Browsing by Subject "tiedonvälitys"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2013)Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa mitä koulutus- ja tiedonvälitystoimenpiteitä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma pitää sisällään, kenelle ne on suunnattu, mitä vaikutuksia niillä on ollut alueen elinkeinotoimintaan ja työllisyyteen, mitä tuloksia on saatu aikaan sekä mitä hyötyä hankkeista on ollut alueelle. Tutkimuksen kohteena olivat kolmen ELY-keskusalueen, Häme, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Pohjanmaa, koulutus- ja tiedonvälityshankkeita toteuttaneet tahot. Nämä alueet valittiin mukaan, koska ne ovat maantieteellisesti etäällä toisistaan ja sijaitsevat eri puolilla Suomea. Tutkimuksen teoriaviitekehys koostui yrittäjän teoriasta jaettuna sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen sekä yrityksen teoriasta. Tutkimus tehtiin sekä kvantitatiivisena että kvalitatiivisena kyselytutkimuksena, jossa kohderyhmänä olivat hankevetäjät tutkimusalueilla. Tutkimusmenetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä summamuuttujia, joiden avulla muodostettiin neljä ryhmää, joita vertailtiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Laadullisilla kysymyksillä saatiin yksityiskohtaisempaa ja täydentävää tietoa. Tutkimustuloksista selviää, että suurin osa hankkeista kohdistui metsätalouteen, maaseudun yrittäjyyteen sekä nuoriin, joiden kohdalla esimerkiksi yrittäjyyskoulutus on tärkeää tulevaisuuden kannalta. Hankkeilla pyrittiin luomaan esimerkiksi uusia ansaintamahdollisuuksia, yrityksiä, työpaikkoja ja palveluja sekä monipuolisempaa kehittämistoimintaa maaseudulle. Hanketoimijat painottivat vastauksissaan yhteistyön tärkeyttä. Vertailtaessa alueita keskenään tutkimustuloksista ilmenee, että vastaukset olivat hyvin samankaltaisia kaikilla tutkimusalueilla. Tämä saattoi johtua siitä, että aineisto oli pieni tai ohjelma ei anna tilaa eroille.
-
(2020)Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos muuttaa elinolosuhteita ja luonnonvarat niukkenevat, on ruokaturvan säilyttämisen ja kehittämisen vuoksi välttämätöntä rakentaa maatalouteen resilienssiä eli muutoskestävyyttä. Resilienssin yhdeksi osatekijäksi voidaan määritellä sopeutumiskyky. Sopeutumiskyvystä yksi osa muodostuu saatavilla olevasta tiedosta. Tässä tutkimuksessa selvitetään maatiloille kohdistuvan ilmastotiedonvälityksen esteitä ja mahdollistajia. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on saada eväitä laadukkaaseen ilmastotiedonvälitykseen. Tutkielman analyyttinen viitekehys nojautuu ilmastoviestintätieteeseen ja teoriatausta maatalouden resilienssin tutkimukseen. Tutkielman aineistona on työpajan ryhmäkeskusteluiden aineisto, joka on kerätty learning cafe –menetelmällä huhtikuussa 2018. Tämän tutkielman mukaan olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen esteitä ovat käytännönläheisen tiedon puute, luotettavan tiedon puute, sekä kokemus ilmastokeskustelun syyllistävyydestä ja kokemus arvostuksen puutteesta viljelijöiden työlle. Maatilojen talousongelmat sekä viljelijöiden oman äänen kuulumattomuus julkisessa keskustelussa ovat yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmastotiedonvälitykseen vaikuttavia estäviä tekijöitä. Olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen mahdollistajia ovat viljelijöiden monimuotoisuus, viljelijöiden keskinäinen yhteistyö sekä tiedon yhteiskehittely viljelijä-neuvoja-tutkija –yhteistyöllä. Suomessa maatiloille suuntautuvassa ilmastotiedonvälityksessä viestin laadussa asiapainotteinen, käytännönläheinen, tutkimuspohjainen ja ratkaisuhakuinen viestintä koetaan mahdollistajaksi. Maatilojen sopeutumiskykyä voisi ilmastotiedonvälityksessä vahvistaa esimerkiksi pelloilla tehtävien maatalouden kenttäkokeiden ja havaintoruutujen esittelyillä pellonpiennarpäivissä, sillä pellolla todentuva käytäntöön suuntaava tieto on viljelijöiden näkökulmasta luotettavinta. Top-down –suuntaisen ilmastotiedonvälityksen sijasta maatalouden sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen voisi paremmin vahvistaa viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhdessä toteuttamien käytännön kokeiluiden kautta saatavan tiedon avulla.
-
(2020)Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos muuttaa elinolosuhteita ja luonnonvarat niukkenevat, on ruokaturvan säilyttämisen ja kehittämisen vuoksi välttämätöntä rakentaa maatalouteen resilienssiä eli muutoskestävyyttä. Resilienssin yhdeksi osatekijäksi voidaan määritellä sopeutumiskyky. Sopeutumiskyvystä yksi osa muodostuu saatavilla olevasta tiedosta. Tässä tutkimuksessa selvitetään maatiloille kohdistuvan ilmastotiedonvälityksen esteitä ja mahdollistajia. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on saada eväitä laadukkaaseen ilmastotiedonvälitykseen. Tutkielman analyyttinen viitekehys nojautuu ilmastoviestintätieteeseen ja teoriatausta maatalouden resilienssin tutkimukseen. Tutkielman aineistona on työpajan ryhmäkeskusteluiden aineisto, joka on kerätty learning cafe –menetelmällä huhtikuussa 2018. Tämän tutkielman mukaan olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen esteitä ovat käytännönläheisen tiedon puute, luotettavan tiedon puute, sekä kokemus ilmastokeskustelun syyllistävyydestä ja kokemus arvostuksen puutteesta viljelijöiden työlle. Maatilojen talousongelmat sekä viljelijöiden oman äänen kuulumattomuus julkisessa keskustelussa ovat yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmastotiedonvälitykseen vaikuttavia estäviä tekijöitä. Olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen mahdollistajia ovat viljelijöiden monimuotoisuus, viljelijöiden keskinäinen yhteistyö sekä tiedon yhteiskehittely viljelijä-neuvoja-tutkija –yhteistyöllä. Suomessa maatiloille suuntautuvassa ilmastotiedonvälityksessä viestin laadussa asiapainotteinen, käytännönläheinen, tutkimuspohjainen ja ratkaisuhakuinen viestintä koetaan mahdollistajaksi. Maatilojen sopeutumiskykyä voisi ilmastotiedonvälityksessä vahvistaa esimerkiksi pelloilla tehtävien maatalouden kenttäkokeiden ja havaintoruutujen esittelyillä pellonpiennarpäivissä, sillä pellolla todentuva käytäntöön suuntaava tieto on viljelijöiden näkökulmasta luotettavinta. Top-down –suuntaisen ilmastotiedonvälityksen sijasta maatalouden sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen voisi paremmin vahvistaa viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhdessä toteuttamien käytännön kokeiluiden kautta saatavan tiedon avulla.
Now showing items 1-4 of 4