Browsing by Subject "terveys"

Objective: Cardiovascular disease is one of the leading causes of death in the world and elevated blood pressure is one of the major risk factors for cardiovascular disease. Health behavior such as alcohol use, smoking and physical activity as well as obesity are known to affect the risk for cardiovascular disease. Also temperament has been shown to be associated with the risk for cardiovascular disease in numerous studies. The exact pathway through which the association between temperament and the risk for cardiovascular disease is mediated is so far unknown. Temperament has been shown to be associated with elevated blood pressure but not much research on the subject has yet been conducted. The aim of this study was to examine if temperament is associated with elevated blood pressure, which factors mediate the association and how they mediate it. Methods: The participants of the study were from The Cardiovascular Risk in Young Finns Study (CRYFS) and the data from the follow-up carried out in 2007. The subjects were divided into groups of elevated blood pressure and normal blood pressure according to their blood pressure levels. Temperament was assessed using a self-report form of the Temperament and Character Inventory (TCI-9) which measures the temperament traits of Cloninger's psychobiological theory - novelty seeking, harm avoidance, reward dependence and persistence. Concerning mediating variables the subjects were asked to answer questions about their alcohol use, smoking and physical activity. Body mass index was calculated from measures of weight and height. Logistic regression and correlation analyses were used for the analyses. Results and conclusions: A high level of reward dependence was related to a lower risk for elevated blood pressure. Two health behavior variables, higher level of alcohol use and greater body mass index were related to an increased risk. A weak association between a higher level of persistence and a lower level of blood pressure was also found. The association between reward dependence and elevated blood pressure showed evidence for being independent of the health behavior variables. Behavioral styles based on temperament are suggested as the mediating mechanism behind the association. For example behavioral styles could affect a person's tendency to seek medical help and health care. The concept of personalized health care expanded with temperament related information should be considered as a valuable potential asset for preventive health care in the future.

Previous research has shown that colonization had profound impacts on precolonial Indigenous communities in North America. From the first contact, the explorers’ perception was colored by Eurocentric ideas rooted in European social systems, religion, cultures, and values, which called into question the moral worth and very humanity of Indigenous peoples. In Canada, colonialism introduced Indigenous peoples with a new social order, including new political, social, cultural, and economic structures, as well as a new stigmatized Indigenous identity, which became foundational for subsequent laws, policies, and institutional practices that aimed to erase those very elements deemed problematic. In Canada, Indigenous people have since colonization persistently suffered from poorer health compared to settler and more recent immigrant populations. Research points to both proximal and distal determinants behind the disparities documented in Indigenous health, and suggests that along with contemporary socioeconomic conditions, the distal factors of colonialism, virgin soil epidemics, and policies of subjugation and assimilation have been traumatic and have contributed negatively to the contemporary Indigenous population’s health. This research thesis is located in the field of medical anthropology and examines health, illness, and healing as culturally shaped, personal, embodied, and shared experiences, meanings, and illness realities. The theory used this thesis rests on an embodied meaning-centered approach of illness, which suggests that elements from the psychobiological, sociocultural, symbolic, political, and historical experiential realms blend to form a network of meanings for a sufferer, an embodied experience of an illness world that is shared as part of a community. Situated in the context of colonial history and present health disparities, the research questions of this thesis center on discovering major themes of embodied experiences and meanings of health, illness, and healing in an urban Indigenous community. Altogether eight weeks of daily ethnographic fieldwork was conducted in an Indigenous urban community in Vancouver, Canada, in the spring of 2017. The data for this thesis consisted of fieldnotes, ten individual interviews and one group interview, taped public speeches, photographs, and videos. A thematic analysis identified six significant categories of embodied meanings and experiences of health, illness, and healing in community narratives: colonization and colonialisms, colonization traumas, structural violence, survivance and resilience, reconciliation, and healing with culture. This thesis establishes that colonization and various colonialisms with policies of subjugation and assimilation are seen by community members as profoundly traumatic events with negative impacts on health that persist intergenerationally to this day. Collective memories of colonization and colonialisms inform what it once meant to be healthy, how communities became sick, and how they can become healthy again. Due to contemporary experiences of structural violence and racism, Indigenous community members continue to experience Canada as an enduring colonial space. Healing for community members is achieved by decolonizing minds from the once stigmatized identities introduced by colonization and by reindigenizing their world through reintroducing the original cultures and cultural identities back into their daily practices and healing their perceptions of the self.

