Browsing by Subject "timotei"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2022)Harvesting pure red clover as silage gives new possibilities to optimize forage feeding of cattle for different animal groups and compromises between plants during cultivating, harvesting, wilting or ensiling are not needed as with mixed swards. This pilot scale preservation study was made as part of Opti-Palko project and the aim was to resolve best practices to ensile pure red clover. Si-lages was made from second harvest pure stands of Selma red-clover and Nuutti timothy and 50% / 50% mixture of those. The crops were ensiled immediately after harvesting and after wilting in dryer. There were five additive treatments comprising of three different acid-based products (formic acid based AIV 2 Plus Na (AIV2), AIV Via (VIA) which includes high proportion of propionic acid, un-corrosive acid mixture buffered with sodium formate (AIVB)) and heterofermentative lactic acid bacteria inoculant Josilac Combi (LAB) and control (KON). Control silages were untreated. Silages were ensilaged in vacuum bags which were opened after a storage period of 12 weeks. After opening chemical composition, microbial quality and aerobic stability were analyzed. The effect of preservatives, dry matter content (DM) (low DM: 114-135 g / kg, high DM ka: 252-305 g / kg) and the proportion of red clover (100-50-0 %) on silage quality and aerobic stability was studied. Sta-tistically significant results between treatments were observed. Wilting increased the quality of silages and well-fermented pure red clover silages were achieved when acid-based additives were used. For example, the concentration of volatile fatty acids was significantly lower than in KON and LAB treatments. In low DM KON and LAB silages very high in acetic acid which didn’t improve aerobic stability in this study but resulted in aerobic unstable silages after around 60 hours. With acid-based additive treated red clover silages, the ratio of ammonia N to total N increased with increasing DM content, which was opposite when compared to other plant materials. This might be due to polyphenoloxidase enzyme (PPO) in red clover, which inhibits the degradation of pro-tein. This study resulted that using silage preservatives is necessary in low DM silages. pH and the content of acetic acid increased with portion of red clover, but lactic acid, propionic acid and etha-nol decreased statistically significantly. AIVB treated silages resulted with same level of quality than other acid-based additive treaded red clover silages, even it was highly buffered to be non-corrosive. The results of this study are useful when choosing preservatives for red clover and gives a new perspective for harvesting silage from pure stands.
-
(2022)Harvesting pure red clover as silage gives new possibilities to optimize forage feeding of cattle for different animal groups and compromises between plants during cultivating, harvesting, wilting or ensiling are not needed as with mixed swards. This pilot scale preservation study was made as part of Opti-Palko project and the aim was to resolve best practices to ensile pure red clover. Si-lages was made from second harvest pure stands of Selma red-clover and Nuutti timothy and 50% / 50% mixture of those. The crops were ensiled immediately after harvesting and after wilting in dryer. There were five additive treatments comprising of three different acid-based products (formic acid based AIV 2 Plus Na (AIV2), AIV Via (VIA) which includes high proportion of propionic acid, un-corrosive acid mixture buffered with sodium formate (AIVB)) and heterofermentative lactic acid bacteria inoculant Josilac Combi (LAB) and control (KON). Control silages were untreated. Silages were ensilaged in vacuum bags which were opened after a storage period of 12 weeks. After opening chemical composition, microbial quality and aerobic stability were analyzed. The effect of preservatives, dry matter content (DM) (low DM: 114-135 g / kg, high DM ka: 252-305 g / kg) and the proportion of red clover (100-50-0 %) on silage quality and aerobic stability was studied. Sta-tistically significant results between treatments were observed. Wilting increased the quality of silages and well-fermented pure red clover silages were achieved when acid-based additives were used. For example, the concentration of volatile fatty acids was significantly lower than in KON and LAB treatments. In low DM KON and LAB silages very high in acetic acid which didn’t improve aerobic stability in this study but resulted in aerobic unstable silages after around 60 hours. With acid-based additive treated red clover silages, the ratio of ammonia N to total N increased with increasing DM content, which was opposite when compared to other plant materials. This might be due to polyphenoloxidase enzyme (PPO) in red clover, which inhibits the degradation of pro-tein. This study resulted that using silage preservatives is necessary in low DM silages. pH and the content of acetic acid increased with portion of red clover, but lactic acid, propionic acid and etha-nol decreased statistically significantly. AIVB treated silages resulted with same level of quality than other acid-based additive treaded red clover silages, even it was highly buffered to be non-corrosive. The results of this study are useful when choosing preservatives for red clover and gives a new perspective for harvesting silage from pure stands.
