Browsing by Subject "translation"
Now showing items 1-12 of 12
-
(2018)By exploring touristic practices around particular forms of West African dance and music cultures, this study discusses how structures of global inequality are enacted on a micro-level. The study aims to understand the social relations and subjectivities embedded in them in the context of dance and music workshops for tourists in southern Senegal. A focus on dance and music allows to ask, whether these artistic endeavors provide some progressive or transformational potentials often ascribed to them, whereas the perspective of tourism enables to simultaneously consider the social and material relations of production in the context. This study is an attempt to explore the maintenance of as well as ways of challenging the inequality producing ‘social structures’ by combining postcolonial perspectives, certain ideas from ANT tradition, and theorizations of affects and emotions as productive and hence, political. This study applies an ethnographic approach. The fieldwork was conducted in southern Senegal, in December 2016 and January 2017, on touristic dance and music workshops. The research material consists of 11 thematic interviews with workshop tourists, organizers, and artists, participatory observation, background interviews and document material. The researcher’s long-term participation in the field is also reflexively considered as a source of research material and a tool for analysis. The context was understood through relations of work and dependency, yet also alternative translations and subjectivities were enabled. The context’s social relations were also informed by a desire for the Other, intensive circulation of positive affects, and reproduction of stereotypes of Africa. Disruptive affects stemming from asymmetric power structures were dealt with techniques of individualization. The research shows how the context is profoundly entangled with asymmetric and historical relations of power and inequality, and that these relations are naturalized by certain techniques of concealment. Yet, the context retains enabling possibilities as well. The study shows how affects are productive in the context, suggesting that they firmly attach subjects to problematic structures. Though the complexity and ambivalence of the maintenance of inequality producing structures is a theoretical starting point, this study points to the endurance of these problematic structures by exploring their affective extents. The study adds to a body of research on cultural tourism and shows the importance of looking outside the traditional spheres of developmental and political action in order to understand the complexities of global inequality. The study also gestures that further attention should be given to the relevance and possibilities of such concepts as affects and emotions in the field of development studies, too.
-
Cross-Lingual Sentiment Preservation and Transfer Learning in Binary and Multi-Class Classification (2018)Sentimenttianalyysi (sentiment analysis) on nopeasti kehittyvä kieliteknologian ala, jonka päämääränä on automaattisesti tunnistaa luonnollisella kielellä tuotetusta tekstistä subjektiivisia piirteitä. Tyypillisesti sentimenttianalyysissa luokitellaan tekstiä binäärisesti luokkiin ‘positiivinen’ tai ‘negatiivinen’. Moniluokkainen tunneskaala saadaan kuitenkin kasvattamalla mahdollisten sentimenttiluokkien määrää, jolloin mukaan otetaan hienojakoisempia tunteita kuten ‘vihainen’, ‘iloinen’ ja ‘surullinen’. Tekstiklassifikaatiossa käytetään usein ohjattuja koneoppimismenetelmiä. Tämä edellyttää riittävää opetusaineistoa, jonka avulla klassifikaatioalgoritmi voidaan opettaa tunnistamaan tekstistä haluttuja piirteitä. Koska sentimenttianalyysiin tarvittavat opetusaineistot ovat pääosin englanninkielisiä, muunkielisiä aineistoja tuotetaan kääntämällä alkuperäinen aineisto eri kielille. On kuitenkin tärkeää arvioida käännetyn aineiston käytettävyyttä koneoppimisalgoritmien opetuksessa. Kun teksti käännetään kieleltä toiselle, tulee alkuperäisen sentimentti-informaation säilyä ennallaan, jotta tekstiä voidaan luotettavasti käyttää algoritmien opettamiseen. Mikäli sentimentti-informaatio säilyy hyvin käännetyssä tekstissä, kieltenvälisiä sentimenttiaineistoja voidaan koota siirto-oppimismenetelmillä (transfer learning) eli projisoimalla alkuperäiskielisten virkkeiden sentimenttiluokat käännetyille virkkeille. Tämä pro gradu -tutkimus arvioi, missä määrin luonnollisen kielen binäärinen ja moniluokkainen sentimentti-informaatio säilyy samana, kun teksti käännetään kieleltä toiselle. Tutkimusaineistona käytetään paralleeleja virkkeitä alkuperäiskielellä englanniksi sekä käännöksinä suomeksi, ranskaksi ja italiaksi. Sentimentti-informaation säilymistä tutkitaan annotoimalla ensin englanninkieliset virkkeet siten, että tuloksena on sekä binäärinen että moniluokkainen aineisto, jossa kullakin virkkeellä on yksi sentimenttiluokka. Tämän jälkeen kunkin käännetyn kielen paralleelit virkkeet annotoi kaksi erillistä annotoijaa, mistä saadaan vertailukohde alkuperäisille englanninkielille annotaatioille. Lisäksi tutkimus arvioi siirto-oppimismenetelmien hyödyllisyyttä tutkimalla, saavuttavatko koneoppimisalgoritmit samankaltaisia tuloksia käännetyillä aineistoilla, jotka on koottu projisoimalla alkuperäisten aineistojen annotaatiot käännetyille virkkeille, kuin alkuperäisillä englanninkielisillä aineistoilla. Sentimenttiklassifikaatiossa käytetään naiivi Bayes (naïve Bayes), maksimientropia (maximum entropy), monikerroksinen perseptroni (multilayer perceptron) ja tukivektorikone (support vector machine) -klassifikaattoreita. Tutkimustulokset osoittavat, että luonnollisen kielen tekstejä käännettäessä sentimentti-informaatio säilyy hyvin. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kieltenvälinen siirto-oppiminen on tarpeeksi luotettava tapa opettaa sentimenttianalyysialgoritmeja. Klassifikaatiotulokset puolestaan osoittavat, että siirto-oppimismenetelmällä opetetut algoritmit saavuttavat luotettavia tuloksia binäärisessä klassifikaatiossa, kun taas vakaa moniluokkainen klassifikaatio vaatii suurempaa aineistoa.
