Browsing by Subject "treatment"

Aims. The purpose of this single-case study was to investigate the effects of intensive tablet-based treatment in overall language performance level and in reading and writing processes in mild aphasia. The communicative effectiveness and task performances on the tablet software were also studied. The tablet software included tasks where semantic, syntactic and phonological processing were required; written naming, sentence writing and reading comprehension. Previous studies have indicated improvements in language skills after computer-based treatment (Katz & Wertz, 1997; Wade, Mortley & Enderby, 2003). Especially reading and writing skills can be treated by the computer-based softwares (Katz, 2008). Methods & Procedures. In this single subject research the ABA design was used. The participant in this study was a 47 year old man who had a stroke 2.5 years earlier. He had a mild chronic aphasia with difficulties in writing, reading and naming. The data of this study was formed by linguistic tests and by a self-assessment method as the participant evaluated his communicative effectiveness (CETI). The methods used in the analysis of written and read narratives included assessing rate, authenticity and the types of errors. The analysis of written narratives also included assessing word classes and type-token –ratio. Based on the data by the tablet-based software the rate and the share of errors of task performances were assessed. Results & Conclusions. Based on the Western Aphasia Battery (WAB) results, the severity of the aphasia decreased but the change was not clinically significant. Naming improved but the change wasn't stable until the follow-up. The participant showed positive development in his written and reading production; he made less spelling and reading errors after the treatment. At the same time reading and writing processes became slower. The share of lexical verbs, adjectives, pronouns and numerals increased in written narratives. The communicative effectiveness improved. The task performance on the tablet software was faster during the fourth week compared to the first week. Also the amount of incorrect performances decreased or remained the same. Based on the results, an intensive self-monitored tablet-based language treatment was effective to the subject.

Ristipurenta määritellään ylä- ja alahampaiden välisenä virheasentona bukkolinguaalisuunnassa. Tällöin alahampaiden bukkaalisin kuspi sijaitsee bukkaalisemmin kuin ylähampaissa. Ristipurennat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: etu- ja taka-alueen ristipurentaan. Ristipurenta johtaa hoitamattomana pahimmillaan kasvojen ja leukojen epäsymmetriseen kasvuun ja sen vuoksi diagnoosin teko ja hoidon oikea-aikaisuus on tärkeää. Hoidon tavoitteena on puuttua ristipurennan syyhyn mahdollisimman oikeassa vaiheessa, jolloin hoito on helpompaa ja vaatii pienempiä voimia hampaiden liikuttamiseksi, eikä ristipurenta pääse siirtymään maitohampaistosta tai I-vaihduntavaiheen hampaistosta pysyvään hampaistoon. Tämän työn tarkoituksena oli lisätä omaa teoriatietämystäni sekä käytännön osaamistani oikomishoidon toteutuksessa. Työ koostuu kahdesta osasta: kirjallisuuskatsaus perustuu pääosin Helsingin yliopiston opetuksessa käytettäviin ortodontian oppikirjoihin sekä suu- ja leukasairauksien yksikön opetukseen ja kurssimateriaaliin. Katsauksessa käsitellään ristipurentaa, sen syntymekanismeja, hoidon tavoitteita ja suunnittelua sekä sen toteutusta kasvuikäisillä lapsilla. Nuoruuden kasvupyrähdyksen jälkeistä oikomishoitoa ei käsitellä tässä katsauksessa. Kliininen osuus koostuu yhden oikomishoitopotilaan hoidosta Helsingin yliopistohammasklinikalla ja HYKS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä lukuvuoden 2016– 2017 aikana. Potilaakseni valikoitui helsinkiläinen 7-vuotias poika, jolla oli sekä etu- että takaalueen ohjaava ristipurenta. Hänen hoitonsa toteutettiin quad helix-kojeella (QH), sekä siihen kiinnitettävällä kasvomaskilla. Oikomishoidon toteutuksesta klinikassa on kuvattu oikomishoidon alkutarkastus, hoidon tavoitteet ja sen suunnittelu sekä toteutus. Hoitojakso päättyy retentiovaiheeseen. Hoidon lopputulos vastasi hyvin suunniteltua, potilaan hoito jatkuu myöhemmin HYKS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä hoidontarpeen määrityksen mukaan.

