Browsing by Subject "tekstitys"
Now showing items 1-20 of 20
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen av-kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita ajankuvaa rakentavien elementtien kääntämisessä sekä kääntäjän roolia av-teoksen merkitysten välittäjänä. Vieraan kulttuurin vaikutusta käännösstrategioihin ja kääntäjän roolia vieraan kielen ja kulttuurin välittäjänä on tutkittu paljon. Tavoitteenani on selvittää, miten vieraan kulttuurin lisäksi kohdeyleisölle vieras ajankuva näkyy av-teoksessa ja sen suomenkielisten tekstitysten kahdessa eri käännösversiossa. Tutkielman aineisto koostuu Peaky Blinders -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista, joita on yhteensä kuusi sekä Netflixin ja Ylen tekstityksistä. Selvitän laadullisella analyysilla, millaisia käännösstrategioita Ylen ja Netflixin käännösversioissa on käytetty ajankuvallisten elementtien kääntämiseen. Tutkin dialogissa esiintyviä ajankuvallisia viittauksia sotaan, poliittiseen ilmapiiriin, työväenluokan elinolosuhteisiin, teollistumiseen sekä kulttuurisidonnaisiin elementteihin, kuten valuuttaan, esineisiin, henkilöihin ja paikkoihin. Otan huomioon kuvan ja dialogin yhteyden sekä tutkittavana olevan ilmauksen yhteyden kohtauksen muuhun dialogiin. Lisäksi tarkastelen kääntäjien käyttämien käännösstrategioiden perusteella sitä, millainen rooli kääntäjillä on ollut lähdeteoksen merkitysten välittäjinä. Tuloksista kävi ilmi, että kääntäjien roolit merkitysten välittäjinä olivat erilaiset, vaikka suora käännös oli molemmissa käännösversioissa ylivoimaisesti käytetyin strategia. Ylen käännöksissä oli kuitenkin käytetty monipuolisesti erilaisia käännösstrategioita ja tehty niin semanttisia kuin pragmaattisiakin muutoksia. Ylen käännösversiossa vähiten käytetty käännösstrategia oli säilytys, kun taas Netflixin käännöksissä se oli toiseksi suosituin käännösstrategia. Semanttisia muutoksia oli Netflixillä tehty lähes yhtä paljon kuin Ylellä, mutta pragmaattisia muutoksia huomattavasti vähemmän. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Ylen kääntäjän käännösstrategiat kertovat selittävästä ja jopa katsojaa auttavasta roolista, sillä Ylen tekstityksissä oli avattu monien ilmausten merkityksiä suomenkielisille katsojille. Netflixin kääntäjän roolin voi taas nähdä olevan vieraannuttava, sillä kääntäjä oli pysytellyt hyvin lähellä alkuperäistä dialogia ja säilyttänyt useita vieraskielisiä elementtejä tekstityksissä.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen av-kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita ajankuvaa rakentavien elementtien kääntämisessä sekä kääntäjän roolia av-teoksen merkitysten välittäjänä. Vieraan kulttuurin vaikutusta käännösstrategioihin ja kääntäjän roolia vieraan kielen ja kulttuurin välittäjänä on tutkittu paljon. Tavoitteenani on selvittää, miten vieraan kulttuurin lisäksi kohdeyleisölle vieras ajankuva näkyy av-teoksessa ja sen suomenkielisten tekstitysten kahdessa eri käännösversiossa. Tutkielman aineisto koostuu Peaky Blinders -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista, joita on yhteensä kuusi sekä Netflixin ja Ylen tekstityksistä. Selvitän laadullisella analyysilla, millaisia käännösstrategioita Ylen ja Netflixin käännösversioissa on käytetty ajankuvallisten elementtien kääntämiseen. Tutkin dialogissa esiintyviä ajankuvallisia viittauksia sotaan, poliittiseen ilmapiiriin, työväenluokan elinolosuhteisiin, teollistumiseen sekä kulttuurisidonnaisiin elementteihin, kuten valuuttaan, esineisiin, henkilöihin ja paikkoihin. Otan huomioon kuvan ja dialogin yhteyden sekä tutkittavana olevan ilmauksen yhteyden kohtauksen muuhun dialogiin. Lisäksi tarkastelen kääntäjien käyttämien käännösstrategioiden perusteella sitä, millainen rooli kääntäjillä on ollut lähdeteoksen merkitysten välittäjinä. Tuloksista kävi ilmi, että kääntäjien roolit merkitysten välittäjinä olivat erilaiset, vaikka suora käännös oli molemmissa käännösversioissa ylivoimaisesti käytetyin strategia. Ylen käännöksissä oli kuitenkin käytetty monipuolisesti erilaisia käännösstrategioita ja tehty niin semanttisia kuin pragmaattisiakin muutoksia. Ylen käännösversiossa vähiten käytetty käännösstrategia oli säilytys, kun taas Netflixin käännöksissä se oli toiseksi suosituin käännösstrategia. Semanttisia muutoksia oli Netflixillä tehty lähes yhtä paljon kuin Ylellä, mutta pragmaattisia muutoksia huomattavasti vähemmän. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Ylen kääntäjän käännösstrategiat kertovat selittävästä ja jopa katsojaa auttavasta roolista, sillä Ylen tekstityksissä oli avattu monien ilmausten merkityksiä suomenkielisille katsojille. Netflixin kääntäjän roolin voi taas nähdä olevan vieraannuttava, sillä kääntäjä oli pysytellyt hyvin lähellä alkuperäistä dialogia ja säilyttänyt useita vieraskielisiä elementtejä tekstityksissä.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.
