Browsing by Subject "teemoittelu"
Now showing items 1-11 of 11
-
(2015)The purpose of this Master’s thesis is to find out what kind of views Finnish forest professionals have concerning forest data that’s based on laser scanning. Lately there have been a lot of changes in forest organizations and in the forest professional’s work environment. One of these big changes is that forest data based on laser scanning is becoming a part of operative forest planning. Extensive mapping of forest areas is more often done with airplane or satellite remote sensing. This way it is possible to cut down costs and make mapping more efficient by reducing sample plots and using more remote sensing data. This study focuses on this change from the perspective of an employee of a forest planning or advisory organization. The theoretical frame is action theory. The aim is to find out how this new forest data suits forest planning and is the quality of the data good enough to make forest plans. This research is a very topical subject because forest data that is based on laser scanning is going to bring significant changes to the forest planning field practices. The strengths of laser scanning are that it is objective and it gives at least as accurate tree data measures as other methods. Forest data based on laser scanning is also quite inexpensive, it can be acquired very quickly and it is easy to update. There is very little previous research about this subject. It is likely that new researched information is going to improve the usability of forest data that is based on laser scanning at forest planners’ everyday work. This research was implemented with web-based questionnaire and both quantitative and qualitative methods where used. The sample was taken from three forest organizations (The Finnish Forest Centre, OTSO Forest Services and The Forest Management Associations). The aim was to select forest professionals that use laser scanning based forest information at their work. The whole sample size was 929 respondents and the response rate was 37 percent. The research methods used were statistical description, cross tables and qualitative thematic analysis. When we look at the results it is clear that there are differences on how regularly forest data based on laser scanning is used in these three organizations. The Finnish Forest Centre and OTSO Forest services are using forest data based on laser scanning more often than The Forest Management Associations, but in all of these organizations there was a desire to use it more. The results of this study clearly show that a main part of forest professionals think that this new method is suitable for forest planning at least as an aid to making forest plans. The forest professionals also thought that there is still room for improvement in this new forest data collection method. There are too many errors at reliability especially in young and untreated forest. There is also a difficulty to determine the ratio of tree species. Generally it can be said that forest data based on laser scanning is liked among the forest professionals and they would like to use it more in the future.
-
(2015)The purpose of this Master’s thesis is to find out what kind of views Finnish forest professionals have concerning forest data that’s based on laser scanning. Lately there have been a lot of changes in forest organizations and in the forest professional’s work environment. One of these big changes is that forest data based on laser scanning is becoming a part of operative forest planning. Extensive mapping of forest areas is more often done with airplane or satellite remote sensing. This way it is possible to cut down costs and make mapping more efficient by reducing sample plots and using more remote sensing data. This study focuses on this change from the perspective of an employee of a forest planning or advisory organization. The theoretical frame is action theory. The aim is to find out how this new forest data suits forest planning and is the quality of the data good enough to make forest plans. This research is a very topical subject because forest data that is based on laser scanning is going to bring significant changes to the forest planning field practices. The strengths of laser scanning are that it is objective and it gives at least as accurate tree data measures as other methods. Forest data based on laser scanning is also quite inexpensive, it can be acquired very quickly and it is easy to update. There is very little previous research about this subject. It is likely that new researched information is going to improve the usability of forest data that is based on laser scanning at forest planners’ everyday work. This research was implemented with web-based questionnaire and both quantitative and qualitative methods where used. The sample was taken from three forest organizations (The Finnish Forest Centre, OTSO Forest Services and The Forest Management Associations). The aim was to select forest professionals that use laser scanning based forest information at their work. The whole sample size was 929 respondents and the response rate was 37 percent. The research methods used were statistical description, cross tables and qualitative thematic analysis. When we look at the results it is clear that there are differences on how regularly forest data based on laser scanning is used in these three organizations. The Finnish Forest Centre and OTSO Forest services are using forest data based on laser scanning more often than The Forest Management Associations, but in all of these organizations there was a desire to use it more. The results of this study clearly show that a main part of forest professionals think that this new method is suitable for forest planning at least as an aid to making forest plans. The forest professionals also thought that there is still room for improvement in this new forest data collection method. There are too many errors at reliability especially in young and untreated forest. There is also a difficulty to determine the ratio of tree species. Generally it can be said that forest data based on laser scanning is liked among the forest professionals and they would like to use it more in the future.