-
Cross-Lingual Sentiment Preservation and Transfer Learning in Binary and Multi-Class Classification (2018)Sentimenttianalyysi (sentiment analysis) on nopeasti kehittyvä kieliteknologian ala, jonka päämääränä on automaattisesti tunnistaa luonnollisella kielellä tuotetusta tekstistä subjektiivisia piirteitä. Tyypillisesti sentimenttianalyysissa luokitellaan tekstiä binäärisesti luokkiin ‘positiivinen’ tai ‘negatiivinen’. Moniluokkainen tunneskaala saadaan kuitenkin kasvattamalla mahdollisten sentimenttiluokkien määrää, jolloin mukaan otetaan hienojakoisempia tunteita kuten ‘vihainen’, ‘iloinen’ ja ‘surullinen’. Tekstiklassifikaatiossa käytetään usein ohjattuja koneoppimismenetelmiä. Tämä edellyttää riittävää opetusaineistoa, jonka avulla klassifikaatioalgoritmi voidaan opettaa tunnistamaan tekstistä haluttuja piirteitä. Koska sentimenttianalyysiin tarvittavat opetusaineistot ovat pääosin englanninkielisiä, muunkielisiä aineistoja tuotetaan kääntämällä alkuperäinen aineisto eri kielille. On kuitenkin tärkeää arvioida käännetyn aineiston käytettävyyttä koneoppimisalgoritmien opetuksessa. Kun teksti käännetään kieleltä toiselle, tulee alkuperäisen sentimentti-informaation säilyä ennallaan, jotta tekstiä voidaan luotettavasti käyttää algoritmien opettamiseen. Mikäli sentimentti-informaatio säilyy hyvin käännetyssä tekstissä, kieltenvälisiä sentimenttiaineistoja voidaan koota siirto-oppimismenetelmillä (transfer learning) eli projisoimalla alkuperäiskielisten virkkeiden sentimenttiluokat käännetyille virkkeille. Tämä pro gradu -tutkimus arvioi, missä määrin luonnollisen kielen binäärinen ja moniluokkainen sentimentti-informaatio säilyy samana, kun teksti käännetään kieleltä toiselle. Tutkimusaineistona käytetään paralleeleja virkkeitä alkuperäiskielellä englanniksi sekä käännöksinä suomeksi, ranskaksi ja italiaksi. Sentimentti-informaation säilymistä tutkitaan annotoimalla ensin englanninkieliset virkkeet siten, että tuloksena on sekä binäärinen että moniluokkainen aineisto, jossa kullakin virkkeellä on yksi sentimenttiluokka. Tämän jälkeen kunkin käännetyn kielen paralleelit virkkeet annotoi kaksi erillistä annotoijaa, mistä saadaan vertailukohde alkuperäisille englanninkielille annotaatioille. Lisäksi tutkimus arvioi siirto-oppimismenetelmien hyödyllisyyttä tutkimalla, saavuttavatko koneoppimisalgoritmit samankaltaisia tuloksia käännetyillä aineistoilla, jotka on koottu projisoimalla alkuperäisten aineistojen annotaatiot käännetyille virkkeille, kuin alkuperäisillä englanninkielisillä aineistoilla. Sentimenttiklassifikaatiossa käytetään naiivi Bayes (naïve Bayes), maksimientropia (maximum entropy), monikerroksinen perseptroni (multilayer perceptron) ja tukivektorikone (support vector machine) -klassifikaattoreita. Tutkimustulokset osoittavat, että luonnollisen kielen tekstejä käännettäessä sentimentti-informaatio säilyy hyvin. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kieltenvälinen siirto-oppiminen on tarpeeksi luotettava tapa opettaa sentimenttianalyysialgoritmeja. Klassifikaatiotulokset puolestaan osoittavat, että siirto-oppimismenetelmällä opetetut algoritmit saavuttavat luotettavia tuloksia binäärisessä klassifikaatiossa, kun taas vakaa moniluokkainen klassifikaatio vaatii suurempaa aineistoa.