-
(2020)Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan televisio-ohjelmissa esiintyvien vieraskielisten tekstien tekstittämistä. Tarkoituksena on selvittää, miten ja milloin ruudulla näkyvät tekstit tekstitetään. Haluan selvittää, onko tekstityskonventioita hyödynnetty tekstien tekstityksissä. Tekstityskonventioiden teoriataustassa hyödynnetään pääosin Suomessa vuonna 2020 tammikuussa julkaistuja av-kääntämisen laatusuosituksia sekä Jorge Díaz Cintas & Aline Remaelin vuonna 2007 julkaistua kirjaa audiovisuaalisesta kääntämisestä. Tarkastelun aiheena on myös tapaukset, joissa ilmeni samanaikaisesti sekä dialogia että ruudulla näkyvää tekstiä. Haluan selvittää, priorisoidaanko puhe tekstin yli, ja mitä vaikutuksia tällä mahdollisesti on kohtauksen ymmärtämisen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eri televisio-ohjelmasta, joista on valittu yhteensä neljä noin 15–50 sekunnin pituista otosta analysoitavaksi. Ohjelmat ovat Euphoria, The Magicians ja Sherlock. Jokaisessa otoksessa on hyödynnetty vieraskielisen tekstin näyttämistä kuvaruudulla. Otokset analysoidaan hyödyntämällä Anthony Baldryn ja Paul J. Thibaultin (2005) mikroanalyyttistä transkriptiota. Analyysin perusteella havaittiin, että suurin osa kuvaruudussa näkyvistä teksteistä ei ollut tekstitetty suomen kielelle vaan dialogi oli priorisoitu tekstien yli. Epäjohdonmukaisuutta sen sijaan esiintyi otoksissa, joissa ei esiintynyt dialogia vaan pelkästään kuvaruudussa esiintyvää tekstiä. Osa näistä teksteistä oli tekstitetty suomeksi ja osaa ei. Huomattiin myös, että tekstittäjät olivat tekstittäessään huomioineet tekstityskonventiot, kuten repliikkijaot, tiivistämisen ja poiston. Osassa otoksista oli myös käytetty tekstien tekstittämiselle tyypillistä merkitsemistapaa. Tulokset osoittivat, että tutkimuskysymyksessä esitetyt oletukset toteutuivat suurimmaksi osaksi. Havaittiin myös, että tekstien tekstittämättä jättäminen paikoittain vaikutti suoranaisesti kohtauksen ymmärtämiseen. Otosten tekstitysten eriäväisyydet saattavat myös viestiä siitä, ettei tekstittäjillä ole välttämättä ollut aina käytössään kaikkea tarvittavaa materiaalia.
-
(2020)Pro gradu -tutkielmassani selvitän kuinka paljon katsojat arvostavat av-kääntämisen luultavasti tunnetuinta muotoa, eli tekstittämistä, ammattina. Käännösalalla vallitsevan käsityksen mukaan kääntäjän ammatti on huonosti arvostettu, ja erityisesti av-kääntäjät kokevat itse ammattinsa alhaisesti arvostetuksi. Tutkielman tarkoituksena on tuoda katsojien perspektiivi mukaan tutkimukseen, jotta aiheesta saadaan aikaisempaa kokonaisvaltaisempi kuva. Työ esittelee av-kääntämisen ja tekstittämisen erityispiirteitä, ja käy lyhyesti läpi av-kääntämisen alalla vallitsevaa työntekijöiden ahdinkoa. Tutkielman viitekehyksenä on Tanskassa ja Suomessa tehdyt tutkimukset kääntäjien omasta näkemyksestä ammattinsa arvostuksesta. Tutkielma nojaa Helle Vrønning Damin ja Karen Korning Zethsenin sekä Minna Ruokosen ammatin arvostusta tarkasteleviin tutkimuksiin, jotka käsittelivät aihetta palkan, näkyvyyden, erityisosaamisen ja vaikutusvallan näkökulmista. Näiden tutkimusten innoittamana hyödynsin tämän tutkielman kyselyssä tekijöistä kahta, näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Tutkimusmetodina on käytetty kyselytutkimusta. Kysely sisälsi sekä monivalinkysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Monivalintakysymysten vastaukset muutin numeerisiksi arvoiksi, jotta niiden vertailu aikaisempaan tutkimukseen olisi mahdollista, ja avointen kysymysten vastaukset analysoin temaattisesti. Analyysissa hyödynsin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista metodia, joten tutkielma voidaan luokitella monimenetelmätutkimukseksi. Kyselylomake julkaistiin Facebookin Käännöskukkasia-foorumilla, minkä lisäksi sitä levitettiin sähköpostitse. Kysely oli avoinna kaksi viikkoa ja keräsi yhteensä 140 vastausta. Tulokset osoittavat, että katsojat arvostavat tekstittämistä ammattina ja pitävät sitä tärkeänä työnä. Tekstittäjän yhteiskunnallinen näkyvyys on kuitenkin huono, ja heillä mielletään olevan vain vähän yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista tai muuta vaikutusvaltaa. Arvostusta siis on, mutta se ei välity ammattilaisille asti. Tekstittäjän näkyvyys on usein negatiivista, vaikka moni arvostaa hyvin tehtyä tekstitystä ja mieltää tekstittäjillä olevan jonkin verran vaikutusvaltaa esimerkiksi oikeaoppisen suomen kielen vaalimisessa. Tutkielma pureutuu myös siihen, miten katsojat käyttävät tekstityksiä ja suhtautuvat niihin, miten tekstitysten laatu vaikuttaa heidän mielipiteeseensä ohjelman/elokuvan tarjoajasta, ja millainen on hyvä ja huono tekstitys katsojan mielestä.