-
(2022)Nuoret Suomessa voivat pääosin hyvin, mutta hyvinvointi eriytyy. Vaikka nuorten rikosepäilyt ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet Suomessa, pieni joukko nuorista tekee yhä enemmän ja vakavampia rikoksia. Vuoden 2020 aikana nuorten tekemiksi epäiltyjen tai suorittamien rikosten – erityisesti henkirikosten – määrä moninkertaistui, ja nuorten tekemät väkivaltarikokset ja -epäilyt nousivat myös mediajulkisuuteen ja vilkkaan uutisoinnin ja julkisen keskustelun kohteeksi. Tässä maisterintutkielmassa analysoidaan nuorten väkivallanteoista kertovaa valtamedian tuottamaa uutisdiskurssia. Aineisto koostuu 76 uutisartikkelista, jotka on kerätty Yleisradion, Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Ilta-Sanomien verkkosivuilta 1.11.-30.11.2020. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: (1) Minkälaisia rajaamisen käytäntöjä nuoriin kohdistuu nuorten väkivallantekoihin liittyvässä uutisdiskurssissa? (2) Minkälaisia ääniä nuorten väkivallantekoihin liittyvässä keskustelussa kuuluu? Kenen ääni on jätetty vähemmälle huomiolle tai rajattu kokonaan pois? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii rajaaminen ja tarkemmin arkipäiväinen rajaaminen (everyday bordering) sekä paikannettu intersektionaalisuus (situated intersectionality). Metodeina tutkielmassa toimivat teemoittelu ja kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielmassa analysoidaan, miten nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymistä kuvataan valtavirran journalismissa, minkälaisia kuvauksia nuorista ryhmänä tuotetaan ja minkälaisia erontekoja ryhmän sisälle tehdään. Lisäksi tutkitaan, kenen ääni uutisoinnissa kuuluu ja kenelle annetaan tilaa analysoida ja kommentoida. Tutkimukset osoittavat, että nuorten tekemiin rikoksiin suhtaudutaan eri tavoin riippuen esimerkiksi heidän sukupuolestaan ja etnisestä taustastaan. Analyysi keskittyy erityisesti ulkomaalaistaustaisuuden kategorian korostumiseen keskustelussa. Analyysin tuloksena todetaan, että valtavirran journalismi on keskeinen rajoja ja rajaamisen prosesseja tuottava ja niihin merkittävästi osallistuva toimija. Aineistosta erotellaan kolme rajaamisen prosesseja sisältävää diskurssia: erontekojen diskurssi, ulossulkemisen ja kansallisten rajojen hallinnan diskurssi sekä monikulttuurisuuden rajoittamisen diskurssi. Analyysissä havaitaan, että nuorten ääni on miltei kokonaan rajattu keskustelun ulkopuolelle. Uutisoinnin kaksi keskeistä puhujaa ovat poliitikot ja poliisi. Jonkin verran puheaikaa saavat lisäksi nuorten kanssa toimivat aikuiset, kuten nuorisotyöntekijät, sekä asiantuntijat, kuten nuorisotutkijat. Analyysin lopputulema on, että keskustelussa, joka käsittelee nuorten väkivaltaista käytöstä ja pyrkii erottelemaan sen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja nuorten tarpeita, nuorten toimijuus on sivuutettu. Tutkimuksen keskiössä oleva keskustelu liittyy Suomessa ja kotimaisessa mediassa käytäviin laajempiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin keskusteluihin niin nykyisestä nuorten sukupolvesta kuin maahanmuuttajista ja maahanmuuton hyödyistä ja haitoista. Maahanmuutosta tai ulkomaalaistaustaisuudesta tehdään yksilön ja ryhmien identiteetin määrittävä tekijä, jonka ajatellaan selittävän tämän arvot, oikeudet, position ja käytöksen. Nuorten käytöksen taustalla vaikuttavien monimuotoisten syiden pohtimisen ja ratkaisujen etsimisen sijaan keskustelu jää heikosti perusteltujen, erityisesti maahanmuuton torjumiseen liittyvien toimien ympärille. Median murros ja kiristynyt kilpailu ohjaavat toimituksia uutisvalintoihin, joissa erityisesti tunteita ja lukijan välitöntä kiinnostusta herättävät maahanmuuttoon liittyvät teemat korostuvat.
