Browsing by Subject "toimintaympäristö"

Tiivistelmä Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, millaisilla keinoilla ADHD-oireista lasta voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tukitoimista ADHD-oireisten lasten osalta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa, mutta voidaan olettaa, että tukitoimilla on positiivinen vaikutus lapsen oppimiseen ja kehitykseen. Tutkimuksessa esitellään keinoja ADHD-oireisten lasten hyvinvoinnin tukemiseksi päiväkodissa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui yhteensä neljästä teoksesta: Peitson ja Närhen Konsultaatiomalli päiväkoteihin - jäsentynyttä tukea levottomille lapsille (2015), Sinkkosen ja Korhosen Pulassa lapsen kanssa (2015), Berggrenin ja Hämäläisen ADHD-käsikirja (2018) sekä Sandbergin ADHD ja oppimisen tuki (2018). Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa korostui toiminnan strukturoinnin, päiväkodin toimintaympäristön ja palautteen merkitys ADHD-oireisen lapsen tukemisessa. Toiminnan strukturoinnissa korostuivat selkeät ohjeet ja säännöt sekä rutiinit ja säännöllinen päivärytmi. Toimintaympäristön selkeyttämisen lisäksi erilaiset apuvälineet koettiin tärkeiksi. Myös positiivisen palautteen merkitys korostui kaikissa teoksissa.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten organisaatiot voivat hallita toimintaympäristönsä teemoja dynaamisessa julkisuudessa. Tarkastelun kohteena on erityisesti toimintaympäristön teemojen hallinta sosiaalisessa mediassa. Lähtökohtana on internetin ja sosiaalisen median tuoma muutos organisaatioiden toimintaympäristöön. 2000-luvun alku on tarjonnut organisaatioille ensimmäisen kerran mahdollisuuden viestiä suoraan kohderyhmilleen internetin ja sosiaalisen median kanavien kautta, mutta myös yleisöt voivat viestiä helposti keskenään. Dynaaminen julkisuus on lisännyt sidosryhmien valtaa, organisaatioiden maineriskiä sekä organisaatioiden kriisinhallinnan tärkeyttä. Kriisien ehkäisemisessä erityisen tärkeänä osana on organisaation toimintaympäristön teemojen hallinta. Tutkielmassa pureudutaankin sosiaalisen median, dynaamisen julkisuuden, toimintaympäristön teemojen hallinnan ja kriisien ehkäisyn vaikeaan yhdistelmään. Teoreettinen viitekehys pohjautuu Aulan ja Åbergin dynaamisen julkisuuden ja leimahtavien teemojen teoriaan. Teoriaosuudessa käsitellään toimintaympäristön teeman ja kriisin käsitteitä sekä näiden hallintaa. Dynaamisessa julkisuudessa teemat voivat leimahtaa ennalta arvaamattomasti ja epäonnistunut teemojen hallinta voi johtaa organisaation kriisiin. Toimintaympäristön teemojen hallinta todetaan kokonaisvaltaisemmaksi keinoksi hallita julkisuuteen nousevia teemoja ja estää niiden kehittyminen kriisiksi. Tärkeimmät keinot toimintaympäristön teemojen hallintaan ovat julkisuuden monitorointi, nopea ja proaktiivinen teemoihin tarttuminen niiden noustessa julkisuuteen, sidosryhmien kuuntelu ja dialogi niiden kanssa sekä teemojen hallinta osana organisaation kokonaisvaltaista strategista suunnittelua. Empiirisessä osiossa selvitetään, kuinka VR hallitsee toimintaympäristönsä teemoja sosiaalisessa mediassa. Tätä selvitetään toteuttamalla yhden syvennetyn tapauksen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta erillisestä alatapauksesta, jotka perustuvat blogipohjaisen vuotosivuston, VRLeaksin VR:stä julkaisemiin dokumentteihin ja niistä seuranneeseen teemojen leimahtamiseen. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaista sisältöä VR tuotti ja kommentoi sosiaalisessa mediassa sellaisina ajankohtina, jolloin yhtiötä on kohdannut teema, joka on eskaloitunut laajaksi julkiseksi keskusteluksi ja jopa kriisiksi asti. Lisäksi tutkielmaa varten on selvitetty VR:n viestintäpäälliköltä, kuinka yhtiö normaalisti hallitsee teemoja ja viestii kriisitilanteissa sosiaalisessa mediassa. Tutkimusaineisto koostuu VR:n omalla Facebook-sivulla julkaistuista kommenteista ja keskusteluista sekä joukkoliikennefoorumilla käydyistä keskusteluista. Aineisto valittiin kahdelta eri aikaväliltä, jolloin valitut teemat ovat olleet julkisessa keskustelussa. