Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "torjunta"

Sort by: Order: Results:

  • Kaarto, Riikka (2019)
    Afrikkalainen sikarutto (African swine fever, ASF) on vakava, helposti leviävä sikojen sairaus, jonka aiheuttaa asfiviruksiin kuuluva ASF-­virus. Virus on erittäin kestävä. Se infektoi kaikkia Suidae-­heimon lajeja esimerkiksi kesy-­ ja villisikoja. Afrikkalaisilla villisioilla tauti on tavallisesti oireeton. Kesysioille ja eurooppalaisille villisioille virus aiheuttaa vakavan, kliinisen verenvuototaudin. ASF tarttuu suorassa kontaktissa eläinten välillä tai epäsuorasti fomiittien kautta. Se voi tarttua myös virusta sisältävän ravinnon välityksellä. Virus leviää Afrikassa pahkasikoihin myös Ornithodoros-­suvun puutiaisten välityksellä. Eurooppalaisilla villisioilla ja kesysioilla taudinkuva on tyypillisesti perakuutti tai akuutti. Oireina ovat mm. korkea kuume, ihon punoitus tai sinerrys, syömättömyys ja apaattisuus. Siat voivat kuolla myös ilman edeltäviä oireita. Kuolleisuus voi olla jopa 100 %. ASF-­diagnoosi tehdään elinnäytteistä tai seerumista viruksen eristyksellä, viruksen osoituksella tai vasta-­aineiden osoituksella. ASF-­virusta löydettiin Venäjältä vuonna 2007. Tauti levisi edelleen Valko­Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovaan. Tautia todettiin itäisessä EU:ssa vuonna 2014. Ensimmäiset villisikatapaukset todettiin Liettuassa. Myöhemmin samana vuonna tautia todettiin villisioista myös Puolassa, Latviassa ja Virossa. Vuonna 2017 tautia todettiin Tšekissä ja Romaniassa. Suurin osa kesysikatapauksista on todettu pienissä takapihasikaloissa, joissa tautisuojaus on huono. ASF on levinnyt pitkiä matkoja ihmisen toiminnan seurauksena. Villisialla on tärkeä rooli taudin paikallisessa leviämisessä. Tärkein kesysikojen infektiolähde on ollut ASF-­virusta sisältäneen ruokajätteen käyttäminen sikojen ruokinnassa. Taudin torjunnasta määrätään sekä kansallisessa että EU:n lainsäädännössä. Koska tautiin ei ole rokotetta, taudin vastustuksen avainasemassa ovat sikatilojen korkea tautisuojaus, taudin varhainen havaitseminen, tiedottaminen sekä villisikapopulaation pienentäminen. Villisioista tehtävät passiiviset seurantatutkimukset ovat oleellisia tautitilanteen seurannassa ja taudin havaitsemisessa. Tehokkaista keinoista ASF:n leviämisen estämiseksi Euroopan villisikapopulaatiossa tarvitaan vielä lisää tutkimuksia. Villisikakannan tehokas pienentäminen vähentää riskiä ASF:n leviämiseen. Villisianraatojen kerääminen on ensiarvoisen tärkeää, koska virus säilyy raadoissa pitkään ja ne toimivat infektiolähteinä terveille villisioille. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta riski taudin leviämiseen on olemassa. Evira seuraa maan tautitilannetta sekä kesy-­ että villisikojen seurantatutkimuksilla. Suomen villisikakannan pienentämistä on tehostettu ja metsästystä on pyritty helpottamaan lainsäädäntöä muuttamalla. ASF on ajankohtainen sikojen sairaus, joka aiheuttaa suuria tappioita sianlihantuotannolle. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä afrikkalaisen sikaruton epidemiologiaan sekä taudin torjuntaan Euroopan Unionissa ja Suomessa. Työssä esitellään pääpiirteissään myös taudin patogeneesi, oireet ja diagnostiikka.
