Browsing by Subject "tekstilajit"

Tutkielma käsittelee kansankirjoittajien omaelämäkerrallisia kirjoituksia ja niiden kokonaisrakenteita. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisista jaksoista kirjoitukset rakentuvat, sekä selvitetään, minkälaisia tehtäviä kullakin jaksolla on. Kokonaisrakenteiden tarkastelun ohella tutkielmassa tarkastellaan myös omaelämäkerrallisten kirjoitusten lajipiirteitä ja omasta elämästä kirjoittamisen motiiveja. Kansankirjoittajalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa 1800-luvulla syntynyttä, aktiivisesti kirjoitustaitoaan käyttänyttä henkilöä, joka on opetellut kirjoittamaan omatoimisesti tai vähäisellä opetuksella. Kansankirjoittajan ohella tutkielmassa käytetään myös termiä itseoppinut kirjoittaja. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta kansankirjoittajan omaelämäkerrallisesta kirjoituksesta, jotka on kirjoitettu 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Aineisto on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa sijaitsevasta Kaisa Kaurasen kokoamasta kansankirjoittajien käsikirjoituksia koskevasta arkistoluettelosta. Omaelämäkerrallisten kirjoitusten kokonaisrakenteiden tarkastelussa hyödynnetään William Labovin (1972) kertomuksen rakennemallia, joka perustuu alun perin Labovin ja Joshua Waletzkyn (1967) suullisten kertomusten tutkimukseen ja jota on hyödynnetty laajasti myös kirjoitettujen tekstien tutkimuksessa. Tutkimuksessa ilmenee, että Labovin malli sopii omaelämäkerrallisten kirjoitusten tarkasteluun sovellettuna. Labovin mallia soveltamalla kansankirjoittajien omaelämäkerrallisista kirjoituksista voi hahmottaa seuraavanlaisia jaksoja: 1) kertomuksen tavoitteen kiteyttävä jakso, 2) taustoittava jakso, 3) elämänkulkua käsittelevä jakso, 4) kirjoitushetkeen palaamisen jakso ja 5) kertomuksen lopettava jakso. Kertomuksen tavoitteen kiteyttävä jakso ohjaa lukijaa lukemaan tekstiä omaelämäkerrallisena. Taustoittavassa jaksossa kirjoittaja antaa taustatietoja oletetulle vastaanottajalle. Elämänkulkua käsittelevät jaksot sisältävät valinnaisen määrän kertomisen arvoisia, ajallisesti järjestäytyneitä alakertomuksia kirjoittajan elämästä. Kirjoitushetkeen palaamisen jakso ja kertomuksen lopettava jakso sisältävät usein ulkoista arviointia, joka liittyy joko omiin saavutuksiin tai kertomuksen arvoon. Kirjoituksen tarkoitusta ja kirjoittamisen motiiveja kansankirjoittajat ilmaisevat suoraan yleensä kirjoitusten aluissa ja lopetuksissa. Kansankirjoittajien kirjoittamismotiiveiksi hahmottuvat halu säilyttää tietoa, hengellinen etsintä sekä opiksi tulevaa lukijaa varten. Omaelämäkerrallisten kirjoitusten kokonaisrakenteiden ja kirjoitusmotivaatioiden tarkastelu osoittaa, että kansankirjoittajat ovat kirjoittaneet omasta elämästään tietoisena mahdollisesta tulevasta lukijasta.