-
(2020)Videopelien lokalisoinnin tutkimus ottaa vieläkin ensimmäisiä askeliaan käännöstutkimuksen alalla verrattuna käännöskirjallisuuden tutkimukseen. Videopelien tutkimus käännöstieteellisestä näkökulmasta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia pelejä interaktiivisena tarinankerrontavälineenä. Pelien interaktiivisuus ja tarinankerrontamekaniikat ovat kehittyneet 1970-luvulta asti huimaa vauhtia ja yhdeksi uusimmaksi pelien alalajiksi ovat nousseet elokuvalliset pelit, jotka tunnetaan niiden elokuvallisista animointi- ja tarinankerrontatavoistaan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin elokuvallisen pelin Detroit: Become Human interaktiivisten tekstityksien käännösstrategioita hyödyntäen Peter Newmarkin kahdeksaa käännösstrategiaa. Tutkimuskysymys oli kolmiosainen: minkälaisia käännösstrategioita on käytetty elokuvallisen pelin dialogikehotteissa ja repliikeissä, onko kyseisten kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden suhteissa havaittavissa merkittäviä kaavoja, ja miten hyvin kirjallisuuteen painottuvaa käännösteoriaa voi soveltaa pelikäännökseen. Detroit: Become Human -pelin dialogijärjestelmä perustuu dialogipuihin: pelaajalle annetaan keskusteluissa neljän vaihtoehdon kehotelista, joista hän saa valita haluamansa. Lyhennetty, usein yhden sana pituinen dialogikehote edustaa pidempää repliikkiä. Lyhennetyn kehotteen pitää edustaa seuraavaa repliikkiä tarpeeksi tarkasti, jotta pelaaja voi keskusteluissa tehdä haluamiaan eettisiä ja moraalisia valintoja. Peter Newmarkin kahdeksan käännösstrategiaa, joiden avulla kehotteiden ja repliikkien käännöksiä analysoitiin, ovat suora, kirjaimellinen, uskollinen, semanttinen, adaptaatio, vapaa, idiomaattinen ja kommunikatiivinen. Detroit: Become Human on Detroitin kaupunkiin vuonna 2038 sijoittuva tarina androideista, jotka palveltuaan ihmiskuntaa alkavat kapinoida ihmisiä vastaan. Pelattavat hahmot ovat etsiväandroidi Connor, joka tutkii androidien kapinaa; kotihoitaja-androidi Kara, joka pelastaa lapsen tämän väkivaltaiselta isältä; ja henkilökohtainen avustaja-androidi Markus, josta tulee androidivallankumouksen johtaja. Peli pelattiin englanninkielisellä ääniraidalla ja suomenkielisillä tekstityksillä. Pelistä valittiin yhdeksän dialogipainotteisinta kohtausta analysoitavaksi, kolme kohtausta per pelattava hahmo. Valittujen kohtauksien dialogipuiden repliikit ja niitä edustavat kehotteet taulukoitiin ja analysoitiin Newmarkin kahdeksan strategian avulla. Korpukseen kertyi 220 dialogikehotetta ja repliikkiä. Korpuksen 220 dialogikehotteesta 94 prosentissa käytettiin suoraa käännösstrategiaa. Yli 80 prosenttia kehotteista ovat vain yhden sanan pituisia, minkä uskottiin helpottaneen niiden kääntämistä kontekstista huolimatta. Vain 12 kehotetta 220:stä käännettiin jollain toisella metodilla: nämä olivat myös ainoat kehotteet, joissa lähdetekstin sanaluokka tai verbin sijamuoto muuttui. Tästä voimme päätellä, että vain suora käännösmetodi säilytti lähdekielen kieliopin täydellisesti. Muita kehotteissa hyödynnettyjä strategioita olivat uskollinen 4 %, kirjaimellinen 1 % ja semanttinen 1 %. Repliikkien käännöksistä 66 prosentissa käytettiin uskollista käännösstrategiaa. Suoraa käännösstrategiaa käytettiin repliikkien käännöksessä 18 %:ssa tapauksista, kirjaimellista 14 %:ssa tapauksista. Adaptaatiota, idiomaattista, vapaata ja semanttista käännösstrategiaa hyödynnettiin yksittäisissä tapauksissa (<1 %). Repliikissä ja sitä edustavassa dialogikehotteessa hyödynnettiin samaa käännösstrategiaa 46 tapauksessa. Suoran ja kirjaimellisen käännösstrategian esiintyvyyden selittänee suomen kielen agglutinatiivisuus, jonka ansiosta sanajärjestys ei ole niin tiukka kuten lähdekielessä englannissa. Eniten esiintyvä käännösstrategiapari oli suora kehote uskollisella repliikillä: 138 tapausta 220:stä. Suorassa ja uskollisessa käännösmetodissa ei havaittu kuitenkaan mitään luontaisia piirteitä, jonka takia ne esiintyivät yhdessä niin usein. Erityisesti Markuksen kohtauksissa ja toistuvien dialogikehotteiden tapauksissa havaittiin johdonmukaisuusongelmia käännöksessä. Peter Newmarkin käännösmetodien hyödyntäminen tutkimuksessa osoittautui ongelmalliseksi. Kun jo olemassa olevaa käännöstä analysoitiin takautuvasti erilaisten käännösmetodien kautta, ei voinut syntyä tarkkaa kuvaa käännösmetodeista, koska ei ollut tiedossa, mitä kääntäjällä itsellään oli mielessään käännöstä tehdessään. Erityisesti kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden havaitut suhteet ovat haavoittuvaisia tämän tiedon valossa, koska kyseessä voi hyvinkin olla vain kehotteiden ja repliikkien kieliopin yksinkertaisuudesta johtuva sattuma, eikä tarkoituksellinen käännösstrategioiden valinta. Johdonmukaisuusongelmat, vaikka ajoittain merkittävät, eivät ole helposti havaittavissa pelin aikana dialogimekaniikan takia; pelaaja saa usein valita dialogipuusta vain yhden vaihtoehdon per puu, joten repliikkien väliset johdonmukaisuusongelmat jäävät helposti huomaamatta.
