Browsing by Subject "tehokkuus"

Asianajajat nauttivat yhteiskunnassa ainutlaatuista asemaa, jossa pääosa heitä koskevasta sääntelystä tulee asianajajakunnalta itseltään. Tämä itsesääntely tiivistyy hyvää asianajajatapaa koskeviin tapaohjeisiin. Tapaohjeiden kohta 4.1 velvoittaa asianajajan huolellisuuteen ja tehokkuuteen. Tämän päivän kontekstissa huolellisuuden ja tehokkuuden voidaan katsoa pitävän sisällään myös velvoitteen hyödyntää teknologiaa. Asianajajaliiton valvontalautakunta on katsonut ratkaisussaan 2007, että asianajaja oli rikkonut huolellisuusvelvollisuuttaan tarjoamalla testamenttia ja avioehtosopimusta verkon välityksellä varmistumatta asiakkaan oikeudellisesta tarpeesta ja selventämättä näiden asiakirjojen oikeudellista merkitystä asiakkaalle. Teknologisia työkaluja on yhä kasvavassa määrin tarjolla. Osa työkaluista pohjautuu tekoälyratkaisuun, jolloin haasteena on teknologian kyky ymmärtää kieltä. OpenAI-tekoäly kykenee laatimaan melko monimutkaisistakin kehotteista sopimuksia. Nämä sopimukset eivät missään määrin täytä asianajajalta vaadittavaa laatutasoa, mutta voivat antaa kuitenkin pohjan sopimuksen laatimiselle. Lisäksi teknologian hyödyntämiseen liittyy muun ohella myös sääntelyyn, vastuuseen tai tietoturvaan liittyviä haasteita. Oikeuksiin pääsystä on keskusteltu jo 1930-luvulta alkaen, mutta vasta tällä vuosituhannella on havahduttu siihen, että oikeuksiin pääsyssä pääasiallisia esteitä ovat tiedolliset esteet, eivät niinkään taloudelliset. Asianajajaliitto on viimeaikaisissa ulostuloissaan osoittanut kiinnostusta yhteiskunnan digitalisaatiokehitystä kohtaan. Näiden kautta näyttää mahdolliselta, että Asianajajaliitto antaisi tietoturvaohjeistustaan vastaavan teknologiaohjeistuksen 2020-luvun aikana. Ohjeistus voisi koskea teknologian hyödyntämistä asianajotyössä laajemmin ja sen yhteydessä olisi luontevaa päivittää myös tapaohjeiden relevantit kohdat vastaamaan tätä ohjeistusta.

Brains are capable of processing information with remarkable efficiency under constraints set by the limited supply of physical resources such as the amount of space and the availability of metabolic energy. Natural selection has optimised the structure and function of brain networks using simple design rules similar to those found in man-made electronic and information systems. This study presents findings concerning a number of general principles of brain design governing the evolution and organisation of neural information processing. The rule of minimising wiring in neuronal networks is one such principle operating on multiple levels of brain organisation. Both individual components and larger brain architectural units are seen to feature characteristics of near-optimal wiring. Miniaturisation of neuronal components conserves space but raises problems about noise in signalling. Small-world organisation of anatomical and functional networks is widely employed in the brain, contributing to high global efficiency at low cost. Metabolic costs severely constrain signal traffic in the human brain, necessitating the use of energy-efficient sparse neural representations. Extensive evidence is presented of anatomical and physiological optimisations facilitating efficient information processing in brain networks. Limitations of current experimental techniques are discussed, with a view on possible future avenues of research.

