Browsing by Subject "theatre"

Tämän pro-gradu tutkielman tarkastelun keskiössä on ”2.5D teatterina” tunnettu japanilaisen populaarikulttuurin ilmiö. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä ilmiön historiaa ja pääpiirteitä sekä avata lukijalle sen asemaa japanilaisen populaarikulttuurin piirissä nykypäivänä. Aiheen esittelyn lisäksi tässä pro-gradussa toteutettu tutkimus keskittyy pohtimaan millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ilmiöllä on kahden muun japanilaisen populaarikulttuuri-ilmiön, mangan ja animen, ilmaisukeinojen kanssa. Tutkielma käsittelee kysymystä siitä miksi yleisö haluaa kokea samat tarinat yhä uudelleen ja uudelleen erilaisten adaptaatioiden muodossa, sekä pyrkii selvittämän miten kyseiset narratiivit tunnetiloineen ilmaistaan kolmessa hyvin erilaisen taiteenlajin muodossa. Näitä kysymyksiä lähestytään tutkielmassa ristianalysoimalla kaksi alkuperäisessä Kuroshitsuji-mangassa nähtyä keskeistä kohtausta kolmessa eri medialajissa printistä animaatioon ja teatteritaiteeseen. Pro-gradussa käytetty aineisto koostuu vuosien 2015–2016 aikana kenttätyöskentelyn avulla kerrytetystä materiaalista sisältäen muun muassa osallistuvaa havainnointia sekä haastatteluja 2.5D teatterin alan ammattilasten kanssa. Analyysiaineistoon puolestaan sisältyy manga-pokkareita, anime-jaksoja sekä filmatisoitu teatteriesitys. Kenttätyöskentely on toteutettu japaniksi ja kaikki analyysiaineisto on myös koostettu alkuperäiskielisestä materiaalista. Tutkielmaa tukevana lähdeaineistona käytetään japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään mangan, animen ja teatterin yksilöllisiä ilmaisullisia konventioita joiden avulla kukin taiteenlaji toteuttaa oman versionsa samasta perustavanlaatuisesta tekstistä. Näiden keinojen avulla gradussa toteutetaan poikkimediaalinen analyysi jonka tarkoituksena on demonstroida eri taiteenlajien ilmaisullisia eroavaisuuksia. Media-analyysin pohjalta saatujen tulosten pohjalta käy ilmi, että printissä, animaatiossa ja esittävän taiteen muodossa ilmaistuna samaan narratiiviin pohjautuva teos toteutetaan pitkälti kunkin taiteenlajin omin keinoin alkuperäistekstiä vaihtelevassa määrin kunnioittavasti muovaten. Mangassa keskeisenä ilmaisun keinona toimii taiteilijan piirrosjälki ja kyky hyödyntää taiteenlajille ominaisia visuaalisen kerronnan tyylejä kuten erilaisia ikoneja, paneeleja sekä kuvakulmia. Animaatiossa puolestaan ilmaisun keskiöön sijoittuu teknisten keinojen lisäksi myös ääni- ja musiikkisuunnittelu. Teatterissa sen sijaan pääasiallinen narratiivinen ja emotionaalinen ilmaisu painottuu teknisten ratkaisujen ohella näyttelijäsuorituksiin, sekä yleisön ja esiintyjän välillä vallitsevaan yhtäläisyyden ja läsnäolon tunteeseen. Yhteistä kaikille formaateille on tavoite pyrkiä vuorovaikutukseen lukijan, katsojan tai yleisön kanssa muodostamalla kognitiivisesti palkitseva yllätyksellisyyttä ja tuttuuden tunnetta yhdistävä kokemus.

This study discusses the importance of artistic practices and community arts centres for development understood as a process of social and individual emancipation. Specifically, the study looks at emancipation from the point of view of overcoming social and psychological hindrances to the autonomy of an individual. The empirical case under scrutiny is a community centre in Johannesburg, South Africa, its arts and crafts project (ACP) and one of its drama projects. The study asks, what is the role of the projects in project participants’ lives, and what kinds of spaces the projects are. Initially, I assumed that the role of the creative action taking place in the projects, as critical theory suggests, would be substantial for the participants, because of the “learning by doing” taking place in the projects, and because of bigger “ownership” of one’s own doing, when compared to, for example, school environments. The research material is derived from 18 interviews, observations, written products of the projects, and my field and research diaries, which compose the text for hermeneutic analysis. The research questions were developed and further answered through a hermeneutic process of dialogue with this text. The analysis results in new ‘facts’ that answer the research questions, as is the nature of results in hermeneutic studies. These facts, or, the findings, support the assumption about the importance of the method of learning by doing, and ownership of one’s doing, but turn the emphasis towards the social context of the projects. The projects had a great impact in the project participants’ lives in two intertwined spheres. These are: 1) sphere of learning, and 2) sphere of “feeling at home”. The projects enhanced the participants’ feeling of freedom. One of the main reasons for this was the non-discriminatory social environment of the projects, especially regarding non-discrimination based on socio-economic class. In the study, I argue that both projects contributed to the emancipation of their participants. The theoretical framework of development as emancipation, which is discussed with the empirical part of the study, is founded on the Freirean concept of humanisation, the capabilities approach as developed by Martha Nussbaum, and the idea of orienting towards objects formulated by Sara Ahmed. The study is an addition to the recent body of research on community arts centres in South Africa, conducted by South African researchers such as Gerard Hagg, Eben Lochner, Thamsanqa Mzaku, and Zanele Madiba.

The purpose of this study is to obtain information from a case to shed light on the potential contribution of theatre and Outdoor Education to Sustainability education. Making the transition towards a sustainable world has been labelled as urgent for many decades now. The role of education in this process has been written out multiple times, in various ways. Despite these intentions of transitioning to a more sustainable way of living, literature shows that a satisfactory result has not been obtained yet. The sustainability crisis is a complex problem, and no easy solutions are at hand. Theatre and outdoor education have both different ways of contributing to learning. In this study, experts from both fields, with teachers as education experts, share their ideas and views on what sustainability education is, and how theatre and outdoor education can help to reach the goals it aims at. Experts from theatre, outdoor education, and primary education, are brought together in this study. They all share the experience of an outdoor theatre project aimed at children called ‘Spöket på Lillklobb / Lillklobbin kummitus’. The experts participating in this research were either part of creating this project or participating in it with a group of children under their responsibility. By organising a focus group discussion, the views and ideas of the experts related to the research questions are gathered. This data has then been subject to a thematic analysis. This thematic analysis resulted in the developing of a model for sustainability education: The Laptop model. This model represents the three main themes of sustainability education: the cognitive aspect, the social- and emotional aspect, and the aspect of actions. There are several ways in which theatre and outdoor education can contribute to sustainability education, as presented by the Laptop model. Most importantly, both theatre and outdoor education should be seen as an experience. It is the fact that the children have ‘an experience’ that makes it most valuable. Outdoor theatre is found to contribute holistically to the Laptop model, and make the different parts of the model to interrelate.