-
(2020)Videopelien lokalisoinnin tutkimus ottaa vieläkin ensimmäisiä askeliaan käännöstutkimuksen alalla verrattuna käännöskirjallisuuden tutkimukseen. Videopelien tutkimus käännöstieteellisestä näkökulmasta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia pelejä interaktiivisena tarinankerrontavälineenä. Pelien interaktiivisuus ja tarinankerrontamekaniikat ovat kehittyneet 1970-luvulta asti huimaa vauhtia ja yhdeksi uusimmaksi pelien alalajiksi ovat nousseet elokuvalliset pelit, jotka tunnetaan niiden elokuvallisista animointi- ja tarinankerrontatavoistaan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin elokuvallisen pelin Detroit: Become Human interaktiivisten tekstityksien käännösstrategioita hyödyntäen Peter Newmarkin kahdeksaa käännösstrategiaa. Tutkimuskysymys oli kolmiosainen: minkälaisia käännösstrategioita on käytetty elokuvallisen pelin dialogikehotteissa ja repliikeissä, onko kyseisten kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden suhteissa havaittavissa merkittäviä kaavoja, ja miten hyvin kirjallisuuteen painottuvaa käännösteoriaa voi soveltaa pelikäännökseen. Detroit: Become Human -pelin dialogijärjestelmä perustuu dialogipuihin: pelaajalle annetaan keskusteluissa neljän vaihtoehdon kehotelista, joista hän saa valita haluamansa. Lyhennetty, usein yhden sana pituinen dialogikehote edustaa pidempää repliikkiä. Lyhennetyn kehotteen pitää edustaa seuraavaa repliikkiä tarpeeksi tarkasti, jotta pelaaja voi keskusteluissa tehdä haluamiaan eettisiä ja moraalisia valintoja. Peter Newmarkin kahdeksan käännösstrategiaa, joiden avulla kehotteiden ja repliikkien käännöksiä analysoitiin, ovat suora, kirjaimellinen, uskollinen, semanttinen, adaptaatio, vapaa, idiomaattinen ja kommunikatiivinen. Detroit: Become Human on Detroitin kaupunkiin vuonna 2038 sijoittuva tarina androideista, jotka palveltuaan ihmiskuntaa alkavat kapinoida ihmisiä vastaan. Pelattavat hahmot ovat etsiväandroidi Connor, joka tutkii androidien kapinaa; kotihoitaja-androidi Kara, joka pelastaa lapsen tämän väkivaltaiselta isältä; ja henkilökohtainen avustaja-androidi Markus, josta tulee androidivallankumouksen johtaja. Peli pelattiin englanninkielisellä ääniraidalla ja suomenkielisillä tekstityksillä. Pelistä valittiin yhdeksän dialogipainotteisinta kohtausta analysoitavaksi, kolme kohtausta per pelattava hahmo. Valittujen kohtauksien dialogipuiden repliikit ja niitä edustavat kehotteet taulukoitiin ja analysoitiin Newmarkin kahdeksan strategian avulla. Korpukseen kertyi 220 dialogikehotetta ja repliikkiä. Korpuksen 220 dialogikehotteesta 94 prosentissa käytettiin suoraa käännösstrategiaa. Yli 80 prosenttia kehotteista ovat vain yhden sanan pituisia, minkä uskottiin helpottaneen niiden kääntämistä kontekstista huolimatta. Vain 12 kehotetta 220:stä käännettiin jollain toisella metodilla: nämä olivat myös ainoat kehotteet, joissa lähdetekstin sanaluokka tai verbin sijamuoto muuttui. Tästä voimme päätellä, että vain suora käännösmetodi säilytti lähdekielen kieliopin täydellisesti. Muita kehotteissa hyödynnettyjä strategioita olivat uskollinen 4 %, kirjaimellinen 1 % ja semanttinen 1 %. Repliikkien käännöksistä 66 prosentissa käytettiin uskollista käännösstrategiaa. Suoraa käännösstrategiaa käytettiin repliikkien käännöksessä 18 %:ssa tapauksista, kirjaimellista 14 %:ssa tapauksista. Adaptaatiota, idiomaattista, vapaata ja semanttista käännösstrategiaa