-
(2017)Hiilineutraalin yhteiskuntamme tavoite on sitoa hiiltä yhtä paljon kuin tuotamme hiilidioksidia. Samaan aikaan maatalouden tulisi tuottaa ruokaa kasvavalle ihmisväestölle maapallon kantokyvyn rajoissa ja siinä on avainasemassa viljavuudeltaan heikentyneiden maiden parantaminen. Nurmet toimivat tärkeänä ekosysteemipalveluna sitoen hiiltä ja typpeä maaperään sekä parantaen maan kasvukuntoa. Biohiiltä tutkitaan potentiaalisena maanparannusaineena peltoviljelyssä sekä ilmastonmuutosta ehkäisevänä maaperän hiilensitojana. Se on kuivatislauksessa eli pyrolyysissä syntyvä orgaaninen, kiinteä lopputuote, joka peltomaahan levitettynä pysyy maassa satoja tai tuhansia vuosia. Ei kuitenkaan vielä tiedetä tarkkaan kuinka biohiili vaikuttaa peltomaassa, sillä pitkäaikaiskokeita biohiilen pitkän ajan jälkivaikutuksista ei ole toistaiseksi julkaistu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neljä ja viisi vuotta sitten levitetyn biohiilen sekä biohiilen ja lannoitekäsittelyiden yhdysvaikutusta maaperän kosteus-, hiili- ja ravinnepitoisuuksiin Etelä-Suomen olosuhteissa. Lisäksi tutkittiin niiden vaikutusta puna-apila-timoteinurmen kasvilajisuhteisiin ja sadontuottokykyyn. Biohiilikoepelto sijaitsi Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimustilalla Helsingissä, Viikissä. Osaruutukoe oli perustettu keväällä 2010, jolloin kuusi-mäntyhakkeesta kuivatislattu biohiili oli levitetty maahan. Pääruudut olivat biohiilitaso 0 t/ha, 5 t/ha ja 10 t/ha. Osaruudut olivat lannoitustaso osuutena suositusten mukaisesta lannoitusmäärästä. Lannoitteena käytettiin puutarhan PK 3-5-20. Kasvukaudella 2014 kalium oli porrastettu tasolle 100 %, 75 % ja 50 %. Keväällä 2015 kaikki ravinteet annettiin kolmena eri tasona 100 %, 65 % ja 30 %. Neljä ja viisi vuotta sitten levitetty biohiili nosti maaperän hiilipitoisuutta ja laski johtolukua. Joinakin mittauskertoina biohiili pidätti kosteutta pintamaassa kuivana aikana ja tasasi maaperän kosteusolosuhteita. Biohiilellä ei ollut vaikutuksia nurmen satoon. Myöskään biohiilellä ja lannoitekäsittelyillä ei ollut yhdysvaikutusta satoon. Suurin lannoitekäsittely nosti nurmen satoa kasvukaudella 2015. Suositeltavaa on edelleen tutkia biohiilen pitkäaikaisvaikutuksia peltomaahan ja sadontuottoon, sillä vanhasta, monia vuosia sitten levitetystä biohiilestä ei ole julkaistuja tutkimuksia. Biohiiltä on oletettavasti turvallista käyttää pohjoisissa olosuhteissa hiilensidontaan torjumaan ilmastonmuutosta.
