Browsing by Subject "tietokantasuoja"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2023)Tiedolla johtamisen merkitys on korostunut urheilussa. Sattuman rooli pyritään minimoimaan urheiluorganisaatioiden strategisessa päätöksenteossa. Yksi merkittävä tekijä tässä toiminnan optimoinnissa on data-analytiikka, jolla tarkoitetaan urheilijoita koskevan datan keräämistä, käsittelyä ja hyödyntämistä urheilullisen ja taloudellisen menestyksen tavoittelussa. Datan avulla voidaan esimerkiksi parantaa yksilöiden suorituskykyä ja ehkäistä loukkaantumisia, tehostaa joukkueiden rekrytointia, valita ottelupäivän kokoonpanoja tai päättää nuoren akatemiaurheilijan uran etenemisestä. Ideaalitilanteessa datan perusteella tehdyt ratkaisut johtavat kaikkien osapuolten menestykseen. Käytännön tasolla urheilun data-analytiikkaan liittyy kuitenkin useita juridisia haasteita. Nämä haasteet ovat seurausta eri suuntiin viettävistä intresseistä, kuten esimerkiksi siitä, tavoitteellaanko menestystä lyhyellä vai pitkällä aikavälillä. Yksilön ja kollektiivin välisten valtasuhteiden epätasapaino voi johtaa siihen, että urheilijat eivät kykene täysipainoisesti toteuttamaan tiedollista itsemääräämisoikeuttaan tai suojaamaan yksityisyyttään. Ammattiurheilu on poikkeuksellinen toimintaympäristö, sillä sen piirissä työntekijöiden teknologiavälitteinen seuranta voi olla jatkuvaa. Sillä, miten urheilijat syövät, palautuvat ja nukkuvat, on työnantajille merkitystä. Juridisesti mielenkiintoisen tarkastelukohteen muodostaa erityisesti puettaviin teknologioihin perustuva analytiikka, jossa keskiössä ovat urheilijoiden suorituskykyä ja ominaisuuksia kuvaavat, osittain sensitiiviset data-aineistot. Tutkielmassa perehdytään ensin tällaisten tietojen oikeudellisiin määritelmiin sekä selvitetään, millaisia intressejä niihin liittyy ja miten urheilutoimijat voivat toteuttaa näitä intressejään sopimusoikeudellisesti. Dataa voidaan määritellä tarkemmin esimerkiksi jalostusasteensa mukaan. Yksittäisistä biteistä koostuvan raakadatan luonne poikkeaa niin tietosuojaoikeudellisesti kuin varallisuusoikeudellisesti algoritmin avulla ymmärrettävään muotoon muunnetuista tietoaineistoista. Keskeisiä data-analytiikan intressiryhmiä ovat urheilijat, joukkueet, seurat, liigat ja lajiliitot sekä analytiikkayhtiöt. Näiden toimijoiden välinen sopimusverkko sisältää mm. kahdenvälisiä urheilijasopimuksia, työehtosopimuksia, lisenssijärjestelyjä sekä urheiluanalytiikkapalveluiden tarjoamista koskevia asiakassopimuksia. Tällaisissa sopimuksissa on mahdollista määritellä tarkemmin, milloin dataa kerätään, mihin tarkoituksiin ja millä perustein. Tärkeää olisi, että urheilijan edulle ja heikomman suojalle annetaan sopimuksellisia reunaehtoja määriteltäessä erityistä painoarvoa. Intressiperusteisen ja sopimusoikeudellisen tarkastelun ohella tutkielmassa selvitetään data-analytiikan kannalta keskeisiä Euroopan unionin oikeussääntöjä sekä niiden vaikutusta osapuolten sopimusvapauteen. Perus-oikeuksista merkityksellisimpiä tässä tarkastelussa ovat henkilötietojen suoja, yksityisyydensuoja ja omaisuudensuoja sekä tietynlaisena perusvapautena datan vapaa liikkuvuus. Erityinen huomio kiinnittyy siten tietosuojasääntelyn soveltumisen arviointiin, rekisteripitäjinä toimivien urheiluorganisaatioiden ja analytiikkayhtiöiden keskeisten velvoitteiden tunnistamiseen sekä urheilijoiden, niin täysi-ikäisten kuin vajaavaltaisten, tieto-suojaoikeuksiin. Omaisuudensuojan kannalta mielenkiintoisia ovat immateriaalioikeudellisen tietokantasuojan sekä liikesalaisuus- ja salassapitosääntelyn luomat puitteet taloudellisesti arvokkaiden urheilijadata-aineistojen, suojaamiselle ja hyödyntämiselle. Samaten EU:n datastrategiaan perustuvat säädösehdotukset, kuten datasäädös, tuovat kiinnostavaa tarttumapintaa urheilijadataan kohdistuvien oikeuksien tarkasteluun. Tutkielman lopuksi arvioidaan eri perusoikeuksista johdettujen säädösten välisiä kollisiotilanteita, joita aiheutuu, kun pelaajatietokantoihin ja vastaaviin data-aineistoihin kohdistuu samanaikaisesti niin rekisteröidyn (urheilijan) oikeuksia kuin urheiluorganisaatioiden tai analytiikkayhtiöiden taloudellisia oikeuksia.