hyödynnettiin yksittäisissä tapauksissa (<1 %). Repliikissä ja sitä edustavassa dialogikehotteessa hyödynnettiin samaa käännösstrategiaa 46 tapauksessa. Suoran ja kirjaimellisen käännösstrategian esiintyvyyden selittänee suomen kielen agglutinatiivisuus, jonka ansiosta sanajärjestys ei ole niin tiukka kuten lähdekielessä englannissa. Eniten esiintyvä käännösstrategiapari oli suora kehote uskollisella repliikillä: 138 tapausta 220:stä. Suorassa ja uskollisessa käännösmetodissa ei havaittu kuitenkaan mitään luontaisia piirteitä, jonka takia ne esiintyivät yhdessä niin usein. Erityisesti Markuksen kohtauksissa ja toistuvien dialogikehotteiden tapauksissa havaittiin johdonmukaisuusongelmia käännöksessä. Peter Newmarkin käännösmetodien hyödyntäminen tutkimuksessa osoittautui ongelmalliseksi. Kun jo olemassa olevaa käännöstä analysoitiin takautuvasti erilaisten käännösmetodien kautta, ei voinut syntyä tarkkaa kuvaa käännösmetodeista, koska ei ollut tiedossa, mitä kääntäjällä itsellään oli mielessään käännöstä tehdessään. Erityisesti kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden havaitut suhteet ovat haavoittuvaisia tämän tiedon valossa, koska kyseessä voi hyvinkin olla vain kehotteiden ja repliikkien kieliopin yksinkertaisuudesta johtuva sattuma, eikä tarkoituksellinen käännösstrategioiden valinta. Johdonmukaisuusongelmat, vaikka ajoittain merkittävät, eivät ole helposti havaittavissa pelin aikana dialogimekaniikan takia; pelaaja saa usein valita dialogipuusta vain yhden vaihtoehdon per puu, joten repliikkien väliset johdonmukaisuusongelmat jäävät helposti huomaamatta.
-
(2008)Pro graduni lähtökohtana on Wendy Holdenin romaani Bad Heir Day, jota käytän vertailevassa tutkimuksessani esimerkkiteoksena tarkastellessani englantilaisen ja suomalaisen kulttuurin ominaispiirteitä, huumoria ja kääntämistä monitieteisten lähteiden avulla. Pohdin myös tutkimusprosessin aikana esiin nousseita käännöstutkimukseen ja ylipäänsä tutkimukseen liittyviä aspekteja mahdollisia tulevia tutkimuksia tai muita soveltamiskohteita varten. Kappaleessa 2 käsittelen lähdetekstiä eli Bad Heir Day -romaania, minkä jälkeen siirryn tutkimaan vertailevasti englantilaista ja suomalaista kulttuuria, tärkeimpinä yhteiskunnallista ulottuvuutta käsittelevinä lähdeteoksina Anthony Giddensin Sociology (2006) ja Kimmo Jokisen & Kimmo Saariston Suomalainen yhteiskunta (2006). Kappaleissa 3 - 5 käsittelen Bad Heir Dayn kirjallisuusgenrejä ja huumoria. Kappaleessa 6 tarkastelen sekä kääntämistä että kulttuurienvälistä kommunikaatiota, lähteinä mm. Andrew Chesterman (1997), Fons Trompenaars (Charles 2003, HSE) ja Edward T. Hall (Varner & Beamer 1995). Kappale 7 taas käsittelee omaa tutkimuskohdettani kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin. Käytän käännösnäytteiden luokittelussa Chestermanin (1997) kategorioita. Kappaleen 7 loppuosa keskittyy käännöksen lukijoihin, sisältäen mm. kolmen lukijan palautetta. Lopulta kappaleessa 8 käsittelen gradunteon aikana kiinnostukseni herättänyttä tutkimus- ja käännösprosessitutkimusta sekä käytän lähteitä tutkimusprosessin reflektointiin, painottaen eri metodien harjoittelemisen tärkeyttä. Tämän kappaleen lähteinä ovat mm. Riitta Jääskeläisen väitöskirja (1993), Juha Varron online-luento (2004) ja Mika Elon artikkeli (2007) taiteellisesta tutkimuksesta sekä Jussi Pakkasvirran Monitiede vai monta tiedettä (2003).
