Browsing by Subject "terveyskäyttäytyminen"

This study assesses the relationship between education and HIV-status, and the contribution of HIV-related knowledge, attitudes, and sexual behavior to this association among 15-24 year old population in Zimbabwe. Zimbabwe bears a generalized, sexually transmitting epidemic with a declining HIV prevalence currently estimated at 15 percent. In earlier studies in sub-Saharan Africa, the relationship between education and HIV has been found to change during the epidemic. In mature epidemics, when the knowledge on the transmission mechanisms of the virus increases, education is suggested to become protective of the infection. In addition to increased HIV-related knowledge, more accepting attitudes towards people living with HIV and cognitive skills facilitated by education are argued to influence the behavior protecting from the infection. The aims of this study were two-fold: 1) to describe the trends in the level of HIV-related knowledge, attitudes and sexual behavior by the level of education, and 2) to assess the relationship between education and HIV-status based on the most recent data. This study focused on 15-24 years old only, among whom the acquired infections were assumed to be recent. The trend analyses were based on four cross-sectional, nationally representative Zimbabwe Demographic and Health Survey data sets collected between 1994 and 2010-11. In addition, the association between education and HIV-status was examined by calculating logistic regression models using the 2010-11 data, in which HIV-test results linked with the survey data were available. When trends between 1994 and 2011 were observed, both among women and men the level of education, HIV-related knowledge, and being tested for HIV had become more common, except among men with lower levels of education, who had worse HIV-related knowledge in the end of the periods studied. In 2010 more women in all educational groups, and men with lower levels of education, were married and had started their sex life, when men with higher levels of education, had postponed the onset of their sexual activity compared to 1994. Regardless of the level of education, both men and women had fewer lifetime partners and had less high-risk sex in 2010, though this was considerably more rare among women compared to men. In all other groups condom use in high-risk sex became more frequent during the periods studied, except among women with lower levels of education, who during the final study period were using condoms less often in high-risk sex than during the first study period. When the association between education and HIV status and the contribution of the intervening factors was assessed using the 2010 data, a statistically significant relationship between education and HIV status was found in women but not in men. Among women who had ever had sex having incomprehensive knowledge on HIV also increased the risk of the infection. Both in men and women having risky sexual behavior increased the risk of the infection. In line with earlier studies, the findings of this paper suggest that among young people in Zimbabwe, positive changes in HIV-related knowledge, and changes in high-risk behavior have occurred, though these changes vary according to the level of education and gender. More educated women seem to postpone the onset of their sexual activity, but those who have started their sex life have more often casual partnerships. Women with lower educational level marry and start their sex life early, but have very rarely casual partnerships, though condom use in these partnerships is lower and has even decreases, contrary to all other groups. Men with lower levels of education had most often incomprehensive knowledge on HIV, and had changed their behavior less compared to more educated men. More educated men had been able to alter their behavior more, but having many lifetime partners was still most common in this group. The findings of this study suggest that specific prevention measures are required to address these trends and the needs of different educational groups in both women and men.

