Browsing by Subject "tiivistäminen"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2018)Citizen participation in urban planning has increased in recent decades. In Finland, it is one of the primary objectives of the national Land Use And Building Act (Maankäyttö- ja rakennuslaki), which means participatory planning required in all land use planning. General plan is a document that provides general guidelines for land use and assigns land for different purposes to form a basis for detailed planning and construction. In Helsinki, the latest general plan was accepted by the City Council in 2016. One of the topics that received the largest attention throughout the process was the city's decision to turn its highway-like entry routes into city boulevards that favour pedestrians, cyclist and public transport. This Master's Thesis examines citizen participation in the Helsinki general plan in 2016 with the focus on the city boulevard question. It examines the discussion which took place between the city planners and three groups: other public officials, neighbouring municipalities and individual citizens.The data for this thesis comes from the document called interaction report, in which the planners summarise the comments from these stakeholders and respond to criticism. Through the method of rhetorical analysis, the thesis will seek to answer how the planning decisions are justified, how the planners respond to criticism and how is the planning situation framed for different interest groups. The analysis shows that the main ways to justify the city boulevards were the city's jurisdiction to make this decision, and the collaboration and investigations that had gone into the process. The city boulevard were framed as a city development project that brings growth and benefits everyone. This thesis, more generally, explores the questions of general planning and participation, and gives important insight into the citizen participation process in Finland.
-
(2023)Maisterintutkielma käsittelee pääkaupunkiseudun lähiöiden täydennysrakentamiseen ja asuinviihtyvyyteen liittyviä näkemyksiä mielipidekirjoituksissa. Työssä tarkastellaan millaisia mielipiteitä täydennysrakentamisesta nostetaan esille asuinympäristön viihtyvyyteen liittyen. Työ pyrkii myös kartoittamaan sitä, millaisista täydennysrakentamisen puolista kumpuaa positiivisia ja millaisista negatiivisia näkökulmia asuinympäristön viihtyvyyttä ajatellen. Lisäksi työssä selvitetään millaisia tahoja voidaan tunnistaa osallisiksi täydennysrakentamiseen ja asuinviihtyvyyteen liittyvissä mielipidekirjoituksissa. Mielipidekirjoitusten analysoinnin menetelmänä toimii sisällönanalyysi. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimivat Helsingin Sanomien sähköisen arkiston mielipidekirjoitukset vuosilta 2018–2022. Hakutulosten alkuseulonnan päätteeksi sisällönanalyysia suoritettiin lopulta yhteensä 87 mielipidekirjoituksen pohjalta. Analyysissä tarkasteltiin mielipidekirjoituksen esiin tuomia näkökulmia täydennysrakentamiseen ja asuinviihtyvyyteen liittyen, toisaalta myös mielipidekirjoituksen yleistä sävyä sekä mielipidekirjoittajan taustatietoja. Analysoituja mielipidekirjoituksia ryhmiteltiin teemoihin niistä esiin tulleiden näkökulmien ja aihepiirien pohjalta. Jaottelua tehtiin myös sillä perusteella, millaisia tahoja voitiin tunnistaa mielipidekirjoitusten taustoilta. Aineistosta suoritetusta sisällönanalyysistä selvisi, että mielipidekirjoituksissa nousi esiin tunnistettavina teemaryhminä kaupunkivihreä, kaupunkikuvan esteettinen olemus, historialliset arvot ja identiteetti sekä täydennysrakentamisen vaikutus terveyteen. Mielipidekirjoitusten vallitsevaksi sävyksi voitiin tunnistaa varauksellisuus ja negatiivisuus täydennysrakentamista kohtaan, varsinkin jos se tapahtui kirjoittajataholle itselleen merkityksellä alueella, kuten omalla asuinalueella. Toisaalta vähemmissä määrin mielipidekirjoituksissa tuotiin esiin myös positiivista puolta täydennysrakentamisen tarjoamista mahdollisuuksista kaupunkiympäristölle. Mielipidekirjoittajiksi voitiin valtaosassa mielipidekirjoituksia tunnistaa yksityishenkilö, joskin mielipidekirjoitusten taustoilta pystyttiin havaitsemaan myös paljon kaupunkiympäristön suunnittelijoita, akateemikkoja kuin kunnallispolitiikan toimijoitakin. Tutkimuksen pohjalta vaikuttaakin siltä, että tehokas täydennysrakentaminen koetaan monilta osin haasteelliseksi asuinympäristöjen viihtyvyydelle mielipidekirjoitusten kontekstissa.