  • Tolvanen, Laura (2019)
    Elintarvikepetokset eivät ole uusi ilmiö, vaan niistä löydetään todisteita pitkältä ihmiskunnan historiasta. Elintarvikepetokset aiheuttavat yhteiskunnalle sekä taloudellisia että terveydellisiä haittoja ja vaikuttavat kuluttajien luottamukseen. Useat lähihistoriassa tapahtuneet tapaukset osoittavat, että elintarvikepetosten vakavuus ja mittakaava ovat kasvaneet nyky-yhteiskunnassa. Useat eri elintarvikkeet ovat alttiita elintarvikepetoksille ja elintarvikepetoksien muodot vaihtelevat. Euroopan unionin raporteissa on kerätty tietoa unionin alueen yleisimmistä elintarvikepetosten muodoista ja tyypillisistä väärennetyistä elintarvikkeista. Elintarvikepetosten todellisen laajuuden arviointi on kuitenkin haastavaa, koska kuluttaja ei usein tunnista väärennettyä elintarviketta ja väärennetyt elintarvikkeet aiheuttavat harvoin terveydellisiä ongelmia. Laajuuden arviointia vaikeuttaa myös se, että kaikkia elintarvikepetostapauksia ei havaita tai raportoida. Euroopan komissio on linjannut, että elintarvikepetoksen tulisi täyttää neljä kriteeriä, jotka ovat EU:n lainsäädännön rikkominen, teon tahallisuus, taloudellisen hyödyn tavoittelu ja asiakkaan harhaanjohtaminen. Elintarvikepetosta ei kuitenkaan tunneta Euroopan unionin tai Suomen lainsäädännössä, mutta elintarvikkeiden turvallisuutta ja sekä toimijan että viranomaisten vastuuta käsitellään sekä EU:n elintarvikelainsäädännössä että kansallisessa elintarvikelainsäädännössä. Elintarvikelainsäädäntö määrittelee rikoslain kanssa viranomaisten käytössä olevat hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistussäädökset. EU:n elintarvikelainsäädäntöön on tulossa muutoksia, joissa huomioidaan entistä paremmin elintarvikepetosten torjunta ja vastaavia muutoksia on mahdollisesti tulossa myös Suomen lainsäädäntöön. Elintarvikepetoksia torjutaan niin viranomais- kuin yritystasolla. Viranomaisten suorittamassa valvonnassa ovat sekä tarkastukset että näytteiden otot olennainen osa torjuntaa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa ei käsitellä näytteiden ottoa ja niihin liittyviä laboratoriomenetelmiä. Viranomaiset tekevät tarkastuksia niin toimijoiden tiloihin kuin rajatarkastusten yhteydessä. Yritykset torjuvat elintarvikepetoksia omavalvontansa yhteydessä arvioimalla elintarvikeketjunsa haavoittuvuuksia. Lisäksi yrityksille on tarjolla elintarviketurvallisuusstandardeja, joissa huomioidaan myös elintarvikepetosten torjunta. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että nykyinen EU:n ja Suomen elintarvikelainsäädäntö antaa hyvät puitteet myös elintarvikepetosten torjuntaan ja uudistuva lainsäädäntö entisestään parantaa viranomaisten kykyä reagoida elintarvikepetoksiin. Elintarvikepetosten torjunnassa tarvitaan kuitenkin toimia sekä yrityksiltä että viranomaisilta ja torjunnassa tulee huomioida elintarvikepetosten muuttuminen petoksen tekijöiden keksiessä uusia keinoja vältellä torjuntamenetelmiä. Elintarvikepetosten torjuntaa voidaankin tulevaisuudessa kehittää ottamalla käyttöön profilointijärjestelmiä, joilla voidaan kohdentaa sekä viranomaisvalvontaa että yritysten omavalvontaa. Elintarvikepetoksia käsitellään ulkomaalaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa ja viranomaislähteissä, mutta elintarvikepetosten torjunnan osalta tietoa on vielä rajallisesti. Suomalaista tieteellistä kirjallisuutta aiheesta löytyy vielä kauttaaltaan rajallisesti. Elintarvikepetoksien torjunta kuuluu kuitenkin suomalaisten valvontaviranomaisten toimintaan, joten kattava ja ymmärrettävä suomenkielinen kirjallisuuskatsaus aiheesta oli tarpeellinen. Tähän kirjallisuuskatsaukseen kerättyä tietoa voidaan myös hyödyntää uusien elintarvikepetoksiin liittyvien tutkimusaiheiden suunnittelussa.
