Browsing by Subject "toiminnanohjaus"

Äidin perinataalimasennuksen eli raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen on todettu olevan yhteydessä moniin lapsen kasvun ja kehityksen ongelmiin. Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty äidin perinataalimasennusoireilun yhteys lapsen ADHD-oireisiin ja heikompaan toiminnanohjaukseen. Aihetta on kuitenkin tutkittu toistaiseksi melko vähän, ja ADHD-oireita käsitelleiden tutkimusten kohteina ovat olleet pääasiassa alle kouluikäiset lapset. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko äidin perinataalimasennusoireilu yhteydessä kouluikäisen lapsen ADHD-oireisiin ja toiminnanohjaukseen. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, vaikuttaako sukupuoli äidin perinataalimasennusoireilun ja kouluikäisen lapsen ADHD-oireiden väliseen yhteyteen sekä äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen toiminnanohjauksen väliseen yhteyteen. Tutkimukseen osallistui 2 002 äiti-lapsiparia, jotka kuuluivat suomalaiseen The Prediction and Prevention of Pre‐eclampsia and Intrauterine Growth Restriction (PREDO) -kohorttitutkimukseen. Äidit vastasivat masennusoirekyselyyn 14 kertaa raskausaikana alkaen raskausviikolla 120/7–136/7 ja päättyen raskausviikolle 380/7–396/7 tai synnytykseen sekä kaksi viikkoa ja kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Äidit arvioivat lastensa ADHD-oireita sekä ADHD Rating Scale että Conners’ 10-item Scale -kyselylomakkeilla ja toiminnanohjausta Behavior Rating Inventory of Executive Function (BRIEF) -kyselylomakkeella. Äidin perinataalimasennusoireilun yhteyttä lapsen ADHD-oireisiin ja toiminnanohjaukseen tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa huomioitiin useita äitiin ja lapseen liittyviä taustamuuttujia. Sukupuolen vaikutusta äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen ADHD-oireiden sekä äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen toiminnanohjauksen välisiin yhteyksiin tutkittiin moderaatioanalyysillä. Lineaarisella regressioanalyysillä tutkittiin, onko sukupuolen ja äidin perinataalimasennuksen välillä yhdysvaikutusta ennustettaessa lapsen ADHD-oireita ja toiminnanohjausta. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että äidin masennusoireilu sekä raskausaikana että synnytyksen jälkeen oli yhteydessä lapsen voimakkaampiin ADHD-oireisiin ja heikompaan toiminnanohjaukseen. Tulosten perusteella lapsen sukupuoli moderoi äidin ensimmäisen raskauskolmanneksen masennusoireilun ja kouluikäisen lapsen yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireiden välistä yhteyttä. Sukupuoli ei kuitenkaan moderoinut muita äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen ADHD-oireiden välillä löytyneitä yhteyksiä eikä vaikuttanut äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen toiminnanohjauksen väliseen yhteyteen. Tutkimus lisäsi tietoa siitä, kuinka äidin masennusoireilu jokaisena raskauskolmanneksena ja synnytyksen jälkeen on yhteydessä kouluikäisen lapsen voimakkaampiin ADHD-oireisiin ja heikompaan toiminnanohjaukseen. Tässä tutkimuksessa sukupuoli moderoi äidin ensimmäisen raskauskolmanneksen masennusoireilun ja kouluikäisen lapsen yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireiden välistä yhteyttä, mutta kyseessä saattaa olla satunnainen löydös. Sukupuolen mahdollisesta vaikutuksesta äidin perinataalimasennusoireilun ja lapsen ADHD-oireiden väliseen yhteyteen tarvitaan lisää tutkimuksia.

