Browsing by Subject "tragedia"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan demokratian merkityksiä dokumenttiteatteriesityksestä Yhdestoista hetki (2019) luettuna. Tutkielmassa analysoidaan esitysanalyysin keinoin, miten demokratiaa kuvataan ja tuotetaan esityksessä. Dokumenttiteatteri on poliittisen teatterin muoto, joka hyödyntää esitysteksteissään historiallista materiaalia kuten haastatteluja tai asiakirjoja ja muuta dokumentaatiota. Yhdestoista hetki kuvaa ja tuottaa näyttämölle myös tunnelmia ja vaikutelmia aineistoon liittyen. Esitys hyödyntää tragedian ja komedian keinoja sekä draamanjälkeisen nykyteatterin estetiikkaa. Tutkielman yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena on esityksen tragedialuonne ja se, miten nykyistä demokratiaa on mahdollista lähestyä tragedian ominaisuuksien läpi nähtynä. Esityksen tunnelmassa on läsnä odotus siitä, että ollaan lähestyvän tuhon partaalla. Esityksestä luettuna näitä tragedian mahdollisuuksia sisältyy siihen, miten kansalaiset ja päättäjät näkevät suhteensa demokratian ihanteeseen ja toteuttamiseen, sekä uusliberalistisen talouspolitiikan suhteessa luonnonvaroihin. Suhde näihin on hybriksen kaltainen. Tämä asenne johtaa kohtalokkaaseen erehdykseen hamartiaan, jonka seurauksena hyvinvointivaltion rakenteita puretaan, yhteiskuntarauha on vaarassa ja luonto alistetaan talouskasvun välineeksi. Näistä seuraa vääjäämätön loppu, katharsis, joka ilmaisee meille kokemuksellisena tietona sen, mihin vallalla olevat yhteiskunnalliset kehityskaaret ovat kulkemassa. Esitys ei kuitenkaan suhtaudu demokratia-aiheeseen pessimistisesti. Analyysin mukaan esitys ehdottaa solidaarisuutta, ylikansallista vastuunkatoa ja taidetta keinoiksi elvyttää demokratiaa ja uudistaa sitä.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan demokratian merkityksiä dokumenttiteatteriesityksestä Yhdestoista hetki (2019) luettuna. Tutkielmassa analysoidaan esitysanalyysin keinoin, miten demokratiaa kuvataan ja tuotetaan esityksessä. Dokumenttiteatteri on poliittisen teatterin muoto, joka hyödyntää esitysteksteissään historiallista materiaalia kuten haastatteluja tai asiakirjoja ja muuta dokumentaatiota. Yhdestoista hetki kuvaa ja tuottaa näyttämölle myös tunnelmia ja vaikutelmia aineistoon liittyen. Esitys hyödyntää tragedian ja komedian keinoja sekä draamanjälkeisen nykyteatterin estetiikkaa. Tutkielman yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena on esityksen tragedialuonne ja se, miten nykyistä demokratiaa on mahdollista lähestyä tragedian ominaisuuksien läpi nähtynä. Esityksen tunnelmassa on läsnä odotus siitä, että ollaan lähestyvän tuhon partaalla. Esityksestä luettuna näitä tragedian mahdollisuuksia sisältyy siihen, miten kansalaiset ja päättäjät näkevät suhteensa demokratian ihanteeseen ja toteuttamiseen, sekä uusliberalistisen talouspolitiikan suhteessa luonnonvaroihin. Suhde näihin on hybriksen kaltainen. Tämä asenne johtaa kohtalokkaaseen erehdykseen hamartiaan, jonka seurauksena hyvinvointivaltion rakenteita puretaan, yhteiskuntarauha on vaarassa ja luonto alistetaan talouskasvun välineeksi. Näistä seuraa vääjäämätön loppu, katharsis, joka ilmaisee meille kokemuksellisena tietona sen, mihin vallalla olevat yhteiskunnalliset kehityskaaret ovat kulkemassa. Esitys ei kuitenkaan suhtaudu demokratia-aiheeseen pessimistisesti. Analyysin mukaan esitys ehdottaa solidaarisuutta, ylikansallista vastuunkatoa ja taidetta keinoiksi elvyttää demokratiaa ja uudistaa sitä.