-
(2016)Tutkielman tavoitteena on selvittää, onnistuvatko elokuvan tekstitykset antamaan käännöksen vastaanottajalle samanlaisen katseluelämyksen kuin lähtötekstin vastaanottajalle. Kyseessä on vastaanottotutkimus, jonka metodina käytettiin ryhmäkeskustelua. Keskusteluihin osallistui kaksi ryhmää: toinen koostui suomea äidinkielenään puhuvista, jotka eivät osanneet lainkaan saksaa, ja toinen saksaa äidinkielenään puhuvista. Molemmat ryhmät katsoivat saksankielisen koulumaailmaan sijoittuvan komedian Fack ju Göhte (2013), suomenkieliset suomeksi tekstitettynä, saksankieliset ilman tekstityksiä. Keskusteluissa oli tarkoituksena selvittää, mitä mieltä he ovat elokuvasta, millainen kuva heille siitä tuli ja millaisia asioita heidän mieleensä nousi elokuvasta. Näiden lisäksi tarkasteltiin, oliko tekstityksillä vaikutusta suomenkielisten vastaanottoon. Tutkielman teoriaosiossa käsitellään tekstittämistä kääntämisen lajina, esitellään käännöstieteen vastaanottotutkimuksia audiovisuaalisen kääntämisen alalta, kuten esimerkiksi Tiina Tuomisen väitöskirjaa (2012), sekä elokuvatutkimuksen alalta David Bordwellin (1988) vastaanottoteorioita, jotka käsittelevät skeemoja ja hypoteesien tekemistä. Keskustelujen perusteella voi sanoa, että ryhmillä oli osittain samanlainen katseluelämys. Juonesta ja elokuvassa käytettävästä kielestä osallistujilla oli samankaltaisia mielipiteitä. Eroavaisuuksiakin löytyi. Saksankieliset osallistujat keskustelivat paljon koulujärjestelmästä ja vertailivat elokuvan ja todellisuuden välisiä yhtäläisyyksiä. Suomenkieliset puhuivat puolestaan tekstityksestä, elokuvan sisäisestä maailmasta ja muista elokuvista. Suomenkieliset vertasivat elokuvan tapahtumia myös todellisuuteen, mutta kriittisempään sävyyn kuin saksankieliset. Erot johtunevat siitä, että tekstitykset eivät pysty aina välittämään elementtejä, joiden tulkintaan vaikuttaa kulttuurinen tietoa tai katsojan omat ennakkotiedot ja kokemukset. Lähtötekstin vastaanottajilla on paljon tietoa lähtökulttuurista toisin kuin käännöksen vastaanottajilla. Saksankielisillä oli elokuvan maailmasta omakohtaisia kokemuksia, joita he hyödynsivät elokuvan katselussa. Suomenkielisille maailma oli vieras, joten he käsittelivät elokuvaa enemmän pelkkänä fiktiona.
-
(2016)Tutkielman tavoitteena on selvittää, onnistuvatko elokuvan tekstitykset antamaan käännöksen vastaanottajalle samanlaisen katseluelämyksen kuin lähtötekstin vastaanottajalle. Kyseessä on vastaanottotutkimus, jonka metodina käytettiin ryhmäkeskustelua. Keskusteluihin osallistui kaksi ryhmää: toinen koostui suomea äidinkielenään puhuvista, jotka eivät osanneet lainkaan saksaa, ja toinen saksaa äidinkielenään puhuvista. Molemmat ryhmät katsoivat saksankielisen koulumaailmaan sijoittuvan komedian Fack ju Göhte (2013), suomenkieliset suomeksi tekstitettynä, saksankieliset ilman tekstityksiä. Keskusteluissa oli tarkoituksena selvittää, mitä mieltä he ovat elokuvasta, millainen kuva heille siitä tuli ja millaisia asioita heidän mieleensä nousi elokuvasta. Näiden lisäksi tarkasteltiin, oliko tekstityksillä vaikutusta suomenkielisten vastaanottoon. Tutkielman teoriaosiossa käsitellään tekstittämistä kääntämisen lajina, esitellään käännöstieteen vastaanottotutkimuksia audiovisuaalisen kääntämisen alalta, kuten esimerkiksi Tiina Tuomisen väitöskirjaa (2012), sekä elokuvatutkimuksen alalta David Bordwellin (1988) vastaanottoteorioita, jotka käsittelevät skeemoja ja hypoteesien tekemistä. Keskustelujen perusteella voi sanoa, että ryhmillä oli osittain samanlainen katseluelämys. Juonesta ja elokuvassa käytettävästä kielestä osallistujilla oli samankaltaisia mielipiteitä. Eroavaisuuksiakin löytyi. Saksankieliset osallistujat keskustelivat paljon koulujärjestelmästä ja vertailivat elokuvan ja todellisuuden välisiä yhtäläisyyksiä. Suomenkieliset puhuivat puolestaan tekstityksestä, elokuvan sisäisestä maailmasta ja muista elokuvista. Suomenkieliset vertasivat elokuvan tapahtumia myös todellisuuteen, mutta kriittisempään sävyyn kuin saksankieliset. Erot johtunevat siitä, että tekstitykset eivät pysty aina välittämään elementtejä, joiden tulkintaan vaikuttaa kulttuurinen tietoa tai katsojan omat ennakkotiedot ja kokemukset. Lähtötekstin vastaanottajilla on paljon tietoa lähtökulttuurista toisin kuin käännöksen vastaanottajilla. Saksankielisillä oli elokuvan maailmasta omakohtaisia kokemuksia, joita he hyödynsivät elokuvan katselussa. Suomenkielisille maailma oli vieras, joten he käsittelivät elokuvaa enemmän pelkkänä fiktiona.
