Browsing by Subject "termi"

Englannin kielen vakiintunut asema tieteen kielenä ja käyttö kansainvälisessä asiantuntijoiden välisessä viestinnässä on johtanut lisääntyneen lainautumisen myötä latinan- ja kreikankielistä alkuperää olevien vierasperäisten prefiksien käytön kasvuun suomen kielessä. Vierasperäisellä prefiksillä tarkoitetaan vieraasta kielestä lainautunutta sananalkuista morfeemia. Tutkielmassa tarkastellaan vierasperäisiä prefiksejä ja sellaisia sisältävien termien ominaisuuksia suomen erikoiskielissä. Tutkimuksen aineisto koostuu Tieteen termipankin tietokannasta poimituista 11 eri vierasperäisen prefiksin sisältävistä termeistä. Prefiksit on valittu nimeämisen analogisuuden ja vierasperäisten prefiksien merkitysten vastakohtaisuuksien perusteella. Aineisto on jaettu kahteen osaan niihin termeihin, joilla on määritelmä Tieteen termipankissa ja kaikkiin niihin termeihin, joilta löytyy nimityssivu Tieteen termipankista. Näistä ensimmäinen aineisto toimii fokusaineistona tutkimuksessa ja toinen aineisto vertailuaineistona termien produktiivisuuden tarkastelussa. Fokusaineisto koostuu yhteensä 383 termistä, jotka ovat 26 tieteenalalta. Työn tavoitteena on erityisesti termein kompositionaalisuutta ja analysoituvuutta tarkastelemalla tutkia, millaisia vierasperäisen prefiksin sisältävät termit rakenteeltaan ovat ja analysoituuko vierasperäinen prefiksi itsenäiseksi, merkitystä rakentavaksi elementikseen termeissä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia merkityksiä vierasperäisillä prefikseillä suomen erikoiskielissä on sekä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet vierasperäisen prefiksin sisältävien termien nimeämiseen eri tieteenalojen erikoissanastoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään sosiokognitiivisen terminologiaopin teoriaa, kognitiivista kielioppia ja sanasemantiikka sekä sananmuodostusoppia termien tarkastelussa. Tutkimusmenetelmältä työ on kvantitatiivis-kvalitatiivinen. Ensisijaisesti tulokset esitetään määrällisessä muodossa, minkä lisäksi tuloksia perustellaan kvalitatiivisen tarkastelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat vierasperäisten prefiksin sisältävien termien muodostavan jo varsin laajan ja yhtenäisen ryhmän suomen erikoiskielissä. Termien rakenteeseen ja merkitykseen vaikuttaa vahvasti vierasperäisestä prefiksistä koostuva alkuosa. Sanaluokaltaan lähes kaikki aineistoon kuuluvat termit ovat erikoiskielille tyypilliseen tapaan olioita kuvaavia substantiiveja. Suurin osa termeistä jakautuu osiin, ja alkuosa sekä loppuosa analysoituivat omiksi, merkitystä luoviksi elementeikseen. Termien elementteihin jakautumiseen ja merkitysten yksiselitteisyyteen vaikuttaa sekä alkuosan merkitys että morfeemin tyyppi lainanantajakielessä. Käsitteiden nimityksiin on puolestaan vaikuttanut lainanantajakieli sekä käsitteen sijainti käsitejärjestelmässä. Myös tieteenaloilla ja niiden luonteella on nähtävissä vaikutusta termien merkityksen rakentumiseen sekä termien kuvauksen kohteeseen.