-
(2019)Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin totuuden käsitteen määrittelyyn liittyvä ongelmallisuus. Tutkielma esittelee totuuden käsitteeseen liittyvän, absolutismin ja relativismin välisen ristiriidan, viitaten Simon Blackburnin teokseen “Truth – A Guide (for the perplexed)”. Blackburnin esiintuoma totuuden määrittelyyn liittyvä, absolutistin ja relativistin välinen, ongelma on johdanto ja lähtökohta syvemmälle aiheen käsittelylle. Aihetta käsitellään tutkielmassa laajamittaisemmin Friedrich Nietzschen filosofiaan peilaillen. Työssä tuodaan myös esiin kuinka Nietzschen käsitystä totuudesta kritisoidaan usein tuntematta hänen filosofiansa olemusta riittävän hyvin. Työssä tuodaan esiin Michael Allen Gillespien ja Tracy B. Strongin toimittaman teoksen “Nietzsche’s New Seas” kautta, kuinka oleellista Nietzschen filosofiaa tutkiessa on ymmärtää hänen filosofinen tyylilajinsa osana kyseisen filosofian sisältöä. Tarkemmin asiaan paneudutaan Gillespien ja Strongin teoksen aloittavan Karsten Harriesin artikkelin “The Philsoopher at Sea” kautta. Harriesin ajattelua seuraten esitetään perinteisen akateemisen filosofisen suuntauksen riittämättömyys Nietzschen tulkinnassa. Työssä esitellään myös lukuisien Nietzschen alkuperäisteosten kautta hänen käsitystään siitä, mihin länsimainen totuuden käsitys pohjautuu ja tuon käsityksen ongelmia hänen näkökulmastaan. Tutkielma esittelee Nietzschen filosofiaan liittyvän traagisen ymmärryksen ulottuvuuden, jonka osoitetaan olevan erottamaton osa hänen filosofiaansa. Lisäksi esitellään Nietzschen näkemys kuinka länsimainen kulttuuri on ajautunut ongelmiin Jumalan kuoleman ja nihilismin kautta. Nietzschen filosofialle annetaan työn lopussa positiivinen säväys osoittamalla hänen ennustaneen länsimaisen kulttuurin selviytymistä ongelmistaan uuden filosofien sukupolven myötä. Teoreettisena pohjana tutkielmassa mukaillaan tutkimuskirjallisuuden johdosta mannermaista filosofista suuntausta metafilosofian osa-alueella.
-
(2019)Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin totuuden käsitteen määrittelyyn liittyvä ongelmallisuus. Tutkielma esittelee totuuden käsitteeseen liittyvän, absolutismin ja relativismin välisen ristiriidan, viitaten Simon Blackburnin teokseen “Truth – A Guide (for the perplexed)”. Blackburnin esiintuoma totuuden määrittelyyn liittyvä, absolutistin ja relativistin välinen, ongelma on johdanto ja lähtökohta syvemmälle aiheen käsittelylle. Aihetta käsitellään tutkielmassa laajamittaisemmin Friedrich Nietzschen filosofiaan peilaillen. Työssä tuodaan myös esiin kuinka Nietzschen käsitystä totuudesta kritisoidaan usein tuntematta hänen filosofiansa olemusta riittävän hyvin. Työssä tuodaan esiin Michael Allen Gillespien ja Tracy B. Strongin toimittaman teoksen “Nietzsche’s New Seas” kautta, kuinka oleellista Nietzschen filosofiaa tutkiessa on ymmärtää hänen filosofinen tyylilajinsa osana kyseisen filosofian sisältöä. Tarkemmin asiaan paneudutaan Gillespien ja Strongin teoksen aloittavan Karsten Harriesin artikkelin “The Philsoopher at Sea” kautta. Harriesin ajattelua seuraten esitetään perinteisen akateemisen filosofisen suuntauksen riittämättömyys Nietzschen tulkinnassa. Työssä esitellään myös lukuisien Nietzschen alkuperäisteosten kautta hänen käsitystään siitä, mihin länsimainen totuuden käsitys pohjautuu ja tuon käsityksen ongelmia hänen näkökulmastaan. Tutkielma esittelee Nietzschen filosofiaan liittyvän traagisen ymmärryksen ulottuvuuden, jonka osoitetaan olevan erottamaton osa hänen filosofiaansa. Lisäksi esitellään Nietzschen näkemys kuinka länsimainen kulttuuri on ajautunut ongelmiin Jumalan kuoleman ja nihilismin kautta. Nietzschen filosofialle annetaan työn lopussa positiivinen säväys osoittamalla hänen ennustaneen länsimaisen kulttuurin selviytymistä ongelmistaan uuden filosofien sukupolven myötä. Teoreettisena pohjana tutkielmassa mukaillaan tutkimuskirjallisuuden johdosta mannermaista filosofista suuntausta metafilosofian osa-alueella.
Now showing items 1-4 of 4