  • Terho, Outi (2015)
    The purpose of this thesis is illustrate, analyse and construe how children think about their own actions when their strive for playing together with peer have been rejected. This thesis find out associations between action strategies both age and gender. The associations between action strategies and child-specific evaluation made by kindergarten teachers are also subject of the review. There are only few previous research of children's own thoughts about their actions in rejection situations altough injurious impacts of rejection and signification of positive peer relationships is known a lot. The aim of this study is add knowledge about thoughts of rejection in equal peer relationships by children under school age and stimulate conversation of how to prevent rejection and what good peer relationships significance to every children. The data used in this thesis is part of the large and international "Orientaatio projekti" research project material. The data has been collected in 2010 from different kinds of day care centres and 8 Councils of Central Uusimaa. The material has been collected by interviewing children and having the teachers evaluate the children's different skills on a five point scale. There was total 411 answers by children the age of 1-7. This thesis was a mixed methods research where qualitative research was complemented by quantitative data and quantitative analysis methods. Research results were obtained by data-driven content analysis, cross tabulation, Chi-Square- and Cramer's V tests. The SPSS software was used resource of analysis. According to this thesis most popular action strategy was adaptive (48,8%). Other action strategies in rejection situations were retiring (15,8%), resourting to adults (7,1%), interactive (9%), emotional (2,6%), dominant (4,5%) and uncertain (5,6%). The eight category was composed of the non-respondents (4,1%). The impact of gender was slight. Only resourting to adults were considerably more common in girls. The association of age was statistically significant between adaptive, retiring, uncertain and non-respondents. Several claims in child-specific evaluation and action strategies based on children's answers has statistically significant association. However there was no association between categories and claims that directly descriptive them. According to this children's own estimates doesn't correspond to kindergarten teachers' evaluation of children's abilities. Based on the results children should be supported in the development of social skills whereupon interactive action strategy become more common. In this way experiences of continual rejection stay more likely occasional.
  • Terho, Outi (2015)
    The purpose of this thesis is illustrate, analyse and construe how children think about their own actions when their strive for playing together with peer have been rejected. This thesis find out associations between action strategies both age and gender. The associations between action strategies and child -specific evaluation made by kindergarten teachers are also subject of the review. There are only few previous research of children`s own thoughts about their actions in rejection situations altough injurious impacts of rejection and signification of positive peer relationships is known a lot. The aim of this study is add knowledge about thoughts of rejection in equal peer relationships by children under school age and stimulate conversation of how to prevent rejection and what good peer relationships significance to every children. The data used in this thesis is part of the large and international ”Orientaatio projekti” research project material. The data has been collected in 2010 from different kinds of day care centres and 8 Councils of Central Uusimaa. The material has been collected by interviewing children and having the teachers evaluate the children´s different skills on a five point scale. There was total 411 answers by children the age of 1-7. This thesis was a mixed methods research where qualitative research was complemented by quantitative data and quantitative analysis methods. Research results were obtained by data -driven content analysis, cross tabulation, Chi-Square- and Cramer`s V tests. The SPSS software was used resource of analysis. According to this thesis most popular action strategy was adaptive (48,8%). Other action strategies in rejection situations were retiring (15,8%), resourting to adults (7,1%), interactive (9%), emotional (2,6%), dominant (4,5%) and uncertain (5,6%). The eight category was composed of the non-respondents (4,1%). The impact of gender was slight. Only resourting to adults were considerably more common in girls. The association of age was statistically significant between adaptive, retiring, uncertain and non-respondents. Several claims in child -specific evaluation and action strategies based on children`s answers has statistically significant association. However there was no association between categories and claims that directly descriptive them. According to this children`s own estimates doesn`t correspond to kindergarten teachers` evaluation of children`s abilities. Based on the results children should be supported in the development of social skills whereupon interactive action strategy become more common. In this way experiences of continual rejection stay more likely occasional.
