseen välittömästi ja ottamaan huomioon esimerkiksi puhekielessään vähemmistöt

Finland is considered one of the best countries in the world in regards gender equality. In today’s Finland, women are more educated than men and they vote more actively. However, women are a still a minority in the Finnish parliament, and are less likely to serve as ministers as well as in other powerful political positions. Furthermore, there are large variations among Finnish political parties when it comes to the proportion of woman parliamentarians. The Finnish Centre Party is one of the least balanced political parties in Finland when it comes to the proportion of female parliamentarians. However, there are great regional differences. This Master’s Thesis is a case study that aims to explain what causes these regional differences. First, the study explores how women’s political representation has developed in different constituencies over time when it comes to the number of elected female parliamentarians. Starting from the 1991 election until the 2015 election, the quantitative overview of the constituencies shows that there are substantial differences between the electoral constituencies. These show in gender parity of elected parliamentarians, as well as the share of the votes that female candidates have received for their party’s list. Furthermore, constituencies differ when it comes to the turnover in the composition of the group of elected parliamentarians. The first part of the study also addressed constituencies’ differing trends in regards to women’s representation – some constituencies were more gender balanced, others more male dominated. Based on the first part of the study, three case studies are selected for in depth case studies: Kymi, Oulu and Central Finland. The case studies are explorative in nature and conducted by interviewing central Centre Party actors, parliamentarians and candidates who have experience in the workings of the regional party organization. Interviews are analysed by using thematic analysis. Based on the interviews it is clear that while all Centre Party organisations have the same formal rules, the list formation process, the regional practises and the electoral setting are different in all three constituencies. The study provides support to many findings of previous studies. In accordance with previous feminist institutionalist research, the supply of candidates seems to be a challenge for the Centre Party, but according to the interviewees the supply of woman candidates is a challenge in all three constituencies. Therefore, it is unlikely that the supply of candidates could explain regional differences. A major difference between the constituencies is their electoral setting and the role of regional party organisation and actives. Based on the interviews it seems that in the Kymi constituency, the constituency with the fewest female parliamentarians, internal competition is less equal as the incumbent parliamentarians have a strong position within the Centre Party organisation. The setting changes when an incumbent parliamentarian steps aside. When an elected parliamentarian steps down, it creates a situation where more voters and supporters are available for newcomers. It seems, however, that female candidates have not succeeded in inheriting supporters from the relinquishing parliamentarians.

Objectives. The aim of this study was to find out how the gender equality actualizes in home economics classroom and in the teaching which happens in there. The approach of the study was to consider the gender in diverse ways, not only as dichotomic to men and women. The objective of this study is to provide information and knowledge to home economics teachers on the work field and in the studies. The public debate about gender equality has been lively in Finland for the past decade. In comprehensive school it became mandatory for every school to provide their own equality-program from the beginning of the year 2017. Methods. The data was collected in one upper primary school in the capital area during the beginning of the year 2018. The method to collect the data was observation. The researcher participated physically the observed lessons, and made notes along them. No technical recording equipments were used. To focus the observations the researcher made observation tables to form different part of the lessons. The collected data was analyzed by using the narrative analyzing method. Results and conclusions. For the most part, it was observed that the participants were treated equally. The teacher’s and the pupils’ behavior was seen equal to each other. The classroom and the environment in there was perceived also equal. Although the teaching and learning in the home economics classroom was seen from the results to promote equality, it could also be observed that at times the impact of certain societal norms affected behaviour in the classroom . When the students were divided into groups or pairs, most of the time the groups formed consisted of people of the same gender.