-
(2022)Nuoret Suomessa voivat pääosin hyvin, mutta hyvinvointi eriytyy. Vaikka nuorten rikosepäilyt ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet Suomessa, pieni joukko nuorista tekee yhä enemmän ja vakavampia rikoksia. Vuoden 2020 aikana nuorten tekemiksi epäiltyjen tai suorittamien rikosten – erityisesti henkirikosten – määrä moninkertaistui, ja nuorten tekemät väkivaltarikokset ja -epäilyt nousivat myös mediajulkisuuteen ja vilkkaan uutisoinnin ja julkisen keskustelun kohteeksi. Tässä maisterintutkielmassa analysoidaan nuorten väkivallanteoista kertovaa valtamedian tuottamaa uutisdiskurssia. Aineisto koostuu 76 uutisartikkelista, jotka on kerätty Yleisradion, Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Ilta-Sanomien verkkosivuilta 1.11.-30.11.2020. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: (1) Minkälaisia rajaamisen käytäntöjä nuoriin kohdistuu nuorten väkivallantekoihin liittyvässä uutisdiskurssissa? (2) Minkälaisia ääniä nuorten väkivallantekoihin liittyvässä keskustelussa kuuluu? Kenen ääni on jätetty vähemmälle huomiolle tai rajattu kokonaan pois? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii rajaaminen ja tarkemmin arkipäiväinen rajaaminen (everyday bordering) sekä paikannettu intersektionaalisuus (situated intersectionality). Metodeina tutkielmassa toimivat teemoittelu ja kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielmassa analysoidaan, miten nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymistä kuvataan valtavirran journalismissa, minkälaisia kuvauksia nuorista ryhmänä tuotetaan ja minkälaisia erontekoja ryhmän sisälle tehdään. Lisäksi tutkitaan, kenen ääni uutisoinnissa kuuluu ja kenelle annetaan tilaa analysoida ja kommentoida. Tutkimukset osoittavat, että nuorten tekemiin rikoksiin suhtaudutaan eri tavoin riippuen esimerkiksi heidän sukupuolestaan ja etnisestä taustastaan. Analyysi keskittyy erityisesti ulkomaalaistaustaisuuden kategorian korostumiseen keskustelussa. Analyysin tuloksena todetaan, että valtavirran journalismi on keskeinen rajoja ja rajaamisen prosesseja tuottava ja niihin merkittävästi osallistuva toimija. Aineistosta erotellaan kolme rajaamisen prosesseja sisältävää diskurssia: erontekojen diskurssi, ulossulkemisen ja kansallisten rajojen hallinnan diskurssi sekä monikulttuurisuuden rajoittamisen diskurssi. Analyysissä havaitaan, että nuorten ääni on miltei kokonaan rajattu keskustelun ulkopuolelle. Uutisoinnin kaksi keskeistä puhujaa ovat poliitikot ja poliisi. Jonkin verran puheaikaa saavat lisäksi nuorten kanssa toimivat aikuiset, kuten nuorisotyöntekijät, sekä asiantuntijat, kuten nuorisotutkijat. Analyysin lopputulema on, että keskustelussa, joka käsittelee nuorten väkivaltaista käytöstä ja pyrkii erottelemaan sen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja nuorten tarpeita, nuorten toimijuus on sivuutettu. Tutkimuksen keskiössä oleva keskustelu liittyy Suomessa ja kotimaisessa mediassa käytäviin laajempiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin keskusteluihin niin nykyisestä nuorten sukupolvesta kuin maahanmuuttajista ja maahanmuuton hyödyistä ja haitoista. Maahanmuutosta tai ulkomaalaistaustaisuudesta tehdään yksilön ja ryhmien identiteetin määrittävä tekijä, jonka ajatellaan selittävän tämän arvot, oikeudet, position ja käytöksen. Nuorten käytöksen taustalla vaikuttavien monimuotoisten syiden pohtimisen ja ratkaisujen etsimisen sijaan keskustelu jää heikosti perusteltujen, erityisesti maahanmuuton torjumiseen liittyvien toimien ympärille. Median murros ja kiristynyt kilpailu ohjaavat toimituksia uutisvalintoihin, joissa erityisesti tunteita ja lukijan välitöntä kiinnostusta herättävät maahanmuuttoon liittyvät teemat korostuvat.