-
(2016)Tutkielmani käsittelee kertojaäänen tekstittämisen problematiikkaa viihteellisessä Myytinmurtajat-tiedesarjassa. Tavoitteenani on esitellä kääntäjille toimivia ratkaisuja materiaalissani esiintyviin ongelmakohtiin sekä yleisesti tekstityksen tiivistämiseen ja poisjättöihin. Tutkimusaineistona käytän neljää Myytinmurtajien jaksoa (esityskausi 2013–2014) ja niihin laatimiani MTV:n lähettämiä suomenkielisiä tekstityksiä. Valitsen näistä 11 parhaiten soveltuvaa esimerkkikohtausta analyysiäni varten. Kiinnitän erityistä huomiota kertojaäänen ja ruudulla näkyvien juontajien dialogin vaihteluun, multimodaalisiin näkökohtiin ja tekstin tiivistämistarpeeseen. Sovellan tutkielmassani Bauldryn ja Thibaultin (2005) multimodaaliseen transkriptioon perustuvaa multimodaalista analyysiä käännösvalintojeni havainnollistamiseksi. Käytän aineistoni analysointiin retrospektiivistä introspektiota, eli pohdin takautuvasti omia päättelyprosessejani käännöksen ongelmakohdissa. Esitän myös mahdollisia parannuksia osaan aiemmista käännösratkaisuistani. Esimerkeissäni yleisimmin esiintyvä haaste on kertojaäänen puheen keskeytyminen ruudulla näkyvien henkilöiden välikommenttien ajaksi. Analyysini perusteella lyhyet ja irralliset välikommentit kannattaa jättää kääntämättä, jotta katsojan on helpompi seurata tekstitystä ja kertojan puhetta. Kertojan pitkät, moniin osiin pilkotut virkkeet kannattaa erottaa omiksi itsenäisiksi ja helposti ymmärrettäviksi repliikeikseen. Poisjättöihin ja tiivistämiseen ei ole olemassa kaikenkattavia yleispäteviä sääntöjä, mutta olennaisinta on löytää puheen relevantein aines. Myös multimodaalisuudella on tärkeä rooli tekstityksen tiivistämisen kannalta. Tekstitystaidot kuitenkin kehittyvät parhaiten kokemuksen, rutinoitumisen ja erityisesti palautteen myötä.
-
(2016)Tutkielmani käsittelee kertojaäänen tekstittämisen problematiikkaa viihteellisessä Myytinmurtajat-tiedesarjassa. Tavoitteenani on esitellä kääntäjille toimivia ratkaisuja materiaalissani esiintyviin ongelmakohtiin sekä yleisesti tekstityksen tiivistämiseen ja poisjättöihin. Tutkimusaineistona käytän neljää Myytinmurtajien jaksoa (esityskausi 2013–2014) ja niihin laatimiani MTV:n lähettämiä suomenkielisiä tekstityksiä. Valitsen näistä 11 parhaiten soveltuvaa esimerkkikohtausta analyysiäni varten. Kiinnitän erityistä huomiota kertojaäänen ja ruudulla näkyvien juontajien dialogin vaihteluun, multimodaalisiin näkökohtiin ja tekstin tiivistämistarpeeseen. Sovellan tutkielmassani Bauldryn ja Thibaultin (2005) multimodaaliseen transkriptioon perustuvaa multimodaalista analyysiä käännösvalintojeni havainnollistamiseksi. Käytän aineistoni analysointiin retrospektiivistä introspektiota, eli pohdin takautuvasti omia päättelyprosessejani käännöksen ongelmakohdissa. Esitän myös mahdollisia parannuksia osaan aiemmista käännösratkaisuistani. Esimerkeissäni yleisimmin esiintyvä haaste on kertojaäänen puheen keskeytyminen ruudulla näkyvien henkilöiden välikommenttien ajaksi. Analyysini perusteella lyhyet ja irralliset välikommentit kannattaa jättää kääntämättä, jotta katsojan on helpompi seurata tekstitystä ja kertojan puhetta. Kertojan pitkät, moniin osiin pilkotut virkkeet kannattaa erottaa omiksi itsenäisiksi ja helposti ymmärrettäviksi repliikeikseen. Poisjättöihin ja tiivistämiseen ei ole olemassa kaikenkattavia yleispäteviä sääntöjä, mutta olennaisinta on löytää puheen relevantein aines. Myös multimodaalisuudella on tärkeä rooli tekstityksen tiivistämisen kannalta. Tekstitystaidot kuitenkin kehittyvät parhaiten kokemuksen, rutinoitumisen ja erityisesti palautteen myötä.