Maa- ja metsätalousministeriön asettaman utaretulehdustyöryhmän Suomen utaretulehdustilanteen kartoittamista varten kerätystä aineistosta haluttiin tutkia eräiden tuotantoympäristöön ja lypsyhygieniaan liittyvien tekijöiden vaikutusta karjan utareterveyteen. Tiedot tuotantoympäristötekijöistä oli koottu kyselylomakkeella. Aineistossa oli 4206 lehmää 405 tilalta. Lehmien neljännesmaitonäytteistä oli määritetty mm. solupitoisuus, CMT-arvo ja NAGaasi-aktiivisuus sekä mikrobiologinen kasvu. Näiden perusteella neljännes määriteltiin joko terveeksi tai sairaaksi siten, että minkä tahansa näistä kriteereistä ylittäessä raja-arvon luettiin neljännes sairaaksi. Lehmä katsottiin sairaaksi, jos yksikin sen neljänneksistä oli luokiteltu sairaaksi. Tällaisia lehmiä oli aineistossa 60,3 %. Lehmätietojen perusteella laskettiin karjakohtaiset utaresairausprosentit. KyselylomakkeIta saatuja tietoja, joiden vaikutusta utareterveyteen haluttiin tutkia, olivat navettatyyppi, laiduntaminen, lannankäsittely, kuivikkeiden käyttö, kuivikelaatu, utareen esikäsittely (alkusuihkeet, lypsyliinakäytäntö sekä pesuveden ja lypsyliinojen desinfiointi), vedinkaston ja vedinvoiteen käyttö, lypsykoneen tyyppi ja ikä sekä lypsykoneen huolto. Ainoa karjan utaresairausprosenttiin merkitsevästi vaikuttava tekijä oli vedinkaston käyttö. Utareterveys oli 10,9 % parempi karjoissa, joissa vedinkastoa käytettiin kaikille lehmille, kuin karjoissa, joissa sitä ei käytetty tai käytettiin vain osalle lehmistä. Monien muiden tekijöiden vaikutuksesta saatiin suuntaa antava tulos, vaikka tulokset eivät olleetkaan merkitseviä.

Highly sensitive people feel things deeper and more intensely, and they sense nuances and details more precisely than other people. In addition, they process their observations and in-formation more deeply. Our society has been built largely by non highly sensitive people that make the conditions more favorable for them. The performance-driven society with its pres-sure and the tremendous amount of stimuli in the environment are driving highly sensitive people´s health and well-being to their limits. The aim of the thesis was to increase the awareness of sensory processing sensitivity and highly sensitive people`s health and to find ways to cope with the demands of society. The research examines which factors affect the health of highly sensitive people and how their health can be promoted. The thesis was implemented as an integral literary review, which is quite permissible for im-plementation, and can be used to look at the subject of the study in a variety of ways. The material consists of one research article and three books and one guide. The title was ob-tained by retrieving research articles from electronic databases and by manually adding other related literature. The selected material was analysed by material-based content analysis. Based on the analysis of the material, there was found a causal relationship between highly sensitive people and their more sensitive nervous system. A more sensitive nervous system expose highly sensitive people to over-stimulation and stress. Long-term over-stimulation and stress can lead to fatigue, depression, and other stress-related illnesses. Based on the cause-effect on health, it was concluded that the major health determinants were over-stimulation and stress. Based on this guideline, over-stimulation and stress management could be con-sidered to be a health-promoting activity for highly sensitive people. According to the data, over-stimulation and stress management can be accomplished, for example, by exercise, nu-trition and rest, and by looking for a balance on how much is involved with the world. The re-sults indicate that the health of highly sensitive people can be promoted by the choices and actions one makes during their daily life.