-
(2017)Tutkielma käsittelee haastattelusitaattien kääntämistä suomesta englantiin. Materiaalina toimii haastattelusitaatit omasta käännöksestäni, joka on tehty Salla Ikäheimon, Sanna Aaltosen ja Päivi Bergin tutkielman “Nuoret luukulla – Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä” (2015) satasivuisesta tiivistelmästä. Tutkielma on luonteeltaan retrospektiivinen käännöstutkimus. Tutkielman tavoitteena on eritellä puhuttua kieltä haastattelusitaateissa ja kuinka näitä piirteitä voidaan kääntää. Hypoteesina on, että akateemisessa tekstissä esiintyvien haastattelusitaattien kieli neutralisoituu skopos-teorian ja standardinmukaistumisen vuoksi. Tämän lisäksi oletuksena on, että puhekieliset piirteet vähenevät kohdetekstissä. Skopos-teorian mukaan käännöksen tarkoitus määrittelee kääntäjän toiminnot. Se on erityisen toimiva teoria informatiivisille teksteille, sillä niissä sisältö on usein muotoa tärkämpi. Skopokseen vaikuttaa myös käännöksen kohdelukijat, ja tässä tapauksessa oletettavasti kulttuurisesti moninainen (tutkijataustainen) lukijakunta vaikutti lopputulokseen. Standardinmukaisuuden lisääntyminen taasen pätee puhekielisyyden kääntämisen tutkimiseen varsinkin kirjoitetussa muodossa akateemisessa kontekstissa. Analyysin perusteella haastattelusitaattien kieli neutralisoitui. Analyysi kuitenkin osoitti, että käännökset voivat vaihdella kääntäjän prioriteettien mukaan. Tästä huolimatta oli huomattavaa, että haastattelusitaatteja kääntäessä puhekielisyyden vaaliminen ja informaatiosisällön välittäminen ovat usein toisensa poissulkevassa asemassa. Tutkielmani perusteella ei voida vetää kaiken kattavia yleistyksiä, mutta voitaisi ehdottaa, että haastattelusitaattien kääntämisessä tulisi ottaa huomioon 1) kohdeyleisö ja heidän oletettu tietotaso aiheesta ja/tai olennaisesta erikoiskielestä, 2) haastattelusitaattien käyttötarkoitus (eli tutkimuksen ala), 3) käännöksen skopos kahteen ensimmäiseen kriteeriin perustuen, 4) haastattelusitaattien olennaisin informaatiosisältö ja 5) kuinka paljon puheenomaisuutta halutaan säilyttää käännöksessä.
-
(2020)This thesis examines non-finite verbs and their collocates in translated and non-translated Finnish-language baking recipes. The frequencies of non-finite verb forms in the two language varieties are compared, and collocates and colligate types occurring in connection with non-finite verbs are examined. These results are, then, viewed in relation to the translation universals of simplification, explicitation, interference and untypical frequencies. In addition, the frequencies are compared with frequencies in standard language. The analysis finds most non-finite forms to occur with fairly concordant frequencies in both language varieties. However, some forms, namely the inessive of the E-infinitive and the illative of the MA-infinitive, present a higher frequency in translated recipes. The overrepresentation of the inessive is line with earlier studies (Eskola 2002 and Puurtinen 2005) and could be regarded as support for the universals of untypical frequencies and, potentially, of interference. On the other hand, significant differences are also found between translated texts, particularly with regard to the illative of the MA-infinitive and the instructive of the E-infinitive, which occur with frequencies both higher and lower than in the non-translated texts. These discrepancies might be considered a manifestation of untypical frequencies in translations, but overall support for explicitation or simplification is not found. Most frequencies of non-finite forms analyzed are in concordance with frequencies in standard language (according to Ikola et al. 1989). However, the illative of the MA-infinitive is found to occur with a lower frequency and the instructive of the E-infinitive with a higher frequency than in standard Finnish. This thesis suggests that this may be due to the relationship between the function of recipes and the functions of the two verb forms. In an analysis of collocate positions, the recipes present a tendency to left-positioning. Interestingly, the analysis shows no significant differences between translated and non-translated language. This contradicts earlier studies, which have shown right-positioning to be more prevalent in Finnish translated from English than in non-translated Finnish (Eskola 2004). In contrast with these studies, the results here suggest no interference from the source language in the positioning of collocates. The material consists of forty baking recipes from four cookbooks, two of them translated and two non-translated. Recipe language, more specifically the language of their instructions, presents a highly conventionalized syntax with few complex structures and many imperatives (Pakkala-Weckström 2014). This thesis suggests, however, that non-finite verbs, instructives of the E-infinitive in particular, may be an essential component of recipe Finnish. The collocate analysis performed further suggests that it is the collocates – e.g. adverbials of time, manner and instrument – that make these non-finites meaningful, instructing the reader on how often, in which way and with what to process the ingredients, thus helping to fulfil the operative function of recipes.
