Browsing by Subject "tekstianalyysi"

Tutkielma keskittyy tarkastelemaan Kelan virkakieltä Instagramissa. Sosiaalisen median käyttö on yleistynyt varinkin nuorten keskuudessa viime vuosikymmenen ajan (Tilastokeskus 2017) ja yritysten ja mainostajien lisäksi myös viranomaiset (mm. Verohallinto, Kela, Skatteverket) ovat löytäneet tiensä sosiaaliseen mediaan. Aikaisempi tutkimus virkakielestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa on keskittynyt ruotsalaisten viranomaisten verkkosivujen tutkimukseen (Hanell 2012) ja viranomaisen ja kansalaisen väliseen viestintään Facebookissa (Sörlin & Söderlundh 2014; Nord & Sörlin 2016). Kela on liittynyt Instagramiin vuonna 2016, mutta laajempaa tutkimusta Kelan tai muiden viranomaisten kielenkäytöstä Instagramissa ei ole tehty. Tästä syystä tutkielma keskittyy aluksi kartoittamaan eksploratiivsella menetelmällä, millä kielillä Kela viestii Instagramissa ja minkälaisia julkaisut ovat visuaalisesti ja temaattisesti. Tutkielman toinen osa tarkastelee virkakieltä systeemis-funktionaalisen kieliteorian (Holmberg & Karlsson 2006; Holmberg, Karlsson & Nord 2011) kautta keskittyen interpersoonaiseen merkitykseen ja erityisesti puhefunktioihin. Tutkimus tarkastelee, minkälaista Kelan virkakieli on Instagramissa, minkälaisia puhefunktioita Kela käyttää julkaisuissa ja minkälainen suhde Kelan ja kansalaisen välille muodostuu puhefunktioiden avulla. Analyysissä keskitytään ruotsin kielen neljään olennaiseen puhefunktioon, jotka ovat väite, käsky, kysymys ja tarjous. Funktionaalisen teorian lisäksi Kelan ja kansalaisen suhdetta analysoidaan, miten ja miksi osallistujia tehdään näkyviksi tai näkymättömiksi. Materiaali koostuu 78 julkaisusta, jotka ovat julkaistu Kelan julkisella @kela_fpa Instagram-tilillä aikavälillä 16.4.2019-18.2.2020. Julkaisut on kerätty manuaalisesti Excel-taulukkoon, johon kirjattiin julkaisun päivämäärä, julkaisukuvatyyppi, julkaisutekstin kieli ja sanamäärä sekä emojien ja hashtagien määrä. Materiaali on analysoitu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Eksploratiivinen analyysi osoittaa, että Kela viestii pääosin suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkielisten tekstien määrä on n. 70 % kaikista julkaisuteksteistä. Kielilaki (423/2003, 6 §) velvoittaa Kelan kaksikielisenä julkisoikeudellisena laitoksena viestimään molemmilla kansalliskielillä. Vain parissa julkaisutekstissä on käytetty saamen ja englannin kieliä. Kelan julkaisukuvista suurin osa on valokuvia, mutta kuvitettujen ja tekstiä sisältävien julkaisukuvien osuus on merkittävä. Vähiten Kela julkaisee videoita. Julkaisu-tekstien teemat vaihtelevat paljon, mutta yleisimmät teemat liittyvät lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Muita teemoja ovat mm. työttömyys ja työehdot, asuminen sekä asiointipalvelut ja muut palvelukanavat. Tutkielman toisen osan keskeisimmät tulokset viittaavat siihen, että Kelan ja kansalaisen suhde on hierarkkinen ja asymmetrinen. Kela viestii lukijalle eniten puhefunktion käskyn kautta sekä kongruentisti että inkongruentisti. Käsky toteutuu kongruentisti verbin ollessa imperatiivissa, kun taas inkongruentti toteutus muodostuu esimerkiksi väitelauseen kautta. Käskyn toteutuminen väitelauseen muodossa inkongruentisti koetaan yleisesti ruotsin kielessä tapana ilmaista kohteliaisuutta. Se, että käsky on yleisin puhefunktio, kertoo Kelan ja lukijan hierakisesta ja asymmetrisestä suhteesta. Myös puhefunktioita väitettä käytetään usein, joka on aikaisemman tutkimuksen valossa yleistä virkakielessä (Lassus 2010, Lind