Tämän Pro gradu -tutkielman aihe on afroamerikkalaisten asema elokuvissa, jotka on valittu parhaan elokuvan Oscar-palkinnon ehdokkaiksi, ja joissa afroamerikkalainen näyttelijä esittää keskeistä hahmoa. Tutkimuksessa mitataan ajallisesti, kuinka paljon afroamerikkalaiset ja valkoiset amerikkalaiset puhuvat näissä elokuvissa. Tutkimus on ajankohtainen, sillä viime vuosina Yhdysvaltain elokuva-akatemiaa on kritisoitu siitä, miten vähän afroamerikkalaisia ja muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvia on palkittu Oscar-palkinnoilla. Tutkimuksen hypoteesi on, että valkoiset amerikkalaiset puhuvat afroamerikkalaisia enemmän, vaikka tutkimuksen aineisto koostuu afroamerikkalaisista kertovista elokuvista. Taustateoriana on afroamerikkalaisten asema vähemmistönä Yhdysvalloissa sekä median ja elokuvateollisuuden vaikutusvalta yleisön mielipiteisiin. Tutkielman aineistona on kaikki viimeisen 25 vuoden parhaan elokuvan Oscar-palkinnon ehdokkaat, joissa on keskeinen afroamerikkalainen hahmo. Elokuvia on yhteensä 12. Aineistoksi on valittu Oscar-ehdokkaita, sillä juuri Yhdysvaltain elokuva-akatemiaa on kritisoitu vähemmistöjen huomioimatta jättämisestä. Oscar-ehdokkaat myös edustavat hyvin Hollywoodia, sillä niiden voidaan katsoa edustavan elokuvateollisuuden arvostetuimpia piirteitä. Elokuvista on mitattu puheajat sekuntikelloilla jakaen hahmot afroamerikkalaisiin, valkoisiin amerikkalaisiin sekä muihin etnisiin ryhmiin. Tulokset on analysoitu pääasiassa kvantitatiivisesti, mutta myös osittain kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että afroamerikkalaisista kertovissa elokuvissa valkoiset amerikkalaiset puhuvat hieman enemmän kuin afroamerikkalaiset. Keskimäärin näissä elokuvissa valkoisten osuus puheajasta on 50 %, kun taas afroamerikkalaisten osuus on 47 %. Aineistossa on vain neljä elokuvaa, joissa afroamerikkalaiset hallitsevat puheaikoja selkeästi. Yhdessä elokuvassa valkoiset ja afroamerikkalaiset puhuvat lähes saman verran. Seitsemässä elokuvassa valkoiset hallitsevat afroamerikkalaisia puheajoissa joko vähän tai selvästi. Tuloksissa on paljon vaihtelua; afroamerikkalaisten osuus puheajasta vaihtelee 85 % ja 12 % välillä. Selkeimmin afroamerikkalaisten puheajat vaikuttavat elokuvien rahoitukseen sekä voittoihin: elokuvat, joissa valkoiset ovat huomattavasti suuremmissa rooleissa, saavat pääosin enemmän rahoitusta sekä enemmän voittoa. Tutkimus vahvistaa hypoteesin oikeaksi. Vaikka valkoiset puhuvat vain kolme prosenttiyksikköä afroamerikkalaisia enemmän, ovat tulokset huomattavat siihen nähden, että useimmissa elokuvissa, joissa on valkoinen päähenkilö, vähemmistöt eivät ole lainkaan tai ovat vain vähän äänessä. Tutkimus osoittaa, että myös muut vähemmistöt ovat aliedustettuja Amerikan elokuvateollisuudessa, sillä tutkimuksen elokuvissa on hyvin vähän muihin vähemmistöihin kuuluvia hahmoja.