-
(2023)Videopelien suosio on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut huomattavasti valtayleisön parissa vapaa-ajan harrastuksena. Pelit ovat erittäin laaja kulttuurillinen aihealue ja niitä onkin tarkasteltu monen eri tieteenalan näkökulmasta. Käännöstieteessä videopelit lasketaan audiovisuaalisen kääntämisen kategoriaan. Kansainvälistymisen myötä videopelien kääntäminen on yleistynyt, jotta tuotteet saataisiin levitettyä mahdollisimman laajalle yleisölle. Videopelien kääntämisessä ei kuitenkaan ole kovin vakiintuneita konventioita olemassa. Perinteisiä ruututekstikonventioita ei videopeleissä tunnuta usein käytettävän. Tämä tutkielma tarkastelee videopelin kääntämistä. Tutkimusaineistona on 2010 julkaistun Heavy Rain -videopelin suomeksi lokalisoitu versio. Pelin tekstityksiä verrataan 2020 julkaistuun suomenkielisiä tekstityksiä koskevaan ohjekokoelmaan eli käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Oletuksena on, että videopelin tekstitykset saattavat poiketa suurestikin laatusuosituksien konventioista. Tarkoitus on tutkia tapauksia, joissa pelin tekstitykset ovat ohjeiden mukaisia, mutta myös tapauksia, joissa ne eivät ole, ja pohtia syitä käännösratkaisuille. Aineiston analyysin perusteella pelin tekstitykset sekä rikkovat että eivät riko laatusuosituksia. Repliikkien lukuaikaa ohjeistavia konventioita rikotaan yli puolessa aineiston repliikeissä ja sitä vastoin pelin tekstitykset vaikuttavat laajalti olevan välimerkkien käyttöä sääntelevien konventioiden mukaisia. Konventioita luultavasti rikotaan videopelilokalisoinnin piirteiden takia. Aineiston perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista määrittää tarkkoja syitä konventioiden rikkomiselle, vaan asian selvittäminen vaatisi jatkotutkimusta.
-
(2023)Videopelien suosio on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut huomattavasti valtayleisön parissa vapaa-ajan harrastuksena. Pelit ovat erittäin laaja kulttuurillinen aihealue ja niitä onkin tarkasteltu monen eri tieteenalan näkökulmasta. Käännöstieteessä videopelit lasketaan audiovisuaalisen kääntämisen kategoriaan. Kansainvälistymisen myötä videopelien kääntäminen on yleistynyt, jotta tuotteet saataisiin levitettyä mahdollisimman laajalle yleisölle. Videopelien kääntämisessä ei kuitenkaan ole kovin vakiintuneita konventioita olemassa. Perinteisiä ruututekstikonventioita ei videopeleissä tunnuta usein käytettävän. Tämä tutkielma tarkastelee videopelin kääntämistä. Tutkimusaineistona on 2010 julkaistun Heavy Rain -videopelin suomeksi lokalisoitu versio. Pelin tekstityksiä verrataan 2020 julkaistuun suomenkielisiä tekstityksiä koskevaan ohjekokoelmaan eli käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Oletuksena on, että videopelin tekstitykset saattavat poiketa suurestikin laatusuosituksien konventioista. Tarkoitus on tutkia tapauksia, joissa pelin tekstitykset ovat ohjeiden mukaisia, mutta myös tapauksia, joissa ne eivät ole, ja pohtia syitä käännösratkaisuille. Aineiston analyysin perusteella pelin tekstitykset sekä rikkovat että eivät riko laatusuosituksia. Repliikkien lukuaikaa ohjeistavia konventioita rikotaan yli puolessa aineiston repliikeissä ja sitä vastoin pelin tekstitykset vaikuttavat laajalti olevan välimerkkien käyttöä sääntelevien konventioiden mukaisia. Konventioita luultavasti rikotaan videopelilokalisoinnin piirteiden takia. Aineiston perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista määrittää tarkkoja syitä konventioiden rikkomiselle, vaan asian selvittäminen vaatisi jatkotutkimusta.
-
(2020)Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten tekstityskonventioiden noudattaminen ja noudattamatta jättäminen vaikuttaa tekstitetyn audiovisuaalisen teoksen vastaanottokokemukseen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi saksan kielen aikuisopiskelijaryhmää. Tavoitteenani on selvittää, huomaavatko ryhmät tekstityskonventioiden rikkomisen, millaisia puutteita he havaitsevat, häiritseekö rikkominen katselunautintoa tai ymmärtämistä ja kokevatko katsojat konventioita noudattavan tekstityksen laadukkaammaksi kuin konventioita rikkovan tekstityksen. Tutkimukseni pohjautuu Käännöstekstitysten laatusuosituksiin (2020). Tutkielmani teorialuvussa teen katsauksen tekstittämiseen kääntämisen lajina, erittelen tekstityskonventioita ja -perinnettä Suomessa sekä esittelen tutkimukseni pohjana olevat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Tämän jälkeen käyn läpi ruututekstien ja audiovisuaalisen kääntämisen vastaanottoa käsittelevää tutkimusta kuten Tuomisen (2012) ja Orrego-Carmonan (2006) tutkimuksia. Tutkimuksessa näytin yhdelle ryhmälle kerrallaan kaksi otetta saksankielisestä Netflix-sarjasta Criminal: Saksa (2019). Olin laatinut otteisiin suomenkieliset tekstitykset. Ryhmä A näki ensimmäisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka noudatti tekstityskonventioita, ja toisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka ei noudattanut konventioita. Ryhmä B näki otteet eri tekstityksillä niin, että ensimmäisen otteen tekstitys ei noudattanut tekstityskonventioita, mutta toisen otteen tekstitys noudatti. Katselun jälkeen keräsin tietoa heidän vastaanottokokemuksestaan kyselylomakkeella. Vastauksista käy ilmi, että tekstityskonventioiden vaikutus ryhmieni vastaanottokokemukseen oli oletettua pienempi. Kaikista vastaajista noin kolmasosa ilmoitti huomanneensa tekstityksissä konventioiden rikkomista. Eniten vastaajat havaitsivat liian lyhyitä taukoja repliikkien välissä sekä tuttujen merkintätapojen käyttämistä väärin tai käyttämättä jättämistä. Niistä vastaajista, jotka huomasivat konventioiden rikkomisen, suurin osa ilmoitti, että se ei haitannut heidän katselukokemustaan tai ymmärtämistään. Siihen, kokivatko katsojat konventioiden mukaiset tekstitykset laadukkaammiksi, ei tutkimukseni pohjalta pysty vastaamaan yksiselitteisesti: toisaalta katsojat ilmoittivat pitäneensä laadukkaana myös konventioita rikkovaa tekstitystä, mutta toisaalta he listasivat myöhemmin lomakkeessa laadukkaan tekstityksen ominaispiirteiksi sellaisia seikkoja, jotka puuttuivat konventioita rikkovasta tekstityksestä osittain tai kokonaan.