Viime aikoina älypuhelimien yleistymisen myötä on herännyt kysymys siitä, miten niiden jatkuva käyttö vaikuttaa ihmisten kognitioon. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on pyrkiä täyttämään tätä aukkoa kirjallisuudessa selvittämällä, minkälaista tutkimustietoa on älypuhelimen tavanomaisen käytön vaikutuksista ihmisten kognitiiviseen suorituskykyyn. Kirjallisuushaussa keskeisimmät kriteerit tutkimuksille olivat, että kognitiivista suorituskykyä oli mitattu jollain kognitiivisella testillä ja että älypuhelimen käyttöä ei mitattu itsearviointina. Haussa löytyi yhdeksän kriteereihin sopivaa artikkelia. Melkein kaikki tutkimukset olivat kokeellisia. Seitsemässä artikkeleissa tutkittiin älypuhelimen akuutteja ja ohimeneviä vaikutuksia. Keskeisimmät löydökset olivat, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo ilman, että henkilöt käyttivät sitä, vaikutti heikentävästi tarkkaavaisuuteen, toiminnanohjaukseen, työmuistiin ja älykkyyteen. Älypuhelinriippuvuus ja positiivinen kiireellisyys (impulsiivisuus ominaisuus) moderoivat älypuhelimen läsnäolon negatiivista vaikutusta kognitiiviseen suorituskykyyn. Lisäksi älypuhelimen käyttö tauolla kumosi tauon positiiviset vaikutukset kognitiiviselle suorituskyvylle (reaktioaika ja tarkkuus). Samaten älypuhelimen käyttö urheillessa kumosi urheilun positiiviset vaikutukset kognitiiviselle suorituskyvylle (kognitiivinen ehtyminen ja tehtäväsuorituskyky). Kahdessa artikkelissa tutkittiin älypuhelimen pitkäaikaisesta käytöstä johtuvia pysyvämpiä vaikutuksia. Älypuhelimen pitkäaikainen käyttö vaikutti negatiivisesti numeroiden prosessointiin, mutta sillä ei löydetty pitkäaikaisvaikutusta lyhytkestoiseen muistiin, tarkkaavaisuuteen, kriittiseen ajatteluun tai sosiaaliseen ongelmanratkaisuun. Älypuhelimen tavanomaisen käytön vaikutuksista on alustavia löydöksiä, mutta nykyisen tutkimustiedon valossa on liian aikaista tehdä vahvoja johtopäätöksiä vaikutussuhteista. Älypuhelimen käyttö sekä sen aiheuttamat hälytykset häiritsevät ylläpidettyä tarkkaavaisuuttaa sekä muita kognitiivisia prosesseja. Vaikuttaisi myös siltä, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo kuluttaa näihin prosesseihin tarvittavaa kapasiteettia, heikentäen niiden suorituskykyä sekä palautumista.

Objectives: Executive function skills are essential in goal-directed behaviour. The assessment of these skills has been based on specific performance-based tasks or subjective questionnaires that measure everyday skills. The EPELI method uses gamification elements, and it has been developed to assess children’s goal-directed behaviour. The method includes both a VR and a computer version, both of which may have their individual benefits. Therefore, it is important to understand the differences between the versions. The aim of the current study was to examine irrelevant actions during EPELI and the differences in actions between the two versions as well as between two separate sessions. The hypothesis was that the number of irrelevant actions does not differ between the versions. Furthermore, the correlation between actions during EPELI and executive function skills in everyday life was examined. It was expected that a high score in BRIEF-questionnaire, which measures challenges in everyday executive functions, would be linked to worse task efficiency and more irrelevant actions. Methods: Participants of the current study were 72 typically developing 9-13 years old children. All participants played EPELI with both VR equipment and a computer. On average there were seven months between the sessions. Half of the participants began with the VR version and the other half began with the computer version. Before the meeting the participants’ guardians filled the BRIEF questionnaire. Irrelevant actions were analysed with generalized linear mixed models. The connection of everyday executive functions skills and EPELI were analysed with correlations. Results and Conclusions: As hypothesised there was no difference in the number of irrelevant actions between the EPELI versions. Instead, the session affected the number of irrelevant actions. During the second session, players had more actions on average than during the first session. The questionnaire that was filled before the first session correlated with the task efficacy and irrelevant actions during EPELI. On the contrary, the correlation was insignificant in the second session. In addition, task efficacy during the computer based EPELI correlated with the questionnaire. Regarding the irrelevant actions, VR equipment did not provide additional insight on top of the computer version. These results suggest that both EPELI versions may complement existing assessment methods. However, the change in the number of irrelevant actions between the two sessions as well as the reasons behind the change should be examined further.