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin kautta kuvaamalla ja luokittelemalla keskustelujen sisältöä. Tarkastelun kohteena on erityisesti se, osallistuuko VR siitä käytävään keskusteluun toisaalta omalla sivullaan ja toisaalta sivustolla, joka ei ole yhtiön välittömän tarkkailun alla. Ellei reagointia ole tapahtunut, on tarkasteltu myös sitä, onko aiheesta käydyt keskustelut sellaisia, että yhtiön olisi kannattanut reagoida niihin. Lisäksi käydään myös lyhyesti läpi, mitä muita teemoja VR ja sosiaalisen median käyttäjät nostivat esille Facebookissa valituilla tutkimusaikaväleillä. Tutkielman tulokset osoittavat, että teemoista käytiin valituilla areenoilla pienimuotoista keskustelua, mutta itse VR osallistui keskusteluun vain hyvin niukasti. Kommenttien sisällöt olivat suurimmaksi osaksi sellaisia, joihin ei VR:n yleisen linjan mukaan olisi vastattu. Toisaalta tutkimusaikavälillä esitettiin myös sellaisia kommentteja, joihin olisi odottanut vastausta. Johtopäätöksinä on ensinnäkin, että toimintaympäristön teemojen hallinta on dynaamisessa julkisuudessa elintärkeää. Teemojen monitorointi ja niihin proaktiivinen ja nopea tarttuminen ovat keinoja hallita ennalta arvaamatonta julkisuutta. Dynaaminen julkisuus myös asettaa sidosryhmien toiminnan uuteen valoon. Nykyisessä toimintaympäristössä merkittävää ei olekaan organisaation toiminta suhteessa sen sidosryhmiin, vaan ensisijaisesti suhteessa teemoihin ja niiden takana oleviin ihmisiin. Tämä lisää teemojen hallinnan tärkeyttä entisestään. Lopuksi todetaan, että vaikka dialogi sidosryhmien kanssa on ensisijaisen tärkeää, se on myös erittäin vaikeaa silloin, kun organisaatio on mainekriisissä. Teoria painottaa, että organisaatioiden kannattaisi viestiä sidosryhmien kanssa heidän kanssaan samalla areenalla, eli sosiaalisessa mediassa, mutta tämä tutkimus ei kuitenkaan osoita, että näin tapahtuisi sellaisissa tilanteissa, jossa ollaan vaikeimman, eli organisaation maineeseen liittyvien kysymysten äärellä.

The purpose of the study was to identify the differences between forest machine enter-prises’ operational environments in Finland and Sweden and to find out what kind of rela-tionships and contracts these enterprises have with their clients. The purpose was also to identify what kind of growth strategies are implemented and what sort of financing op-portunities are offered in forest machine industry. The aim of this study was also to con-duct an evaluation of financial potential of the forest machine industry in both countries. This study uses qualitative methods. The material was gathered through five interviews conducted in Finland and five in Sweden during the summer and autumn of 2015. The material was analyzed through thematizing. The interviews hold four main themes which included operational environment, relationships and contracts, growth and success and finance. The operational environment was considered more positive in Finland, due to the future large investments targeted to the country`s forest industry. The main difference between the two countries is that most of the clients use key contractor model in Finland which is not commonly applied in Sweden and this had clear effects on the results of this study. Also, contractors in Finland often have more clients than in Sweden. The service contracts contained the same basic conditions in both countries except the duration of the contract, which was longer in Finland. Contractors generally used internal growth and corporate acquisition as their growth strategy in both countries. Contractors were more expansionary and open to growth in Finland than in Sweden. They also used the same kind of financial products in both countries. According to the results, the forest machine industry has the same financial potential in both countries, since the urge of financing will not disappear in the future.