-
(2023)Tiedolla johtamisen merkitys on korostunut urheilussa. Sattuman rooli pyritään minimoimaan urheiluorganisaatioiden strategisessa päätöksenteossa. Yksi merkittävä tekijä tässä toiminnan optimoinnissa on data-analytiikka, jolla tarkoitetaan urheilijoita koskevan datan keräämistä, käsittelyä ja hyödyntämistä urheilullisen ja taloudellisen menestyksen tavoittelussa. Datan avulla voidaan esimerkiksi parantaa yksilöiden suorituskykyä ja ehkäistä loukkaantumisia, tehostaa joukkueiden rekrytointia, valita ottelupäivän kokoonpanoja tai päättää nuoren akatemiaurheilijan uran etenemisestä. Ideaalitilanteessa datan perusteella tehdyt ratkaisut johtavat kaikkien osapuolten menestykseen. Käytännön tasolla urheilun data-analytiikkaan liittyy kuitenkin useita juridisia haasteita. Nämä haasteet ovat seurausta eri suuntiin viettävistä intresseistä, kuten esimerkiksi siitä, tavoitteellaanko menestystä lyhyellä vai pitkällä aikavälillä. Yksilön ja kollektiivin välisten valtasuhteiden epätasapaino voi johtaa siihen, että urheilijat eivät kykene täysipainoisesti toteuttamaan tiedollista itsemääräämisoikeuttaan tai suojaamaan yksityisyyttään. Ammattiurheilu on poikkeuksellinen toimintaympäristö, sillä sen piirissä työntekijöiden teknologiavälitteinen seuranta voi olla jatkuvaa. Sillä, miten urheilijat syövät, palautuvat ja nukkuvat, on työnantajille merkitystä. Juridisesti mielenkiintoisen tarkastelukohteen muodostaa erityisesti puettaviin teknologioihin perustuva analytiikka, jossa keskiössä ovat urheilijoiden suorituskykyä ja ominaisuuksia kuvaavat, osittain sensitiiviset data-aineistot. Tutkielmassa perehdytään ensin tällaisten tietojen oikeudellisiin määritelmiin sekä selvitetään, millaisia intressejä niihin liittyy ja miten urheilutoimijat voivat toteuttaa näitä intressejään sopimusoikeudellisesti. Dataa voidaan määritellä tarkemmin esimerkiksi jalostusasteensa mukaan. Yksittäisistä biteistä koostuvan raakadatan luonne poikkeaa niin tietosuojaoikeudellisesti kuin varallisuusoikeudellisesti algoritmin avulla ymmärrettävään muotoon muunnetuista tietoaineistoista. Keskeisiä data-analytiikan intressiryhmiä ovat urheilijat, joukkueet, seurat, liigat ja lajiliitot sekä analytiikkayhtiöt. Näiden toimijoiden välinen sopimusverkko sisältää mm. kahdenvälisiä urheilijasopimuksia, työehtosopimuksia, lisenssijärjestelyjä sekä urheiluanalytiikkapalveluiden tarjoamista koskevia asiakassopimuksia. Tällaisissa sopimuksissa on mahdollista määritellä tarkemmin, milloin dataa kerätään, mihin tarkoituksiin ja millä perustein. Tärkeää olisi, että urheilijan edulle ja heikomman suojalle annetaan sopimuksellisia reunaehtoja määriteltäessä erityistä painoarvoa. Intressiperusteisen ja sopimusoikeudellisen tarkastelun ohella tutkielmassa selvitetään data-analytiikan kannalta keskeisiä Euroopan unionin oikeussääntöjä sekä niiden vaikutusta osapuolten sopimusvapauteen. Perus-oikeuksista merkityksellisimpiä tässä tarkastelussa ovat henkilötietojen suoja, yksityisyydensuoja ja omaisuudensuoja sekä tietynlaisena perusvapautena datan vapaa liikkuvuus. Erityinen huomio kiinnittyy siten tietosuojasääntelyn soveltumisen arviointiin, rekisteripitäjinä toimivien urheiluorganisaatioiden ja analytiikkayhtiöiden keskeisten velvoitteiden tunnistamiseen sekä urheilijoiden, niin