Browsing by Subject "toddlers"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Atooppista ihottumaa sairastavat pikkulapset, jotka eivät saa riittävää vastetta miedoille kortikosteroideille, tarvitsevat usein tehokkaampaa hoitoa. Pitkäaikaisessa hoidossa suositellaan takrolimuusivoiteen käyttöä, jos kortikosteroidihoitokuurin loputtua tauti uusii jatkuvasti. 0,03% takrolimuusivoide ja 1% pimekrolimuusivoide on hyväksytty yli 2-vuotiaiden lasten atooppisen ihottuman hoitoon. 0,1% takrolimuusivoide on kuitenkin ollut off label -käytössä lasten atooppisen ihottuman hoidossa, mutta tutkimustietoa puuttuu edelleen alle 2-vuotiaiden pitkäaikaisesta 0,1% takrolimuusihoidosta. Tavoite oli selvittää vahvempien paikallishoitojen käyttöä atooppisen ihottuman hoitoon lapsipotilaiden kohortissamme. Kohortissamme potilaat olivat 1-3 -vuotiaita lapsia, joilla oli keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma (Rajka-Langelandin luokitus). Aineistona käytettiin kolmen vuoden seurantatutkimuksen dataa, jossa 152 lapsipotilasta jaettiin satunnaistetusti tavanomaiseen kortikosteroidihoitoryhmään (1% hydrokortisoni tai tarvittaessa vahvempi hydrokortisoni-17-butyraattivoide) ja takrolimuusihoitoryhmään (0.03% tai tarvittaessa vahvempi 0.1% voide). Tutkimuksen keskeyttäneitä potilaita oli yhteensä 15 ensimmäisen vuoden aikana huonon hoitokomplianssin takia. Potilaiden seurantakäynneillä arvioitiin kliinistä hoidon vastetta ja usein tarve vahvempaan hoitoon ilmeni ensimmäisen seurantavuoden aikana. 51 (85,9%) potilaista kortikosteroidiryhmässä (n=60) ja 50 (78,1%) takrolimuusiryhmästä (n=64) tarvitsivat vahvempaa hoitoa, puutteellisen hoitovasteen takia. Ihottuman vaikeusaste ja EASI-pisteet ennustivat tarpeen vahvemmalle hoidolle (p=0,009, MannWhitney U-testi. Kohortisamme keskivaikea ja vaikea atooppinen ihottuma oli alihoidettua, joka saattaa lisätä kroonistumisen ja liitännäissairauksien kehittymisen riskiä. Tutkimuksemme osoittaa, että pienet lapset, joilla on vaikeahoitoinen atooppinen ihottuma, saattavat hyötyä hoidosta 0,1% takrolimuusivoiteella tai keskivahvoilla kortikosteroideilla.
-
(2021)Objectives. Formal musical training has shown promising effects on auditory discrimination in children, but it is not within reach of every family as it is time-consuming and costly. This study aimed to determine whether at-home musical intervention and activities enhance neural auditory speech sound discrimination accuracy in children with or without a familial dyslexia risk. Methods. A follow-up sample of 113 children with or without risk of dyslexia participated. During the first six months of infancy, 57 of the children with a familial risk participated in at-home music listening intervention, including vocal or instrumental music. Musical activities at home were assessed with a questionnaire at 24 months of age. Speech sound discrimination accuracy was assessed at 28 months, with change-elicited responses derived from EEG. Linear mixed-effects (LME) models were applied to study the association between neural responses and musical enrichment. Results. The LME models showed that the association between speech sound discrimination accuracy and musical activities differed between the groups. In post-hoc comparisons, this association differed between the vocal intervention group and the other risk groups. The group without the familial risk did not differ from the risk groups. Conclusions. The observed bidirectional associations of musical activities and vocal listening intervention with change-related cortical processing potentially reflect two separate mechanisms of neural maturation and compensatory activation. Hence, vocal intervention and musical activities might promote specific aspects of auditory neural development. Understanding these associations is relevant in both guiding future research and in preventing language disorders.
Now showing items 1-2 of 2