Tässä työssä pyrittiin selvittämään monialaisuuden ja yrittäjämäisen orientaation yhteyttä toisiinsa, sekä niiden ilmenemistapoja suomalaisilla lammastiloilla. Tutkimustapana oli kvalitatiivinen tutkimus, ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta monialaisen lammastilan yrittäjää. Työssä pyrittiin selvittämään miksi ja miten yrittäjät olivat monialaistaneet liiketoimintaansa, sekä millaiset asiat vaikuttivat heidän päätöksentekoonsa. Tehtyjä päätöksiä ja valintoja analysoiden, pyrittiin selvittämään esiintyykö toiminnassa yrittäjämäiselle orientaatiolle ominaisia piirteitä, ja jos esiintyy, niin millaisia. Tämän analysoinnin jälkeen pyrittiin vielä löytämään yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia tilojen toiminnan, monialaisuuden muodon ja yrittäjämäisen orientaation ilmenemisen välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella monialaisuutta voisi pitää yhtenä yrittäjämäisen orientaation ilmentäjänä tutkimukseen osallistuneilla lammastiloilla. Tutkimukseen osallistuneilla yrittäjillä monialaistamispäätöksen taustalla oleviksi motivaattoreiksi useimmin esiin nousivat halu hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaasti sekä lisätulojen hankkiminen. Lisäksi tärkeänä pidettiin perheen ja läheisten merkitystä, joko työllistämisen kannalta tai tehokkaan työn vapauttaman ajan kannalta. Tehokkaaseen työhön ja ajankäyttöön liittyen voidaan tuloksista nostaa esiin myös yrittäjien halu tehdä ekologista ja eettistä työtä. Tehokkaalla resurssien käytöllä ja toimintaa kehittämällä tavoiteltiin myös ekologista tuotantoa, johon yrittäjät usein lisäsivät tavoitteen eettisestä tuotannosta niin yrittäjien itsensä kuin eläintenkin osalta. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden yrittäjien toiminnassa havaittiin yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä olevia piirteitä. Erityisesti esiin nousivat autonominen ja proaktiivinen toiminta. Tuloksista pystyttiin nostamaan eroavaisuuksia yrittäjämäisen orientaation esiintymisessä monialaisten tilojen ja portfolio -yritysten välillä. Monialaisilla tiloilla yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta keskittyi vahvemmin alkutuotantoon liittyviin päätöksiin kun taas portfolio -yrityksillä yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta käsitti luonnollisesti laajemman kokonaisuuden heidän liiketoimintansa ollessa laajempaa. Portfolio -yritysten päätöksiin vaikutti vahvemmin esimerkiksi kuluttajakäyttäytyminen, koska asiakkailta saatu tulo oli suuremmassa roolissa kuin monialaisilla tiloilla. Portfolio -yrityksillä lammastuotanto oli usein koko liiketoiminnan keskiössä, mutta toisaalta se oli myös vain yksi liiketoimintakokonaisuuden osa-alue, jonka pohjalta ja jota hyödyntäen oli lähdetty rakentamaan laajempaa liiketoiminnallista kokonaisuutta. Monialaisilla maatiloilla tehtävä aktiivinen, ennakoiva ja tehokas toiminta, jolla pyritään luomaan kilpailuetua sekä parempaa taloudellista tulosta, kertoo yrittäjien vahvasta yrittäjämäisestä orientaatiosta. Yrittäjät pyrkivät omaamillaan resursseilla ja omilla päätöksillään vaikuttamaan yrityksensä tilanteeseen ja kehittämiseen. Tämä tukee yrittäjämäisen orientaation ajatusta, jossa keskiössä on yritys sekä yrittäjä itse. Näitä yrityksen sisäisiä toimintoja hyödyntämällä ja kehittämällä yrittäjät pyrkivät pärjäämään markkinoilla.

The wood procurement companies and the forest industry are linked in both economical and operational perspective. Therefore, the success of one is dependent on another. In Finland, the procurement volumes are to increase, so efficient performance of procurement operations is vital. In this study, the operational environment and operative practices of the chosen 12 procurement companies were studied by analyzing procurement data of three years’ period, by interviewing the entrepreneurs and by assessing their operative practices with a cost analysis model. The results point out considerable variation in the procured volume and productive machine hours. Common problems were related to timber reception at mills and difficulties in resource utilization planning due to varying amount of harvesting work. Entrepreneurs hoped for larger forest stand inventory and more systematic planning in acquisition of stands to optimize logistics and harvesting. Variation in the worksite preparation performance of the employees of the customers requires improvement and entrepreneurs have development to do in performance monitoring and attitudes towards it. Variation in tools used for monitoring and resources dedicated to it was notable. Limitations of management resources appeared in middle-size companies and hiring supervisor-level personnel is a high threshold. Unit costs for harvesting varied considerably, but in general higher productive machine hours decrease the unit cost. Decrease of the annual standstill-time and transit distances and adequate worksite volume and machinery utilization rate are key factors, that can affect the unit cost by up to several per cent. On national scale, the cost decrement can be from millions of euros to tens of millions only by small improvements Notable variation in productive machine hours and harvested volumes tells about possibilities for improvements. These can be found by developing the operational environment together with customers and by assessing own practices and attitudes openly and critically. Wood procurement companies in general have the will to improve and develop and together with the forest industry’s increasing need for timber, this provides improvement possibilities for the whole chain of wood procurement.