-
(2017)The aim of this thesis was to study differences between the yields and stability of grass mixtures and pure stands. In addition, the quality of forage was examined. Timothy cultivars which had different growth rhythms were selected for field experiments. The aim was also to examine how species proportions differ in mixtures between years and harvests and what causes observed variation. Moreover, the effect of the effective temperature sum on the quantity and quality of yield was evaluated. A three year field study was carried out in Jokioisinen and Sotkamo. Plots had either pure timothy stands (Phleum pratense L. cultivars Tuure, Rhonia ja Bor 0301) or mixtures that contained 75% timothy and 25% meadow fescue (Festuca pratensis Huds. cultivars Ilmari ja Klaara). Dry yield (kg ka/ha), D-value, iNDF, NDF, protein and lignin content were determined from each harvest. In addition, botanical composition was analysed in Sotkamo. Grass mixtures had higher dry yields and they were more stable than pure stands. The difference in yileds was more significant in Sotkamo than in Jokioinen. Timothy-meadow fescue growths' NDF and iNDF were closer to desired values than pure stands', but with other quality features weren't discovered advantages. In Sotkamo timothy cultivar's and type's (southern or north) dry yield, D-value, NDF, protein content and botanical composition reacted differently with the effective temperature sum. In Jokioinen the yield and quality of varieties reacted similarly with the effectice temperature sum. All timothy cultivars benefited occasionally from adding a meadow fescue to the mixture but not consistently. Year and harvest affected to the species proportions in the mixtures. Also the effective temperature sum had a correlation with yield and quality. According to the results cultivating grass mixtures instead of pure stands is a good way to achieve bigger dry yields that have high quality.
-
(2018)Many dairy farms harvest three silage crops during summer. Extended growing season and a need to lower the costs of silage are the driving force for three harvests. In Finland the most common forage grass species in silage production are timothy (Phleum pratense L.) and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), cultivated as a mixture. When harvesting three times, the importance of a correct timing of defoliation is essential. The demand of high quality yield makes it even more important. In this master’s thesis, the effects of early and late defoliation rhythm for the growth, devel-opment and quality of timothy, meadow fescue and timothy-meadow fescue mixture were examined. Field trials were conducted in the experiment station of Natural Resources Insti-tute Finland (Luke) in Maaninka during the growing periods of 2015 and 2016. Timothy variety Nuutti and meadow fescue variety Valtteri were used in the experiment. Both vari-eties are suitable for cultivation throughout Finland. Weather conditions varied between the years during the experiment, which affected the dry matter production and the timing of optimal harvest. In year 2016, the beginning of summer had a low rainfall, and the drought affected dry matter yield production. It was notable that in both years the later defoliation rhythm produced greater dry matter yield. Otherwise, tim-ing of harvest had a greater impact for crop and growing parameters than harvesting rhythm. For the first and the second harvest, digestibility determined the right harvesting time. In the third harvest, digestibility was high until the later harvesting times. During the experi-ment, it was also noticed that delaying the harvest did not produce higher dry matter yield. Timothy produced the best dry matter yield, as meadow fescue had better regrowth and dry matter digestibility. Timothy-Meadow fescue mixture’s dry matter yield was as high as timothy’s, however, dry matter digestibility remained higher longer than in timothy.
-
(2014)Timothy (Phleum pratense L.) and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.) are generally grown forage grasses at high latitudes. Growing of perennial ryegrass (Lolium perenne L.) and xFestulolium hybrid is possibly increasing in the future. The climate change will alter autumn growth conditions in Finland. The aim of this study was to investigate differences in autumn growth and accumulation of reserve carbohydrates between forage grass species and cultivars from different geographical origin. The objective was also to study autumn growth ability after third cut, cold tolerance, tiller density and content of soluble sugars in chosen cultivars in field conditions during winter. This study was carried out at growth chamber experiment and field trial. There were four different autumn growth conditions in growth chambers: first 5 °C/14 h and 10 °C/14 h and secondly 15 °C/12 h and 15 °C/14 h. Vegetative factors like ligule height and activity of photosynthesis and concentration of soluble sugars were measured from timothy, meadow fescue, perennial ryegrass and xFestulolium lines. Autumn growth yield after third cut, cold tolerance (LT50) and reserve carbohydrates of perennial ryegrass and xFestulolium cultivars during winter were measured in field trial (Nov. & Jan./Feb.). According to this study low temperatures (5 and 10 °C) prevented formation of lateral tillers effectively in timothy but not in other species because they formed new lateral tillers and accumulated biomass. Low temperatures (5 and 10 °C) prevented height growth in all studied lines and long day length (14 h) allowed height growth only in higher temperature (15 °C). Perennial ryegrasses and xFestulolium cultivars grew similarly in short (12 h) and long (14h) day length but the growth of timothy was delayed in short day length. Southern timothy breeding line grew significantly height in the 15 °C and 14 h growth conditions whereas northern timothy breeding line formed more lateral tillers. The photosynthesis activity of all tested genotypes was high in all growth conditions and concentration of soluble sugars increased in low temperatures but not in high temperatures except in northern timothy. According to the field trial the overwintering of perennial ryegrasses and xFestulolium cultivars was challenging especially in second winter and the decline of low temperature tolerance was connected to vernalization saturation of xFestulolium cultivars during winter. There was strong variation in autumn growth between years.