täysi-ikäisten kuin vajaavaltaisten, tieto-suojaoikeuksiin. Omaisuudensuojan kannalta mielenkiintoisia ovat immateriaalioikeudellisen tietokantasuojan sekä liikesalaisuus- ja salassapitosääntelyn luomat puitteet taloudellisesti arvokkaiden urheilijadata-aineistojen, suojaamiselle ja hyödyntämiselle. Samaten EU:n datastrategiaan perustuvat säädösehdotukset, kuten datasäädös, tuovat kiinnostavaa tarttumapintaa urheilijadataan kohdistuvien oikeuksien tarkasteluun. Tutkielman lopuksi arvioidaan eri perusoikeuksista johdettujen säädösten välisiä kollisiotilanteita, joita aiheutuu, kun pelaajatietokantoihin ja vastaaviin data-aineistoihin kohdistuu samanaikaisesti niin rekisteröidyn (urheilijan) oikeuksia kuin urheiluorganisaatioiden tai analytiikkayhtiöiden taloudellisia oikeuksia.
-
(2022)Euroopan komissio julkaisi helmikuussa 2022 ehdotuksen datasäädökselle, jonka tarkoituksena on ratkaista ne oikeudelliset, taloudelliset ja tekniset juurisyyt, jotka ovat johtaneet siihen, että esineiden internetiin yhdistettyjen tuotteiden tuottama teollinen data on jäänyt täydessä potentiaalissaan hyödyntämättä unionin alueella. Asetusehdotus varmentaa sen, että käyttäjillä on unionin alueella pääsy tällaisten tuotteiden ja siihen liittyvien palvelujen tuottamaan dataan sekä käyttäjillä on lisäksi vapaus käyttää tällaista dataa haluamallaan tavalla, kuten esimerkiksi jakaa sitä kolmannelle osapuolelle hyödynnettäväksi. Komissio on nimittäin esittänyt, että yksi merkittävä syy teollisen datan hyödyntämättömyydelle on se, että esineiden internetiin yhdistettyjen tuotteiden ja siihen liittyvien palvelujen valmistajat, eli niin sanotut datan haltijat, tyypillisesti teknisen suunnittelun valvonnan kautta määrittävät, mitä dataa erinäinen tuote tai palvelu tuottaa ja ketkä siihen pääsevät käsiksi. Asetusehdotus pyrkii siten siihen, että unionin datamarkkinat vapautuisivat niin, että tällaisen tuotteen tai siihen liittyvän palvelun tuottaman datan arvo jakautuisi tasapuolisemmin sen eri toimijoiden kesken. Asetusehdotus pyrkii kuitenkin myös samalla säilyttämään kannustimet investoida menetelmiin tuottaa tällaisesta datasta arvoa, vaikka sitä velvoitettaisiin jakamaan hyödynnettäväksi käyttäjille sekä mahdollisesti myös kilpaileville kolmansille osapuolille. Lähtökohtaisesti tästä tavoitteiden välisestä konfliktista on muodostunut tutkielman päätutkimuskysymys, joka on "Miten komission asetusehdotuksen tavoitteet toteutuvat, jos se tulee voimaan sellaisenaan ehdotetun asetuksen mukaisen datan vallitsevaan kansalliseen lakisääteiseen ja sopimusoikeudelliseen oikeustilaan?" Tutkielman päämääränä on siten oikeusdogmaattisesti selvittää, ottaako asetusehdotus riittävällä tavalla huomioon valmistajien ja muiden datan haltijoiden kannustimet, eli toisin sanoen intressit suojata erinäisen tuotteen tai siihen liittyvän palvelun tuottamaa teollista dataa. Komissio on nimittäin nostanut esille, että teollis- ja tekijänoikeudet sekä liikesalaisuuden suoja voivat soveltuessaan asettaa tietyt rajat valmistajan tai muun datan haltijan velvollisuudelle asettaa ehdotetun asetuksen mukainen data saataville käyttäjille sekä mahdollisesti myös kilpaileville kolmansille osapuolille. Ei ole kuitenkaan kansallisesti itsestään selvää, suojaa teollis- ja tekijänoikeudet sekä