Tutkimus peilaa suomalais-venäläisen rajavesistökomission työtä toimintaympäristön muutokseen ja pyrkii selvittämään, miten rajavesistökomission työn painopiste on muuttunut läpi vuosien. Tutkimuksessa havainnoidaan myös rajavesistöyhteistyön toimintakulttuuria ja yleistä ilmapiiriä. Tutkielman keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: Miten rajavesistökomission työn painopiste on muuttunut komission toiminta-aikana? Miten ja miksi yhteiskunnalliset tai institutionaaliset muutokset ovat tai eivät ole vaikuttaneet komission työskentelyyn? Mikä vaikutus ilmastonmuutoksella on 2010-luvulla ollut rajavesistökomission työssä ja tulevaisuudessa? Tutkimuksen aineisto koostuu 56:sta rajavesistökomission vuosikokouksen pöytäkirjasta, komission julkaisuista ja erinäisestä arkistoaineistosta. Tutkimuskirjallisuutena hyödynnetään Venäjän ja Suomen ympäristöhistoriaan, rajayhteistyöhön ja hallintoon liittyvää kirjallisuutta sekä tieteellisiä artikkeleita. Tarkasteltava ajanjakso alkaa Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen solmimisesta vuonna 1964 ja jatkuu vuoteen 2018. Komission pöytäkirjojen pohjalta on muodostettu vuosikuvaajia, joita hyödynnetään työn painopisteen muutoksen analysoimisessa. Lisäksi komission ryhmäkokoja ja työn kokonaisvaltaista kehitystä tarkastellaan kvantitatiivisin kuvaajin. Alue- ja kulttuurintutkimuksen poikkitieteellisyys luo tälle tutkimukselle monipuolisen lähestymistavan. Tutkimuksen metodina on yhdistelmä laadullista tutkimusta ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa hyödynnetään myös konstruktivismin ja realismin teorioita. Komission historiaa käsittelevässä luvussa 2 hyödynnetään aineistolähtöistä analyysia ja laadullisen tutkimuksen periaatteita. Komission rakennetta ja muutosta tarkastelevaa lukua 3 ohjaa konstruktivismi. Realismia hyödynnetään neljännen luvun ilmastonmuutoskäsittelyssä. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan esittää, että alkuvaiheessa komission työ keskittyi laajemmin vesiensuojelukysymyksiin, yleisten trendien mukaisesti. Suomessa ja Venäjällä vesiensuojelu vauhdittui 1960-luvulla, ja komission työssä vesiensuojelu oli painopisteenä aina 1970-luvun puoliväliin asti. Tästä eteenpäin komission työ on pitkälti painottunut vesivarojen kokonaiskäyttöön liittyviin asioihin, poislukien vuodet 1992–1996, jolloin Suomen ja Venäjän rajavesistöyhteistyössä allekirjoitettiin ja ratifioitiin YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus rajavesistöjen suojelusta ja käytöstä. 2010-luvulla noussut ilmastonmuutoskeskustelu on tuonut omat vaikutuksensa komission työhön, ja vuodesta 2007 alkaen komissiossa on käsitelty ilmastonmuutoksen vaikutuksia rajavesistöihin. Rajavesistöyhteistyö on pysynyt verrattain stabiilina huomattavasta toimintaympäristön muutoksesta huolimatta. Keskeisiä tutkimuksessa huomioituja muutoksia ovat Neuvostoliiton hajoamisen aikakausi, Suomen EU-jäsenyys sekä globaalien jännitteiden kasvu ja ilmastonmuutos 2010-luvulla. Rajavesistökomissiosta on pitkän historiansa aikana rakentunut varsin koherentti ja strategisesti toimiva instituutio. Avaimena pitkään ja tulokselliseen yhteistyöhön voidaan pitää hyvää henkilökemiaa, luottamusta ja työssä pitkään vallinnutta teknokraattista ilmapiiriä, joka edesauttoi työn keskittymistä teknisiin kysymyksiin. Tulevaisuuden haasteiksi esitetään Venäjän ja länsimaiden ailahteleva suhde sekä ilmastonmuutos, josta osapuolilla on eriäviä näkemyksiä.