-
(2019)Tutkielman tavoitteena on tarkastella asioimistulkkauksessa esiintyviä tiivistämisen strategioita sekä tulkkauslajin (asioimistulkkaus) että tulkkausmenetelmän (konsekutiivitulkkaus) näkökulmasta, kielisuunnassa ranska–suomi. Tutkimuksessa vertaillaan lisäksi, eroavatko ammattitulkkien ja tulkkiopiskelijoiden käyttämät tiivistämisstrategiat toisistaan ja onko tiivistämisen määrässä eroa. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiempi tiivistämistä tulkkausstrategiana käsittelevä käännöstieteellinen tutkimus sekä siihen kytköksissä oleva tulkkauksen laadun tutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston ranskan asioimistulkkauksen harjoituskurssilla joulukuussa 2016. Tutkimusta varten on äänitetty kahden tulkkiopiskelijan ja kahden ammattitulkin tulkkauksia kahdella eri harjoituskerralla. Kaikkiaan aineisto koostuu viidestä tulkkeesta, jotka ovat neljän eri henkilön tuottamia. Tässä aineistossa yleisimmät tiivistämisstrategiat ovat redundanssin poisto, jo tuttujen elementtien poisto ja leksikaalinen korvaaminen. Muita, vähemmän käytettyjä strategioita ovat fokusoimattomien elementtien poisto, pronominaalinen korvaaminen, faattisten elementtien poisto, metakielellisten elementtien poisto ja asenteen ilmausten poisto. Tutkimus osoittaa, että tulkatessa on mahdollista tiivistää viestiä ilman, että tulkkauksen laatu kärsii. Viesti on siis mahdollista välittää täysin tai olennaisilta osin silloinkin, kun tietoa tai tiedon osia jätetään tulkkeesta pois. Tiivistäminen ei tapahdu vain mielivaltaisesti, vaan se on semanttis-pragmaattista toimintaa, jota määrittävät tulkkaustilanne ja tekstikonteksti. Siihen, mitä tiivistämisstrategioita tulkki käyttää, vaikuttaa siis sekä asioimistulkkaustilanne että se, että tulkkaus toteutetaan konsekutiivimenetelmällä. Tutkimuksesta käy ilmi myös, että ammattitulkit tiivistävät viestiä tulkkiopiskelijoita enemmän ja hyödyntävät tiivistämisstrategioita eri tavalla kuin tulkkiopiskelijat. Tulemalla tietoiseksi erilaisista tiivistämisstrategioista ja siitä, mikä niiden käyttöä ohjailee, tulkit voivat vähentää tulkkaukseen kuluvaa aikaa, välttää työmuistinsa ylikuormittumista ja parantaa viestin ymmärrettävyyttä.
-
(2019)Tutkielman tavoitteena on tarkastella asioimistulkkauksessa esiintyviä tiivistämisen strategioita sekä tulkkauslajin (asioimistulkkaus) että tulkkausmenetelmän (konsekutiivitulkkaus) näkökulmasta, kielisuunnassa ranska–suomi. Tutkimuksessa vertaillaan lisäksi, eroavatko ammattitulkkien ja tulkkiopiskelijoiden käyttämät tiivistämisstrategiat toisistaan ja onko tiivistämisen määrässä eroa. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiempi tiivistämistä tulkkausstrategiana käsittelevä käännöstieteellinen tutkimus sekä siihen kytköksissä oleva tulkkauksen laadun tutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston ranskan asioimistulkkauksen harjoituskurssilla joulukuussa 2016. Tutkimusta varten on äänitetty kahden tulkkiopiskelijan ja kahden ammattitulkin tulkkauksia kahdella eri harjoituskerralla. Kaikkiaan aineisto koostuu viidestä tulkkeesta, jotka ovat neljän eri henkilön tuottamia. Tässä aineistossa yleisimmät tiivistämisstrategiat ovat redundanssin poisto, jo tuttujen elementtien poisto ja leksikaalinen korvaaminen. Muita, vähemmän käytettyjä strategioita ovat fokusoimattomien elementtien poisto, pronominaalinen korvaaminen, faattisten elementtien poisto, metakielellisten elementtien poisto ja asenteen ilmausten poisto. Tutkimus osoittaa, että tulkatessa on mahdollista tiivistää viestiä ilman, että tulkkauksen laatu kärsii. Viesti on siis mahdollista välittää täysin tai olennaisilta osin silloinkin, kun tietoa tai tiedon osia jätetään tulkkeesta pois. Tiivistäminen ei tapahdu vain mielivaltaisesti, vaan se on semanttis-pragmaattista toimintaa, jota määrittävät tulkkaustilanne ja tekstikonteksti. Siihen, mitä tiivistämisstrategioita tulkki käyttää, vaikuttaa siis sekä asioimistulkkaustilanne että se, että tulkkaus toteutetaan konsekutiivimenetelmällä. Tutkimuksesta käy ilmi myös, että ammattitulkit tiivistävät viestiä tulkkiopiskelijoita enemmän ja hyödyntävät tiivistämisstrategioita eri tavalla kuin tulkkiopiskelijat. Tulemalla tietoiseksi erilaisista tiivistämisstrategioista ja siitä, mikä niiden käyttöä ohjailee, tulkit voivat vähentää tulkkaukseen kuluvaa aikaa, välttää työmuistinsa ylikuormittumista ja parantaa viestin ymmärrettävyyttä.
Now showing items 1-6 of 6