liikesalaisuuden suoja ehdotetun asetuksen mukaista dataa, minkä takia tutkielman ensimmäinen alatutkimuskysymys on "Suojaako teollis- ja tekijänoikeudet sekä liikesalaisuuden suoja kansallisesti ehdotetun asetuksen mukaista dataa, ja millä tavalla asetusehdotus suhtautuu niihin?" Komissio on lisäksi esittänyt, että yksityisoikeudelliset säännöt ovat keskeisessä asemassa ehdotetun asetuksen mukaisen datan jakamisessa toiselle osapuolelle hyödynnettäväksi. Lähtökohtaisesti kansallinen sopimuskäytäntö on kuitenkin hajanainen, sillä tyypillisesti erinäisestä teollisesta datasta on sovittu standardimuotoisten salassapitoehtojen kautta tai vasta viime vuosina lanseerattujen erillisten tällaista dataa koskevien mallisopimusehtojen kautta, jonka takia tutkielman toinen alatutkimuskysymys on "Suojaako standardimuotoiset salassapitoehdot tai erilliset datalle luodut mallisopimusehdot kansallisesti ehdotetun asetuksen mukaista dataa, ja millä tavalla asetusehdotus suhtautuu niihin?" Tutkielmassa esitetään johtopäätökseksi, että tavoite säilyttää kannustimet investoida toteutuu heikosti, sillä lähtökohtaisesti kansallisesti teollis- ja tekijänoikeudet sekä liikesalaisuuden suoja eivät tyypillisesti suojaa ehdotetun asetuksen mukaista dataa, eikä kansallinen sopimuskäytäntö ole kehittynyt suojaamaan tällaista dataa.
-
(2022)Euroopan komissio julkaisi helmikuussa 2022 ehdotuksen datasäädökselle, jonka tarkoituksena on ratkaista ne oikeudelliset, taloudelliset ja tekniset juurisyyt, jotka ovat johtaneet siihen, että esineiden internetiin yhdistettyjen tuotteiden tuottama teollinen data on jäänyt täydessä potentiaalissaan hyödyntämättä unionin alueella. Asetusehdotus varmentaa sen, että käyttäjillä on unionin alueella pääsy tällaisten tuotteiden ja siihen liittyvien palvelujen tuottamaan dataan sekä käyttäjillä on lisäksi vapaus käyttää tällaista dataa haluamallaan tavalla, kuten esimerkiksi jakaa sitä kolmannelle osapuolelle hyödynnettäväksi. Komissio on nimittäin esittänyt, että yksi merkittävä syy teollisen datan hyödyntämättömyydelle on se, että esineiden internetiin yhdistettyjen tuotteiden ja siihen liittyvien palvelujen valmistajat, eli niin sanotut datan haltijat, tyypillisesti teknisen suunnittelun valvonnan kautta määrittävät, mitä dataa erinäinen tuote tai palvelu tuottaa ja ketkä siihen pääsevät käsiksi. Asetusehdotus pyrkii siten siihen, että unionin datamarkkinat vapautuisivat niin, että tällaisen tuotteen tai siihen liittyvän palvelun tuottaman datan arvo jakautuisi tasapuolisemmin sen eri toimijoiden kesken. Asetusehdotus pyrkii kuitenkin myös samalla säilyttämään kannustimet investoida menetelmiin tuottaa tällaisesta datasta arvoa, vaikka sitä velvoitettaisiin jakamaan hyödynnettäväksi käyttäjille sekä mahdollisesti myös kilpaileville kolmansille osapuolille. Lähtökohtaisesti tästä tavoitteiden välisestä konfliktista on muodostunut tutkielman päätutkimuskysymys, joka on "Miten komission asetusehdotuksen tavoitteet toteutuvat, jos se tulee voimaan sellaisenaan ehdotetun asetuksen mukaisen datan vallitsevaan kansalliseen lakisääteiseen ja sopimusoikeudelliseen oikeustilaan?" Tutkielman päämääränä on siten oikeusdogmaattisesti selvittää, ottaako asetusehdotus riittävällä tavalla huomioon valmistajien ja muiden datan haltijoiden kannustimet, eli