-
(2020)Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten tekstityskonventioiden noudattaminen ja noudattamatta jättäminen vaikuttaa tekstitetyn audiovisuaalisen teoksen vastaanottokokemukseen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi saksan kielen aikuisopiskelijaryhmää. Tavoitteenani on selvittää, huomaavatko ryhmät tekstityskonventioiden rikkomisen, millaisia puutteita he havaitsevat, häiritseekö rikkominen katselunautintoa tai ymmärtämistä ja kokevatko katsojat konventioita noudattavan tekstityksen laadukkaammaksi kuin konventioita rikkovan tekstityksen. Tutkimukseni pohjautuu Käännöstekstitysten laatusuosituksiin (2020). Tutkielmani teorialuvussa teen katsauksen tekstittämiseen kääntämisen lajina, erittelen tekstityskonventioita ja -perinnettä Suomessa sekä esittelen tutkimukseni pohjana olevat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Tämän jälkeen käyn läpi ruututekstien ja audiovisuaalisen kääntämisen vastaanottoa käsittelevää tutkimusta kuten Tuomisen (2012) ja Orrego-Carmonan (2006) tutkimuksia. Tutkimuksessa näytin yhdelle ryhmälle kerrallaan kaksi otetta saksankielisestä Netflix-sarjasta Criminal: Saksa (2019). Olin laatinut otteisiin suomenkieliset tekstitykset. Ryhmä A näki ensimmäisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka noudatti tekstityskonventioita, ja toisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka ei noudattanut konventioita. Ryhmä B näki otteet eri tekstityksillä niin, että ensimmäisen otteen tekstitys ei noudattanut tekstityskonventioita, mutta toisen otteen tekstitys noudatti. Katselun jälkeen keräsin tietoa heidän vastaanottokokemuksestaan kyselylomakkeella. Vastauksista käy ilmi, että tekstityskonventioiden vaikutus ryhmieni vastaanottokokemukseen oli oletettua pienempi. Kaikista vastaajista noin kolmasosa ilmoitti huomanneensa tekstityksissä konventioiden rikkomista. Eniten vastaajat havaitsivat liian lyhyitä taukoja repliikkien välissä sekä tuttujen merkintätapojen käyttämistä väärin tai käyttämättä jättämistä. Niistä vastaajista, jotka huomasivat konventioiden rikkomisen, suurin osa ilmoitti, että se ei haitannut heidän katselukokemustaan tai ymmärtämistään. Siihen, kokivatko katsojat konventioiden mukaiset tekstitykset laadukkaammiksi, ei tutkimukseni pohjalta pysty vastaamaan yksiselitteisesti: toisaalta katsojat ilmoittivat pitäneensä laadukkaana myös konventioita rikkovaa tekstitystä, mutta toisaalta he listasivat myöhemmin lomakkeessa laadukkaan tekstityksen ominaispiirteiksi sellaisia seikkoja, jotka puuttuivat konventioita rikkovasta tekstityksestä osittain tai kokonaan.
-
(2022)Ruututekstit ovat kenties tutuin audiovisuaalisen kääntämisen muoto Suomessa, ja ne ovat vakiinnuttaneet asemansa jo vuosikymmeniä sitten. Teknologian kehityksen myötä myös harrastelijatekstittäminen on saanut yhä enemmän jalansijaa. Tämä tutkielma tarkastelee harrastelijatekstitysten piirteitä. Tutkimusaineistona on Megamind-animaatioelokuva, sen DVD-julkaisulta löytyvä suomenkielinen tekstitysraita sekä kolme harrastelijakäännöstä. Tarkoituksena on havainnoida millaisia ominaisuuksia tekstitystiedostot pitävät sisällään, ja miten ne noudattavat ruututekstikonventioita. Aineistosta löytyviä oivalluksia ja ongelmakohtia vertaillaan Käännöstekstitysten laatusuosituksissakin (2020) esiteltyihin ammattikääntämisen konventioihin sekä yleisiin harrastelijatekstitysten piirteisiin. Analyysi osoittaa, ettei mikään tarkastelluista harrastelijatekstityksistä ole virheetön. Virheet ovat pääasiassa kirjoitus- ja pilkkuvirheitä, mutta myös muutamia asiavirheitä voidaan löytää. Virheiden taustalla saattaa olla harrastelijakääntäjien kokemattomuus, mutta yhden käännöksen kohdalla virheet saattavat johtua virheellisesti litteroidusta lähdetiedostosta. Kääntäjien tulisikin luottaa lähdemateriaaliin eikä tekstitiedostoon, jonka virheettömyyttä ei voida taata. Tutkimusaineiston niukkuuden vuoksi yleispäteviä johtopäätöksiä harrastelijakäännösten laadusta on mahdotonta vetää. Tarkastellut käännökset noudattivat pääasiassa omia ohjeistuksiaan sekä alan yleisiä konventioita ja olivat täten tyydyttäviä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei koulutuksen ja kokemuksen tuomaa tietotaitoa voi korvata pelkällä harrastelijataustalla.