-
(2018)Kiinnostus nurmipalkokasvien mahdollisuuksiin vähentää epäorgaanisten lannoitteiden käyttöä sekä lisätä nurmirehujen valkuaisomavaraisuutta on kasvussa. Nurmipalkokasvien lisäys nurmiheinien seokseen kasvattaa sadon määrää ja valkuaispitoisuutta. Sinimailanen (Medicago sativa L.) ja puna-apila (Trifolium pratense L.) yleisesti soveltuvat muita nurmipalkokasveja paremmin seoskasvustoihin kasvutavaltaan ei aggressiivisten nurmiheinien kutein timotein (Phleum pratense L.) kanssa. Timotein eteläisten ja pohjoisten lajikkeiden välillä satoisuudessa ja kasvurytmissä on havaittu eroja, mutta lajikkeen vaikutuksista seoskasvustojen kasvurytmiin tarvitaan lisää tutkimustuloksia. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Ylistaron koeasemalle perustetulta nurmikokeelta ensimmäiseltä satovuodelta kasvukaudella 2017 osana vuonna 2016 alkanutta VALNURRE -hanketta. Tarkastelussa oli kahdeksan koejäsentä: sinimailasen, puna-apilan sekä timotein eteläisen ja pohjoisen lajikkeen puhdas- ja seoskasvustot, jotka niitettiin kaksi tai kolme kertaa. Kasvukaudella seurattiin kasvuston pituuden, lehtialaindeksin (LAI), kasvuasteen sekä biomassan kehitystä. Tuoresadosta tehtiin botaaninen analyysi sekä proteiinianalyysi. Mittaustulosten perusteella laskettiin kuiva-ainesato, pinta-alavastaavuussuhde (LER) sekä typen peltotase koejäsenittäin. Sinimailanen kärsi jopa 95 % talvituhoista, sen kasvuunlähtö oli hidasta eikä se kyennyt kilpailemaan puhdaskasvustossa rikkoja tai seoskasvustoissa timoteita vastaan. Puna-apila menestyi paremmin ja oli selvästi sinimailasta satoisampi seoskasvustoissa saavuttaen keskimäärin 12,1–13,8 t kg ka/ha kuiva-ainesadon, timotein lajikkeella ei kuitenkaan ollut merkitsevää vaikutusta. Kahden niiton menetelmässä suurimman sadon 14,3 t kg ka/ha tuotti eteläinen timotei, kun kolmen niiton menetelmässä satoisin oli pohjoinen timotei 14,8 t kg ka/ha. Botaanisessa analyysissä nurmipalkokasveja oli keskimäärin enemmän pohjoisen timotein seoksissa. Poikkeuksellisen viileä kasvukausi vaikutti nurmipalkokasvien menestymiseen puhdas ja seoskasvustoissa. Seoskasvustot eivät olleet satoisampia verrattuna timotein puhdaskasvustoihin eikä timotein lajikkeiden välillä ollut merkittävää eroa. Nurmipalkokasvit eivät merkitsevästi parantaneet sadon tai valkuaisen määrää. Seoskasvusto voi kuitenkin parantaa nurmipalkokasvien talvehtimista ja säilymistä kasvustossa. Sinimailasen ja puna-apilan puhdas- ja seoskasvustojen typpitase oli timoteikasvustoja parempi ja ne hyödynsivät typpeä selvästi tehokkaammin.