  • Tulppo, Arja (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)
    Lampaiden loisten lääkeaineresistenssi on yleistymässä käytössä oleville loishäätölääkkeille. Lääkeaineresistenssin todennäköisyyttä lisää lääkeaineiden jatkuva käyttö ilman kunnollisia loishäätösuunnitelmia tai loishäätötapoja, joilla resistenssin kehittymistä voitaisiin hidastaa. Loiset, jotka selviävät lääkeaineiden vaikutuksesta, pääsevät lisääntymään ja niiden jälkeläiset selviävät todennäköisemmin loishäätölääkkeistä. Täysin uusien lääkeaineiden kehittäminen on hidasta, joten täytyy löytää vaihtoehtoisia tapoja loishäätöön. Loishäädön tavoitteena on saada loistaakat pysymään pieninä ja samalla hidastaa lääkeaineresistenssin kehittymistä. Yksi vaihtoehto on käyttää loishäädössä apuna refugiaa. Refugialla tarkoitetaan sitä osaa loispopulaatiosta, johon ei kohdisteta valintapainetta loishäätölääkkeillä. Jätettäessä osa loispopulaatiosta refugiaan, lampaat voivat saada loishäädön jälkeen tartunnan loisista, joihin lääkeaineet eivät ole vaikuttaneet. Tällöin lääkkeille resistenttien loisten jälkeläiset eivät pääse leviämään lammaslaumassa. Refugiaa voidaan käyttää usealla eri tavalla. Osa lampaista voidaan jättää lääkitsemättä erilaisten indikaattorien perusteella tai lampaat voidaan pitää kontaminoituneella laitumella loishäädön jälkeen, jolloin laitumen loiset toimivat refugiana. Kirjallisuuskatsauksessa pyrin vertailemaan loishäädettävien lampaiden valintaan käytettäviä indikaattoreita. Pyrin myös selvittämään, kuinka suuri osa laumasta on tarkoituksenmukaista jättää lääkitsemättä. Erilaisia indikaattorivaihtoehtoja ovat esimerkiksi päiväkasvun ja kuntoluokan seuranta, anemian voimakkuuden määrittäminen, ulosteiden koostumuksen tarkkailu ja loisten munien laskeminen ulostenäytteistä. On syytä muistaa, että oireilevat yksilöt täytyy aina hoitaa. Tarkin keino määrittää loishäätöä tarvitsevat lampaat on tutkia lampaiden ulosteista madon munien määrä grammassa ulostetta. Jokaisen lampaan tutkiminen erikseen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Eri menetelmin on pyritty määrittämään kuinka monta ulostenäytettä olisi syytä tutkia lammaslaumasta, jotta pystyttäisiin arvioimaan lauman loishäädön tarve. Kirjallisuuskatsauksessa käyn läpi tutkimuksia, joissa on määritetty lampureiden halukkuutta jättää osa laumasta lääkitsemättä. Loistartunnat ovat yksi yleisimmistä ongelmista lampailla ja voivat aiheuttaa tilalliselle isoja taloudellisia tappioita. On ymmärrettävää, että tuottajat epäilevät refugian käyttöä. Tutkimusten mukaan lampurit harvoin mieltävät loisten resistenssiä oman alueensa ongelmaksi, vaikka asia olisi tutkimuksin todettu. Tutkimuksissa on havaittu lampureiden olevan halukkaampia käyttämään refugiaa, jos he saavat neuvoja suoraan eläinlääkäreiltä tai maatalousneuvojilta. On tarpeen luoda hyvä neuvontaverkosto lammastilallisia varten, jotta saadaan levitettyä tietoa loishäätötapojen muuttamisen tärkeydestä. Vuonna 2015 voimaan tulleissa hyvinvointikorvausvaatimuksissa edellytetään ammattilaisen tekemää tilakohtaista loishäätösuunnitelmaa. Refugian mahdollisuudet on syytä tuoda eläinlääkäreiden ja neuvojien tietoisuuteen, jotta jo loishäätösuunnitelmia tehtäessä voitaisiin panostaa lääkeaineresistenssin kehittymisen hidastamiseen.