Food literacy is a noteworthy topic to be studied due to food’s considerable environmental and health effects. When food literacy and its characteristics are known, food literacy can be used as a tool to improve people’s health and the condition of the environment. Thus, this thesis aims to reveal the extent of food literacy among Finnish upper secondary school students. In this context, food literacy emphasises food-related environmental and health knowledge. Environmental knowledge is understanding of the global environmental impact of food. Health knowledge, on the other hand, is the familiarity with the relationship between excessive meat consumption and Finnish common diseases along with beliefs regarding diets and food products as a source of protein. This thesis also aims to identify to what extent does the food literacy differ based on gender, study year and living area. This study was performed as a quantitative sample survey and the data was collected using an online Typeform -questionnaire. The questionnaire reached respondents from many different Finnish localities, mainly from cities. The final data consisted of 1320 individuals and it was analysed using IMB SPSS Statistics 24 software. The following methods were used to analyse data: frequency analysis, an Independent Samples t Test, a One-way ANOVA, and a Post-hoc LSD test. Gender, study year and living area were used as grouping variables to examine the differences between groups. The results show that the students named school as the main source of food literacy. Moreover, the results indicate that awareness regarding food production, dietary health and proteins increase significantly from the first to the third study year. The students acknowledged food production causing environmental problems and that the share of food in the consumer’s climatic impact is considerable. Nevertheless, the students underestimated the climatic impact of cheese and they were unaware of the more specific characteristics of food’s environmental impacts. They also had food-related environmental misconceptions considering packaging, transportation and meat consumption. Moreover, approximately half or more of the students were aware of the connection between excessive meat consumption and the increased risk of distinct common diseases. Most of the students acknowledged a versatile vegetarian diet as being a healthy choice. The study also reveals that female students had notably higher dietary health knowledge than male students. This Master’s thesis study mainly supports the findings of previous studies on food-related knowledge. The results elucidate the extent, characteristics, gaps and misconceptions of students’ food literacy. These findings may be utilized to improve school education on food literacy, alter misconceptions and fill the gaps of knowledge in pursuit of improving the health of people and the condition of the environment.