-
(2020)Pro gradu -työssäni tutkin seksuaalisten ilmausten ruututekstittämistä kieliparissa suomi–englanti. Aineistoni koostuu 307 esimerkistä, jotka olen koonnut kahdeksan suomalaisen vuosina 2000–2017 ilmestyneen elokuvan DVD-julkaisuilta ja elokuvien englanninkielisistä ruututekstityksistä. Olen rajannut tutkimani ilmaukset seksuaalisiin ruumiinosiin sekä seksuaaliseen toimintaan viittaaviin ilmauksiin. Tutkimukseni ulkopuolelle jäävät mm. sellaiset seksuaaliset ilmaukset, joita on selkeästi käytetty kirosanana. Tutkimusmetodini on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksessani haluan selvittää, millaisia käännösstrategioita seksuaalisten ilmausten kääntämiseen on käytetty, minkä verran tiettyjä strategioita on käytetty, mikä on kontekstin vaikutus käännösstrategian valintaan sekä onko seksuaalisten ilmausten ja muun poikkeavan kielen (esimerkiksi puhekieli, kirosanat) kääntämiseen käytetty järjestelmällisesti samanlaista strategiaa. Hypoteesini on, että huomattavaan osaan aineistoni seksuaalisista ilmauksista on käytetty jotakin alkuperäisen seksuaalisen ilmauksen ”painoa” lieventävää käännösstrategiaa. Koska aihetta ei ole vielä tutkittu laajasti, työni keskittyy myös tutkimuksen terminologian pohjustamiseen sekä keskustelee aihettani sivuavien tutkimusten kanssa. Aiheelleni ei löydy tiettyä teoriaa, jonka pohjalta sitä voisi tutkia, mutta tutkielma ja hypoteesini pohjautuu suurelta osin siihen, millaisia ohjeita alatyylisten ilmausten ja muun poikkeavan kielen kääntämisestä on alalla annettu. Omassa aineistossani hypoteesini osoittautui paikkansapitäväksi. Koko aineistosta noin kolmasosaa seksuaalisista ilmauksista oli jollain tavalla muutettu lähtötekstissä, ja kaiken kaikkiaan noin 25 % ilmauksista oli lievennetty käännettäessä. Strategioiden välillä on kuitenkin vaihtelua eri elokuvien ja erilaisten aineiston sisäisten kategorioiden (esim. julkaisuajankohta, kohdeyleisö) välillä. Analysoin myös näitä strategioiden valintaan liittyviä tekijöitä tutkimuksessani.
-
(2020)Pro gradu -työssäni tutkin seksuaalisten ilmausten ruututekstittämistä kieliparissa suomi–englanti. Aineistoni koostuu 307 esimerkistä, jotka olen koonnut kahdeksan suomalaisen vuosina 2000–2017 ilmestyneen elokuvan DVD-julkaisuilta ja elokuvien englanninkielisistä ruututekstityksistä. Olen rajannut tutkimani ilmaukset seksuaalisiin ruumiinosiin sekä seksuaaliseen toimintaan viittaaviin ilmauksiin. Tutkimukseni ulkopuolelle jäävät mm. sellaiset seksuaaliset ilmaukset, joita on selkeästi käytetty kirosanana. Tutkimusmetodini on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksessani haluan selvittää, millaisia käännösstrategioita seksuaalisten ilmausten kääntämiseen on käytetty, minkä verran tiettyjä strategioita on käytetty, mikä on kontekstin vaikutus käännösstrategian valintaan sekä onko seksuaalisten ilmausten ja muun poikkeavan kielen (esimerkiksi puhekieli, kirosanat) kääntämiseen käytetty järjestelmällisesti samanlaista strategiaa. Hypoteesini on, että huomattavaan osaan aineistoni seksuaalisista ilmauksista on käytetty jotakin alkuperäisen seksuaalisen ilmauksen ”painoa” lieventävää käännösstrategiaa. Koska aihetta ei ole vielä tutkittu laajasti, työni keskittyy myös tutkimuksen terminologian pohjustamiseen sekä keskustelee aihettani sivuavien tutkimusten kanssa. Aiheelleni ei löydy tiettyä teoriaa, jonka pohjalta sitä voisi tutkia, mutta tutkielma ja hypoteesini pohjautuu suurelta osin siihen, millaisia ohjeita alatyylisten ilmausten ja muun poikkeavan kielen kääntämisestä on alalla annettu. Omassa aineistossani hypoteesini osoittautui paikkansapitäväksi. Koko aineistosta noin kolmasosaa seksuaalisista ilmauksista oli jollain tavalla muutettu lähtötekstissä, ja kaiken kaikkiaan noin 25 % ilmauksista oli lievennetty käännettäessä. Strategioiden välillä on kuitenkin vaihtelua eri elokuvien ja erilaisten aineiston sisäisten kategorioiden (esim. julkaisuajankohta, kohdeyleisö) välillä. Analysoin myös näitä strategioiden valintaan liittyviä tekijöitä tutkimuksessani.