  • Kivimäki, Joni (2020)
    Pohjois-Euroopassa hanhet ovat nykyään yleisimpiä kaupungeissa asuvia kasvinsyöjiä. Valkoposkihanhi Branta leucopsis on alkujaan arktinen hanhilaji, jota on tavattu Suomessa 1910-luvulta lähtien muuttoaikoina. Rauhoittamisen myötä 1980-luvun lopulta valkoposkihanhikanta on kasvanut runsaasti levittäytyen pesimään uusille alueille. Pääkaupunki seudun rantanurmet tarjoavat paremmat olosuhteet turvalliseen ruokailuun ja pesintään kuin valkoposkihanhien luonnolliset elinympäristöt. Valkoposkihanhet poikueineen viihtyvät kesäaikaan samoilla rantanurmilla ihmisten kanssa. Tästä on seurannut voimakasta keskustelu hanhien aiheuttamista haitoista nurmialueiden virkistyskäytölle. Aikaisemmat tutkimukset ovat pääsääntöisesti keskittyneet estämään hanhien ruokailua viljelyskasveilla. Kaupunkiolosuhteisiin sopivien menetelmien tehokkuudesta on vielä vähän tietoa. Tärkeää olisi löytää menetelmä, mikä olisi kustannustehokas ja sosiaalisesti hyväksyttävä. Tämä tutkimuksen tavoitteena on selvittää näkö- ja kulkuesteenä toimivien aitojen vaikutus valkoposkihanhipoikueiden ruokailualueen valintaan. Tutkimus toteutettiin vuosina 2016 ja 2017 kesäaikaan, kun valkoposkihanhipoikueet saapuivat rantanurmille ja lopetettiin poikueiden saavutettua lentokyvyn. Tutkimusalueina olivat Arabianranta, Töölönlahti ja Kaivopuisto. Tutkimusalueille sijoitettiin koe-kontrollialuepareja. Aidatut alueet muodostivat U-kirjaimen muotoisen alueen. Koealueet sijoitettiin 5 metrin tai 25 metrin päähän rannasta. Valkoposkihanhien laidunnusta koe-kontrollialuepareilla indikoivat hanhien ulosteet. Koe-kontrollialueparit siivottiin ennen tarkastelujakson aloittamista sekä jokaisen laskentakerran jälkeen. Tulokset osoittivat, että valkoposkihanhien laidunnukseen ja ruokailualueen valintaan voidaan vaikuttaa aitojen avulla. Valkoposkihanhet välttivät ruokailua aitojen takana. Kontrollialueille kertyi enemmän ulostetta kuin aidatuille koealueille. Laidunnuspaine oli suurinta lähellä rantaa olevilla koealueilla. Tutkimustulokset olivat molempina vuosina yhteneväiset. Tilastollisesti merkitsevimmät tekijät ulosteiden määrää koealuilla selittivät koealue ja etäisyys. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää puistosuunnittelussa mietittäessä ratkaisuja hanhien ja ihmisten välisiin konflikteihin rantanurmilla. Yksistään aidat eivät kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Aitojen lisäksi valkoposkihanhien laidunnusalueen valintaa vaikuttivat rannan ominaisuudet. Ratkaisua etsittäessä tärkeää on ottaa huomioon paikallisten ihmisten asenteet ja suhtautuminen hanhia kohtaan. Lisäksi on tärkeätä pyrkiä löytämään ratkaisu, mikä pohjautuu olemassa olevaan tieteelliseen tietoon. Parhaimman lopputuloksen saa, kun pystyy yhdistämään erilaisia torjuntamenetelmiä.