Asioimistulkin ammattitutkinnon (ASTA) näyttötutkintotilaisuudessa arvioidaan asioimistulkin toimintavalmiudet, työkielten hallinta ja tulkkaustaito. Yksi työkielten hallinta -tutkinnonosan arvioinnin kohteista on tulkattavien aihepiirien käsitteiden ja termien sekä alalla käytettävän fraseologian hallinta eli alan erikoiskielen tuntemus. Osaamisensa tutkinnon suorittaja osoittaa tekemällä annetuista aihepiireistä kaksi sanastotehtävää, joista toinen on A-työkielestä B-työkieleen ja toinen B-työkielestä A-työkieleen. Asioimistulkin ammattitutkinnon järjestäjät ovat pyrkineet siihen, että näyttötutkinnossa käytettävät sanastotehtävät ovat yhdenmukaisia ja kaikille tutkinnon suorittajille samanlaisia. Sanastotehtävien laadinnasta ovat vastanneet eri kielten tulkit ja kääntäjät ASTA-hankkeen puitteissa. Sanastotehtävien laatimisessa on tullut ilmi, että termien poiminta annettuun aiheeseen liittyvästä erikoisalan tekstistä siten, että termeille löytyy toisesta työkielestä vastine tai tarkka selitys, on ollut haasteellista. Laadintaprosessin haasteet ovat nostaneet esiin seuraavia kysymyksiä: minkä tyyppisiä termejä asioimistulkin ammattitutkinnon sanastotehtävissä on, kuinka suuri osa tutkinnon suorittajien vastauksissa on keinotekoisia vastineita ja onko niissä variaatiota sekä osaavatko tutkinnon suorittajat käyttää kontekstitietoa hyväkseen vastineen valinnassa. Tässä tutkimustyössä analysoin sanastotehtäviä, joita käytettiin asioimistulkin ammattitutkinnossa Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa vuosina 2011–2013. Tutkinnon suorittajien vastineita ja pisteytystä tarkastelen esittämieni kriteerien mukaan, jotka pohjautuvat suurilta osin ASTAn perusteissa esitettyihin arviointikriteereihin. Yleisessä terminologiassa termillä tarkoitetaan jollakin erikoisalalla yleiskäsitteen nimityksenä käytettävää kielellistä ilmausta ja termejä luokitellaan niiden kielellisen rakenteen mukaan eri termityyppeihin, kuten yhdistämättömiin termeihin, johdostermeihin, yhdyssanatermeihin, sanaliittotermeihin ja lyhenteisiin. Analysoimani asioimistulkin ammattitutkinnon sanastotehtävät ovat monipuolisia, sillä ne sisältävät erityyppisiä termejä ja ilmauksia. Tutkimuksessa on kuitenkin selvinnyt, etteivät kaikki termit vastaa niille sanastotehtävien laatimisohjeissa asetettuja kriteerejä. Sanastolistoista löytyy synonyymejä tai monimerkityksisiä termejä. Tulkattavassa tekstissä termille on löydettävä oma käännösratkaisu eli vastine. Vastineiden analyysissa olen käyttänyt Vehmas-Lehdon (2010) luokittelua luontaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Luontaiset vastineet vastaavat lähtökielisen termin käsitettä kokonaan tai osittain ja ovat vastinekieleen vakiintuneita termejä (tuhkarokko ja ven. корь). Tutkimuksessa on ilmennyt, että konteksti voi vaikuttaa vastineen valintaan. Kun lähtökieliselle termille puuttuu vastine vastinekielestä, silloin luodaan keinotekoisia vastineita (isyysraha tai ven. материнский капитал 'äitiyspääoma, äitiysavustus'). Tulkin työn kannalta omaan ryhmään voidaan eritellä tilannevastaavuutta edustavia termejä eli tilannevastineita, jotka heijastavat lähde- ja kohdekielisten käsitteiden erilaisuutta. Tutkinnon suorittajien vastaukset osoittavat, että kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisille termille keinotekoinen vastine on luontaista yleisempi. Tässä tutkimustyössä esitettyjä termien ja vastineiden analyysikriteerejä on mahdollista soveltaa esimerkiksi tulevien sanastotehtävien laadintaan tai arviointiin ja liitteessä 2 olevaa sanastoa tulkkaukseen valmistautumiseen.