The MeToo movement struck like a flash of light through social media worldwide in 2017. Since then, the dialogue concerning sexual harassment has continued, despite the discussion remaining subdued in several places. The deep-rooted culture of silence seems to choke the words in our throats. How should the prevailing silence be broken? The purpose of this research is to investigate the forms of sexual harassment that occur at Finnish workplaces and the consequences these harassments have for individual victims and entire work communities. Furthermore, I am interested in how sexual harassment is prevented in Finland. The theoretical framework consists of definitions of sexual harassment and the MeToo phenomenon as well as an examination of current legislation, previous research and the construction of the culture of silence. The research was conducted as a qualitative study with a phenomenographic research approach. In addition, an educational-feminist perspective has been used, which is illustrated as the perception that knowledge is produced collectively and is context-bound. The material consists of five semi-structured interviews. The material collected from the interviews was analyzed using qualitative content analysis. The results revealed that the informants ask for clear practices for action when there is a suspicion that sexual harassment takes place in the workplace. Further, different ways of harassment are described as well as workplace cultures, which enable harassment, discrimination and the current culture of silence. The consequences of sexual harassment vary between individuals, two of the informants sought outside help, two did not mention the topic at work and one did not experience the harassment at work as particularly anxiety-provoking. With my research, I want to highlight concrete practices through which Finnish work communities can effectively fix and prevent the occurrence of sexual harassment.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Väinö Lassilan (1896–1939) tasa-arvo- ja ihmisoikeusajattelua. Lassila oli Helsingin yliopiston anatomian professori ja lääkäri, joka puhui samanarvoisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta 1930-luvun puolivälistä lähtien. Tutkimuskysymykseni on, miksi Lassila käytti samanarvoisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien käsitteitä poliittisessa retoriikassaan vuosina 1934–1939. Aatteet olivat uhattuina 1930-luvulla, mitä kuvastaa natsi-Saksan synty vuonna 1933. Lassilasta tuli vuosikymmenen puolivälissä yksi näkyvimmistä fasismin ja rotuhygienian vastustajista. Hän toimi myös Ihmisoikeuksien liiton puheenjohtajana vuosina 1935–1939. Tutkielman tavoitteena on avata Lassilan kautta uusi näkökulma 1930-luvun aatehistoriaan. Tutkin, millaista vastarintaa rotuhygienia ja fasismi herättivät suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa 1930-luvulla. Samalla tarkastelen, miten ihmisoikeudet ymmärrettiin Suomessa ennen Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jälkeen syntynyttä kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää. Otan työssäni kantaa vallitsevaan akateemiseen keskusteluun ihmisoikeuksien historiasta. Sovellan aatehistorioitsija Quentin Skinnerin näkökulmaa aatehistoriallisten tekstien tutkimiseen. Skinner on esittänyt, että aatehistorialliset tekstit olivat puhetekoja, jotka oli tarkoitettu kommunikatiivisiksi teoiksi menneisyyden yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lähestyn Lassilan tekstejä ja muita puheenvuoroja puhetekoina selvittämällä, mikä oli hänen tekojensa kommunikatiivinen tarkoitus aikalaiskeskustelussa. Tarkastelen Lassilan tapaa käyttää samanarvoisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien käsitteitä siitä näkökulmasta, mikä merkitys niillä oli puheteon argumentaatiolle. Käsitteet ovat Skinnerin mielestä argumentaation työkaluja, minkä vuoksi hänelle on keskeistä se, mitä niillä voi tehdä argumentissa. Tämän lisäksi selvitän Lassilan puhetekojen motiivin tarkastelemalla, millaiset arvot ohjasivat hänen poliittista toimintaansa. Aineistoni koostuu kolmesta eri lähdekategoriasta. Ensimmäinen kategoria, lehdistö ja kirjallisuus, koostuu pääasiassa Lassilan lehdistössä julkaistuista teksteistä ja muista puheenvuoroista sekä hänen poliittisten vastustajiensa teksteistä. Toinen lähdekategoria koostuu Kansan arkistossa sijaitsevien Väinö Lassilan arkiston ja Ihmisoikeuksien liiton arkiston muodostamasta materiaalista. Kolmannen kategorian muodostavat sellaiset valtion virallisjulkaisut, kuten hallituksen esitykset, komiteamietinnöt sekä lait, joihin Lassila otti puheenvuoroissaan kantaa. Argumentoin tutkielmassani sen puolesta, että Lassilan ajattelun peruslähtökohta oli ihmisarvon kunnioitus, jonka pohjalta hän teki poliittisia johtopäätöksiä. Demokratia oli paras poliittinen järjestelmä, sillä se kunnioitti ihmisarvoa. Lassilan mielestä demokratia perustui ihmisten väliseen samanarvoisuuteen sekä yksilön vapauteen. Puheteoissaan Lassila pyrki puolustamaan demokratiaa fasismia ja rotuoppia vastaan sekä kehittämään sitä tasa-arvoisempaan suuntaan sosiaalisten olojen parantamisen kautta. Samanarvoisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien käsitteet olivat hänelle demokratian puolustamisen ja kehittämisen työkaluja taistelussa rotuoppia ja fasismia vastaan.