Palicki 2010), sillä usein institutionaalisten tekstien tarkoitus on informoida. Kysymys ja tarjous ovat vähiten esiintyvät puhefunktiot. Huomion arvoista on se, että Kela viestii kysymysten avulla, jotka on muotoiltu siten, että kysymyksen lukija voisi itse mahdollisesti esittää kysymyksen Kelalle. Nämä keinotekoiset kysymykset voi tulkita Kelan toimesta yritykseksi luoda läheisempää suhdetta lukijan kanssa. Kelan ja lukijan asymmetrinen suhde vahvistuu, kun tarkastellaan, miten tekstin vastaanottajaa, kansalaista, ja tekstin lähettäjää, Kelaa, puhutellaan. Lukijaa puhutellaan yksikön toisella persoonalla useasti, mutta Kelaa ei puhutella lainkaan monikon ensimmäisessä persoonassa, joka olisi luonteva vastapari sinuttelulle symmetrisessä suhteessa. Kelaan viitataan institutionaalisella nimellään FPA vain viidesti, kun taas lukijaan viitataan useasti substantiiveilla pappan ja föräldern. Lukijan puhuttelu nostaa hänet myös näkyväksi osallistujaksi ja se, että lukijalla on näkyvämpi rooli kuin viranomaisella on yhteneväinen tulos aikaisemman tutkimuksen kanssa (Lassus 2010; Tolvanen 2016; Alén 2017). Lukija ja Kela tehdään näkymättömiksi osallistujiksi eri tavoin. Lukija jää usein näkymättömäksi imperatiivin ansioista, kun Kela jää näkymättömäksi s-passiivin ansiosta. Huomioitavaa on myös se, että Kela ei ole osallistujana yli 60 % lauseissa, joka on puolet enemmän kuin verrattuna lukijaan, joka ei ole osallistujana n. 30 % lauseista.

Tutkielma keskittyy Unkarin ainoan kirjallisuuden Nobelin saaneen Imre Kertészin pääteokseen Kohtalottomuus (Sorstalanság, 1975) ja siinä ilmeneviin häpeän ja ulkopuolisuuden kuvauksiin. Kohtalottomuuden toistuvia teemoja ovat ulkopuolisuus ja toiseus, joita on tarkasteltu jo aiemmissa tutkimuksissa varsin kattavasti. Tämä tutkimus lähestyy kuitenkin ulkopuolisuutta siihen kietoutuvien häpeän ilmentymien kautta ja pyrkii käsittelemään häpeän ilmenemismuotoja yhtenä teosta määrittävänä kokonaisuutena. Tutkimuskysymyksiä ovat: onko romaanissa laajoja häpeän ilmenemismuotoja, millaisia häpeän ilmenemismuotoja romaanissa on ja liittyykö häpeä ulkopuolisuuteen – ja jos liittyy, millä tavoin? Hypoteesit ovat, että Kohtalottomuudessa on toistuvia, merkittäviä ja toisistaan erillisiä häpeän ilmenemismuotoja, ja että häpeä liittyy ulkopuolisuuteen syy-seuraussuhteen kautta, ollen joko syy ulkopuolisuuteen tai seuraus ulkopuolisuudesta. Tutkielmassa häpeä määritellään psykologi Tomkinsin häpeän affektin mukaisesti. Häpeä sisältää tuntemukset syyllisyydestä, häpeästä ja ujoudesta tai noloudesta, ja siihen voi liittyä myös häpäisyjä. Tutkielma ei kuitenkaan noudata tarkasti Tomkinsin affektin määritelmää, vaan puhuu tunteista nimityksillä tuntemus ja tunne, seuraten kulttuuriteoreetikko Ngain esimerkkiä välttää tunteiden jaottelua kahteen selvärajaiseen luokkaan. Tämä mahdollistaa kaunokirjallisen teoksen tulkitsemisen yhtenäisenä taideteoksena eikä vain yksittäisinä ilmauksina häpeästä. Häpeän ilmenemismuotoja lähestytään kirjallisuudentutkimuksessa yleisesti käytetyllä metodilla, teoslähtöisellä tekstianalyysilla. Analyysin kautta on ilmeistä, että häpeä on Kohtalottomuudessa laajalti esiintyvä tunne. Teoslähtöinen tekstianalyysi osoittaa, että häpeä on myös monisyistä ja selkeästi eroteltavissa eri alakategorioihin, joista jokaisesta on romaanissa useita esimerkkejä. Häpeään liittyvät tekijät ovat romaanissa lähes jatkuvasti läsnä ja kietoutuvat ulkopuolisuuden tematiikkaan, ja häpeä on vahvasti läsnä romaanin käännekohdissa. Ulkopuolisuuden ja häpeän suhde on romaanissa tiivis. Niiden välinen suhde ei kuitenkaan ole analyysin perusteella selkeä. Häpeä ei nouse ulkopuolisuuden yksiselitteiseksi syyksi, eikä ulkopuolisuus yksin selitä häpeää, vaan suhde tuntuu olevan molemminpuolinen.