-
(2020)This thesis examines non-finite verbs and their collocates in translated and non-translated Finnish-language baking recipes. The frequencies of non-finite verb forms in the two language varieties are compared, and collocates and colligate types occurring in connection with non-finite verbs are examined. These results are, then, viewed in relation to the translation universals of simplification, explicitation, interference and untypical frequencies. In addition, the frequencies are compared with frequencies in standard language. The analysis finds most non-finite forms to occur with fairly concordant frequencies in both language varieties. However, some forms, namely the inessive of the E-infinitive and the illative of the MA-infinitive, present a higher frequency in translated recipes. The overrepresentation of the inessive is line with earlier studies (Eskola 2002 and Puurtinen 2005) and could be regarded as support for the universals of untypical frequencies and, potentially, of interference. On the other hand, significant differences are also found between translated texts, particularly with regard to the illative of the MA-infinitive and the instructive of the E-infinitive, which occur with frequencies both higher and lower than in the non-translated texts. These discrepancies might be considered a manifestation of untypical frequencies in translations, but overall support for explicitation or simplification is not found. Most frequencies of non-finite forms analyzed are in concordance with frequencies in standard language (according to Ikola et al. 1989). However, the illative of the MA-infinitive is found to occur with a lower frequency and the instructive of the E-infinitive with a higher frequency than in standard Finnish. This thesis suggests that this may be due to the relationship between the function of recipes and the functions of the two verb forms. In an analysis of collocate positions, the recipes present a tendency to left-positioning. Interestingly, the analysis shows no significant differences between translated and non-translated language. This contradicts earlier studies, which have shown right-positioning to be more prevalent in Finnish translated from English than in non-translated Finnish (Eskola 2004). In contrast with these studies, the results here suggest no interference from the source language in the positioning of collocates. The material consists of forty baking recipes from four cookbooks, two of them translated and two non-translated. Recipe language, more specifically the language of their instructions, presents a highly conventionalized syntax with few complex structures and many imperatives (Pakkala-Weckström 2014). This thesis suggests, however, that non-finite verbs, instructives of the E-infinitive in particular, may be an essential component of recipe Finnish. The collocate analysis performed further suggests that it is the collocates – e.g. adverbials of time, manner and instrument – that make these non-finites meaningful, instructing the reader on how often, in which way and with what to process the ingredients, thus helping to fulfil the operative function of recipes.
-
(2018)Pro Gradu –tutkielmani käsittelee kristillisen tietokirjallisuuden kääntämistä sanaston kääntämisen näkökulmasta. Materiaalini on oma 20 sivun käännökseni Leif Nummelan kirjasta Raamatun punainen lanka. Käännös on tehty suomesta englantiin. Käännös on tehty samanaikaisesti toimeksiantona Nummelaa ja tätä tutkielmaa varten. Tutkielmani teoriapohja koostuu Eugene Nidan ekvivalenssin käsitteestä sekä Nidan Raamatun kääntämisen teorioista. Ekvivalenssia on myöhemmin käyttänyt myös Jean-Paul Vinay ja Jean Darbelnet, joiden teorioita käsittelen myös. Tämän lisäksi käytän Katharina Reissin ja Hans J. Vermeerin Skopos-teoriaa käännöksen tarkoituksen määrittelyyn. Viimeisimpänä hyödynnän myös Lawrence Venutin kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteitä, joista myös Nida on kirjoittanut. Tutkimuskysymykseni on: ”Mitä käännösstrategioita käännöksestäni löytyy?” Oletukseni on, että kristillisessä kirjallisuudessa luovuus ei ole suurissa määrissä sallittua. Raamatun kääntämistä on tutkittu niin pitkään, että sanasto on tarkoituksellisesti muokkautunut nykyiseen muotoonsa. Kristinuskon sanastoa voidaan käsitellä yhtenä erikoisalan sanastona, ja ammattitaitoisen kääntäjän tulisi hallita tämä sanasto ryhtyessään kääntämään tämän alan tekstejä. Luen sanastoon mukaan sekä Raamatusta löytyvän sanaston että kristinuskoon yleisesti vakiintuneen sanaston. Analysoin käännöstä kolmessa osassa. Ensimmäisenä analysoin lähtötekstistä löytyvien Raamatun jakeiden käännöstä ekvivalenssin käsitteen avulla. Oletuksena on, että jakeet tulee vain mekaanisesti korvata kohdekielen Raamatun jakeilla. Seuraavaksi analysoin tekstiä, jossa kirjailija on viitannut Raamatun jakeisiin, mutta muokannut ja selittänyt sanomaa. Tässä osiossa tärkeintä on sanaston pysyminen Raamatun sanaston mukaisena. Viimeisenä analysoin kaikkea jäljelle jäävää tekstiä, joka ei juurikaan käsittele Raamatun kertomuksia. Tässä osuudessa kääntäjän on mahdollisuus käyttää kotouttavaa tai vieraannuttavaa strategiaa, kunhan lopputulos ei ole Raamatun sanoman vastainen. Käsittelen kaikkia kategorioita myös käännöksen Skopoksen näkökulmasta. Tärkein Skopos tekstilleni on se, että käännös on Raamatun oppien mukainen, tyyli ja kieliopilliset seikat ovat toissijaisia. Johtopäätökseni on, että ekvivalenssi ja Skopos ovat toimivia teorioita kristillisten aiheiden kääntämiseen. Kotouttamista tai vieraannuttamista ei käännöksestäni juurikaan löytynyt, mutta se saattaa myös tarkoittaa sitä, että niitä ei olisikaan voitu käyttää – niiden poissaolo ei tarkoita väärää käännöstä. Kääntäjälle on tärkeintä löytää tasapaino näiden kahden käsitteen väliltä.