toisin sanoen intressit suojata erinäisen tuotteen tai siihen liittyvän palvelun tuottamaa teollista dataa. Komissio on nimittäin nostanut esille, että teollis- ja tekijänoikeudet sekä liikesalaisuuden suoja voivat soveltuessaan asettaa tietyt rajat valmistajan tai muun datan haltijan velvollisuudelle asettaa ehdotetun asetuksen mukainen data saataville käyttäjille sekä mahdollisesti myös kilpaileville kolmansille osapuolille. Ei ole kuitenkaan kansallisesti itsestään selvää, suojaa teollis- ja tekijänoikeudet sekä liikesalaisuuden suoja ehdotetun asetuksen mukaista dataa, minkä takia tutkielman ensimmäinen alatutkimuskysymys on "Suojaako teollis- ja tekijänoikeudet sekä liikesalaisuuden suoja kansallisesti ehdotetun asetuksen mukaista dataa, ja millä tavalla asetusehdotus suhtautuu niihin?" Komissio on lisäksi esittänyt, että yksityisoikeudelliset säännöt ovat keskeisessä asemassa ehdotetun asetuksen mukaisen datan jakamisessa toiselle osapuolelle hyödynnettäväksi. Lähtökohtaisesti kansallinen sopimuskäytäntö on kuitenkin hajanainen, sillä tyypillisesti erinäisestä teollisesta datasta on sovittu standardimuotoisten salassapitoehtojen kautta tai vasta viime vuosina lanseerattujen erillisten tällaista dataa koskevien mallisopimusehtojen kautta, jonka takia tutkielman toinen alatutkimuskysymys on "Suojaako standardimuotoiset salassapitoehdot tai erilliset datalle luodut mallisopimusehdot kansallisesti ehdotetun asetuksen mukaista dataa, ja millä tavalla asetusehdotus suhtautuu niihin?" Tutkielmassa esitetään johtopäätökseksi, että tavoite säilyttää kannustimet investoida toteutuu heikosti, sillä lähtökohtaisesti kansallisesti teollis- ja tekijänoikeudet sekä liikesalaisuuden suoja eivät tyypillisesti suojaa ehdotetun asetuksen mukaista dataa, eikä kansallinen sopimuskäytäntö ole kehittynyt suojaamaan tällaista dataa.
-
(2020)Tämän tutkimuksen kohde on lehtijulkaisujen tekijänoikeudellinen suojaaminen verkossa. Tekijänoikeudellisella suojaamisella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tekijänoikeuteen ja tekijänoikeuden lähioikeuksiin perustuvaa suojaa. Aihe on erityisen ajankohtainen keväällä 2019 Euroopan unionissa voimaan tulleen tekijänoikeudesta ja lähioikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin johdosta (DSM-direktiivi), sillä DSM-direktiivissä säädetään lähioikeus lehtijulkaisujen kustantajille (15 artikla). Tuon niin sanotun lehtikustantajan lähioikeuden mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että lehtijulkaisujen kustantajilla on yksinoikeus kappaleiden valmistamiseen ja yleisölle välittämiseen tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toimesta tapahtuvan lehtijulkaisujen verkkokäytön osalta. Tutkittava aihe on ajankohtainen myös, koska lehtijulkaisuala on kokenut haasteita digitaalisessa ympäristössä. Tämän tutkimuksen kannalta keskeisin tarkasteltava ilmiö on se, että niin sanotut uutisaggregaattorisivustot käyttävät lehtikustantajien tuottamaa materiaalia ilman oikeudenhaltijan lupaa oman liiketoimintansa pohjana. Kuvattua tilannetta käytetään esimerkkinä läpi tutkimuksen. Tutkimuksessa aiheen yhdeksi tarkastelukulmaksi otetaan myös lehtikustantajan lähioikeuden vaikutus eri sidosryhmiin. Tutkimuksen tutkimustehtävä on selvittää vastaus seuraavaan tutkimuskysymykseen: Miten DSM-direktiivin 15 artiklan mukainen lehtikustantajan lähioikeus muuttaa lehtijulkaisun suojaamista verkossa tekijänoikeudellisin keinoin? Tähän tutkimuskysymykseen vastaamiseksi on vastattava seuraaviin apututkimuskysymyksiin: Miten lehtijulkaisuja on voinut suojata tekijänoikeudellisin keinoin verkossa ennen DSM-direktiiviä? Millaisia potentiaalisia vaikutuksia DSM-direktiivin 15 artiklan mukaisella lehtikustantajan lähioikeudella voi olla eri intressitahoihin? Tutkimuksen metodi on de lege lata -lainopillinen tutkimus, mikä on perusteltua, koska lehtijulkaisujen tekijänoikeudelliseen suojaan verkossa liittyvä oikeustila ei ole ollut eikä tule uuden lehtikustantajan lähioikeudenkaan myötä olemaan täysin selvä, joten oikeustilan tulkinta ja systematisointi ovat tarpeen. Koska tutkimusaiheeseen liittyy mainitusti uutta sääntelyä, on kriittisempikin tutkimusote perusteltu. Lainopillisen tutkimuksen lisäksi on tutkimuksen tueksi tehty myös haastatteluja. Haastatellut henkilöt ovat olleet lehtikustantajan lähioikeuden edunsaajapuolen eli lehtikustantajien edustajia. Jo ennen DSM-direktiivin mukaista lehtikustantajan lähioikeutta lehtijulkaisuja on voinut suojata verkossa tekijänoikeudellisin keinoin kansallisen tekijänoikeuslain mukaisella tekijänoikeudella ja valokuvan suojalla, sillä tekijät ja oikeudenhaltijat ovat voineet lisensoida näitä oikeuksia lehtikustantajille. Keskeinen tapa käyttää edelleen lehtijulkaisuita verkossa on niihin linkittäminen. Pääasiassa tekijänoikeuteen perustuvan suojan käytössä haasteena on kuitenkin ollut Euroopan unionin tuomioistuimen linkittämiseen ja tekijänoikeuteen liittyvässä oikeuskäytännössä ottama kanta suojatun aineiston uudelle yleisölle välittämisestä. Haasteita lehtijulkaisujen tehokkaalle suojaamiselle verkossa on aiheuttanut myös se, että lehtijulkaisujen kustantajien on ollut voitava tarvittaessa näyttää omistavansa oikeudet lehtijulkaisuun sisällytettyyn aineistoon ja se että on jouduttu tekemään tapauskohtaista teoskynnysarviointia. Lehtijulkaisuja on ollut jossain määrin mahdollista suojata myös tietokantasuojalla, mutta riittävää oikeusvarmuutta tähän ei ole ollut. DSM-direktiivin mukaisen lehtikustantajan lähioikeuden implementoinnin myötä lehtijulkaisujen kustantajilla tulee olemaan käytössään edellä mainittujen tekijänoikeudellisten suojamuotojen lisäksi oma lähioikeus, mikä mahdollisesti helpottaa lehtijulkaisuun liittyvien oikeuksien täytäntöönpanoa ja lisensointia verkossa. Lehtikustantajan lähioikeudella näyttäisi todennäköisesti olevan mahdollista suojata myös teoskynnyksen alittavaa aineistoa lehtijulkaisun osana. Lisäksi tapauskohtainen arviointi kenties vähenee, aiempaan oikeustilaan verrattuna, kun DSM-direktiivin mukaisen lehtijulkaisun määritelmän täyttyessä julkaisu ja sen osat ovat lähioikeudella suojattavissa. Haasteita lehtikustantajan lähioikeuden käytännön soveltamisen osalta saattavat kuitenkin aiheuttaa DSM-direktiivin monitulkintaiset käsitteet, joiden tulkintaan tämä tutkimus pyrkii tarjoamaan suuntaviivoja. Tutkimuksen lopuksi on tarkasteltu lehtikustantajan lähioikeuden potentiaalisia vaikutuksia eri intressitahoihin. Tätä kirjoitettaessa DSM-direktiivin edellyttämä kansallinen implementointityö on käynnissä opetus- ja kulttuuriministeriössä.