-
(2016)Tutkielmani käsittelee kertojaäänen tekstittämisen problematiikkaa viihteellisessä Myytinmurtajat-tiedesarjassa. Tavoitteenani on esitellä kääntäjille toimivia ratkaisuja materiaalissani esiintyviin ongelmakohtiin sekä yleisesti tekstityksen tiivistämiseen ja poisjättöihin. Tutkimusaineistona käytän neljää Myytinmurtajien jaksoa (esityskausi 2013–2014) ja niihin laatimiani MTV:n lähettämiä suomenkielisiä tekstityksiä. Valitsen näistä 11 parhaiten soveltuvaa esimerkkikohtausta analyysiäni varten. Kiinnitän erityistä huomiota kertojaäänen ja ruudulla näkyvien juontajien dialogin vaihteluun, multimodaalisiin näkökohtiin ja tekstin tiivistämistarpeeseen. Sovellan tutkielmassani Bauldryn ja Thibaultin (2005) multimodaaliseen transkriptioon perustuvaa multimodaalista analyysiä käännösvalintojeni havainnollistamiseksi. Käytän aineistoni analysointiin retrospektiivistä introspektiota, eli pohdin takautuvasti omia päättelyprosessejani käännöksen ongelmakohdissa. Esitän myös mahdollisia parannuksia osaan aiemmista käännösratkaisuistani. Esimerkeissäni yleisimmin esiintyvä haaste on kertojaäänen puheen keskeytyminen ruudulla näkyvien henkilöiden välikommenttien ajaksi. Analyysini perusteella lyhyet ja irralliset välikommentit kannattaa jättää kääntämättä, jotta katsojan on helpompi seurata tekstitystä ja kertojan puhetta. Kertojan pitkät, moniin osiin pilkotut virkkeet kannattaa erottaa omiksi itsenäisiksi ja helposti ymmärrettäviksi repliikeikseen. Poisjättöihin ja tiivistämiseen ei ole olemassa kaikenkattavia yleispäteviä sääntöjä, mutta olennaisinta on löytää puheen relevantein aines. Myös multimodaalisuudella on tärkeä rooli tekstityksen tiivistämisen kannalta. Tekstitystaidot kuitenkin kehittyvät parhaiten kokemuksen, rutinoitumisen ja erityisesti palautteen myötä.
-
(2016)Tutkielmani käsittelee kertojaäänen tekstittämisen problematiikkaa viihteellisessä Myytinmurtajat-tiedesarjassa. Tavoitteenani on esitellä kääntäjille toimivia ratkaisuja materiaalissani esiintyviin ongelmakohtiin sekä yleisesti tekstityksen tiivistämiseen ja poisjättöihin. Tutkimusaineistona käytän neljää Myytinmurtajien jaksoa (esityskausi 2013–2014) ja niihin laatimiani MTV:n lähettämiä suomenkielisiä tekstityksiä. Valitsen näistä 11 parhaiten soveltuvaa esimerkkikohtausta analyysiäni varten. Kiinnitän erityistä huomiota kertojaäänen ja ruudulla näkyvien juontajien dialogin vaihteluun, multimodaalisiin näkökohtiin ja tekstin tiivistämistarpeeseen. Sovellan tutkielmassani Bauldryn ja Thibaultin (2005) multimodaaliseen transkriptioon perustuvaa multimodaalista analyysiä käännösvalintojeni havainnollistamiseksi. Käytän aineistoni analysointiin retrospektiivistä introspektiota, eli pohdin takautuvasti omia päättelyprosessejani käännöksen ongelmakohdissa. Esitän myös mahdollisia parannuksia osaan aiemmista käännösratkaisuistani. Esimerkeissäni yleisimmin esiintyvä haaste on kertojaäänen puheen keskeytyminen ruudulla näkyvien henkilöiden välikommenttien ajaksi. Analyysini perusteella lyhyet ja irralliset välikommentit kannattaa jättää kääntämättä, jotta katsojan on helpompi seurata tekstitystä ja kertojan puhetta. Kertojan pitkät, moniin osiin pilkotut virkkeet kannattaa erottaa omiksi itsenäisiksi ja helposti ymmärrettäviksi repliikeikseen. Poisjättöihin ja tiivistämiseen ei ole olemassa kaikenkattavia yleispäteviä sääntöjä, mutta olennaisinta on löytää puheen relevantein aines. Myös multimodaalisuudella on tärkeä rooli tekstityksen tiivistämisen kannalta. Tekstitystaidot kuitenkin kehittyvät parhaiten kokemuksen, rutinoitumisen ja erityisesti palautteen myötä.
-
(2016)Tekstitystä käsittelevässä gradussani tutkin voimakkaiden puhekielisten ilmaisujen kääntämistä ranskasta suomeksi. Aineisto on koottu Laurent Cantet’n elokuvan Entre les murs (suom. Luokka) ranskankielisestä ääninauhasta ja suomenkielisestä tekstityksestä, jonka on tehnyt av-kääntäjä Tytti Heikkilä. Elokuva on esitetty ensimmäistä kertaa Ylellä 2011. Koska kyseessä on elokuvakäännös, on työssä huomioitu tekstitykseen liittyvä lähtökohtainen asetelma suullisen dialogin muuntamisesta kirjalliseen muotoon. Lähestyn puhekielisyyksien tuomista kohdekielelle ekvivalenssin käsitteen kautta: käännös vastaa sitä paremmin alkuperäistä tekstiä, mitä uskollisemmin puhekielisyyttä käännöksessä viljellään. Puhekielisyydet on jaoteltu sen mukaan, millä kielen tasolla ne ilmenevät – syntaktisella, morfologisella vai leksikaalisella. Semanttinen taso on jätetty monitulkintaisuutensa vuoksi jaottelun ulkopuolelle ja foneettista tasoa ei ole huomioitu, koska aineisto on kirjallinen eikä äänteitä ole ollut mahdollista tutkia. Heikkilän tekstitystyö on ilmaisultaan rikasta, mutta se noudattaa kuitenkin valtakunnallisia tekstityksen normeja ja on kieleltään selkeää. Kuten työni teoriaosuudessa esittelemissäni käännöstutkimuksissa on osoitettu, myös tässä pro gradu –tutkielmassa lopputulos on, että käännöksen puhekielisyydet ovat pääasiassa leksikaalisia sekä morfologisia, kun taas ranskassa puhekielisyys ilmenee suurelta osin lauseen muodostuksessa eli syntaktisella tasolla.