Tämän työn aiheena ovat Suomen rikosoikeuden rikosnimikkeet, niiden venäjänkieliset vastineet ja niiden takana olevien käsitteiden vertailu. Työssä tarkastellaan 45 rikosoikeuden eri osa-alueiden termiä, joiden valinta perustuu Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilastoon vuodelta 2017. Rikoksen tekijä tai asianomistaja saattaa olla suomen kieltä osaamaton henkilö, joka tarvitsee tulkkausta oikeudenkäynnissä tai asiaan liittyviä käännöksiä. Silloin tulkin tai kääntäjän on erityisen tärkeää hallita asiaan liittyvät rikosnimikkeet ja muut termit. Termien vastaavuus on aina ajankohtainen aihe kääntäjille, koska ilman oikeita termejä tekstin tai puheen tarkan sisällön tuottaminen kohdekielelle on mahdotonta. Pohjustuksena rikosoikeuden termien analyysille tämän työn alussa käsitellään oikeuskieltä ja sen kääntämistä sekä Suomen ja Venäjän rikosoikeutta. Tutkimuksen menetelmä on käsiteanalyysi, jonka avulla selvitetään käsitteiden sisältö, käsitteiden väliset suhteet sekä suomenkielisten ja venäjänkielisten käsitteiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksen teoriataustana toimii terminologian teoria eli oppi käsitteistä ja niitä kuvaavista termeistä. Tämän tutkimuksen aineistona ovat Suomen rikoslaki ja Venäjän rikoskoodeksi. Termien määritelmät täydennetään Suomen ja Venäjän rikosoikeuteen liittyvästä oheiskirjallisuudesta saadulla tiedolla. Analyysin perusteella luodaan suppea suomalais-venäläinen sanasto, joka tulee ensisijaisesti helsinkiläisen lakitoimiston käyttöön sekä mahdollisesti myös oikeustulkeille ja kääntäjille. Tärkein tutkimuksen tuottama havainto on se, että rikosten luokittelu törkeisiin ja lieviin rikoksiin eroaa Suomen ja Venäjän järjestelmissä. Suurimmalla osalla Suomen rikoslain mukaisista rikoksista on törkeä muoto ja harvemmin myös lievä muoto. Venäjän lainsäädännössä on vain harvoja rikoksia, joiden törkeälle tai lievälle muodolle on oma terminsä. Suurimmalle osalle käsiteltäviä suomenkielisiä termejä on olemassa täysiä tai osittaisia venäjänkielisiä vastineita. Tämän tutkimuksen harvoissa tapauksissa on jouduttu kääntymään vastineenmuodostuksen puoleen.

Tutkielma käsittelee mielenterveys- ja päihdetyön hoitajainkoulutuksen oppikirjojen termejä. Tavoitteena on selvittää, millaisia käsitejärjestelmiä tutkimissani oppikirjoissa esiintyy. Työssä tutkitaan myös sitä, millä tavoilla termejä selitetään ja mitä selityksissä esiintyvät modaali-ilmaukset kertovat. Tarkasteluun on valikoitunut 13 yleisimmin mielenterveys- ja päihdetyössä vastaantulevaa termiä, joista osa on diagnoosinimikkeitä ja osa hoitotyöhön liittyviä käsitteitä. Tutkimuksen ote on vertaileva, joten siinä hyödynnetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Diskurssintutkimusta yhdistellään perinteiseen terminologiaan sekä terminologian uudempiin suuntauksiin. Tutkielman taustalla on ajatus kognitiivisesta kieliopista ja kielenkäytön kontekstisidonnaisuudesta. Keskeisimpiä käsitteitä työssä ovat diskurssiyhteisö, käsitejärjestelmä ja toimintokuvio. Analyysin perusteella voidaan todeta, että oppikirjoissa on sekä eroja että yhtäläisyyksiä termistössä ja sen selittämisessä. Kummassakin teoksessa termien välillä esiintyy hierarkkisia suhteita, koostumussuhteita sekä funktiosuhteita. Kummassakin teoksessa termejä selitetään eniten sellaisilla toimintokuvioilla, joissa selitys lähtee liikkeelle termistä, eli termi esitetään uutena tietona lukijalle. Näitä kuvioita kutsutaan tarkentamiskuvioiksi. Eroa sen sijaan on siinä, missä määrin termejä selitetään nimeämis- ja jaottelukuvioiden kautta: toinen teos hyödyntää enemmän nimeämiskuvioita, ja toinen taas enemmän jaottelukuvioita. Termien selityksissä esiintyvät modaali-ilmaukset voidaan jakaa kolmeen tyyppiin. Voida + A-infinitiivi -rakennetta esiintyy eniten diagnoosinimikkeiden selityksissä oirekuvauksissa. Voidaan + A-infinitiivi -rakenne taas kaiuttaa ennen kaikkea diskurssiyhteisön ääntä ja asettaa diskurssiyhteisön auktoriteettiasemaan lukijaan nähden. Nesessiivirakenteita esiintyy vain toisessa teoksessa, ja niiden tarkoitus on esittää, kuinka tulevan hoitajan on työssään toimittava. Tutkimustulokset antavat tietoa hoitajainkoulutuksen oppikirjojen termeistä sekä niiden esittämistavoista. Samalla saadaan tietoa siitä, millä tavoin ne kaiuttavat diskurssiyhteisön ääntä ja osaltaan sosiaalistavat opiskelijaa osaksi tuota diskurssiyhteisöä. Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää jatkotutkimuksissa: on mahdollista tutkia esimerkiksi laajempaa termijoukkoa vastaavista oppikirjoista. Lisäksi tämän tutkimuksen tuloksista voi olla hyötyä oppikirjailijoille tai hoitoalalla työskenteleville henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita termeistä ja vuorovaikutuksesta ja haluavat kehittää työtään näiltä osin.