Synnynnäiset hammaspuutokset ovat ihmisen yleisimpiä kehityshäiriöitä. Yksi tai useampi hammas puuttuu noin 8%:lta väestöstä. Viisaudenhammas puuttuu noin joka viidenneltä ihmiseltä. Laajemmat, kuuden tai useamman hampaan puutokset ovat harvinaisempia ja niiden esiintyvyys on noin promillen luokkaa. Puuttuvien hampaiden aiheuttaman esteettisen haitan lisäksi potilaat voivat kärsiä purentaviasta, periodontaalisista haitoista, riittämättömästä alveoliluun kasvusta, alentuneesta pureskelukyvystä ja epäselvästä puheen lausumisesta. Hoito on monien hammaslääketieteen erikoisalojen yhteistyötä. Hoidon suunnittelun ja toteutuksen haastetta lisää usein hammaspuutosten yhteydessä havaittavat luu- ja pehmytkudospuutokset, hampaiden koon ja muodon vaihtelut, hampaiden sijainti ja mahdollisesti vertikaalisen tilan puute purennassa. Perintötekijät ovat usein hammaspuutosten taustalla, mutta lisäksi erilaiset sikiö- ja lapsuusaikaiset ulkoiset tekijät voivat häiritä normaalia hampaiden kehitystä. Tämä syventävä työ on kirjallisuuskatsaus synnynnäisistä hammaspuutoksista ja hammaspuutospotilaiden hoidoista. Katsauksessa perehdyttiin aiheesta julkaistuun kirjallisuuteen.

Hankositeen proksimaaliosan vauriot ovat yleinen ontuman syy ratsuhevosilla. Vammoja esiintyy kaikenlaisilla hevosilla ikään, sukupuoleen ja käyttötarkoitukseen katsomatta. Vauriot johtuvat liiasta kuormituksesta hankositeeseen, joka voi olla seurausta liiallisesta tai vääränlaisesta rasituksesta, mutta usein vaurion syntymistä edesauttaa hevosen takajalan rakenteelliset asiat kuten suora kinnet ja vento vuohinen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa keskitytään takajalkojen vammoihin, mutta vammoja esiintyy myös etujaloissa. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä hankositeen monimutkaiseen anatomiaan hieman syvemmin ja löytää yhtenäinen tapa diagnosoida ja hoitaa hankositeen yläkiinnityskohdan vammoja. Hankoside sijaitsee plantaarisesti sääriluun ja syvän koukistajajänteen välissä puikkoluiden ympäröimänä kiinnittyen sääriluun proksimoplantaaripäähän yläkiinnityskohdastaan. Vammojen vakavuuteen vaikuttaa hankositeen anatominen sijainti, koska mahdollinen vamma voi vaikuttaa myös sitä ympäröiviin kudoksiin; esimerkiksi avulsiomurtuma sääriluussa on mahdollinen löydös hankositeen yläkiinnityskohdan vamman yhteydessä. Yleensä ensimmäisenä oireena hevosella havaitaan ontuma tai suorituskyvyn alenema, mutta sen vakavuus vaihtelee. Mahdollinen ontuma usein pahenee rasituksessa. Muita kliinisiä oireita kuten turvotusta tai lämpöä havaitaan vain harvoin. Vammojen diagnosointi aloitetaan kuten minkä tahansa ontuman selvitys; ensin palpoidaan raajat huolellisesti, tarkastellaan hevosen liikkumista, tehdään tarvittavaksi todetut taivutuskokeet ja diagnostiset puudutukset. Epäiltäessa hankositeen yläkiinnityskohdan vammaa kuvantaminen aloitetaan yleensä ultraäänitutkimuksella. Röntgenkuvantamisella poissuljetaan mahdolliset luuvauriot vamman yhteydessä. Nykyään käytetään myös yhä enemmän magneettikuvantamista, jonka avulla pystytään kuvantamaan sekä pehmyt- että luukudos samanaikaisesti. Vamman diagnosoiminen vaatii kuitenkin kokemusta ja anatomian tarkkaa tuntemusta johtuen hankositeen monimutkaisesta anatomiasta. Hankoside sisältää kaksi lohkoa. Molempien lohkojen sisällä on pienempi juoste, jota ympäröi varsinainen jännekudos. Juoste sisältää löyhää sidekudosta, verisuonia, hermoja, lihaskudosta ja rasvaa. Erilaiset kudokset ja niiden määrän vaihtelu eri yksilöiden välillä aiheuttavat heterogeenisyyttä ultraäänikuvaan. Diagnoosiin pääsy ja hoidon aloitus varhaisessa vaiheessa parantaa ennustetta. Varhaisesta diagnoosista ja hoidosta huolimatta ennuste on kuitenkin varauksellinen. Yleisesti käytettyjen hoitojen tehosta on ristiriitaisia tuloksia, eikä yhtenäistä hoitoprotokollaa ole löydetty. Akuutissa tapauksessa hoito aloitetaan konservatiivisella hoidolla ja paranemista voidaan tukea lääkityksillä, esimerkiksi kortisonilla, PRP:lla ja kantasolu-hoidolla. Myös esimerkiksi shock wave-terapiaa on käytetty hankositeen yläkiinnityskohdan vammojen hoidossa. Hoidossa voidaan turvautua myös kirurgiaan, jolloin hankositeen yläkiinnityskohtaa hermottava syvä lateraalinen plantaarihermo katkaistaan. Hoitomuodosta riippumatta paraneminen kestää pitkään ja sen edistymistä tulee seurata ultraäänitutkimuksen avulla ennen liikunnan lisäämistä. Vammat myös usein kroonistuvat tai uusivat heikentäen ennustetta edelleen.