Useissa tutkimuksissa on havaittu heikkojen kognitiivisten kykyjen ja rikosalttiuden välinen yhteys. Heikkojen kognitiivisten kykyjen takana voi olla neuropsykologisia ongelmia, jotka saattavat näkyä jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi käytöshäiriöinä tai koulunkäyntiin liittyvinä vaikeuksina. Toisaalta varhaiset käytöshäiriöt ja matala koulutus ovat yhteydessä rikoskäyttäytymiseen. Rikoskäyttäytymisen taustalla olevien kognitioon liittyvien mekanismien selvittäminen on tärkeää, jotta mahdolliset preventiot ja interventiot pystytään kohdistamaan oikein. Kognitiivisten kykyjen ja rikoskäyttäytymisen yhteyttä on tutkittu erilaisilla mittareilla ja erilaisissa populaatioissa. Tässä tutkielmassa näiden ilmiöiden välisiä yhteyksiä tarkastellaan käyttämällä kognitiiviseen toiminnanohjaukseen ja antisosiaaliseen käytökseen liittyviä muuttujia. Aiemmassa tutkimuksessa ilmiöiden välisiä yhteyksiä on tarkasteltu pääasiassa poikittaisasetelmilla tai lapsuusaikaan sijoittuvilla lyhyen aikavälin seuranta-aineistoilla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää nuoruuden toiminnanohjauksen ja myöhemmän antisosiaalisen käytöksen yhteyksiä käyttämällä laajaa seuranta-aineistoa. Aineistona on käytetty Kaksosten kehitys ja terveys –tutkimusta (FinnTwin12), jossa on seurattu suomalaisia kaksospareja nuoruudesta aikuisuuteen (N=1841). Tutkielmassa käytetty aineisto on FT12-tutkimuksen intensiiviotos, jossa mukana olleiden kaksosten terveyttä tutkittiin laajemmin. Nuoruuden seurantakerralla intensiiviotokselle teetettiin toiminnanohjausta mittaavia testejä, joita on käytetty tutkielman analyyseissa pääselittäjinä. Intensiiviotoksen henkilöille toteutettiin nuoruuden ja varhaisaikuisuuden seurantakerroilla psykiatriset SSAGA-haastattelut, joihin sisältyi antisosiaaliseen käytökseen liittyviä kysymyksiä. Näin ollen toiminnanohjauksen ja antisosiaalisen käytöksen yhteyksiä pystyttiin tarkastelemaan pitkittäisasetelmalla. Tutkielman analyysimenetelminä on käytetty Poisson-regressiota ja logistista regressioanalyysia. Tutkielman tulosten perusteella toiminnanohjauksen ja antisosiaalisen käytöksen yhteydet ovat huomattavasti epäselvempiä kuin aiemman tutkimuksen perusteella. Kolmesta toiminnanohjausta mittaavasta testistä ainoastaan yksi oli heikosti yhteydessä myöhempään antisosiaalisuuteen. Kahden muun testin ja antisosiaalisen käytöksen välillä yhteyksiä ei havaittu. Tulos on monilta osin ristiriidassa aiempaan tutkimustietoon nähden, jonka mukaan toiminnanohjauksen ja antisosiaalisen käytöksen välillä on selvä yhteys. Eriävää tulosta saattaa selittää esimerkiksi pitkä, keskimäärin kahdeksan vuoden seuranta-aika, ja kaikkein antisosiaalisimpien henkilöiden puuttuminen aineistosta. Toiminnanohjauksen ja antisosiaalisen käytöksen yhteydestä on tehty vain vähän pitkittäistutkimuksia. Erityisesti nuoruuden ja aikuisuuden seurantakertoihin pohjautuvat tutkimukset ovat harvinaisia. Yhteyttä tulisi jatkossa tutkia vahvemmilla tutkimusasetelmilla, joiden perusteella voitaisiin paremmin arvioida varhaisten toiminnanohjauksen ongelmien roolia sitkeän antisosiaalisen käytöksen kehityksessä.