Fyysisellä kosketuksella on tutkittu olevan terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Kosketuksen on huomattu vaikuttavan koehenkilöiden mielialaan ja itsetuntoon sitä kohottavasti sekä lisäävän yhteyden tunnetta ja positiivisia tunteita muita kohtaan. Ikäihmisille suunnattu päivätoiminta on toimintaa, jonka tavoitteena on edistää hyvinvointia tarjoamalla heille virikkeitä, liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä. Päivätoiminnan avulla pyritään parantamaan ikäihmisten osallistumismahdollisuuksia ja ehkäisemään yksinäisyyttä. Tutkielman tavoitteena on tutkia, vaikuttaako ikäihmisille suunnatussa keskusteluryhmässä saatu ja annettu kosketus osallistujien mielialaan, itsetuntoon ja ryhmäytymiseen positiivisesti. Tutkimus toteutettiin kokeellisena asetelmana ikäihmisille suunnattun palvelukeskusken tiloissa, missä koehenkilöt osallistuivat keskusteluryhmiin neljän viikon ajan kerran viikossa. Kaikki osallistujat (N=37) olivat eläkkeellä olevia pääkaupunkiseudulla asuvia naisia. Osallistujien ikäjakauma oli 59–91 vuotta iän keskiarvon ollessa 75 vuotta. Osallistujat jaettiin koeryhmiin (n=20) ja kontrolliryhmiin (n=17). Keskusteluryhmien varsinaiseksi tapaamisajaksi oli varattu aina yksi tunti. Keskusteluryhmissä koehenkilöt antoivat pareittain toisilleen hierontaa sisältävää käsihoitoa 10 minuutin ajan vuorollaan sekä keskustelivat samalla valmiiksi annetusta aiheesta. Kontrolliryhmän koehenkilöt vuorostaan keskustelivat samasta valmiiksi annetusta aiheesta 20 minuutin ajan ilman fyysistä kosketusta. Loppuaika keskusteltiin yhteisesti. Tutkimusaineistö kerättiin kyselylomakkeilla ennen ja jälkeen koetilanteen. Kyselylomakkeet sisäl-sivät itsearviointimittareita, joilla mitattiin mielialaa, itsetuntoa ja ryhmäytymistä. Koehenkilöiltä tiedusteltiin myös heidän arvioitaan keskustelutilanteen ja keskustelukumppanin mielekkyydestä. Aineisto analysoitiin testaamalla kosketuksen vaikutusta mielialaan, itsetuntoon ja ryhmäytymiseen toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Kosketuksen vaikutusta keskustelukumpanin ja keskustelutilanteen mielekkyyteen testattiin riippumattomien otosten t-testillä. Kosketuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta itsetuntoon, negatiiviseen mielialaan tai ryhmäytymiseen. Imputoidulla aineistolla saaduissa tuloksissa, positiivinen mieliala nousi neljän viikon aikana tilastollisesti merkitsevästi enemmän koeryhmän jäsenillä kuin kontrolliryhmän jäsenillä (F(4,436) = 3.64, p < .006, η² = .115). Havaitulla aineistolla ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, (F(3,221) = 2.20, p = .09, η² = .136). Kosketuksen vaikutus oli kuitenkin melko suuri. Kosketus selitti 13,6 % positiivisen mielialan vaihtelusta. Negatiivinen mieliala laski molemmilla ryhmillä tilastollisesti merkitsevästi neljän viikon aikana (F(2,219) = 6.80, p = .003 , η² = .327). Tutkielman perusteella näyttää siltä, että kosketus osana keskusteluryhmän toimintaa saattaa käsiin kohdistettavana hierontana voimistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen positiivisia vaikutuksia eläkeikäisillä naisilla kohottamalla heidän mielialaansa ja siten edistämällä terveyttä ja hyvinvointia. Tuloksia tulkitessa huomioitavaa kuitenkin on, että puuttuvien tietojen takia otos jäi luotettavan tilastollisen testauksen kannalta pieneksi.Tutkimus olisikin jatkossa mielenkiintoista toistaa suuremmalla otoskoolla ja paremmalla koeasetelman kontrolloinnilla.