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani häpeän ja ulkopuolisuuden motiiveja Saara Turusen romaaneja Rakkaudenhirviö (2015) ja Sivuhenkilö (2018). Pyrin analyysissani selvittämään, millaisten motiivirakenteiden avulla häpeä tunteena kietoutuu sivullisuuden kokemukseen ja ulkopuoliseen identiteettiin. Tutkimuskysymyksiäni ovat seuraavat: Miten häpeä motiivina tulee romaaneissa esiin? Miten häpeä tunteena liittyy sivullisen ja ulkopuolisen identiteetteihin? Onko teoksissa muita teemaan liittyviä motiivirakenteita? Rakentuvatko teemat kahden romaanin välillä paradigmaattisesti eli siirtyvätkö teemat romaaniparin välillä? Käytän analyysini metodina kirjallisuudentutkimuksessa paljon käytettyä lähilukua ja teoslähtöistä tekstianalyysia, joiden avulla pyrin löytämään teoksista häpeää ilmentävät motiivit. Teoreettinen viitekehykseni on temaattisessa tutkimuksessa ja tunteiden tutkimuksessa. Luen teoksia parina ja pyrin todistamaan tutkielmassa teeman rakentumisen paradigmaattisesti teosten välillä. Tunteiden tutkimus liittyy kirjallisuuden affektiiviseen käänteeseen ja tarjoaa mahdollisuuden kontekstualisoivalle ja yhteiskunnalliselle tulkinnalle. Hyödynnän myös sosiologisia häpeä- teorioita, joista tärkein analyysilleni on Silvan Tomkinsin affektiteoria, jossa häpeä asettuu jatkumolle innostuksen vastapariksi. Käsittelen häpeää tutkielmassani laaja-alaisena tahmeana tunteena, johon tarttuu helposti myös syyllisyyttä, noloutta, ylimielisyyttä ja ilkeyttä. Tutkielmassani osoitan, että häpeä on oleellinen osa tutkimiani teoksia, ja niihin liittyvät motiivirakenteet liittyvät selvästi myös ulkopuolisuuden tunteeseen ja sivullisuuden kokemukseen. Teosparissa on käytetty osin päällekkäisiä motiiveja, joista tärkeimmäksi osoittautui sukupuoleen liittyvä häpeä, joka tiivistyy Rakkaudenhirviössä lehmänaisen hahmoon ja Sivuhenkilössä pohdintaan äitiydestä. Kertojan äidin vaikutus on molemmissa teoksissa vahva. Häpeän ja ulkopuolisuuden suhde ei teoksissa kuitenkaan ole täysin suoraviivainen, häpeä aiheuttaa ulkopuolelle jättäytymistä, mutta ulkopuolisuus aiheuttaa myös häpeää

Tutkielman aihe on kahtalainen: Tutkimuskohteena ovat yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjojen tehtävänannoissa esiintyvät kielelliset ohjailukeinot. Tarkastelussa ovat myös ne kirjallisuuden lukutavat, joihin ohjailukeinot johdattelevat. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Minkälaista ohjailua oppikirjoissa esiintyy? Minkälaisia funktioita keinoilla on? 2) Minkälaisiin kirjallisuuden lukutapoihin eri keinot ohjaavat? Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on funktionaalinen kielikäsitys ja menetelmänä siihen perustuva tekstianalyysi. Kantava ajatus on, että tietyt kielelliset piirteet ennakoivat tiettyä lukutapaa. Työ kytkeytyy suomalaisessa kielentutkimuksessa tehtyyn direktiivisyyden tutkimukseen ja oppikirjojen, kapeammin äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjojen tutkimukseen. Tutkielman aineisto koostuu vuosiluokkien 7–9 äidinkielen ja kirjallisuuden Otavan SÄRMÄ- ja Editan Satakieli-sarjan oppikirjoista vuosilta 2016–2020. Tarkemmin aineisto rajautuu oppikirjojen kirjallisuusosioiden kauno- ja tietokirjallisuuden lukemiseen ohjaaviin tehtävänantoihin. Aineiston analyysin myötä ilmeni, että oppikirjoissa esiintyviä funktioltaan velvoittavia