Background and aims. Using computers is an almost inseparable part of everyday life today, and problems with computer use have tangible and significant consequences for quality of life and societal functioning. Performance in everyday computer use is affected by a multitude of factors such as the usability of computer systems and interfaces, the age of the user, prior computer use experience and cognitive abilities. The aim of this study was to examine how cognitive abilities, such as verbal comprehension, perceptual reasoning, working memory and processing speed affect everyday computer use. Methods. The data consisted of 88 participants (37 men and 51 women), who were actively employed and between 20-65 years of age. In the study each participant performed two parts lasting a maximum of 2 hours on separate days. The first part consisted of computer tasks simulating everyday computer use, and the second part was an assessment of cognitive abilities using the WAIS-IV. The data was analyzed using hierarchical linear regression on three outcome variables: completeness of the computer tasks, completion time and the mental load caused by them. In the regression models each outcome variable was explained with sociodemographic factors, prior computer use experience, cognitive abilities and executive functions. Results and conclusions. Sociodemographic factors explained 33-51% of computer task performance on all the outcome variables, and the strongest predictor was age. Computer use experience explained 6-13% of task completeness and completion time, but did not significantly affect mental load. Cognitive abilities explained 4-10% of all the outcome variables, and the strongest predictor was Full Scale IQ. Executive functions explained 3-4% of task completeness and mental load, but did not significantly affect completion time. This study indicates that the cognitive abilities of the user and their computer use experience clearly affect everyday computer use. The results can be utilized in the development of computer systems and interfaces: ideally using them would be easy and intuitive enough that the level of the user's cognitive abilities and their prior computer use experience would not matter for their successful use.

Executive functions refer to abilities that enable successful regulation of behaviour and other activity appropriate for the current situation. Executive functions can be assessed using different assessment methods. Usually visual fluency is examined as part of a wider assessment of executive functions. Visual fluency is often assessed using tasks of figural fluency. Figural fluency tasks are thought be a nonverbal analogue to tasks of verbal fluency as part of assessment of executive functions. However it remains unclear what executive or cognitive functions can be assessed by using figural fluency tasks. The present thesis set out to examine, how task performance in a figural fluency task is related to task performance in other tasks of cognitive and executive functions. Figural fluency task performance was hypothesized to be related to verbal fluency, visual executive and reasoning functions and motor function. Forty-five adults were assessed using tasks of figural fluency, verbal fluency, visual processing speed, working memory flexibility, visual reasoning and motor functions. Relationships between performance in the figural fluency task and the other tasks were compared. In addition the relationship between figural fluency task performance and visual reasoning task performance was compared to that of figural fluency task performance and performance in the tasks of visual processing speed and working memory flexibility. Lastly, the contribution of motor function to the relationships between performance in the different tasks was investigated through partial correlation. Figural fluency task performance was related to performance in all the tasks, except for semantic verbal fluency (r = .32, p = .123) and motor functions (r = .01, p = .952). Performance in the working memory flexibility task was more strongly related to task performance in the figural fluency task (r = -.64, p < .001), than performance in the visual reasoning task (r = .56, p < .001). Performance in the visual reasoning task was however more strongly related to figural fluency task performance, than performance in the task of visual processing speed (r = -.41, p = .008). Motor function did not contribute to the observed relationships. Results of this thesis corroborate the role of figural fluency tasks in the assessment executive functions and elaborate that figural fluency is related to other visual functions.

Objectives. One of the key factors responsible for one’s self-regulatory skills are considered to be temperament-based effortful control (EC) and higher-order executive functions (EFs). These have been shown to share some mutual neural networks and brain regions, but little is known about the connections between them. In particular, there is a lack of longer-term follow-up studies. This study examined the association between parental-assessed EC in childhood and test performance based EFs in early adolescence. In addition, the aim was to investigate the connections between sub-features of EC and EFs, and whether gender affects the relationship between them. Methods. This study consisted of 183 children and adolescents who had participated at the age of 5,5 and 12 years in the follow-up phases of the cohort study, which began in 1998. EC was assessed by The Children’s Behavior Questionnaire (CBQ) and EFs were evaluated with subtests from Developmental Neuropsychological Assessment for Children II (NEPSY-II), Trail Making Test (TMT), Conners’ Continuous Performance Test II (CPT) and Wisconsin Card Sorting Test (WCST). Results and conclusions. Higher parental-rated EC at 5,5 years of age was associated EFs at age 12, especially in tasks measuring linguistic and non-linguistic fluency and inhibitory skills (verbal and design fluency subtests from NEPSY-II). Looking at the individual subfactors of EC, the ability to maintain attentional focus (attentional focusing), the tendency to enjoy low intensity stimuli (low intensity pleasure), and the ability to suppress inappropriate responses (inhibitory control) were found to be associated with higher EFs (better performance in verbal and design fluency subtests from NEPSY-II, less perseveration errors in WCST and lower response time in CPT). In addition, some gender specific connections were found: boys’ ability to shift attention was associated with higher stimulus resolution (higher D Prime score in CPT). The results suggest that childhood temperament could be used to identify potential challenges in EFs later in early adolescence.