-
(2017)Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan freelancer-kääntäjä Kalle Niemen tekemiä tekstityskäännöksiä Eurovision laulukilpailuun vuosina 2009-2016. Tutkielman tavoitteena on on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat persoonallisten käännösratkaisujen syntymiseen Euroviisujen tekstityksissä, ja millä tavoin ja mistä syistä kääntäjä tekee itsensä näkyväksi näissä ruututeksteissä. Tutkin myös, miten Euroviisujen tekstitykset sitoutuvat yleisiin tekstityskonventioihin ja –normeihin. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska Niemen persoonalliset euroviisu- ja muut musiikkikäännökset ovat herättäneet viime vuosina mediassa käännösalalle poikkeuksellista huomiota. Tutkielman aineisto koostuu Euroviisuissa vuosina 2009-2016 esitetyistä kilpailukappaleista ja niiden suomenkielisistä tekstityksistä, jotka on YLE TV2:lle laatinut Kalle Niemi. Kilpailukappaleiden joukosta on poimittu esimerkkikäännöksiä, joissa kääntäjän rooli on erityisen näkyvä. Lisäksi aineistona on käytetty Kalle Niemen kanssa maaliskuussa 2017 tehtyä haastattelua. Tutkimukseni pohjaa erityisesti Díaz Cintasin ja Remaelin (2007), Vertasen (2007) sekä Tuomisen (2012) teorioihin audiovisuaalisesta kääntämisestä, Low’n (2017) ja Franzonin (2001) laulujen kääntämisen teorioihin sekä Virkkusen (2001, 2007) laatimiin oopperakääntämisen suuntaviivoihin. Euroviisujen tekstityksistä havaittiin neljä eri näkyvyysluokkaa, joissa kääntäjä tulee erityisen näkyväksi: hokemien ja onomatopoeesian kääntäminen, sanontojen ja muiden persoonallisten sanavalintojen käyttö käännöksissä, omituisten euroviisujen kääntäminen, sekä live-tekstityksen erityishaasteet. Tutkielma osoittaa, miten ammattitaitoinen kääntäjä osaa genren tuntemuksensa ja kunnioituksensa kautta tuoda esille euroviisumusiikkiin liittyviä erityispiirteitä tekstityskäännöksen muodossa. Usein tekstityksen ajatellaan automaattisesti “köyhdyttävän” alkutekstiä, mutta persoonallisten käännösratkaisujen kautta alkuteksti parhaimmillaan rikastuu. Kääntäjän näkyvä rooli tekstityksessä voi parantaa käännösalan näkyvyyttä esimerkiksi mediassa, ja tekstitysnormien rikkoutumisen sijaan Niemen persoonalliset euroviisukäännökset voivat luoda kokonaan uusia normeja laulujen tekstittämiseen.
-
(2017)Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan freelancer-kääntäjä Kalle Niemen tekemiä tekstityskäännöksiä Eurovision laulukilpailuun vuosina 2009-2016. Tutkielman tavoitteena on on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat persoonallisten käännösratkaisujen syntymiseen Euroviisujen tekstityksissä, ja millä tavoin ja mistä syistä kääntäjä tekee itsensä näkyväksi näissä ruututeksteissä. Tutkin myös, miten Euroviisujen tekstitykset sitoutuvat yleisiin tekstityskonventioihin ja –normeihin. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska Niemen persoonalliset euroviisu- ja muut musiikkikäännökset ovat herättäneet viime vuosina mediassa käännösalalle poikkeuksellista huomiota. Tutkielman aineisto koostuu Euroviisuissa vuosina 2009-2016 esitetyistä kilpailukappaleista ja niiden suomenkielisistä tekstityksistä, jotka on YLE TV2:lle laatinut Kalle Niemi. Kilpailukappaleiden joukosta on poimittu esimerkkikäännöksiä, joissa kääntäjän rooli on erityisen näkyvä. Lisäksi aineistona on käytetty Kalle Niemen kanssa maaliskuussa 2017 tehtyä haastattelua. Tutkimukseni pohjaa erityisesti Díaz Cintasin ja Remaelin (2007), Vertasen (2007) sekä Tuomisen (2012) teorioihin audiovisuaalisesta kääntämisestä, Low’n (2017) ja Franzonin (2001) laulujen kääntämisen teorioihin sekä Virkkusen (2001, 2007) laatimiin oopperakääntämisen suuntaviivoihin. Euroviisujen tekstityksistä havaittiin neljä eri näkyvyysluokkaa, joissa kääntäjä tulee erityisen näkyväksi: hokemien ja onomatopoeesian kääntäminen, sanontojen ja muiden persoonallisten sanavalintojen käyttö käännöksissä, omituisten euroviisujen kääntäminen, sekä live-tekstityksen erityishaasteet. Tutkielma osoittaa, miten ammattitaitoinen kääntäjä osaa genren tuntemuksensa ja kunnioituksensa kautta tuoda esille euroviisumusiikkiin liittyviä erityispiirteitä tekstityskäännöksen muodossa. Usein tekstityksen ajatellaan automaattisesti “köyhdyttävän” alkutekstiä, mutta persoonallisten käännösratkaisujen kautta alkuteksti parhaimmillaan rikastuu. Kääntäjän näkyvä rooli tekstityksessä voi parantaa käännösalan näkyvyyttä esimerkiksi mediassa, ja tekstitysnormien rikkoutumisen sijaan Niemen persoonalliset euroviisukäännökset voivat luoda kokonaan uusia normeja laulujen tekstittämiseen.
Now showing items 1-20 of 20