Tässä tutkielmassa tavoitteena on tuottaa tietoa tilastollisten menetelmien avulla juuri eläkeiän ohittaneiden ikääntyneiden yksinäisyydestä, sen taustatekijöistä ja terveyspalveluiden käytöstä sekä käyttökokemuksesta. Teemoja yhdistävänä tekijänä tutkielmassa asetetaan hypoteesi, jonka mukaan yksinäisyydellä on yhteys terveyspalvelun käyttökokemukseen. Yksinäisyydelle harvemmin löytyy mitään yhtä selittävää tekijää tai syytä, vaan se kietoutuu osaksi elämänkulkua. Leskeytyminen ja sitä kautta yksin asuminen, pienituloisuus ja heikko terveydentila toistuvat aikaisemmissa tutkimuksissa selkeinä yksinäisyyden taustatekijöinä. Asumisseuran, taloudellisen tilanteen ja terveydentilan yhteyttä yksinäisyyteen ja terveyspalveluiden käyttökokemukseen tutkitaan myös tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa aineistona käytetään Ikihyvä Päijät-Häme -seurantatutkimuksen yhteydessä kerättyä Vanttera-tutkimuksen aineistoa, jossa 1946–1950 -syntyneiltä on kysytty muiden muassa heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta hyvinvoinnistaan sekä julkisten ja yksityisten terveyspalveluiden käyttämisestä. Tilastollisen tutkimuksen analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tutkitussa aineistossa vajaa viidennes koki yksinäisyyttä. Puolisonsa kanssa yhdessä asuvat kokivat yksinäisyyttä selkeästi vähemmän kuin yksin tai muiden ihmisten kanssa asuvat. Heikko terveydentila ja pienituloisuus puolestaan kasvattavat yksinäisyyden kokemisen todennäköisyyttä tilastollisesti merkitsevästi. Logistisen regressiomallin mukaan yksin tai muiden kuin oman puolison kanssa asuminen sekä vähäinen ystävien määrä selittävät yksinäisyyttä parhaiten. Jos vastaaja kertoi, että hänellä ei ole useampaa ystävää, niin riski yksinäisyyden kokemiselle yli nelinkertaistui. Niillä ikääntyneillä, jotka eivät asu puolisonsa kanssa, riski kokea yksinäisyyttä puolestaan yli kolminkertaistui. Tutkitussa aineistossa yli kaksi kolmesta ikääntyneestä arvioi terveytensä hyväksi tai melko hyväksi, mikä on suurempi osuus kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Noin neljä viidestä ikääntyneestä ilmoitti käyvänsä tavallisimmin terveyskeskuslääkärillä. Yksityisiä lääkäripalveluita käyttää vajaa viidennes vastaajista. Lähes 90 prosenttia vastanneista olivat tyytyväisiä terveyskeskuslääkärin vastaanottokäyntiin kaikilla kolmella tutkimuksessa arvioidulla osa-alueella. Yksinäisyydellä ei ollut tutkimuksen mukaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä terveyspalvelun käyttökokemukseen, mutta tätä olisi jatkossa tärkeää tutkia suuremmalla otoskoolla, sillä vastausten lukumäärä marginaaliryhmissä oli pieni. Yksinäisyyden taustatekijöistä parhaiten julkisen terveyspalvelun käyttökokemusta hoidon ja avun saamisen osalta selitti vastaajan arvio omasta terveydestä. Myös vastaajan taloudellinen tilanne selitti kokemusta avunsaamisesta sekä terveyskeskus- että yksityisen lääkärin antaman hoidon osalta.

Tässä maisterintutkielmassa keskitytään saavuttamattoman halun kokemukseen ja mitattuun minuuteen liittyvään terveemmän minuuden illuusioon. Tutkielma korostaa itsensä mittaamisen merkitystä terveyden edistämisessä ja analysoi sitä Jaques Lacanin saavuttamattoman halun, Michel Foucaultin itsen teknologioiden sekä itsensä hallinnan käsitteen valossa. Tutkimuskysymykset liittyvät terveemmän ideaaliminän muotoutumiseen, puettavien terveyttä mittaavien laitteiden toimijuuteen ja narratiiveihin itsen mittaamisessa. Teoriaosuus korostaa terveyteen liittyvän datan hyödyntämisen yhteiskunnallista keskustelua ja itsensä mittaamisen teknologioiden roolia terveydenhallinnassa. Terveiden elämäntapojen tukeminen