-
(2023)This thesis examines the depictions of food, cooking and eating practices, as well as food consumption in Japanese cinema. It employs a multidisciplinary approach that combines cultural studies, food studies, and film studies, focusing on the analysis and comparison of two Japanese films, The Flavor of Green Tea Over Rice (Ochazuke no aji, 1952, Japan, dir. Yasujirō Ozu) and Tampopo (Tanpopo, 1985, Japan, dir. Jūzō Itami). The aim is to understand the sociocultural, economic, and political changes that took place in Japan between the 1950s and the 1980s. Upon analysis, it was discovered that these films utilise food from diverse angles to comment on various aspects of Japanese society. The comparison of the two films revealed the remarkable pace at which Japan developed into an immensely consumerist society and major economic power. A notable aspect of conveying this message involved depicting changes in the urban restaurant culture and eating habits. The main theme that emerged from the material can be summarised as the changing values and interpersonal relationships in post-war Japan. A secondary objective of this research was also to contribute to the study of food in film and demonstrate how depictions of food can serve as valuable research material for both film studies and cultural studies. The findings affirm that food possesses a strong representational, metaphoric, and narrative power, and can be used as a tool to discuss a variety of socially and culturally important topics. The thesis provides a unique perspective that is grounded in Asian studies, as it analyses two Japanese films, presents a historical survey of Japanese food films in the literature review, as well as utilises Japanese sources for research.
-
(2023)This thesis examines the depictions of food, cooking and eating practices, as well as food consumption in Japanese cinema. It employs a multidisciplinary approach that combines cultural studies, food studies, and film studies, focusing on the analysis and comparison of two Japanese films, The Flavor of Green Tea Over Rice (Ochazuke no aji, 1952, Japan, dir. Yasujirō Ozu) and Tampopo (Tanpopo, 1985, Japan, dir. Jūzō Itami). The aim is to understand the sociocultural, economic, and political changes that took place in Japan between the 1950s and the 1980s. Upon analysis, it was discovered that these films utilise food from diverse angles to comment on various aspects of Japanese society. The comparison of the two films revealed the remarkable pace at which Japan developed into an immensely consumerist society and major economic power. A notable aspect of conveying this message involved depicting changes in the urban restaurant culture and eating habits. The main theme that emerged from the material can be summarised as the changing values and interpersonal relationships in post-war Japan. A secondary objective of this research was also to contribute to the study of food in film and demonstrate how depictions of food can serve as valuable research material for both film studies and cultural studies. The findings affirm that food possesses a strong representational, metaphoric, and narrative power, and can be used as a tool to discuss a variety of socially and culturally important topics. The thesis provides a unique perspective that is grounded in Asian studies, as it analyses two Japanese films, presents a historical survey of Japanese food films in the literature review, as well as utilises Japanese sources for research.