Energiajuomien käyttö on lisääntynyt merkittävästi viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Energiajuomien käytön lisääntymisestä huolimatta tietoa sosiodemografisten ja elintapatekijöiden yhteydestä energiajuomien käyttöön on rajoitetusti. Lisäksi energiajuomien käyttöä koskevat tutkimukset ovat painottuneet nuoriin. Sen sijaan aikuisväestössä energiajuomien käyttöä on tutkittu vähän. Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tutkia energiajuomien käyttöä ja siihen yhteydessä olevia sosiodemografisia ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä suomalaisessa aikuisväestössä. Sosiodemografisista tekijöistä tarkasteltiin sukupuolta, ikää, asuinaluetta, siviilisäätyä, koulutusta, pääasiallista toimea ja työn ruumiillista rasittavuutta. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä keskityttiin vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen, tupakointiin, alkoholin käyttöön, ruokavalion laatuun sekä BMI:hin. Kansalliseen FINRISKI 2012 -tutkimukseen osallistui 6 424 25–74-vuotiasta suomalaista. Tutkittavat poimittiin väestörekisteristä ositetulla satunnaisotannalla sukupuolen ja 10-vuotisikäryhmän mukaan. Pro gradu -tutkimuksen aineiston muodostivat kansallisen FINRISKI 2012 -tutkimuksen frekvenssityyppisen ruoankäyttökyselyn (FFQ) hyväksytysti täyttäneet (n=4 812), joista miehiä oli 2 184 ja naisia 2 628. Tutkimus sisälsi terveystarkastuksen sekä kyselylomakkeen, joilla selvitettiin tutkittavien sosiodemografisia ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Lisäksi tutkittavat täyttivät frekvenssityyppisen ruoankäyttökyselyn (FFQ), jolla saatiin tietoa energiajuomien käytöstä sekä ruokavalion laadusta. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, χ2-testiä, Mann-Whitney -testiä sekä logistista regressioanalyysiä. Tilastolliset analyysit suoritettiin erikseen miehille ja naisille. Tutkittavista energiajuomien käyttäjiä (=vähintään 1–3 kertaa kuussa käyttäneitä) oli 8,3 %. Miehet käyttivät naisia todennäköisemmin energiajuomia. Sekä miehillä että naisilla ikä, ruokavalion laatu ja BMI olivat yhteydessä energiajuomien käyttöön. Työelämän ulkopuolella olevat miehet käyttivät työssä käyviin verrattuna epätodennäköisemmin energiajuomia (OR=0,55; [95 % CI=0,34–0,87]). Naisilla sosiodemografisista tekijöistä Pohjois-Karjalassa asuvat käyttivät epätodennäköisemmin energiajuomia verrattuna pääkaupunkiseudulla asuviin (OR=0,44; [95 % CI=0,22–0,87]). Lisäksi matalasti koulutetut naiset käyttivät todennäköisemmin energiajuomia korkeasti koulutettuihin verrattuna (OR=2,11; [95 % CI=1,27–3,51]). Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä naisilla vähäinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä pienempään energiajuomien käytön todennäköisyyteen runsaasti liikkuviin naisiin verrattuna (OR=0,35; [95 % CI=0,19–0,66]). Lisäksi naisilla tupakointi ja alkoholin runsas kulutus liittyi kohonneeseen todennäköisyyteen käyttää energiajuomia. Tutkimuksessa havaittiin useita tekijöitä, jotka olivat yhteydessä energiajuomien käyttöön. Erityisesti miessukupuoli, nuorempi ikä sekä huonommat elintavat olivat yhteydessä suurempaan energiajuomien käytön todennäköisyyteen. Miehillä tekijät painottuivat sosiodemografisiin tekijöihin, kun taas naisilla sekä sosiodemografiset että terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät olivat yhteydessä energiajuomien käytön todennäköisyyteen. Tulokset ovat pääosin yhteneviä muissa maissa tehtyjen tutkimusten kanssa.

The main purpose of this study was to investigate the relationship between goal orientations and health behavior patterns. In this study goal orientations refer rather stable tendencies to favor certain outcomes in achievement situations. Based on previous researches, there is strong evidence that goal orientations are related individual's well-being. For example endorsement of mastery goal has been associated systematically to positive experience and emotions during achievement situations. In turn, those who has internalized strong avoiding tendency towards learning or students who tend to evaluate their ability through social comparison are more likely to feel symptoms of stress, anxiety, feelings of inadequacy and cynicism in school context. The participants (N= 8374) were first year students in secondary schools from Helsinki metropolitan area (7th graders). Data was collected as a classroom survey in fall 2010. By using K-means cluster analysis five different motivational profiles was identified among students; learning oriented, success oriented, adaptive students, indifferent oriented and avoidance oriented. In order to examine possible occurrence of cumulative patterns of health behavior among identified profiles, variance analysis and cross tabulations were conducted. As expected, students who had strong tendency towards learning (learning oriented), success (success oriented) and those who recognized value of education (adaptive student) had adopt systematically more favorable living habits compare to those peers, who had indifferent attitude towards improving themselves (indifferent oriented) or tendency to avoid learning situations actively (avoidance oriented) . Also evaluations of subjective health experiences were systematically in line with previous findings. Students who had negative or irregular daily routines rated their state of health worse and they also experience considerably more psychological symptoms than students, who maintained their healthy routines on regular daily bases. Based on this study, there is reason to believe that goal orientations are related to adolescences health behavior in some extent.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Johdanto: Suomalaisten nuorten terveyskäyttäytymisessä on viime vuosien aikana tapahtunut positiivisia muutoksia, erityisesti päihteiden käyttö on vähentynyt. Etelä-Pohjanmaalla väestön merkittävimpiä terveyshaasteita ovat nuorten vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä ja lisääntyvä ylipaino. Seinäjokelaisista nuorista 20 % harrastaa liikuntaa vähintään 60 minuuttia päivässä, nuoret viettävät yhä enemmän aikaa internetissä ja sosiaalisessa mediassa sekä kärsivät uniongelmista aiempaa enemmän. Ylipainon yleistyessä myös välipalojen kulutus ja välipaloista saadun energian määrä on kasvanut. Vaikka välipalojen käyttö on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien aikana, on kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä täysjyväviljan kulutus suositukseen nähden vähäistä. Keskeisimmät lasten ja nuorten ravitsemushaasteet liittyvät suolan ja sokerin liialliseen saantiin, joka näkyy etenkin makeisten ja juomien runsaana kulutuksena. Tavoitteet: Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, täyttyvätkö välipalojen ravitsemuslaadulle asetetut ravitsemussuositusten mukaiset tavoitteet seinäjokelaisilla 8.-9.-luokkalaisilla nuorilla välipalojen valinnassa. Välipalojen ravitsemuslaatua tarkasteltiin erityisesti kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutuksen sekä välipalojen sisältämän rasvan määrän ja laadun, kuidun, sakkaroosin ja suolan osalta. Lisäksi tarkasteltiin välipalojen ravitsemuksellista laatua ja niiden käyttöön yhteydessä olevia terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä huomioitiin ateriarytmi, koululounaalle osallistuminen, fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan määrät, yöunen kesto ja riittävyys, tupakointi sekä alkoholin käyttö. Tutkimuksessa selvitettiin myös, eroaako välipalojen ravitsemuslaatu ylipainoisten ja normaalipainoisten nuorten välillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 152 Seinäjoen lyseon 8.-9.-luokkalaista helmikuussa 2018. Tutkittavat kutsuttiin tutkimukseen satunnaisotannalla luokka-asteen mukaan. Välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttötiheyttä tarkasteltiin ruoankäytönfrekvenssikyselyllä, jossa mukana oli yhteensä 52 välipaloiksi luokiteltavaa elintarviketta. Kyselyssä oli mukana osioita, joiden avulla selvitettiin nuorten terveyskäyttäytymistä. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Mann-Whitney U –testiä, Kruskal-Wallsin -testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä logistista regressioanalyysiä. Tulokset: Nuorista suurin osa söi 1 – 2 välipalaa päivässä. Tytöt kuluttivat välipaloina poikia useammin kasviksia, hedelmiä, marjoja sekä täysjyvätuotteita. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä ruutuajan määrä sekä välipalojen runsaampi kulutus olivat yhteydessä etenkin runsaampaan energian saantiin sakkaroosia sisältävistä makeista välipaloista kuten kekseistä, muroista, makeisista ja jäätelöstä. Suurin osa nuorista kulutti välipaloja etenkin ruutuajan käytön yhteydessä. Fyysisen aktiivisuuden määrän lisääntyessä myös kasvisten (p=0,006), hedelmien (p=0,045) ja marjojen (p=0,000) käyttö lisääntyi. Kuitenkin fyysisesti aktiivisemmat nuoret söivät lähes yhtä paljon tai useammin sokeroituja ja happamia juomia verrattuna vähän liikkuviin. Nuoret, jotka nukkuivat riittävästi, söivät todennäköisemmin tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloinaan (p=0,000). Nuoret, jotka tupakoivat (OR=0,12; [95 % CI=0,02-0,64]) ja joiden yöuni oli riittämätöntä (OR=0,11; [95 % CI=0,04-0,28]) söivät myös ravitsemuksellisesti vähemmän laadukkaampia välipalakokonaisuuksia. Energiatiheiden välipalojen käyttö on yhteydessä epäsäännölliseen ateriarytmiin (p=0,001), koululounaan syömättä jättämiseen (p=0,040), runsaampaan ruutuajan viettoon (p=0,002), riittämättömään yöuneen (p=0,003) sekä päihteiden käyttöön (p=0,001). Välipalojen ravitsemuslaatu ei tässä tutkimuksessa pääosin eronnut normaalipainoisten ja ylipainoisten nuorten välillä. Johtopäätökset: Tässä työssä saatujen tulosten perusteella seinäjokelaisten nuorten välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttöfrekvenssejä koskevat ravitsemussuositukset toteutuvat vain osittain. Nuoret syövät liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloillaan. Myös täysjyvätuotteiden ja rasvattomien maitovalmisteiden kulutus on suositusta pienempää. Tämä saattaa johtaa ylipainoon ja lihavuuteen liittyvien terveysriskien ilmenemiseen ja yleistymiseen nuoruudessa. Tutkimuksessa havaittiin useita terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä välipalojen ravitsemuslaatuun. Tulevaisuuden ravitsemusohjauksessa, hankkeissa ja interventiossa olisi tärkeää kiinnittää huomiota nuorten välipalatottumuksiin ja kannustaa nuoria terveellisten välipalojen valintaan. Myös välipalojen ravitsemukselliseen täysipainoisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Lasten ja nuorten ylipaino on kasvava kansanterveyshaaste, jonka puitteissa tarvitaan lisätutkimusta painon nousua hillitsevistä ruokavaliotekijöistä.

Ammattikuljettajien elintavoissa ja terveydessä on parantamisen varaa. Ammattikuljettajien elintapojen taustalla vaikuttavat epäsäännölliset ja pitkät työajat, yötyö ja vähäinen liikunta. Monet ammattikuljettajista ovat ylipainoisia, mikä altistaa sairauksille, kuten diabeteksen, uniapnean, tukija liikuntaelinongelmien synnylle. Kuljetusalan ammattilaisten työ sisältää ominaisuuksia, jotka heikentävät terveellistä ruokailua. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia käsityksiä ammattikuljettajilla on terveellisestä ruoasta ja aterioista ja minkälaisia mielikuvia heillä on terveellisyydestä. Tutkimuksen teoriaosassa terveellisyyden käsityksiä tarkasteltiin aikaisempien tutkimusten pohjalta ja terveellisyyden merkitystä ja ruoan valintaa ohjaavia tekijöitä selvitettiin terveyskäyttäytymiseen sovellettavien mallien kautta. Tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusta varten haastateltiin 12 taksiautoilijaa pääkaupunkiseudulta, jotka kuuluivat Työterveyslaitoksen ”Virkeänä ratissa- ruoasta terveyttä tien päälle” hankkeeseen. Haastattelut suoritettiin joulukuussa 2009 ja tammikuussa 2010 ja ne analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastateltavat tiedostivat ruoan terveellisyyden tärkeyden hyvin, mutta terveellisyys ei ohjannut ruoan valintaa ensisijaisesti. Haastateltavat tunnistivat epäkohtia omissa ruoan valinnoissaan, mutta kukaan ei sanonut syövänsä pelkästään epäterveellisesti. Työn aikainen ruokailu koettiin hankalana, eikä silloin tarkkailtu ruokailua. Usein vasta terveysongelma herätti miettimään syömistä ja sen vaikutusta omaan terveyteen. Terveellisten ateriavalintojen tekeminen koettiin hankalampana, kuin epäterveellisten. Terveellisyys koettiin suhteellisena käsitteenä. Tärkeimmät terveellisyyteen liitetyt käsitykset olivat oma hyvinvointi, vaihtelua työjaksoon, tankkaus, tunnesidonnaisuus, valinnan vaikeus, taloudellinen uhrautuminen, luopuminen ja epäluulo. Tulosten mukaan kehittämistarpeita olisi etenkin työaikaisen ruokailun mahdollisuuksien parantamisessa, jossa tienvarsiateriapalveluilla on tärkeä rooli terveellisempien tuotteiden tarjonnalla asiakkailleen. Aineiston mukaan kysyntää olisi pienemmille annoksille, keitoille ja puuroille, joiden saatavuus koettiin etenkin yöaikaan heikoksi.