on tutkimuksen tärkeä yhteiskunnallinen painopiste. Samalla se rakentaa edellä mainituista teorioista toimivan viitekehyksen ja pohjan tutkimukselle. Tutkielma on toteutettu aiheen subjektiivisuudesta ja kokemuksellisuudesta johtuen laadullisin menetelmin. Tutkielman tieteenfilosofisen pohjan muodostaa postruktionalistinen tieteenfilosofia. Aineisto koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavasti ja analyysin viitekehyksenä toimivat edellä mainitut teoriat. Lisäksi haastatteluissa on hyödynnetty photo elicitation -menetelmää aineiston keräämisessä. Tutkielman tulokset tuovat uutta ymmärrystä itsensä mittaamisen yhteydestä saavuttamattomaan haluun ja itsen teknologioihin. Ne osoittavat, että terveemmän ideaaliminän muodostuminen käsittää fyysiset, henkiset ja suorituskykyyn liittyvät näkökohdat ja paljastavat yksilöihin vaikuttavat valtarakenteet ja ajatukset itsensä hallinnasta. Lisäksi tutkielma osoittaa, miten puettava laite ja sen tarjoama data vaikuttavat yksilön toimintaan ja identiteettiin. Laite toimii subjektina yksilön ollessa samalla alisteinen valtarakenteille. Tulokset laajentavat ymmärrystä itsensä mittaamisen teknologioista ja niiden vaikutuksesta yksilön käyttäytymiseen. Lisäksi tutkielma yhdistää Lacanin ja Foucaultin teorioita itsensä hallintaan, tarjoten uuden näkökulman ilmiöön. Swanin (2013) huomiot siitä, miten ihmiset eivät ajattele asioita tilastollisesti vaan tarinallisemmin, osoittavat, että terveysdatan saattaminen laadulliseen muotoon voi auttaa yksilöitä ymmärtämään omaa kehoaan paremmin ja tarinallistamaan sen. Tämä tekee ideaaliminästä merkityksellisen, koska se mahdollistaa yksilön kehon tarinallistamisen. Tutkielma luo sovellettavan jaottelun saavuttamattoman halun ja itsensä hallinnan analysoinnille, ja jaottelua on mahdollistaa hyödyntää ja soveltaa myös jatkotutkimuksissa. Samalla tutkielma onnistuu dokumentoimaan mielenkiintoisen hetken tässä ajassa, jolloin opettelemme elämään suhteessa digitaaliseen minäämme kuvitellen datan tekevän meidät todeksi. Tutkielma osoittaa, että terveempi ideaaliminä on dynaaminen ja monimutkainen kokonaisuus, joka liittyy sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin ja suorituskykyyn. Puettava laite ja sen tarjoama data vaikuttavat yksilön identiteettiin ja toimintaan toisintaen niitä, samalla kun yksilö on erilaisten valtarakenteiden vaikutuspiirissä. Motivaatio laitteen käyttöön voi olla monisyinen ja liittyä muihin tavoitteisiin, kuten terveyden tavoitteluun. Itsehallinnan ja datan seurannan kokemus tukevat terveellisiä elämäntapoja, mutta voivat myös lisätä stressiä. Samaan aikaan yksilöillä voi olla ristiriitainen suhde laitteeseen.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Mohandas Gandhin vegetarismin syntyä ja kehitystä. Tarkastelen tutkimuksessani Gandhin omia kirjoituksia ja puheita peilaten niitä historialliseen kontekstiin ja Gandhin elämänvaiheisiin. Pyrkimyksenäni on tarkastella Gandhin vegetarismia eri näkökulmista. Tutkin sitä, mistä lähtökohdista hänen kasvissyöntinsä syntyi ja kehittyi, millaiset tekijät siihen vaikuttivat matkan varrella ja sitä, millaiseksi Gandhin vegetarismi lopulta muotoutui. Kiinnitän huomiota erityisesti uskonnollisiin tekijöihin. Selvitän samalla, miten Gandhi pyrki levittämään kasvissyöntiä ihmisten keskuudessa. Gandhi kirjoitti elämänsä aikana