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastellaan vaikuttamiseen pyrkivää viestintää ja sen vastaanottoa #terapiassatavataan -kampanjan Twitter-aineiston pohjalta. Tutkimuksen teoriapohja muodostetaan tarkastelemalla vaikuttamiseen pyrkivän viestinnän psykologisia juuria. Olennaisia teorioita ovat Pettyn & Caciappon (1981) harkinnan todennäköisyyden teoria sekä Burlesonin (2006) syvä- ja pintakäsittely. Näin ollen tutkimus ammentaa teoriaa viestinnän ja median tutkimuksesta, mutta myös psykologian ja erityisesti sosiaalipsykologian kentältä. Teoriaosuus havainnollistaa, kuinka vahvasti vaikuttamiseen pyrkivän viestinnän juuret kytkeytyvät maailmansotien aikaiseen ja jälkeiseen psykologien toteuttamaan tutkimukseen. Osaltaan tämä havainnollistaa, kuinka yksilön mentaalisten prosessien huomiointi antaa syvyyttä viestinnän vastaanottamisen tarkasteluun. Toisaalta tutkimuksessa myös pohditaan sitä, kuinka hybridin mediamaiseman ilmiöt, kuten sosiaaliset kuplat ja kaikukammiot kytkeytyvät lopulta yksilön mentaaliseen prosessointiin. Tutkimuskysymysten mukaan tavoitteena on saada selville, millaisista näkökulmista #terapiassatavataan -kampanjaa kuvataan aihetta käsittelevissä Twitter-kommenteissa ja millaisia toistuvia vastaanottamisen piirteitä Twitter-yleisöllä on #terapiassatavataan -kampanjalle. Menetelmänä hyödynnetään teemoittelua, joka toteutetaan aineistolähtöisesti ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla ja teorialähtöisesti toisen tutkimuskysymyksen kohdalla. Aineistolähtöisessä teemoittelussa tulokset jäsentyivät aiemman tutkimuksen valossa kahdeksi teemaksi: normatiivisen vastaanottamisen näkökulmaksi ja minäpystyvyydestä provosoitumisen näkökulmaksi. Normatiivisen vastaanottamisen näkökulmassa vastaanottajat hyväksyivät kampanjan ydintavoitteen mielenterveysmyönteisen yhteiskunnan rakentamisesta. Sen sijaan minäpystyvyydestä provosoitumisen näkökulmassa vastaanottajat närkästyivät, koska kampanjan katsottiin näkevän, että syy terapiassa käymättömyydelle on yksilössä ja häpeän kokemuksessa, vaikka todellisuudessa taustalla on saatavuusongelmia. Osa voi hyödyntää ”rikkaiden ohituskaistaa”, eli yksityisiä terapiapalveluja siinä missä toinen jonottaa vuosia julkiselle puolelle. Teorialähtöisessä teemoittelussa muodostettiin Burlesonin pinta- ja syväkäsittelyn (2006) sekä Pettyn & Caciappon (1981) harkinnan todennäköisyyden teorian pohjalta analyysikehikko, jonka pohjalta tarkasteltiin toistuvia vastaanottamisen piirteitä. Tuloksena saatiin teemat perustelematon positiivisuus sekä perusteltu polarisaatio. ”Perustelematon positiivisuus” -teemassa yksilö hyväksyy kampanjan sanoman sellaisenaan, kiinnittää huomiota argumentin sijaan epäolennaisiin vihjeisiin tai muodostaa kampanjasta hajanaisia huomioita. Sen sijaan perustelematonta kritiikkiä ei ole havaittavissa juuri ollenkaan. ”Perusteltu polarisaatiota” -teemalle luonteenomaista on se, että kampanjaan kytkeytyvät ylistyslauseet tai kriittiset sanat on argumentoitu huolella. Tulokset osoittavat, että vastaanottajat ovat käsitelleet sanomaa hyvin erilaisista mielenmaisemista käsin eikä kampanja ole onnistunut herättämään yhteisöllisesti jaettua dekoodauskäytäntöä, jossa laaja ihmisjoukko tunnistaa saman ideologian. Tutkimuksen yhteiskunnallisena merkityksenä voidaan pitää havaintoa siitä, kuinka tärkeää on levittää yhteiskunnallisen kampanjan sanomaa myös joukkoviestinnän alustoille, mikäli haluaa varmistaa monipuolisen vastaanottamisen kirjon sosiaalisten kuplien muodostumisen sijaan. Vain sosiaalisessa mediassa levitetty kampanja voi jäädä osaksi vain samanmielisten sosiaalisia syötteitä, mikä kaventaa vastaanottamisen kirjoa ja erilaisten ihmisryhmien altistumista kampanjan merkityksille.