The Big Wheel education reform, downsizing and restructuring processes has left the university of Helsinki in a confused state. The goal of this study was to better understand the reasons and justification of the Big Wheel and to examine the process as part of a neoliberal university scene. In this context, neoliberal university is seen as an institution driven by global economic and market forces. Neoliberal universities emphasize on global markets, individual freedom of selection, degrees based on expectations set by working life and resource-efficient practices. In this study I will examine the discourses and speech of the reasons and justification of the Big Wheel. My research tasks are 1) What are the reasons and justifications for the Big Wheel education reform? and 2) What discourses are produced in the speech on reasons and justifications. I collected the data on Flamma, which is the intranet of University of Helsinki. My data consisted of all the bulletins and materials that dealt with the Big Wheel reform (N=32). As my research approach, I chose discourse analysis that I utilised in constructing the discourses. By discourses, I mean different manners of speaking, that are used in construing a social reality. I analysed the data and construed three hegemonic discourses. The dimensions of the discourse of internationality are recruiting best students, renewing marketing, profiling (University of) Helsinki and attractive education programs. The discourse of effectiveness composes of resource-wise planning, perfusion of students and freedom of choice. The discourse of employability is about the employability of degrees, know-how based degrees and taking into consideration the changing working-life. The fourth discourse, the discourse of knowledge as an instrumental value, summarized the first three and was seen throughout the data. According to this study one can conclude that the Big Wheel education reform produces and reproduces neoliberal university policies.

Tehokkuus on kasvanut merkittävästi yksityisellä sektorilla viime vuosikymmenenä. Valtionhallinto on jäänyt merkittävästi jälkeen tehokkuuden kehityksestä. Valtiohallinnossa on yritetty yksityiselle sektorille luotujen teorioiden ja metodien soveltamista, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Puutteelliset tietojärjestelmät eivät pysty ohjaaman valtionhallinnon toimintaa tehokkaasti. Laskentatoimi on yritysten perusinfrastruktuuria, josta ammennetaan tietoa yritystoiminnan hahmottamiseen ja johtamiseen. Laskentatoimen tarjoamat informaatiovirrat auttavat yritysten rahaprosessin hahmottamisessa. Rahaprosessista mitataan toiminnan tehokkuus, jonka avulla toimintaa suunnitellaan pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Laskentatoimi on työkalu organisaation johtamiseen, ei automaattinen järjestelmä, joka korjaa ongelmat tehokkuudessa automaattisesti. Liiketaloudellisten työkalujen soveltaminen valtionhallintoon on ongelmallista. Arpajaislupien kaltaisissa tapauksissa, joissa julkisilla palveluilla on selkeät vastuuyksiköt toimeenpanossa, sekä mitattavia palvelumaksuja, voisivat organisoida toimintaansa laskentatoimen avulla tehokkaamaksi. Markkina signaalit eivät voi vaikuttaa valtionhallinnossa, jolloin laskentatoimen lukujen tulkitseminen vaatii laajempaa toimintaa sidosryhmien kanssa, sekä osaavaa, paikallista johtamista. Tutkielman laadullinen aineisto koostuu liiketaloudellisesta kirjallisuudesta, joka on laskentatoimen suhteen on rajattu kotimaiseksi. Aineistoissa on myös henkilökohtaista havainnointia arpajaislupien työprosessista. Tutkielman laadullinen osa keskittyy laskentatoimen ja valtionhallinnon yhteensovittamisen hahmottamiseen. Tutkimuksessa on myös määrällistä aineistoa, jolla havainnoidaan arpajaislupien tuloja, joka todistaa laskentatoimen hyötyjä tehokkuuden havainnoinnissa, sekä nykyisen hinnoittelupolitiikan epämääräisiä tuloksia.

The wood procurement companies and the forest industry are linked in both economical and operational perspective. Therefore, the success of one is dependent on another. In Finland, the procurement volumes are to increase, so efficient performance of procurement operations is vital. In this study, the operational environment and operative practices of the chosen 12 procurement companies were studied by analyzing procurement data of three years’ period, by interviewing the entrepreneurs and by assessing their operative practices with a cost analysis model. The results point out considerable variation in the procured volume and productive machine hours. Common problems were related to timber reception at mills and difficulties in resource utilization planning due to varying amount of harvesting work. Entrepreneurs hoped for larger forest stand inventory and more systematic planning in acquisition of stands to optimize logistics and harvesting. Variation in the worksite preparation performance of the employees of the customers requires improvement and entrepreneurs have development to do in performance monitoring and attitudes towards it. Variation in tools used for monitoring and resources dedicated to it was notable. Limitations of management resources appeared in middle-size companies and hiring supervisor-level personnel is a high threshold. Unit costs for harvesting varied considerably, but in general higher productive machine hours decrease the unit cost. Decrease of the annual standstill-time and transit distances and adequate worksite volume and machinery utilization rate are key factors, that can affect the unit cost by up to several per cent. On national scale, the cost decrement can be from millions of euros to tens of millions only by small improvements Notable variation in productive machine hours and harvested volumes tells about possibilities for improvements. These can be found by developing the operational environment together with customers and by assessing own practices and attitudes openly and critically. Wood procurement companies in general have the will to improve and develop and together with the forest industry’s increasing need for timber, this provides improvement possibilities for the whole chain of wood procurement.

Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Fa-culty Maatalous-metsätieteellinen Laitos/Institution– Department Taloustieteen laitos Tekijä/Författare – Author Koljonen Lauri Työn nimi / Arbetets titel – Title Säilörehun yksikkökustannus, sen vaihtelu ja alentamispotentiaali Oppiaine /Läroämne – Subject Maatalousekonomia Työn laji/Arbetets art – Level Maisterintutkielma Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 62 Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielmassa pyrittiin löytämään keinoja säilörehun yksikkökustannuksen hallintaan arvioimalla tuotannon tehokkuutta. ProAgrian Lohkotietopankki-järjestelmästä saatiin tutkimuksen käyttöön yhteensä 506 tilan säilörehun tuotantoa, kuiva-ainesatoja ja yksikkökustannuksia käsittelevä aineisto. Aineisto sisälsi laajalti tietoa tilakohtaisesta säilörehun tuotan-nosta vuosilta 2010‒2014 ja havaintoja viideltä eri tukialueelta ProAgria Uudenmaan toimialueelta Kainuuseen asti. Tutkimuksessa säilörehun tuotannon tehokkuutta arvioitiin DEA-menetelmällä. DEA on lyhenne sanoista Data Envelop-ment Analysis ja se tarkoittaa ei-parametrista menetelmää arvioida satunnaisen päätöksentekoyksikön, kuten yrityksen tai maatilan tehokkuutta. DEA-analyysin suorittamiseen on useita eri vaihtoehtoja johtuen siitä, että analyysin orientiaa-tio ja skaalatuotto-oletukset ovat tutkijan valittavissa. Tässä tutkimuksessa aineistolle suoritettiin tuotannon teknistä ja allokatiivista tehokkuutta mittaava panosorientoitunut DEA-analyysi muuttuvien skaalatuottojen (VRS) oletuksella. Ana-lyysissa käytettiin yhtä tuotosta ja kolmea panosta. Tuotoksena käytettiin säilörehun kuiva-ainesatoa per hehtaari ja panoksina säilörehun tuotannon NPK-lannoitekustannusta, muita muuttuvia kustannuksia ja rakennus- ja konekustan-nuksia hehtaaria kohti. Tutkimuksessa havaittiin, että säilörehun tuotannon panoskäytön tehokkuudessa on ensisijaisesti keskityttävä suoraan satoa lisääviin tekijöihin, joihin lukeutuvat tuotannon muuttuvat kustannukset, kuten esimerkiksi sadon lannoitus. Kasva-va satotaso alentaa säilörehun yksikkökustannusta, koska kustannukset ovat täten jaollisia yhä suuremmalla satomääräl-lä. Vastaavasti tuotannon kiinteisiin kustannuksiin, kuten rakennus- ja konekustannuksiin on kiinnitettävä erityistä huo-miota, jotta kiinteää pääomaa ei sitoutuisi säilörehun tuotantoon liiallisesti. Kiinteiden kustannusten kasvu kohottaa säilörehun yksikkökustannusta, koska pääoma vaikuttaa satoon vain välillisesti. Lisäksi havaittiin, että lannoituksen lisääminen ei tuota toivottua säilörehun satovastetta, mikäli muut tuotannontekijät eivät ole riittävällä tasolla. Maan vilja-vuudella ja kasvukunnolla on erittäin merkittävä vaikutus säilörehusatoon, mitä pelkästään lannoituksen lisäämisellä ei pystytä kompensoimaan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords säilörehu tehokkuus DEA yksikkökustannus nurmisäilörehu Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tutkielmassa tarkastellaan tilivelvollisuutta vuosittain julkaistavassa Ministeriöiden tuloksellisuuden kuvauksissa. Kysynnän tilivelvollisuuden tutkimukselle luo se, että tilivelvollisuudesta on tullut yhä tärkeämpi osa hyvää hallintoa, mutta samanaikaisesti tilivelvollisuus on käsitteenä hämärtynyt ja se on saanut uusia kulttuurillisia ulottuvuuksia. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan deduktiivista sisällönanalyysia, jonka avulla aineistoa teemoitellaan teoriasta johdettuihin kategorioihin. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: ”Miten eri ministeriöt kuvaavat tuloksellisuuttaan ja oikeuttavat tällä toimintaansa?” ja ”Kuinka Ministeriöiden tuloksellisuuden kuvaukset toimivat tilivelvollisuuden instrumenttina?” Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään tilivelvollisuutta julkishallinnossa, luodaan kuvaa uuden julkisjohtamisen opin (NPM) tuomista uusista tilivelvollisuuskäsityksistä, esitellään suorituskyvyn suhdetta tilivelvollisuuteen ja pohditaan tilivelvollisuuden kulttuurillista ulottuvuutta. Tilivelvollisuus määritellään päämiehen ja agentin väliseksi suhteeksi tietyllä toimialueella, jossa agentin tulee oikeuttaa tekojaan. On kuitenkin oletettavaa, että tutkimusaineistossa ministeriöiden laajat vaikuttavuustavoitteet eivät noudata politiikka-hallinto-dikotomiaa tai hallinnon alojen rajoja, mikä on ongelmallista tilivelvollisuuden määritelmän kannalta. Päämies-agentti-teorian pohjalta oletetaan myös, että aineistossa vedotaan ajankohtaisiin asioihin, jotka voidaan johtaa päämiehen preferensseistä. Hallinnon suorituskyky on tutkielmassa keskeinen työkalu tilivelvollisuuden arvioimiselle. Teemoittelukehikon sisällönanalyysille luo suorituskyvyn jako kolmeen: tuotos-, prosessi- ja järjestelmäorientoituneeseen suorituskykyyn. Ensimmäinen korostaa taloudellista tehokkuutta, keskimmäinen lainmukaisuutta sekä tasa-arvokysymyksiä ja viimeinen hallinnon toimintakykyä vaikeimmissakin tilanteissa. Taloudellisen tehokkuuden oletetaan korostuvan aineistossa, koska se on saanut paljon tukea uuden julkisjohtamisen myötä ja sen roolia korostetaan tutkimuskirjallisuudessa. Analyysi rakentuu teorialähtöisten oletusten ympärille, minkä lisäksi esitetään teemoittelun tulokset ministeriöittäin. Aineistosta luokiteltiin yhteensä 291 havaintoa suorituskyvyn kolmeen kategoriaan, joista yleisimmäksi osoittautui tuotosorientoitunut suorituskyky esiintyen 45 %:ssa havainnoista. Prosessiorientoitunut suorituskyky esiintyi kolmanneksessa havainnoista ja järjestelmäorientoitunut suorituskyky esiintyi reilussa viidenneksessä havainnoista. Tuotosorientoituneen suorituskyvyn havaintojen korkea määrä tukee oletusta, jonka mukaan taloudellinen tehokkuus saa paljon painoarvoa hallinnon toiminnassa. Vastaavasti järjestelmäorientoituneen suorituskyvyn suosio ulko-, sisä-, ja puolustusministeriön hallinnon aloilla kertoo, että myös muilla hallinnon arvoilla on painoarvoa, mikä kertoo raportoinnin tarkoituksenmukaisuudesta. Tulokset antavat myönteistä näyttöä oletukselle, jonka mukaan agentin ja toimialueen määrittely hämärtyvät ministeriöiden raportoinnissa. Monet etenkin yhteiskunnallista vaikuttavuutta mittaavat tavoitteet vaativat sekä poliittisia että hallinnollisia toimia, mutta tarvittavien toimien välille on vaikeaa tehdä eroa aineiston perusteella. Aineisto tukee jonkin verran aikaisempaa tutkimusta siltä osin, että se osoittaa ministeriöiden erilaisen kyvyn raportoida toiminnastaan tarkasti. Analyysi osoittaa myös, että aineistossa suhtaudutaan digitalisaatioon ja ympäristöarvoihin kuin ne olisivat perinteisiä hyvän hallinnon arvoja. Tämä tukee ajatusta siitä, että hallinnon arvot ovat ajankohdasta riippuvaisia päämiehen preferenssien mukaan. Tutkielman keskeisin johtopäätös akateemisen tilivelvollisuuskeskustelun kannalta on se, että se tukee väitettä taloudellisen tehokkuuden merkittävästä roolista julkishallinnossa, mutta se kritisoi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja osoittaa, että myös muilla hallinnon arvoilla on painoarvonsa. Käytännön kannalta tutkielma osoittaa epäkohtia ministeriöiden raportoinnissa tilivelvollisuuden näkökulmasta.