Pro gradu -tutkielmani aiheena on erikoiskielen käsitteiden sekä niitä nimeävien termien ja muiden leksikaalisten yksiköiden analysointi. Tutkielmani tavoitteena on selvittää perinteisen käsiteanalyysin tuloksena laaditun määritelmän ja sosiokognitiivisen näkökannan mukaan tehtävän määritelmän eroja, kun tunnistetaan ja nimetään termejä tai muita leksikaalisia yksiköitä ja etsitään niille kohdekielen vastineita kääntäjän tai asiantuntijan työkaluksi tulevaan sanastoon. Tutkielmani erikoisalana on logistiikka ja erityisesti sen alaan kuuluvat yhdistetyt kuljetukset. Yhdistetyllä kuljetuksella tarkoitetaan kuljetusta, jossa tavara kuljetetaan pääosin rautateitse tai vesiteitse ja kuljetusta täydennetään maanteitse kuljetuksen alku- ja loppuosassa. Yhdistettyjen kuljetusten aihealue on osoittautunut hyödylliseksi esimerkiksi erikoiskielestä, jolla ei kaikilta osin ole vakiintunutta termistöä suomen ja venäjän kielillä eikä suomi–venäjä-kieliparissa. Analyysin kohteena on 55 suomenkielistä käsitettä ja käsitteiden venäjänkielistä vastine-ehdokasta, jotka olen poiminut tutkimusaineistona käytetyistä auktorisoiduista lähteistä, kuten lainsäädännöstä ja kansainvälisistä konventioista. Tutkimusmenetelmänä käytän käsiteanalyysia ja sen tukena sosiokognitiivista lähestymistapaa sellaisten logistiikan alan erikoiskielessä käytettävien käsitteiden määrittelemisessä, joita ei ole selkeästi ja johdonmukaisesti määritelty tai käytetty auktorisoiduissa lähteissä tai joille ei löydy paikkaa perinteisin menetelmin koostetussa käsitejärjestelmässä. Näille käsitteille olen kirjoittanut joustavan määritelmän, jossa on sisältö- tai joukkomääritelmää laajempi näkökulma. Suomenkielisen ydinkäsitteen yhdistetty kuljetus ja siihen liittyvät muut käsitteet olen analysoinut ja erotellut toisistaan kahden eri näkökulman eli kuljetussopimukseen perustuvan ja kuljetusteknologiaan perustuvan näkökulman avulla. Olen luokitellut käsitteet geneeristen, koostumussuhteisten ja funktiosuhteisten käsitejärjestelmien avulla. Tutkimuksen tuloksena osan käsitteistä olen nimennyt termeillä ja osan muilla käsitteiden nimityksillä, kuten terminoideilla. Auktorisoiduista lähteistä poimimani venäjänkieliset vastineet olen analysoinut samalla tavalla, eli ne on kuvattu käsitejärjestelmien, sisältö- tai joukkomääritelmien sekä täydentävien joustavien määritelmien avulla. Tutkielmani päätelmänä on, että auktorisoiduista lähteistä poimittujen käsitteiden käsiteanalyysi ja sen tuloksena laadittu standardimääritelmä on tehokkain tapa tunnistaa ja nimetä termejä kääntäjän tai asiantuntijan työkaluksi tehtävään sanastoon, vaikka sanastoa varten ei voitaisikaan luoda laajaa asiantuntijaprojektia ja saada työn lopputuloksena julkaistuksi standardisoitua termistöä. Pelkkä sanastotyön oppaiden mukainen käsiteanalyysi standardimääritelmineen ei kuitenkaan yksin ole riittävä menetelmä selvittämään käsitteitä ja tunnistamaan termejä, koska auktorisoidutkaan lähteet eivät käytä termejä johdonmukaisesti, ja käsitteiden määritelmät voivat vaihdella eri lähteissä, mikä vaikeuttaa oikeiden kohdekielisten vastineiden löytämistä. Tutkielmani liitteenä on sanasto, joka sisältää tutkimuksessa analysoidut käsitteet ja näiden vastineet määritelmineen.