hyvin paljon. Päälähteitäni ovat puhe The Moral Basis of Vegetarianism vuodelta 1931, teos Key to Health vuodelta 1948 ja omaelämäkerta Autobiography. My Experiments with Truth vuodelta 1927. Kymmeniätuhansia sivuja sisältävä kokoelma The Collected Works of Mahatma Gandhi on apunani päälähteitäni tukemassa.Tutkimukseni alkaa vuodesta 1888, jolloin Gandhi muutti Englantiin ja päättyy hänen kuolemaansa vuonna 1948. Mohandas Gandhi oli kasvissyöjä jo taustansa takia. Hänen kasvissyöntinsä oli perua hänen vanhemmiltaan, joiden vegetarismi oli luonteeltaan uskonnollista. Hindulaisen perheen kasvissyöntiä väritti usko ahimsaan, jainalaiseen väkivallattomuuden periaatteeseen, joka nousi myöhemmin Gandhin elämän ja toiminnan prinsiipiksi. Muuttaessaan Englantiin 1888 Gandhi tutustui englantilaiseen vegetarismiin, joka painotti terveyttä ja etiikkaa. Englantilainen vegetarismi oli myös yhteiskunnallisesti kantaaottava vaihtoehtoliike, jonka piirissä eli voimakkaasti ajatus yhteiskunnan uudistamisesta kasvisruokavalion avulla. Gandhi sai vegetarismin filosofiaansa perusteet intialaisen uskonnollisuuden kentästä, mutta sen yhteiskunnallinen ulottuvuus oli perua englantilaisesta vegetarismista. Englantilaisista kasvissyöjistä Gandhia inspiroivat etenkin Henry S. Salt, Anna Kingsford ja Howard Williams. Henry S. Saltilta Gandhi sai kipinän vakaumukselliseen kasvissyöntiin. Gandhin ajatus kasvissyönnistä yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä oli myös Saltilta lähtöisin, kuten myös ajatus vegetarismin ekonomisista mahdollisuuksista. Anna Kingsford tuki kasvissyönnin ekonomisuutta ja yhteiskunnallisuutta ja toi Gandhin filosofiaan painotuksen kasvissyönnin terveydellisistä hyödyistä. Howard Williamsilta Gandhin voidaan havaita saaneen idean ihmisen ja ihmiskunnan positiivisesta kehityksestä. Gandhin vegetarismi kehittyi koko hänen elämänsä ajan. Siirtyessään Englannista Etelä-Afrikkaan vuonna 1891 Gandhin tärkein motiivi kasvissyönnille oli terveys. Etelä-Afrikassa hän kuitenkin koki uskonnollisen heräämisen, jonka ansiosta uskonnosta tuli pääsyy hänen vegetaristiselle elämäntavalleen. Gandhin usko väkivallattomuuteen kasvoi ja se ilmeni sekä hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan että vegetarismin filosofiassaan. Intiaan siirryttyään 1915 Gandhin vegetarismi sai vielä uuden ulottuvuuden, kun hän pyrki käyttämään sitä yhteiskunnallisen muutoksen työkaluna. Hänen tavoitteenaan oli auttaa Intian väestöä niin terveydellisesti, moraalisesti kuin uskonnollisesti unohtamatta yhteiskunnallista aspektia. Gandhi levitti kasvissyönnin aatetta lehtiartikkeileilla, puheilla, keskusteluilla, kirjeillä ja kirjoituksilla. Gandhin kasvissyönnin filosofian voi nähdä olleen symbioosi intialaisesta kasvissyönnistä ja viktoriaanisen Englannin vegetarismista. Se muotoutui näiden vaikuttimien sisällöistä jakehittyi Gandhin omien ruokavaliokokeilujen myötä. Vegetaristinen ruokavalio oli Gandhin työkalu hänen pyrkimyksessään yhteiskunnan uudistamiseen. Gandhi uskoi, että oli ihmisen moraalinen ja uskonnollinen velvollisuus pitää huolta terveydestään ja pitäytyä väkivallattomassa ruokavaliossa. Se oli hänelle jumalanpalvelusta, joka auttoi ihmistä tämän matkalla kohti mokshaa, vapautumista. Samalla se kehitti ihmistä ja yhteiskuntaa paremmiksi – Gandhi pyrki uudistamaan myös yhteiskunnan moraalia.