Luokanhallinnan taidot ovat usein esillä koulusta käytävässä keskustelussa. Opettajien työuupumus ja stressi ovat merkittävä ongelma, jonka ratkaisemiseksi on esitetty lukuisia ratkaisuja. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat tehokkaat luokanhallinnan taidot ja millä tavoin ne linkittyvät opettajan kokemaan stressiin. Luokanhallinnan taidoilla ja stressillä on merkittävä yhteys, joka osaltaan selittää opettajien kokemaan työuupumusta. Toteutin kandidaatintutkielmani kirjallisuuskatsauksena. Pääosin lähteinäni oli alan tutkimuskirjallisuus, mutta hain tutkimusaineistoa myös useista tietokannoista sekä Google Scholarista. Tutkimuskirjallisuuden perusteella tehokkaita luokanhallinnan keinoja on useita. Luokanhallinnan tutkimusta on tehty melko paljon. Luokanhallinnan taidoilla ja opettajan kokemalla stressillä vaikuttaisi olevan kirjallisuuden perusteella vahva yhteys. Opettajan kokema stressi paitsi lisää opettajan emotionaalista kuormaa, myös heikentää opettajan ja oppilaiden välistä vuorovaikutussuhdetta ja heikentää oppilaiden akateemista suoriutumista.

Rakennekehityksen ja kiristyvän kansainvälisen kilpailun myötä maitotilojen on tehostettava toimintaansa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten maitotilojen teknistä tehokkuutta, tuottavuutta ja niiden muutosta ajassa. Tutkimustulosten perusteella etsittiin yhdistäviä ja erottavia selittäviä tekijöitä tilojen välillä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin panosorientoitua DEA-analyysia, joka laski kaikille tiloille tehokkuusluvut välille [0-1]. Lisäksi tutkittiin Malmquist-indeksin avulla tehokkuuden ja tuottavuuden muutosta ajassa. Tutkimusaineistona oli Luken (ent. MTT) kannattavuuskirjanpitoaineisto, joka sisälsi havainnot vuosilta 2007 – 2012. Kirjanpitoaineistosta karsittiin tutkimukseen 250 tilan joukko. Tulosten perusteella vuosittaiset tehokkuusluvut olivat pysyneet keskimäärin melko samana. Tukien vaikutus tehokkuuslukuihin oli suurin pohjoisimmilla tukialueilla (C2P, C3, C4). Luomutilat olivat tehokkaampia kuin tavanomaiset tilat mutta ilman tukia ei havaittu merkittävää eroa. Keskituotoksen noustessa tehokkuusluku kasvoi ja skaalatehokkuus nousi. Korkeimman eläintiheyden (yli 1,2 ey/ha) ja peltoviljelyn intensiteetin (yli 60 000 MJ/ha) havaittiin indikoivan suurinta tehokkuutta. Tutkimusajanjakson aikana tiloilla havaittiin teknologista kehitystä ja tuottavuuden nousua. Tilan omavaraisuuden laskiessa teknologisen kehityksen havaittiin olevan nopeampaa. Velkaisimmilla tiloilla tuottavuus kasvoi nopeiten. Tehokkuudelle ja tuottavuudelle voidaan löytää useita selittäviä tekijöitä, joita voidaan hyödyntää benchmarkingissa.