  • Kivimäki, Joni (2020)
    Pohjois-Euroopassa hanhet ovat nykyään yleisimpiä kaupungeissa asuvia kasvinsyöjiä. Valkoposkihanhi Branta leucopsis on alkujaan arktinen hanhilaji, jota on tavattu Suomessa 1910-luvulta lähtien muuttoaikoina. Rauhoittamisen myötä 1980-luvun lopulta valkoposkihanhikanta on kasvanut runsaasti levittäytyen pesimään uusille alueille. Pääkaupunki seudun rantanurmet tarjoavat paremmat olosuhteet turvalliseen ruokailuun ja pesintään kuin valkoposkihanhien luonnolliset elinympäristöt. Valkoposkihanhet poikueineen viihtyvät kesäaikaan samoilla rantanurmilla ihmisten kanssa. Tästä on seurannut voimakasta keskustelu hanhien aiheuttamista haitoista nurmialueiden virkistyskäytölle. Aikaisemmat tutkimukset ovat pääsääntöisesti keskittyneet estämään hanhien ruokailua viljelyskasveilla. Kaupunkiolosuhteisiin sopivien menetelmien tehokkuudesta on vielä vähän tietoa. Tärkeää olisi löytää menetelmä, mikä olisi kustannustehokas ja sosiaalisesti hyväksyttävä. Tämä tutkimuksen tavoitteena on selvittää näkö- ja kulkuesteenä toimivien aitojen vaikutus valkoposkihanhipoikueiden ruokailualueen valintaan. Tutkimus toteutettiin vuosina 2016 ja 2017 kesäaikaan, kun valkoposkihanhipoikueet saapuivat rantanurmille ja lopetettiin poikueiden saavutettua lentokyvyn. Tutkimusalueina olivat Arabianranta, Töölönlahti ja Kaivopuisto. Tutkimusalueille sijoitettiin koe-kontrollialuepareja. Aidatut alueet muodostivat U-kirjaimen muotoisen alueen. Koealueet sijoitettiin 5 metrin tai 25 metrin päähän rannasta. Valkoposkihanhien laidunnusta koe-kontrollialuepareilla indikoivat hanhien ulosteet. Koe-kontrollialueparit siivottiin ennen tarkastelujakson aloittamista sekä jokaisen laskentakerran jälkeen. Tulokset osoittivat, että valkoposkihanhien laidunnukseen ja ruokailualueen valintaan voidaan vaikuttaa aitojen avulla. Valkoposkihanhet välttivät ruokailua aitojen takana. Kontrollialueille kertyi enemmän ulostetta kuin aidatuille koealueille. Laidunnuspaine oli suurinta lähellä rantaa olevilla koealueilla. Tutkimustulokset olivat molempina vuosina yhteneväiset. Tilastollisesti merkitsevimmät tekijät ulosteiden määrää koealuilla selittivät koealue ja etäisyys. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää puistosuunnittelussa mietittäessä ratkaisuja hanhien ja ihmisten välisiin konflikteihin rantanurmilla. Yksistään aidat eivät kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Aitojen lisäksi valkoposkihanhien laidunnusalueen valintaa vaikuttivat rannan ominaisuudet. Ratkaisua etsittäessä tärkeää on ottaa huomioon paikallisten ihmisten asenteet ja suhtautuminen hanhia kohtaan. Lisäksi on tärkeätä pyrkiä löytämään ratkaisu, mikä pohjautuu olemassa olevaan tieteelliseen tietoon. Parhaimman lopputuloksen saa, kun pystyy yhdistämään erilaisia torjuntamenetelmiä.