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastellaan vaikuttamiseen pyrkivää viestintää ja sen vastaanottoa #terapiassatavataan -kampanjan Twitter-aineiston pohjalta. Tutkimuksen teoriapohja muodostetaan tarkastelemalla vaikuttamiseen pyrkivän viestinnän psykologisia juuria. Olennaisia teorioita ovat Pettyn & Caciappon (1981) harkinnan todennäköisyyden teoria sekä Burlesonin (2006) syvä- ja pintakäsittely. Näin ollen tutkimus ammentaa teoriaa viestinnän ja median tutkimuksesta, mutta myös psykologian ja erityisesti sosiaalipsykologian kentältä. Teoriaosuus havainnollistaa, kuinka vahvasti vaikuttamiseen pyrkivän viestinnän juuret kytkeytyvät maailmansotien aikaiseen ja jälkeiseen psykologien toteuttamaan tutkimukseen. Osaltaan tämä havainnollistaa, kuinka yksilön mentaalisten prosessien huomiointi antaa syvyyttä viestinnän vastaanottamisen tarkasteluun. Toisaalta tutkimuksessa myös pohditaan sitä, kuinka hybridin mediamaiseman ilmiöt, kuten sosiaaliset kuplat ja kaikukammiot kytkeytyvät lopulta yksilön mentaaliseen prosessointiin. Tutkimuskysymysten mukaan tavoitteena on saada selville, millaisista näkökulmista #terapiassatavataan -kampanjaa kuvataan aihetta käsittelevissä Twitter-kommenteissa ja millaisia toistuvia vastaanottamisen piirteitä Twitter-yleisöllä on #terapiassatavataan -kampanjalle. Menetelmänä hyödynnetään teemoittelua, joka toteutetaan aineistolähtöisesti ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla ja teorialähtöisesti toisen tutkimuskysymyksen kohdalla. Aineistolähtöisessä teemoittelussa tulokset jäsentyivät aiemman tutkimuksen valossa kahdeksi teemaksi: normatiivisen vastaanottamisen näkökulmaksi ja minäpystyvyydestä provosoitumisen näkökulmaksi. Normatiivisen vastaanottamisen näkökulmassa vastaanottajat hyväksyivät kampanjan ydintavoitteen mielenterveysmyönteisen yhteiskunnan rakentamisesta. Sen sijaan minäpystyvyydestä provosoitumisen näkökulmassa vastaanottajat närkästyivät, koska kampanjan katsottiin näkevän, että syy terapiassa käymättömyydelle on yksilössä ja häpeän kokemuksessa, vaikka todellisuudessa taustalla on saatavuusongelmia. Osa voi hyödyntää ”rikkaiden ohituskaistaa”, eli yksityisiä terapiapalveluja siinä missä toinen jonottaa vuosia julkiselle puolelle. Teorialähtöisessä teemoittelussa muodostettiin Burlesonin pinta- ja syväkäsittelyn (2006) sekä Pettyn & Caciappon (1981) harkinnan todennäköisyyden teorian pohjalta analyysikehikko, jonka pohjalta tarkasteltiin toistuvia vastaanottamisen piirteitä. Tuloksena saatiin teemat perustelematon positiivisuus sekä perusteltu polarisaatio. ”Perustelematon positiivisuus” -teemassa yksilö hyväksyy kampanjan sanoman sellaisenaan, kiinnittää huomiota argumentin sijaan epäolennaisiin vihjeisiin tai muodostaa kampanjasta hajanaisia huomioita. Sen sijaan perustelematonta kritiikkiä ei ole havaittavissa juuri ollenkaan. ”Perusteltu polarisaatiota” -teemalle luonteenomaista on se, että kampanjaan kytkeytyvät ylistyslauseet tai kriittiset sanat on argumentoitu huolella. Tulokset osoittavat, että vastaanottajat ovat käsitelleet sanomaa hyvin erilaisista mielenmaisemista käsin eikä kampanja ole onnistunut herättämään yhteisöllisesti jaettua dekoodauskäytäntöä, jossa laaja ihmisjoukko tunnistaa saman ideologian. Tutkimuksen yhteiskunnallisena merkityksenä voidaan pitää havaintoa siitä, kuinka tärkeää on levittää yhteiskunnallisen kampanjan sanomaa myös joukkoviestinnän alustoille, mikäli haluaa varmistaa monipuolisen vastaanottamisen kirjon sosiaalisten kuplien muodostumisen sijaan. Vain sosiaalisessa mediassa levitetty kampanja voi jäädä osaksi vain samanmielisten sosiaalisia syötteitä, mikä kaventaa vastaanottamisen kirjoa ja erilaisten ihmisryhmien altistumista kampanjan merkityksille.
