Browsing by Subject "tinidatsoli"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)Tutkielmassa tarkastellaan anaerobi-aerobi-mastiitin (kesämastiitin) bakteriologiaa, patogeneesiä ja terapiaa. Työ jakaantuu kirjallisuuskatsaukseen ja tutkimusosaan. Tutkimusosassa vertailtiin penisilliini- ja penisilliini + tinidatsoli-hoitojen tehoa kesämastiittiin kokeellisten infektioiden avulla. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli seurata taudin kehittymistä ja akuuttia tulehdusreaktiota . Koe-eläimenä oli kymmenen hiehoa, joiden oletettiin poikivan 1-2 kk kuluttua. Eläinten takaneljännekset infektoitiin kesämastiitista eristetyillä bakteerikannoilla (Actinomyces pyogenes, Fusobacterium necrophorum ja Peptostreptococcus indolicus). Eläinten tilaa seurattiin kliinisesti sekä veri- ja eritenäyttein. Hoito aloitettiin 24-32 tunnin kuluttua infektoinnista. Joka toinen eläin sai rutiinihoidon (prokaiinipenisilliini), joka toinen koehoidon (tinidatsoli + K- tai prokaiinipenisilliini). Kaikki eläimet sairastuivat melko vakavasti. NAGaasit vaihtelivat akuutissa vaiheessa 211 ja 698 yksikön välillä. Totaalileukosyyttien keskiarvo kohosi lievästi. Bakteremiaa ei esiintynyt yhdelläkään eläimellä. Penisilliini-ryhmä eliminoi paremmin A.pyogenes-bakteerin utareestaan. F.necrophorum ja P. indolicus sen sijaan poistuivat nopeammin koeryhmän, eli sekä penisilliiniä- että tinidatsolia saaneiden utareesta. Täysin parantuneeksi voitiin katsoa neljä hiehoa. Kaksi näistä oli saanut koe- ja kaksi kontrollihoidon. Tärkein paranemiseen vaikuttanut tekijä tässä tutkimuksessa vaikutti olevan koe-eläinten yksilöllinen vaste aiheutettuun tulehdukseen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1993)Periodontiitti on varsin yleisesti esiintyvä bakteriologinen oraalisairaus, jonka ei aikaisemmin ole uskottu vaikuttavan ratkaisevasti koiran yleisterveyteen. Kiinnostus sairautta kohtaan ja tietoisuus periodontiittihoidon merkityksestä on eläinlääketieteen alalla voimakkaasti kehittynyt 1980-luvusta lähtien. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää periodontiittiin liittyviä ongelmia, kertoa alan viimeisimmistä tutkimustuloksista sekä toimia kliinisen eläinlääkärityön alan käsikirjana. Eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa vuosina 1990-1991 periodontiittia koskevaan tutkimukseen osallistui 14 koiraa. Kaikkien paino alitti 15 kg, ja ikäjakauma oli 4-11 vuotta. Koirat jaettiin kahteen ryhmään: tinidatsoli - plasebo. Potilaat kävivät klinikalla 4kertaa kuuden kuukauden aikana. Joka käynnin yhteydessä kartoitettiin kliiniset periodontiittiparametrit ientasku, ikenen verenvuodatus, hampaiden motiliteetti ja furkat. Ensimmäisen käynnin yhteydessä molemmille ryhmille annettiin 7 pv kestävä kuuri tinidatsolia taiplaseboa. Hampaat puhdistettiin huolellisesti depuraatiolla ensimmäisen ja viimeisin käynnin yhteydessä. Ensimmäisen ja neljännen käynnin aikana otettiin vielä valituista kontrollihampaista röntgenkuvia joista alveolaarinen luukato arvioitiin. Tutkimus osoitti, että periodontiittia sairastavat koirat tarvitsevat eläinlääkärin antamaa hampaidenhoitoa 6 kuukauden välein. Tinidatsolilääkitys pidensi depuraation kliinistä vaikutusta. Lääkitys tehosi ensisijaisesti parametreihin ientasku en syvyys- ja ienverenvuotoon. Röntgen osoittautui hyväksi apukeinoksi periodontaalisen terveyden evaluointiin. Hoitamaton pitkälle edennyt periodontiitti voi saada vakavia seurauksia. Yleisin seuraus on hampaiden irtoaminen ja siitä johtuva kipu sekä syömisvaikeuksia.
Now showing items 1-2 of 2