direktiivejä ovat imperatiivimuotoiset käskyt ja kiellot sekä indikatiivimuotoiset neuvot ja ohjeet. Lukemiseen sitouttavaa direktiivisyyttä edustavat tehtävänannoissa esiintyvä puhuttelu sekä interrogatiivi- eli kysymyslause. Direktiivisyyden luvan ja mahdollisuuden tulkintavaihtoehtoa ilmaisevat konditionaaliset kielenainekset, joita ovat modaaliverbi voida, konditionaalimodus ja konjunktio jos. Aineistossa esiintyvät lukutavat jakautuvat osin Kauppista (2010a) mukaillen kolmeen pääluokkaan, joita ovat analyyttinen, elämyksellinen ja sosiaalinen. Analyyttinen lukutapa jakautuu aineiston tarkastelun perusteella kolmeen alaluokkaan, joita ovat erittely ja tulkinta, kirjallisuus maailmassa sekä tuottava ja luova. Elämyksellinen lukutapa jakautuu niin ikään kolmeen alaluokkaan, joita ovat reflektoiva, pohtiva ja kuvitteleva sekä draamallinen ja eläytyvä. Tutkimus osoittaa, että oppikirjasarjat SÄRMÄ ja Satakieli ohjaavat hyödyntämään monipuolisesti erilaisia lukutapoja. Tyypillisesti lukutavat esiintyvät limittäin. Pohtiva ja kuvitteleva lukutapa esiintyy aina osana laajempaa tehtävänantoa, siinä missä muut lukutavat voivat esiintyä sekä itsenäisesti että osana laajempaa kokonaisuutta. Kirjallisuuden erittelyn ja tulkinnan ohella lukutavat ohjaavat harjoittelemaan taitoja, jotka pyrkivät vastaamaan sekä ajantasaisessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS 2014) nimettyihin tavoitteisiin että tutkimusta motivoivaan yhteiskunnalliseen keskusteluun suomalaisnuorten lukutaidosta ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Näitä taitoja ovat esimerkiksi tiedonhankinta ja lähdekriittisyys, monilukutaito, kulttuurintuntemus ja -lukutaito, tunne- ja ryhmäviestintätaidot sekä yhteisöllinen oppiminen. Tutkimus osoittaa, että aineistossa esiintyvät lukutavat, erityisesti reflektoiva, pohtiva ja kuvitteleva sekä sosiaalinen, tukevat sisäisesti motivoituneen lukijuuden syntymistä.

Vokaalimusiikissa tekstin ja musiikin välisellä vuorovaikutuksella on tärkeä sija. Sanoma välittyy tällöin ensisijaisesti tekstin kautta. Musiikki voi myötäillä ja korostaa tekstin sanomaa tai se voi olla ristiriidassa tekstin kanssa. Tässä työssä tarkastellaan tekstin ja musiikin suhdetta kolmessa suomalaisessa 2000-luvulla sävelletyssä teoksessa. Ensin luodaan katsaus 2000-luvulla sävellettyyn suomalaiseen sekakuoro-musiikkiin. Kuorolaulu on Suomessa edelleen hyvin suosittu harrastus. 2000-luvulla kuoromusiikki on ollut näkyvillä mediassa muun muassa useamman TV-ohjelman muodossa. Samalla musiikkikentällä on keskusteltu kuoromusiikin asemasta kuoroammattilaisuuden näkökulmasta, kun Radion kamarikuoro lakkautettiin 2005. Seuraavaksi hahmotellaan analyysin lähtökohtia uuden vokaalimusiikin tutkimiselle. Pääpaino on tekstin ja musiikin suhteen tarkkailulla. Tämän jälkeen tarkastellaan kolmea esimerkkiteosta teksti- ja musiikkianalyysin keinoin. Kaija Saariahon Leino-laulut (2007) on sävelletty Eino Leinon mitalliseen, kansallisromanttiseen runouteen. Saariaho yhdistää oman, eteerisen sävelkielensä perinteiseen runouteen. Riikka Talvitie Pinnan alla (2013) pohjautuu Itämeriaiheiseen asiatekstiin sekä säveltäjän kirjoittamaan puhekieliseen tekstiin. Teoksessa vuorottelee kuoron resitoima tieteellinen teksti sekä solistien (äidin ja pojan) käymä keskustelu Itämeren rannalla. Jaakko Mäntyjärven Smoking can kill (2008) yhdistää tupakka-askien varoitustekstit modernin madrigaalin muotoon. Teos on taitava pastissi englantilaisesta myöhäisrenessanssin madrigaalista yhdistettynä banaaliin nykypäivän tekstiin.