-
(2018)Kiinnostus nurmipalkokasvien mahdollisuuksiin vähentää epäorgaanisten lannoitteiden käyttöä sekä lisätä nurmirehujen valkuaisomavaraisuutta on kasvussa. Nurmipalkokasvien lisäys nurmiheinien seokseen kasvattaa sadon määrää ja valkuaispitoisuutta. Sinimailanen (Medicago sativa L.) ja puna-apila (Trifolium pratense L.) yleisesti soveltuvat muita nurmipalkokasveja paremmin seoskasvustoihin kasvutavaltaan ei aggressiivisten nurmiheinien kutein timotein (Phleum pratense L.) kanssa. Timotein eteläisten ja pohjoisten lajikkeiden välillä satoisuudessa ja kasvurytmissä on havaittu eroja, mutta lajikkeen vaikutuksista seoskasvustojen kasvurytmiin tarvitaan lisää tutkimustuloksia. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Ylistaron koeasemalle perustetulta nurmikokeelta ensimmäiseltä satovuodelta kasvukaudella 2017 osana vuonna 2016 alkanutta VALNURRE -hanketta. Tarkastelussa oli kahdeksan koejäsentä: sinimailasen, puna-apilan sekä timotein eteläisen ja pohjoisen lajikkeen puhdas- ja seoskasvustot, jotka niitettiin kaksi tai kolme kertaa. Kasvukaudella seurattiin kasvuston pituuden, lehtialaindeksin (LAI), kasvuasteen sekä biomassan kehitystä. Tuoresadosta tehtiin botaaninen analyysi sekä proteiinianalyysi. Mittaustulosten perusteella laskettiin kuiva-ainesato, pinta-alavastaavuussuhde (LER) sekä typen peltotase koejäsenittäin. Sinimailanen kärsi jopa 95 % talvituhoista, sen kasvuunlähtö oli hidasta eikä se kyennyt kilpailemaan puhdaskasvustossa rikkoja tai seoskasvustoissa timoteita vastaan. Puna-apila menestyi paremmin ja oli selvästi sinimailasta satoisampi seoskasvustoissa saavuttaen keskimäärin 12,1–13,8 t kg ka/ha kuiva-ainesadon, timotein lajikkeella ei kuitenkaan ollut merkitsevää vaikutusta. Kahden niiton menetelmässä suurimman sadon 14,3 t kg ka/ha tuotti eteläinen timotei, kun kolmen niiton menetelmässä satoisin oli pohjoinen timotei 14,8 t kg ka/ha. Botaanisessa analyysissä nurmipalkokasveja oli keskimäärin enemmän pohjoisen timotein seoksissa. Poikkeuksellisen viileä kasvukausi vaikutti nurmipalkokasvien menestymiseen puhdas ja seoskasvustoissa. Seoskasvustot eivät olleet satoisampia verrattuna timotein puhdaskasvustoihin eikä timotein lajikkeiden välillä ollut merkittävää eroa. Nurmipalkokasvit eivät merkitsevästi parantaneet sadon tai valkuaisen määrää. Seoskasvusto voi kuitenkin parantaa nurmipalkokasvien talvehtimista ja säilymistä kasvustossa. Sinimailasen ja puna-apilan puhdas- ja seoskasvustojen typpitase oli timoteikasvustoja parempi ja ne hyödynsivät typpeä selvästi tehokkaammin.