Pro gradu -työni käsittelee suomi toisena kielenä -tutkimusalaa. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten ulkosuomalaiset lapset tunnistavat, tuntevat ja tuottavat eri tekstilajeja. Analysoin myös sitä, millaisiin vastauksiin tehtävänannot ohjaavat kirjoittajaa. Keskityn tarkastelemaan informanttien vastauksia juuri tietyn tyyppisten tehtävien kannalta eli sitä, miten he vastaavat tehtävänantoihin. Tutkielmani on aineistolähtöinen ja kvalitatiivinen. Käsittelen vastauksia diskurssikompetenssin, erityisesti tekstilajikompetenssin, kannalta. Toteutin tutkielmani Kesälukioseuran ulkosuomalaisille lapsille ja nuorille suunnattujen Internetissä toimineiden suomen kielen opetussivustojen kirjoitustehtävien tehtävänantoja ja niihin saatuja vastauksia analysoimalla. Vastaukset on kirjoitettu syksyn 2010 ja kevään 2011 välisenä aikana. Aineistoni sisältää 16 oppilaan vastaukset kirjoitustehtäviin, kaiken kaikkiaan 136 vastausta 19:ään eri tehtävänantoon. Informanttini olivat vastauksia kirjoittaessaan 9–13-vuotiaita. He asuivat seitsemässä eri maassa. Kolme informanteista asui Ruotsissa, neljä Sveitsissä, kaksi Portugalissa, kaksi Kiinassa, kaksi Englannissa, kaksi Norjassa ja yksi Ranskassa. Lähetin informanttien vanhemmille taustatieto- kyselyn, jossa kysyttiin muun muassa lasten suomen kielen käytöstä ja muista heidän käyttämistään kielistä. Kyselyyn vastasivat kymmenen lapsen vanhemmat. Aineistoni on suhteellisen pieni, joten tutkimustuloksia ei pidä yleistää. Tutkielmani viittaa kuitenkin siihen suuntaan, että globaalistuneen maailman ja Internetin myötä informantit jakavat yhteisen mediamaailman televisiosarjoineen ja elokuvineen. Myös suositut kirjat ja sarjakuvat ovat tuttuja lapsille ympäri maailman. Kaikki informanttini seuraavat suomalaista mediaa, mikä näkyy teksteissä yhteisen kulttuurin jakamisena. Tarkastelemani aineiston perusteella voi päätellä sen, että monilla ulkosuomalaisilla lapsilla on suomen kielen perustaidot, jotka mahdollistavat sujuvan kielenkäytön eri tilanteissa. Sekä oppilaan sisäiset mallit että tehtävänannot ohjaavat sitä, millaiseksi vastaukset muotoutuvat. Tutkimissani ulkosuomalaisten lasten kirjoittamissa teksteissä muodoltaan vakiintuneet ja kulttuurisesti tunnistettavat genret hallitaan. Tehtävänannot ja nähtävillä olevat mallit tukevat kirjoittajaa.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuudennen luokan historian oppikirjoja tekstilajien näkökulmasta. Tutkielmani taustalla on monimuotoistunut tekstiympäristömme, jossa verbaali teksti on saanut rinnalleen myös muita tiedon esitystapoja. Tämän tutkielman tarkoitus on tunnistaa ja ryhmitellä kolmen eri kustantajan kuudennen luokan historian oppikirjoissa esiintyviä tekstilajeja. Tarkoituksenani on tuoda myös esille tekstilajeihin sisällytettyjä moodeja. Viimeisimpänä jaan tekstilajit ryhmiin sen mukaan, millaisia lähdeaineistoja historian oppikirjojen tekstilajit ovat. Menetelmät. Suoritin tutkielman oppikirja-analyysina. Käytin tutkimusmenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, joka perustuu tekstilajien tunnistamiseen. Teoria koostuu siitä, että tarkastelen aineistoa tekstilajitutkimuksen avainkäsitteiden kautta. Pyrin systemaattiseen ja objektiiviseen aineiston luokitteluun. Tutkimusaineistona oli kolme kuudennen luokan historian oppikirjaa. Teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan todellisuutemme rakentuu sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset näyttävät, että moninaisia tekstilajeja huomioidaan verrattain paljon tutkituissa oppikirjoissa. Tarkastelluissa oppikirjoissa tekstiympäristö oli monipuolinen ja niissä käytettiin monia eri moodeja. Lähdeaineistotarkastelussa ilmeni, että historian oppikirjojen tekstit ovat historian tietolähteinä suurelta osin niin sanottuja kolmannen käden lähteitä. Esimerkiksi oppikirjan leipäteksti on tyypillistä kolmannen käden lähdemateriaalia. Kaikki kolme oppikirjaa hyödyntävät erilaisia moodeja ja niistä rakentuvia semioottisia resursseja, jotka osaltaan muodostavat tekstilajien kirjon. Kuudesluokkalaisen oppilaan kannalta historian oppikirjojen tekstiympäristö on jo monipuolinen ja täynnä monimuotoisia tekstejä. Historian tekstitaitojen kannalta kuudesluokkalaisella tulisi taata tarkoituksenmukaisia multimodaalisia tekstejä ja eri tekstilajeja monilukutaidon tavoitteiden saavuttamiseen: taidot erilaisten tekstien tulkitsemiseen, tuottamiseen ja arvottamiseen. Tarkastelun perusteella voidaan todeta, että historian oppikirjat harjoittavat oppilaita monilukutaitoon.