Kompleksiset muutokset ja uudet uhkat nähdään perinteiset viranomaisten ja turvallisuustoimijoiden rajapinnat ylittävinä. Suomen kokonaisturvallisuuden malli yhteistoimintapainotuksineen korostaa muuttuvassa ja yhä kompleksisemmassa toimintaympäristössä turvallisuustoimijoiden tarvetta tulla tietoisiksi toistensa tulevaisuuskuvista sekä niiden eroista ja yhtäläisyyksistä. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen julkishallinnon keskeisten turvallisuustoimijoiden toimintaympäristö- ja tulevaisuusanalyysejä ja niissä tunnistettuja keskeisiä muutostekijöitä. Tutkielma keskittyy Suomen turvallisuustoimijoiden muutoksen hahmotuksessa esiintyvien eriäväisyyksien, yhtäläisyyksien ja mahdollisten puutteiden tai heikkouksien tunnistamiseen. Tutkielman tutkimusala linkittyy strategian tutkimukseen, tarkemmin määriteltynä strategiseen enna-kointiin. Näkökulma tutkielman analyysille on kylmän sodan jälkeinen turvallisuuden laajentuminen valtio- ja sotilaskeskeisestä ajattelusta uusille huomioitaville osa-alueille, muun muassa poliittisille, taloudellisille, yhteiskunnallisille ja ympäristöllisille, kohti systeemistä käsitystä turvallisuudesta. Turvallisuustoimijoiden muutostekijöitä lähestyttiin laadullisen tekstiaineiston kautta. Aineisto koostuu kymmenen julkishallinnon turvallisuustoimijan toimintaympäristön muutosta kuvaavista virallisista julkisista toimintaympäristöanalyyseistä, strategiasuunnitelmista ja selonteoista. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa laadullista temaattista sisällönanalyysiä, jolla keskeiset muutostekijät tunnistettiin. Niiden eroja ja yhtäläisyyksiä pystyttiin hahmottamaan selkeästi toimija- ja muutos-tekijäkohtaisilla jaotteluilla sekä niiden ristiintaulukoinnilla. Analyysin apuna käytettiin PESTE-kehystä. Analyysin kautta tunnistettiin yhteensä neljäkymmentäyksi vuoteen 2040 saakka vaikuttavaa keskeistä muutostekijää kuudessa eri teemassa, jotka noudattelivat pääasiassa PESTE-kehystä. Toimijoiden tunnistamat muutostekijät olivat olennaisilta sisällöiltään ja kehityssunniltaan samanlaisia, mutta eroja toimijoiden välillä muutostekijöiden tunnistamisen suhteen oli havaittavissa. Toimijat kiinnittivät huomiota eri muutostekijöihin ja muutostekijäteemoihin vaihtelevalla kattavuudella, usein oman roolinsa ja toimi-alansa mukaisesti. Myös joidenkin muutostekijöiden tai teemojen tunnistaminen oli toimijoilla ajoittain ohutta jääden vain maininnan tasolle. Analyysissä tunnistettiin myös muutamia huomionarvoisia ristiriitoja eri keskeisten muutostekijöiden välillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa esille tuotu laajan turvallisuuden käsitteen hahmottamisen kapeus ja toimijoiden pysyttäytyminen omissa puitteissaan oli tulkittavissa joissain tapauksissa paikkansapitäväksi. Tästä huolimatta merkittäviä ristiriitoja ei toimijoiden välillä löytynyt. Aineistosta ilmeni, että toimijat olivat ottaneet huomioon turvallisuuden laajentumisen ajattelutavan sekä muutostekijöiden systeemisen keskinäisriippuvuuden ja kokonaisvaltaisuuden. Hybridiuhkilla ja teknologisella kehityksellä oli tämän yhteydessä suuri rooli. Toimijat kokivat, että muun muassa sisäisten ja ulkoisten uhkien yhteen kietoutuminen, toimintaympäristön kompleksisuuden kasvu sekä yhteiskunta- ja turvallisuuspolitiikan rajojen hämärtyminen voimistuvat.