Objectives. The aim of the current study was to examine whether patients with mild traumatic brain injury (MTBI) have neurocognitive deficits in acute phase and in three month follow up after injury that can be detected using a brief neuropsychological battery. Second aim of the study was also to examine if there was a subgroup of patients with more neuropsychological deficits. The aim was also to compare self-reported symptoms and objective neuropsychological deficits. MTBI is known to cause neurocognitive deficits including dysfunctions in memory, attention and executive functions in some patients. Usually neurocognitive dysfunctions resolve in three months but a minority of MTBI patients are reported to continue experience dysfunctions longer than three months. Methods. 26 patients with MTBI and 23 healthy controls participated in this study. Patients were examined with neuropsychological tests three days after the trauma. Neuropsychological tests assessed the domains of memory, attention and executive functions. Second examination was conducted three months after the first one for both groups. At the first examination patients completed SCAT2 questionnaire concerning self-reported symptoms. Results and conclusions. On a group level the neuropsychological test performance of MTBI patients did not differ from healthy controls. A minority of patients with MTBI showed significant neurocognitive deficits. Some self-reported symptoms correlated to neuropsychological performance. In the future more research is needed to explore the factors contributing to long lasting deficits after a MTBI. Also new neuropsychological tests are needed to examine the subtle deficits of MTBI.

Masennus on yleinen ja kansanterveydellisesti merkittävä sairaus, josta aiheutuu merkittävää haittaa ja kärsimystä yksilölle. Masennusta esiintyy vuosittain n. 8 % suomalaisväestöstä. Kognitiivisilla toiminnoilla tarkoitetaan aivojen tiedonkäsittelyprosesseja, jotka mahdollistavat sujuvan toiminnan jokapäiväisessä elämässä suunnittelusta laskutoimituksiin ja muistisuoriutumiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millainen masennuspotilaiden kognitiivinen suoriutuminen on ja eroaako se terveiden kontrollihenkilöiden kognitiivisesta suoriutumisesta. Lisäksi tarkasteltiin, onko jokin tietty masennukseen liittyvä oire, kuten ruminaatio tai anhedonia, yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen. Tutkimus koostui 38 masennuspotilaasta ja 31 perusterveestä kontrollihenkilöstä, joille tehtiin neuropsykologinen tutkimus. Toiminnanohjauksen eri komponentteja tutkittiin Trail Making -testillä (TMT-A ja -B), Reyn kuviotestillä ja Lontoon torni -testillä. Työmuistia arvioitiin Numerosarjat ja Kirjain-numerosarjat -tehtävillä ja prosessointinopeutta Merkkikokeella (WAIS-III). Masennuspotilaiden masennusoireilua kartoitettiin BDI-21 - ja PHQ-9 -kyselyillä, ruminaatiotaipumusta RSQ-kyselyllä ja anhedoniaa SHAPS-kyselyllä. Lisäksi masennuspotilaiden maniaoireilua, epävakaan persoonallisuushäiriön piireitä ja ahdistuneisuusoireilua seulottiin MDQ-, BPD- ja OASIS-kyselyillä. Masennuspotilaiden kognitiivinen suoriutuminen oli työmuistin osalta heikompaa verrattuna kontrollihenkilöihin Numerosarjoissa eteenpäin ja taaksepäin, sekä lähestyi tilastollista merkitsevyyttä Kirjain-numerosarjoissa. Muissa kognitiivisen suoriutumisen komponenteissa ei havaittu eroa masennuspotilaiden ja kontrollihenkilöiden välillä. Oirekyselyt eivät olleet masennusryhmän sisällä yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen korrelatiivisesti tarkasteltuna. Masennuspotilaiden heikompi suoriutuminen työmuistitesteissä oli linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa, kun taas toiminnanohjauksen ja prosessointinopeuden osalta tulos erosi aiemmasta tutkimustiedosta. Heikompi työmuistisuoriutuminen vaatii jatkotutkimuksia ja voi mahdollisesti olla osa-alue, joka voidaan huomioida masennuspotilaan hoidossa sekä psykoedukaation että kuntoutuksen osalta.