-
(2021)Wonders or prodigies – unusual events such as strange births, apparitions, comets, and natural disasters, often understood as divine signs and warnings – were the subject of intense fascination and religious and political commentary in late 15th and 16th-century Europe. Works describing, collecting, and interpreting wonders circulated widely in different editions and translations. In the present study, I examine the works of two Elizabethan translators: Abraham Fleming, who translated two Latin treatises on comets and earthquakes by the Catholic bishop Friedrich Nausea in 1577 and 1580, and Stephan Batman, who published a translation and continuation of the Reformed Conrad Lycosthenes’s lengthy chronicle of prodigies in 1581. These influential Latin wonder books and their translations provide a varied look into 16th-century writings on wonders, which crossed linguistic and confessional borders alike and were linked to various discussions, from Reformation polemics to scientific and theological considerations about the natural and supernatural causes of unusual phenomena in nature. As translators, Fleming and Batman not only made their sources available in English but also made them their own by making various alterations, omissions, and additions to the texts. Previous studies of wonder literature have tended to either underappreciate this active role of early modern translators or be imprecise in identifying the nature and extent of the changes made by them. By analysing and comparing the translations by Fleming and Batman to their source texts, it is possible to gain a more accurate and detailed understanding of how and for what purposes they appropriated and transformed the works they translated. Fleming and Batman were able to both develop themes originally present in their sources and introduce new material and aims for the works. Fleming translated Nausea’s treatises to comment on two contemporary wonders and, wanting to emphasise their supernatural nature, first subtly altered and later directly criticised Nausea’s discussions of natural causes while praising his supernatural interpretations and translating additional writings by Nausea that focused further on apocalyptic themes. Meanwhile, Batman was able to tailor Lycosthenes’s wonder chronicle to a specifically English Protestant audience by supplementing it with anti-Catholic material and entries on English history. By developing Lycosthenes’s themes of divine judgement and having this augmented chronicle build up to the reign of Elizabeth I, Batman utilized it as a foundation for his Elizabethan continuation of the work, in which he called for stricter measures against religious nonconformism in England.
-
(2021)Wonders or prodigies – unusual events such as strange births, apparitions, comets, and natural disasters, often understood as divine signs and warnings – were the subject of intense fascination and religious and political commentary in late 15th and 16th-century Europe. Works describing, collecting, and interpreting wonders circulated widely in different editions and translations. In the present study, I examine the works of two Elizabethan translators: Abraham Fleming, who translated two Latin treatises on comets and earthquakes by the Catholic bishop Friedrich Nausea in 1577 and 1580, and Stephan Batman, who published a translation and continuation of the Reformed Conrad Lycosthenes’s lengthy chronicle of prodigies in 1581. These influential Latin wonder books and their translations provide a varied look into 16th-century writings on wonders, which crossed linguistic and confessional borders alike and were linked to various discussions, from Reformation polemics to scientific and theological considerations about the natural and supernatural causes of unusual phenomena in nature. As translators, Fleming and Batman not only made their sources available in English but also made them their own by making various alterations, omissions, and additions to the texts. Previous studies of wonder literature have tended to either underappreciate this active role of early modern translators or be imprecise in identifying the nature and extent of the changes made by them. By analysing and comparing the translations by Fleming and Batman to their source texts, it is possible to gain a more accurate and detailed understanding of how and for what purposes they appropriated and transformed the works they translated. Fleming and Batman were able to both develop themes originally present in their sources and introduce new material and aims for the works. Fleming translated Nausea’s treatises to comment on two contemporary wonders and, wanting to emphasise their supernatural nature, first subtly altered and later directly criticised Nausea’s discussions of natural causes while praising his supernatural interpretations and translating additional writings by Nausea that focused further on apocalyptic themes. Meanwhile, Batman was able to tailor Lycosthenes’s wonder chronicle to a specifically English Protestant audience by supplementing it with anti-Catholic material and entries on English history. By developing Lycosthenes’s themes of divine judgement and having this augmented chronicle build up to the reign of Elizabeth I, Batman utilized it as a foundation for his Elizabethan continuation of the work, in which he called for stricter measures against religious nonconformism in England.
Now showing items 1-12 of 12