Väestön vanheneminen on yksi merkittävimmistä ilmiöistä, joka koskettaa yhteiskuntia 2000-luvun aikana. Vanheneminen on yhteydessä terveyden heikkenemiseen, mutta tämä muutos terveydessä ilmenee eri tavoin eri ihmisillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tunnistettu erojen olevan yhteydessä sosioekonomisessa asemassa sekä fyysisen aktiivisuuden määrässä oleviin eroavaisuuksiin eri väestönosien välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vanhenemisen vaikutusta koetun terveydentilan, tulotason sekä vapaa-ajan liikunnan kehitykseen vanhemmalla iällä. Näiden kolmen tekijän oletetaan olevan keskinäisesti yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi on mahdollista kartoittaa niiden yhteisiä kehityspolkuja. Mallinnettavat kehityspolut kertovat siitä, miten nämä kolme keskeistä tekijää muuttuvat vanhenemisen myötä, minkä lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tekijöitä, joiden avulla voidaan ennakoida yksittäisten henkilöiden mahdollisia kehityspolkuja myöhemmällä iällä. Tutkielman analyysi keskittyy terveyden, tulotason ja liikunnan muutoksiin eläkkeelle jäämistä edeltävällä ajalla sekä sen jälkeisellä ajalla. Näkökulmana on tarkastella vanhemmassa väestössä vallitsevia eroavaisuuksia heidän terveytensä, tulotasonsa sekä vapaa-ajan liikunnan kehityksen osalta. Tutkielmassa hyödynnetään Helsinki Health Study -terveystutkimuksen pitkittäisaineistoa, joka on kerätty vuosien 2000–2017 aikana Helsingin kaupungin työntekijöiltä neljän kyselyaallon aikana. Huomiossa ovat vastaajat, jotka ovat tarkasteluajanjaksolla jääneet vanhuuseläkkeelle, mikä kattaa yhteensä 4254 vastaajaa. Kyselytutkimuksessa on kartoitettu yksityiskohtaisesti vastaajien terveyttä, tulotasoa, vapaa-ajan liikuntaa sekä näitä ennakoivia sosiodemografisia piirteitä, jotka tarjoavat kattavan pohjan kehityspolkuanalyysia hyödyntävän mallin rakentamista varten. Kehityspolkuja mallinnettaessa on havaittavissa neljä toisistaan erottuvaa kehityspolkuryhmää. Näitä ryhmiä tarkastellessa havaitaan, että terveys on moniulotteinen ilmiö, jota sosioekonominen asema yksinään ei riitä selittämään. Sosioekonomisen kerrostuman ala- ja yläpäässä on havaittavissa eriytymistä terveyden suhteen. Yhtäältä tätä voidaan selittää liikunnalla, joka mahdollistaa hyvän terveyden ylläpitämisen eläkeiällä. Toisaalta terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät kuten tupakointi ja ylipaino ennakoivat heikompaa terveyttä vanhemmalla iällä, mikä myös voi selittää väestössä vallitsevia jakolinjoja. Yksi merkittävistä huolista, joita aikaisemmassa vanhenemista koskevassa tutkimuksessa on esitetty, liittyy vanhenemisen kokemuksen sosioekonomiseen eriytymiseen. Tämänkaltaista eriytymistä on rajallisesti havaittavissa myös tarkastelemani Helsingin kaupungin työntekijöihin keskittyneen aineiston perusteella, mikä muodostuu elinkaaren aikaisten pitkien kehityspolkujen seurauksena. Nämä toisistaan eroavat kehityspolut terveyden, tulotason ja liikunnan osalta eivät kuitenkaan ole huomattavan voimakkaasti toisistaan eriytyviä, vaan tutkimuksessani on havaittavissa vallitsevan statuksen säilyttämiseen viittaavia merkkejä. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen eläkkeelle jäämistä omaksutut terveydelle edulliset toimintatavat ennakoivat hyvän terveyden pysyvyyttä myös myöhemmässä vaiheessa eläkeikää. Kehityspolkuanalyysi on ainutlaatuinen tilastollinen menetelmä, jolla pystytään tarkastelemaan terveyden, tulotason sekä liikunnan kehitystä vanhemmalla iällä moniulotteisesti tavalla, joka paljastaa näiden kolmen tekijän sisäisiä jakolinjoja. Kokonaisuudessaan eläkettä edeltävä koettu terveydentila, sosioekonominen asema ja liikunta ovat keskeisessä roolissa eläkkeelle jäämistä seuraavan ajan terveyden kehityksessä ja näiden tekijöiden kehityspolkujen havainnointi voi auttaa ymmärtämään vanhenemista ilmiönä, joka ei perinteisillä menetelmillä ole tullut näkyväksi.