Kotimaisessa lainsäädäntöympäristössä harmaata taloutta ja talousrikollisuutta pyritään torjumaan monin lainsäädännöllisin keinoin. Lainsäätäjän keinoista voidaan tunnistaa kriminalisoinnit, viranomaisten tietojensaantioikeudet ja yrityksille asetettavat velvollisuudet, joista viimeisiä tarkastellaan tässä tutkielmassa. Tutkielmassa pyritään seuraaviin kysymyksiin: miksi yrityksille on asetettu velvollisuuksia, millaisia velvollisuuksia yrityksille on asetettu ja ovatko velvollisuudet tehokkaita. Viitekehyksenä toimii harmaan rikollisuuden torjunta ja ennaltaehkäisy. Tutkielman metodeina toimii sääntelyregulaatioteoreettinen pyramidimalli, oikeustaloustiede ja niitä täydentävänä lainoppi. Pyramidimallilla tarkoitetaan ja John Braithwaiten ja Ian Ayresin sääntelyregulaatioteoriaa, jossa sääntely on tehokasta silloin, kun se muodostaa pyramidin siten että vähiten on kriminalisointeja tai muita ankarimpia säännöksiä, ja eniten alatasolla esimerkiksi itsesääntelyä. Lisäksi sääntelypyramidiin liittyy seuraamuspyramidi, jolla kuvataan viranomaisen toimenpidevalikoimaa, jolla se voi reagoida epätoivottuun käytökseen. Yrityksille asetettavat velvollisuudet asettuvat pyramidin keskitasolle harmaan rikollisuuden torjunnan viitekehyksessä. Oikeustaloustieteen avulla analysoidaan lainsäädäntöä taloudellisesta näkökulmasta, ja lainsäädännöllä pyritään luomaan kannustimia, jotta esimerkiksi yritykset toimisivat oikein. Sääntelyregulaatioteoreettisesta näkökulmasta yrityksille asetettavat velvollisuudet ovat oikeutettuja, koska ne ovat välttämätön ainesosa pyramidia, ja oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta, koska ne ohjaavat yrityksiä toimimaan tietyllä tavalla. Yrityksille asetettavat velvollisuudet on jaettu tutkielmassa kolmeen kategoriaan: 1. yrityksille asetettavat tiedonantamisvelvollisuudet, 2. Yrityksille tietyssä tilanteessa aktualisoituvat, laajemmat tiedonantamisvelvollisuudet ja 3. Yrityksille asetettavat toimintavelvollisuudet. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat perusmuotoiset ilmoittamis- ja rekisteröimisvelvollisuudet, esimerkiksi velvollisuus antaa veroilmoitus tai velvollisuus rekisteröityä erilaisiin rekistereihin, toiseen kategoriaan esimerkiksi verotarkastus ja kolmanteen esimerkiksi kuitintarjoamisvelvollisuus. Tehokkuutta tarkastellaan tutkielmassa kolmen eri mittarin avulla, jotka heijastelevat tutkielman teoreettista viitekehystä: valvonnan onnistuminen, sanktiot ja seuraamuspyramidin korkeus ja yrityksille aktualisoituva hallinnollinen- ja sääntelytaakka. Tarkastelun pohjalta paras tehokkuuden taso näillä mittareilla mitattuna on ensimmäisen kategorian velvollisuuksissa ja heikoin toimintavelvollisuuksissa, johtuen lainsäädännön pirstaloitumisesta ja velvollisuuksien erilaisista implementoinneista. Tehokkuutta voitaisiin parantaa lainsäädäntöä yksinkertaistamalla ja samankaltaisella implementoinnilla samanlaisissa velvollisuuksissa ja hyödyntämällä digitalisaatiota.