Tutkielmani tarkastelee kuluttamisen ja identiteettipolitiikan yhtymäkohtia sosiaalisen median ilmastonmuutoskeskustelun kontekstissa. Lähestyn ilmiötä hermeneuttisella tutkimusotteella kulutuskulttuurin tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäni yhdistää ontologian opettamiseen perustuvaa automatisoitua etäluentaa laadulliseen lähiluentaan ja tulkinnalliseen analyysiin. Tutkimusaineistoa ovat sosiaalisen median tietokantapalvelusta poimitut 204 454 ilmastonmuutosta koskevaa kommenttia, jotka on julkaistu Suomi24-keskustelupalstalla vuosina 2015–2019. Aineistoni suuren koon vuoksi käytän sen sisältämien aiheiden luokittelussa automaattista tekstianalyysiä, jonka tuloksia tulkitsen laadullisesti. Määrällisiä ja laadullisia elementtejä yhdistävä tutkimusmenetelmä mahdollistaa yhtäältä kokonaiskuvan hahmottamisen ja toisaalta merkitysten syvällisen ymmärtämisen. Kuluttaminen on kulttuurisesti rakentuva ilmiö, joka saa kuluttajien vuorovaikutuksessa symbolisia merkityksiä. Kuluttajat tekevät kulutuspäätöksiä suhteessa kulttuuriin ja monimuotoisiin kulutuseetoksiin, jotka heijastavat yhteiskunnan arvoja, rakenteita ja käytäntöjä. Kuluttaminen on myös keskeinen tapa määritellä sekä yksilöllistä että kollektiivista identiteettiä. Suomi24-palstan kuluttamista koskeva ilmastonmuutoskeskustelu rakentuu etenkin seitsemän kuluttamiseen liittyvän luokan kautta, jotka ovat autoilu, liha, lentäminen, julkinen liikennne ja pyöräily, kasvisruoka, lemmikit ja vaatteet. Aikajanalla tarkasteltuna luokkien suhteellinen osuus aineistosta kasvoi vuodesta 2015 vuoteen 2019 mennessä 5,9 prosentista 15 prosenttiin. Havaintojeni perusteella Suomi24-palstan ilmastonmuutoskeskustelua hallitsevat ilmastoskeptikot, jotka vähättelevät ilmastonmuutosta ja sen torjunnan keinoja. Heidän kommenteissaan toistuu kaksi kuluttajan stereotyyppiä: ilmastoskeptikoiden omaa viiteryhmää edustava ”tolkun kuluttaja” ja vastapuolen viiteryhmää edustava ”ilmastovouhottaja”. Stereotyypit rakentuvat muun muassa kuluttamiseen ja sosio-ekonomisiin tekijöihin liittyvien vastakkainasettelujen kautta. Kommenteissa oman viiteryhmän symboleja kuten autoilua ja lihaa puolustetaan. Toisaalta vastapuolen symboleja kuten sähköautoja ja kasvisruokaa vastaan hyökätään esimerkiksi luomalla uhkakuvia kuluttamiseen kohdistetuista kielloista ja veronkorotuksista. Esitän tutkielmassani, että kuluttamisen symboleja käytetään keskusteluissa identiteettipoliittisen vaikuttamisen välineenä. Ääritapauksessa keskustelija voi olla provosointiin pyrkivä trolli, jolloin symbolit on irrotettu aidosta kuluttajakontekstista. Aineistossani on viitteitä siitä, että taustalla on myös muita identiteettipoliittisia agendoja kuten feminismin ja maahanmuuton vastustaminen.