-
(2015)Tutkimuksessa selvitetään, mitä yläkoulun katsomusaineiden oppikirjat kertovat uskonnottomuudesta ja uskonnonvapaudesta. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjasta tai oppikirjasarjasta, kolmesta elämänkatsomustiedon oppikirjasta, yhdestä katolisen uskonnon oppikirjasta sekä yhdestä ortodoksisen uskonnon oppikirjasarjasta. Aineistoon valittiin vain sellaisia oppikirjoja, joita on tutkimushetkellä mahdollista tilata kirjakustantamoilta ja jotka ovat aktiivisessa käytössä yläkouluissa. Tutkimuksen taustaluvussa määritellään uskonnottomuus ja uskonnonvapaus käsitteinä. Lisäksi pohditaan erilaisten katsomusten opiskelua koulussa sekä oppikirjaa tutkimuksen kohteena. Aineiston analysointitapana käytetään teemoittelua. Aineistoon sisältyvistä oppikirjoista löytyy viisi uskonnottomuuteen liittyvää teemaa ja neljä uskonnonvapauteen liittyvää teemaa. Katsomusaineiden oppikirjoissa määritellään uskonnottomuus ja esitetään näkemyksiä uskonnottomuudesta, kerrotaan uskonnottomuuden kehityksestä, uskonnottomuuden yleisyydestä, uskonnottomasta toiminnasta sekä suhtautumisesta uskonnottomiin. Uskonnonvapaudesta oppikirjat kertovat sen määritelmiä, merkityksen sekä uskonnonvapauden kehitysvaiheet Suomessa ja ulkomailla. Tutkimuksen kohteena olleista oppikirjoista löytyy puutteita uskonnottomuuden termin määrittelyn suhteen, sillä mikään oppikirja ei onnistu selittämään termiä kattavasti. Oppikirjoissa ilmenee myös vahva tarve opettajalähtöiseen opetukseen erityisesti virheellisten terminselitysten sekä tiedollisen suppeuden vuoksi. Lisäksi oppikirjoissa tarkastellaan uskonnottomuutta ja uskonnonvapautta enimmäkseen vain oman katsomuksen näkökulmasta. Oppikirjoissa on havaittavissa jopa ristiriitaista tietoa eri katsomusaineiden oppikirjojen välillä. Tämä saattaa osaltaan heikentää rakentavaa keskusteluyhteyttä eri katsomusaineiden opiskelijoiden välillä.
-
(2023)Tutkielma käsittelee yhteisöllisyyden rakentumista sosiaalisessa mediassa toimivassa koronakriittisessä yhteisössä. Tutkimuskohteena on Koronakapina, joka on yli 11 000 jäsenen koronakriittinen Facebook-ryhmä. Aineisto on kerätty neljältä ennalta valitulta päivältä ja koostuu julkisista ryhmään lähetetyistä julkaisuista ja niiden kommenteista. Työn analyysimenetelmäksi valikoitui teemoittelu, jonka avulla aineistosta on nostettu esiin erilaisia yhteisöllisyyden rakentumisen keinoja. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii David W. McMillanin ja David M. Chavisin (1986) kehittämä ”Sense of Community” -teoria, johon aineistoista löytyneitä teemoja verrataan. Aineistosta on eroteltavissa neljä pääteemaa ja 14 alateemaa. Pääteemoja ovat ”ulkopuolinen uhka”, ”muut eivät ymmärrä”, ”ryhmähengen nostatus” ja ”aktivismi”. Teemoista oli löydettävissä yhteyksiä McMillanin ja Chavisin teoriaan. Teorian ja aineiston rajoitteet tulivat kuitenkin vastaan. McMillanin ja Chavisin (1986) elementeistä parhaiten aineistossa toimivat jäsenyys (”membership”) ja jaettu emotionaalinen yhteys (”shared emotional connection”). Esitän luvussa 4 uutta elementtiä näiden kahden alkuperäisen elementin rinnalle. Uusi elementti ”toiminta” pitää sisällään jäsenten ryhmään liittyvän toiminnan niin ryhmän sisällä kuin sen ulkopuolella. Siihen lasketaan mukaan sekä offline- että online-ympäristöissä tapahtuva toiminta. Koronakapinassa toiminta on käytännössä online-toimintaa. Analyysin perusteella yhteisöllisyys ryhmässä rakentuu monilla eri tavoilla. Se rakentuu vastakkainasettelun kautta suhteessa ryhmän ulkopuolisiin ihmisiin, jolloin ryhmän jäsenet tekevät eroa niihin, jotka eivät kuulu ryhmään. Tämä näkyy erityisesti teemoissa ”ulkopuolinen uhka” ja ”muut eivät ymmärrä”. Yhteisöllisyys rakentuu myös ryhmän jäsenten suhteessa muihin ryhmän jäseniin ryhmässä käytetyn kielen, vertaistuen, neuvojen ja tsemppaamisen kautta. Tämä on erityisesti esillä teemassa ”ryhmähengen nostatus”. Yhteisöllisyys rakentuu myös ryhmän toiminnassa, jota on niin suhteessa ryhmän toisiin jäseniin kuin myös ryhmän ulkopuolisiin. Tämä on nähtävillä teemassa ”aktivismi”. Koronakriittisyyden lisäksi yhteisön jäseniä yhdistää epäluottamus yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan. Tätä kautta koronakriittisyys kytkeytyy laajempaan päättäjiä ja instituutioita kyseenalaistavaan liikehdintään. Tulokset osoittavat, että koronatoimien aikana koronakriittiselle yhteisölle oli selvästi kysyntää. Yksi syy voi olla yksipuolistunut julkinen keskustelu aiheen ympärillä. Onkin paikallaan pohtia, voisiko monipuolisempi julkinen keskustelu ehkäistä erillisten ryhmien syntymistä vastaavissa tilanteissa tulevaisuudessa. Haasteita tuo aiheen vahva linkittyminen salaliittoteorioihin ja disinformaatioon.