-
(2020)Tämän tutkimuksen kohde on lehtijulkaisujen tekijänoikeudellinen suojaaminen verkossa. Tekijänoikeudellisella suojaamisella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tekijänoikeuteen ja tekijänoikeuden lähioikeuksiin perustuvaa suojaa. Aihe on erityisen ajankohtainen keväällä 2019 Euroopan unionissa voimaan tulleen tekijänoikeudesta ja lähioikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin johdosta (DSM-direktiivi), sillä DSM-direktiivissä säädetään lähioikeus lehtijulkaisujen kustantajille (15 artikla). Tuon niin sanotun lehtikustantajan lähioikeuden mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että lehtijulkaisujen kustantajilla on yksinoikeus kappaleiden valmistamiseen ja yleisölle välittämiseen tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toimesta tapahtuvan lehtijulkaisujen verkkokäytön osalta. Tutkittava aihe on ajankohtainen myös, koska lehtijulkaisuala on kokenut haasteita digitaalisessa ympäristössä. Tämän tutkimuksen kannalta keskeisin tarkasteltava ilmiö on se, että niin sanotut uutisaggregaattorisivustot käyttävät lehtikustantajien tuottamaa materiaalia ilman oikeudenhaltijan lupaa oman liiketoimintansa pohjana. Kuvattua tilannetta käytetään esimerkkinä läpi tutkimuksen. Tutkimuksessa aiheen yhdeksi tarkastelukulmaksi otetaan myös lehtikustantajan lähioikeuden vaikutus eri sidosryhmiin. Tutkimuksen tutkimustehtävä on selvittää vastaus seuraavaan tutkimuskysymykseen: Miten DSM-direktiivin 15 artiklan mukainen lehtikustantajan lähioikeus muuttaa lehtijulkaisun suojaamista verkossa tekijänoikeudellisin keinoin? Tähän tutkimuskysymykseen vastaamiseksi on vastattava seuraaviin apututkimuskysymyksiin: Miten lehtijulkaisuja on voinut suojata tekijänoikeudellisin keinoin verkossa ennen DSM-direktiiviä? Millaisia potentiaalisia vaikutuksia DSM-direktiivin 15 artiklan mukaisella lehtikustantajan lähioikeudella voi olla eri intressitahoihin? Tutkimuksen metodi on de lege lata -lainopillinen tutkimus, mikä on perusteltua, koska lehtijulkaisujen tekijänoikeudelliseen suojaan verkossa liittyvä oikeustila ei ole ollut eikä tule uuden lehtikustantajan lähioikeudenkaan myötä olemaan täysin selvä, joten oikeustilan tulkinta ja systematisointi ovat tarpeen. Koska tutkimusaiheeseen liittyy mainitusti uutta sääntelyä, on kriittisempikin tutkimusote perusteltu. Lainopillisen tutkimuksen lisäksi on tutkimuksen tueksi tehty myös haastatteluja. Haastatellut henkilöt ovat olleet lehtikustantajan lähioikeuden edunsaajapuolen eli lehtikustantajien edustajia. Jo ennen DSM-direktiivin mukaista lehtikustantajan lähioikeutta lehtijulkaisuja on voinut suojata verkossa tekijänoikeudellisin keinoin kansallisen tekijänoikeuslain mukaisella tekijänoikeudella ja valokuvan suojalla, sillä tekijät ja oikeudenhaltijat ovat voineet lisensoida näitä oikeuksia lehtikustantajille. Keskeinen tapa käyttää edelleen lehtijulkaisuita verkossa on niihin linkittäminen. Pääasiassa tekijänoikeuteen perustuvan suojan käytössä haasteena on kuitenkin ollut Euroopan unionin tuomioistuimen linkittämiseen ja tekijänoikeuteen liittyvässä oikeuskäytännössä ottama kanta suojatun aineiston uudelle yleisölle välittämisestä. Haasteita lehtijulkaisujen tehokkaalle suojaamiselle verkossa on aiheuttanut myös se, että lehtijulkaisujen kustantajien on ollut voitava tarvittaessa näyttää omistavansa oikeudet lehtijulkaisuun sisällytettyyn aineistoon ja se että on jouduttu tekemään tapauskohtaista teoskynnysarviointia. Lehtijulkaisuja on ollut jossain määrin mahdollista suojata myös tietokantasuojalla, mutta riittävää oikeusvarmuutta tähän ei ole ollut. DSM-direktiivin mukaisen lehtikustantajan lähioikeuden implementoinnin myötä lehtijulkaisujen kustantajilla tulee olemaan käytössään edellä mainittujen tekijänoikeudellisten suojamuotojen lisäksi oma lähioikeus, mikä mahdollisesti helpottaa lehtijulkaisuun liittyvien oikeuksien täytäntöönpanoa ja lisensointia verkossa. Lehtikustantajan lähioikeudella näyttäisi todennäköisesti olevan mahdollista suojata myös teoskynnyksen alittavaa aineistoa lehtijulkaisun osana. Lisäksi tapauskohtainen arviointi kenties vähenee, aiempaan oikeustilaan verrattuna, kun DSM-direktiivin mukaisen lehtijulkaisun määritelmän täyttyessä julkaisu ja sen osat ovat lähioikeudella suojattavissa. Haasteita lehtikustantajan lähioikeuden käytännön soveltamisen osalta saattavat kuitenkin aiheuttaa DSM-direktiivin monitulkintaiset käsitteet, joiden tulkintaan tämä tutkimus pyrkii tarjoamaan suuntaviivoja. Tutkimuksen lopuksi on tarkasteltu lehtikustantajan lähioikeuden potentiaalisia vaikutuksia eri intressitahoihin. Tätä kirjoitettaessa DSM-direktiivin edellyttämä kansallinen implementointityö on käynnissä opetus- ja kulttuuriministeriössä.