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään musiikkiharrastuksen ja erityisesti soitonopiskelun yhteyttä 13–21-vuotiaiden nuorten tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaitoihin. Musiikkiharrastus on aiemmissa tutkimuksissa liitetty tehostuneisiin kuuloerottelukykyihin, kielellisiin kykyihin ja korkeamman asteisiin kognitiivisiin prosesseihin. Tämän laajan kognitiivisten kykyjen tehostumisen takana on ehdotettu olevan tarkkaavaisuuden säätelyn ja toiminnanohjaustaitojen kehittyminen musiikki- ja erityisesti soittoharrastuksen myötä. Tarkkaavaisuudelle ja toiminnanohjaukselle tärkeä etuotsalohko kehittyy edelleen nuoruudessa ja vielä aikuisiän saavuttamisen jälkeen, joten on kiinnostavaa selvittää musiikkiharrastuksen mahdollisia hyötyjä nuorten ja nuorten aikuisten vielä kehittyviin toiminnanohjaustaitohin ja mahdollista yhteyttä niiden taustalla oleviin aivomekanismeihin. Tutkimuksessa mitattiin aivosähkökäyrämittauksella (elektroenkefalografia, EEG) nuorten ja nuorten aikuisten (N=64, joista 35 kuului musiikkiryhmään ja loput kontrolliryhmään) inhibitiota, kognitiivista joustamista ja työmuistia edellyttävän visuaalisen vaihtamistehtävän synnyttämiä P3-tyyppisiä herätevasteita. Lisäksi nuoret ja nuoret aikuiset tekivät inhibitiokykyä ja tarkkaavaisuuden sujuvaa vaihtamista sekä työmuistia ja yleistä päättelysuoriutumista mittaavia neuropsykologisia tehtäviä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös näissä tehtävissä suoriutumisen yhteyttä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Musiikki- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu eroa toiminnan tai taitojen tasolla koeasetelman vaihtamistehtävässä eikä neuropsykologisissa tehtävissä. Ryhmien välillä ei havaittu myöskään eroa P3-tyyppisen vasteen voimakkuudessa. Vasteen jakauma erosi kuitenkin ryhmien välillä. Musiikkiryhmällä P3-tyyppinen vaste oli voimakkaampi päälaen alueella pään keskiosaan verrattuna, kun taas kontrolliryhmällä vaste oli voimakkaampi päälaen alueella vielä taaempaan takaraivon alueeseen verrattuna. Koeasetelman vaihtamistehtävässä suoriutumisella oli yhteys P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen: mitä suurempi vasteen voimakkuus oli, sitä lyhyemmät olivat reaktioajat tehtävässä. Sen sijaan neuropsykologisessa inhibitio- tai vaihtamistehtävässä suoriutumisella ei havaittu olevan yhteyttä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Työmuistisuoriutuminen oli kuitenkin positiivisesti yhteydessä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Myös iällä havaittiin yhteys vasteen päänpinnan jakaumaan. Nuorimmilla vaste oli voimakkaampi päälaen alueella taaempaan takaraivon alueeseen verrattuna, mutta vanhimmassa ikäryhmässä vasteen amplitudi oli suurempi päälaen alueella pään keskiosaan verrattuna. Toiminnanohjaustehtävissä suoriutuminen parani iän myötä molemmilla ryhmillä. Vaikka selkeitä ryhmäeroja ei tutkimuksessa havaittukaan, tulokset viittaavat siihen, että nuorilla ja nuorilla aikuisilla musiikkiharrastus on yhteydessä erilaiseen tarkkaavaisuuden säätelyyn ja toiminnanohjaukseen liittyvään hermostolliseen toimintaan musiikkia harrastamattomiin verrattuna. Tulosten mukaan tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaidot ja niihin liittyvät hermostolliset prosessit myös kehittyvät edelleen 13–21 vuoden iässä.