-
(2023)Tutkielma käsittelee yhteisöllisyyden rakentumista sosiaalisessa mediassa toimivassa koronakriittisessä yhteisössä. Tutkimuskohteena on Koronakapina, joka on yli 11 000 jäsenen koronakriittinen Facebook-ryhmä. Aineisto on kerätty neljältä ennalta valitulta päivältä ja koostuu julkisista ryhmään lähetetyistä julkaisuista ja niiden kommenteista. Työn analyysimenetelmäksi valikoitui teemoittelu, jonka avulla aineistosta on nostettu esiin erilaisia yhteisöllisyyden rakentumisen keinoja. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii David W. McMillanin ja David M. Chavisin (1986) kehittämä ”Sense of Community” -teoria, johon aineistoista löytyneitä teemoja verrataan. Aineistosta on eroteltavissa neljä pääteemaa ja 14 alateemaa. Pääteemoja ovat ”ulkopuolinen uhka”, ”muut eivät ymmärrä”, ”ryhmähengen nostatus” ja ”aktivismi”. Teemoista oli löydettävissä yhteyksiä McMillanin ja Chavisin teoriaan. Teorian ja aineiston rajoitteet tulivat kuitenkin vastaan. McMillanin ja Chavisin (1986) elementeistä parhaiten aineistossa toimivat jäsenyys (”membership”) ja jaettu emotionaalinen yhteys (”shared emotional connection”). Esitän luvussa 4 uutta elementtiä näiden kahden alkuperäisen elementin rinnalle. Uusi elementti ”toiminta” pitää sisällään jäsenten ryhmään liittyvän toiminnan niin ryhmän sisällä kuin sen ulkopuolella. Siihen lasketaan mukaan sekä offline- että online-ympäristöissä tapahtuva toiminta. Koronakapinassa toiminta on käytännössä online-toimintaa. Analyysin perusteella yhteisöllisyys ryhmässä rakentuu monilla eri tavoilla. Se rakentuu vastakkainasettelun kautta suhteessa ryhmän ulkopuolisiin ihmisiin, jolloin ryhmän jäsenet tekevät eroa niihin, jotka eivät kuulu ryhmään. Tämä näkyy erityisesti teemoissa ”ulkopuolinen uhka” ja ”muut eivät ymmärrä”. Yhteisöllisyys rakentuu myös ryhmän jäsenten suhteessa muihin ryhmän jäseniin ryhmässä käytetyn kielen, vertaistuen, neuvojen ja tsemppaamisen kautta. Tämä on erityisesti esillä teemassa ”ryhmähengen nostatus”. Yhteisöllisyys rakentuu myös ryhmän toiminnassa, jota on niin suhteessa ryhmän toisiin jäseniin kuin myös ryhmän ulkopuolisiin. Tämä on nähtävillä teemassa ”aktivismi”. Koronakriittisyyden lisäksi yhteisön jäseniä yhdistää epäluottamus yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan. Tätä kautta koronakriittisyys kytkeytyy laajempaan päättäjiä ja instituutioita kyseenalaistavaan liikehdintään. Tulokset osoittavat, että koronatoimien aikana koronakriittiselle yhteisölle oli selvästi kysyntää. Yksi syy voi olla yksipuolistunut julkinen keskustelu aiheen ympärillä. Onkin paikallaan pohtia, voisiko monipuolisempi julkinen keskustelu ehkäistä erillisten ryhmien syntymistä vastaavissa tilanteissa tulevaisuudessa. Haasteita tuo aiheen vahva linkittyminen salaliittoteorioihin ja disinformaatioon.
Now showing items 1-11 of 11