-
(2022)Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisesti tekijänoikeudella voi tulla suojatuksi joko kirjallinen tai taiteellinen teos. Saman pykälän 2 momentti ulottaa kirjallisen teoksen suojan koskemaan esimerkiksi tietokoneohjelmia. Lain 49.2 § puolestaan tarjoaa tietokannalle tietokantadirektiiviin (96/9/EY) perustuvaa lähioikeudellista investoinnin suojaa. Tekijänoikeuden onkin katsottu laajentuneen ohi sen alkuperäisen suojafunktion: suojan piiriin kuuluvat nykyään melko kattavasti teollisuuden tuotokset, joiden alkuperä ei ole taiteellinen ja luova toiminta, jossa perinteisen tekijänoikeuden juuret ovat olleet. 1960-luvulla alkaneen laajentumiskehityksen myötä uusia suojakohteita on lisätty lainsäädäntöön avoimilla ja teknologianeutraaleilla normeilla. Tämän myötä tekijänoikeudesta on kehittynyt yhä abstraktimpi suojamuoto. Tekijänoikeudessa korostuu yhteiskunnan ja tekijän intressien välinen punninta, joka konkretisoituu kysymyksenä siitä, kuinka laajasti tekijä voi saada muut poissulkevan määräämisvallan luomistyönsä taloudelliseen hyödyntämiseen. Nykyään myös kysymys tiedon roolista itsenäisenä vastikkeellisen hyödyntämisoikeuden kohteena ajankohtaistuu yhä useammin. Olennainen kysymys on, miten yritysten liiketoiminnalle arvokasta tietoa voidaan suojata aineettomana varallisuutena erityisesti tekijänoikeuden yleisten oppien valossa. Tiedon luonne aineettomana oikeutena on nimittäin varsin haastava: se voi olla mahdollinen suojakohde mutta myös public domainiin olennaisesti kuuluva tieteen, taiteen ja innovaatiotoiminnan rakennuspalikka. Toisaalta luottamuksellisia yritystietoja on kansainvälisesti suojattu TRIPS-sopimuksen 39 artiklan mukaisesti liikesalaisuuksina. Liikesalaisuuslainsäädäntö täydentää tekijänoikeuslainsäädäntöä esimerkiksi sellaisten innovaatioiden osalta, jotka liittyvät tekijänoikeussuojan ulkopuolelle jäävän tiedon luomiseen. Liikesalaisuusdirektiivin (2016/943) perusteluissa onkin todettu, että liikesalaisuudet suojaavat monenlaista taitotietoa ja liiketoimintatietoa joko täydentäen teollis- ja tekijänoikeuksia tai niiden vaihtoehtona. Suojamuotojen päällekkäisyyksistä ei ole aiemmin juuri kirjoitettu. Päällekkäisyyksiä tutkimalla suojamuotoja voidaan kuitenkin räätälöidä vastaamaan tasapainoisemmin tavoitteitaan laajentamatta niitä liikaa. Tämä on tärkeää, sillä suojamuotojen päällekkäisyyksillä voi olla kahdenlaisia vaikutuksia. Yhtäältä ne voivat johtaa tarpeettomiin ylisuojaamistilanteisiin, mikäli kummankin suojamuodon perimmäistä funktiota ei ole yleisten oppien tasolla tunnistettu. Toisaalta suojamuotojen voi katsoa luovan erityyppisiä kannustimia erityisesti innovaatiotoimintaan. Tässä pääasiallisesti lainopillisessa ja oikeusteoreettisessa tutkimuksessa selvitetäänkin niin tekijänoikeus- kuin lähioikeussuojan perimmäistä funktiota ja suhdetta semanttisen tiedon suojaamiseen. Aihetta konkretisoidaan tietokoneohjelman tekijänoikeussuojaan ja tietokannan lähioikeussuojaan perehtymällä. Lisäksi tarkastellaan liikesalaisuussuojan merkittävyyttä tekijänoikeussuojan vaihtoehtona ja täydentäjänä samalla selvittäen, miten tekijänoikeus reagoi tiedon määrän ja merkityksen kasvuun sekä mikä liikesalaisuuden asema tässä reagoinnissa on.
Now showing items 1-7 of 7