-
(2011)Forage crops are an important part of agriculture in worldwide since about 69 % of the agricultural area is covered with permanent meadows and pastures. In Finland forages cover up to 29 % of the agricultural area and production is based on intensive cultivation. The most cultivated species in Finland is timothy grass (Phleum pratense ssp. pratense L.). It is very frost resistant and that is why it is suited for northern growth environment. Timothy cultivars can be divided based on their genotypic origin to southern, northern and intermediate types. Cultivars differ in their growth and development habit. Along climate change extreme weather conditions become more frequent, mean temperature will rise and winters will be rainier. This research tries to find out how the different cultivars from different origins differ in their cold tolerance, growth and development speed and how vernalisation affects. Besides these it was researched if different methods for evaluating the vernalisation response in winter crops were useful methods to evaluate vernalisation response in forage grasses. Research composed two years long field trial and growth chamber trial. Vernalisation accelerated the growth and development of timothy. Based on this research the southern cultivars already had readiness for growth and development despite of the vernalisation if environmental conditions were favourable. Northern cultivars attained this readiness along the vernalisation. Vernalisation affected also to the architecture of the grasses. The number of generative tillers, that produce the inflorescence, increased due to vernalisation response. The number of vegetative tiller, not inflorescence tiller, became less due to vernalisation. The research revealed that cold tolerance was dependent on the temperature of the autumn hardening period (FH-COLD). High mean temperature during the hardening period decreased the cold tolerance. If the temperature was between 0 °C and + 5 °C cold tolerance increased. According to this research vernalisation had a clear effect on timothy growth and development for example. Northern cultivars do not necessarily need such a long vernalisation as Finnish winter is. Also methods for evaluating the vernalisation response in winter crops are partly useful in pure timothy cultivars too.
-
(2018)Timoteitä (Phleum pratense L.) viljellään Suomessa karjalle rehuksi. Sen kasvuston rakenne vaikuttaa satoon ja sadon ominaisuuksiin. Typpilannoituksen, vernalisaation ja genotyypin kaikkia vaikutuksia näihin ominaisuuksiin ei vielä tiedetä tarkkaan. Tietoa tarvitaan uusien lajikkeiden typpilannoitussuositusten kehittämiseen sekä avuksi timotein lajikejalostuksessa sopeuduttaessa ilmastonmuutokseen ja maataloustuotannon kestävään tehostamiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten typpilannoitus, vernalisaatio ja kasvin perimä vaikuttavat timotein kasvustorakenteeseen ja miten typpi vaikuttaa vernlaisaatio geeneihin ja kukintaan. Kokeessa oli mukana kaksi timotein genotyyppiä, eteläinen (BorE) ja pohjoinen (BorP), jotka eroavat toisistaan vernalisaatiovaatimukseltaan. Typpitasoja oli kolme, jotka vastasivat peltolannoituksen tasoja 11,6 kg N/ha (N1), 278,3 kg N/ha (N2) ja 545,0 kg N/ha (N3). Kasvit joko vernalisoitiin 10 viikon ajan tai niitä ei vernalisoitu ennen siirtoa kasvihuoneelle pitkään päivään. Kasveista mitattiin viikottain korren pituus, versojen lukumäärä ja lehtien lukumäärä, sekä kokeen lopussa kuiva-aineen kertyminen sekä versotyyppien lukumäärä (GEN, ELONG, VEG). Kasveista kerättiin näytteitä ennen pitkään päivään tai vernalisaatioon siirtämistä sekä 1-4 vk kasvihuoneelle siirron jälkeen RNA näytteet, joista analysoitiin PpVRN1 ja PpVRN3 geenien ilmeneminen qPCR analyysillä. Typpilannoitus vaikutti tilastollisesti merkittävästi kaikkiin mitattuihin tekijöihin kasvustorakenteessa. Typpi lisäsi erityisesti versojen lukumäärää ja se alensi tai viivästytti erityisesti PpVRN3 geenin ilmenemistä. Vernalisoimattomassa BorE kasveissa typpi lisäsi myös GEN versojen lukumäärää. Typellä oli kaiken kaikkiaan tilastollisesti merkittävä vaikutus VRN geenien ilmenemiseen. Lisäksi genotyyppi vaikutti kasvustorakenteen siten, että BorE olivat keskimäärin korkeampia. Timotein genotyyppi vaikutti typen vasteeseen ainoastaan korsijakauman kautta. Typpilannoituksella ja sen määrällä havaittiin olevan vaikutusta timotein kasvustorakenteeseen, kukkivien versojen lukumäärään sekä vernalisaatiogeenien ilmenemiseen. Typen vaikutukset eivät kuitenkaan olleet yksiselitteisiä vaan yhdysvaikutuksia esiintyi runsaasti. Typen vaikutukset kukintaan oli selkeämpi BorE kasveissa, mikä voi viitata siihen, että vernalisaatiolla ja sen vaatimuksella voi olla merkitystä genotyypin typpivasteeseen.
Now showing items 1-10 of 10