Cancer patients have a manifold risk of suffering from both thrombotic events and anticoagulation-related bleeding complications. For this reason, knowledge of their adequate medication is crucial. The aims of this study were to find out are guidelines being followed regarding the treatment of venous thromboembolisms. The emphasis was on the anticoagulation therapy of cancer patients, but also non-cancer patients were analyzed as controls. Data was collected from the clinical information system Uranus CGI. All patient records (with the diagnostic codes I26.0, I67.6, I74.3, I80*, I81*, I83*, K55, N28.0, 022.3) in the hospital district of Helsinki and Uusimaa (Jorvi, Meilahti, Peijas, Lohja, Porvoo, Tammisaari and Hyvinkää hospitals) during the time period 1.1.2014- 29.4.2016 were reviewed. Statistical analysis was performed using the IBM SPSS Statistics and Microsoft Excel computer softwares. The study included 1667 patients, out of whom 163 (9.8%) had active cancer. The recommendation of using low molecular weight heparins as the primary anticoagulants for patients with malignancies has been practiced. More research is necessary in order to find the optimal duration for treatment of, especially, isolated calf muscle venous thromboses and cancer patients' superficial thrombophlebitides.

Urinary incontinence is a fairly common problem in neutered female dogs with a prevalence of 5 – 20 %. There are different causes behind urinary incontinence that are divided into being of either neurogenic or non-neurogenic origin that can either be congenital or acquired. The most common type of incontinence in neutered female dogs is urethral sphincter mechanism incompetence (USMI) with a prevalence of up to 60 %. Despite having been researched for nearly 40 years neither the etiology nor pathophysiology of USMI are completely understood. While an estimate of 75-97% of medically treated dogs respond to medication, USMI can become refractory over extended periods of medical administration. There are also some cases where medical management isn’t an option due to contraindicative illnesses or severe side effects from the medicine. Some owners also find it too laboursome to administer lifelong medication thrice a day. Injecting bulking agents into the lumen of the urethra is a way of regaining continence through increased urethral resistance. It’s a minimally invasive technique with minimal side effects and high continence rates. However, the effect can be passing, and additional medication might be needed. More invasive surgical techniques are colposuspension, urethropexy, artificial sphincters and different transpelvic sling techniques. These are associated with lower continence rates, more side effects and longer recovery times. None of these options, however, have been successful in treating all dogs. In this literature review I strive to collect the available information on USMI focusing on the treatment when medication is insufficient, with special focus on bulking agents. I hope to form a better understanding of the disease and to be able to highlight the areas in need of further studies, so that more treatment options to resolve USMI could be developed. There needn’t be one treatment to cure them all, however there should be a more systematic approach to diagnosing USMI in order to facilitate the recognition of the best course of treatment for each dog.