Browsing by Subject "tunteet"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä lasten tunnetaidoista ja miten niitä voidaan edistää 3–5-vuotiailla lapsilla. Tavoitteena oli saada tietoa lasten tunnetaidoista ja siitä, miten varhaiskasvatuksen opettaja voi edistää lasten tunnetaitojen kehitystä. Työn teoreettinen viitekehys koostuu tunteisiin ja tunnetaitoi-hin liittyvistä erilaisista tutkimuksista kuten Köngäs (2018). Hyödynsin tunnetaito-oppaita li-säämään ymmärrystä tunnetaidoista ja keinoista niiden edistämiseksi. Lisäksi käytin Var-haiskasvatussuunnitelman perusteita 2018 tässä tutkimuksessa tuomaan näkökulmaa siitä, miten ne velvoittavat edistämään ja tukemaan lasten tunnetaitoja. Tunnetaitojen, kuten tunteiden nimeämisen, ilmaisun ja säätelyn ongelmat näkyvät yhä enemmän varhaiskasvatusikäisillä lapsilla. Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävänä on tu-kea lapsen tunnetaitoja. Tunnetaitoihin tulisi perehtyä jotta voisi alkaa edistämään niiden kehitystä tavoitteellisesti. Tutkimusta toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa hankittiin haastattelemalla kol-mea varhaiskasvatuksen opettajaa helsinkiläisistä päiväkodeista. Aineisto analysoitiin sisäl-lönanalyysin avulla. Tämän aineiston valossa näyttää siltä, että tunnetaitoja voidaan tukea varhaiskasvatukses-sa. Varhaiskasvatuksen opettaja voi vaikuttaa siihen olemalla sensitiivinen ja pyrkimällä tunnistamaan lasten tunnetaidot ja etsimällä keinoja tukea niitä. Haastattelujen perusteella näyttäisi, että 3–5-vuotiaiden tunnetaitojen kehittyminen on eritasoista, mikä vaikuttaa opet-tajien valitsemiin keinoihin toteuttaa tunnetaitojen opettelua ryhmässä. Haastateltavat toi-voisivat että tunnetaitomateriaaleja olisi enemmän saatavilla ja täydennyskoulutuksia tu-kemaan heidän tunnetaitojen osaamista.

Yhteiskunnassamme elää yhä voimakkaasti useita äitiyteen liittyviä myyttejä. Nämä myytit luovat kuvaa ihanneäidistä rajaten ulkopuolelleen äitiyteen osaltaan liittyvät, kielletyiksi mielletyt tunteet. Kiellettyjen tunteiden esille tuominen on yhteiskunnassamme vallitsevan kliseisen äitiyskäsityksen takia vaikeaa ja äidit jäävät tunteidensa kanssa helposti yksin. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on nostaa keskusteluun äitiyden toiseksi tarinaksi nimetty kertomus, kertomus joka elää omaa salattua tarinaansa äitimyytin takana. Tutkielman tarkoituksena on osaltaan kannustaa rehelliseen, kaunistelemattomaan äitiyspuheeseen ja edistää entistä avoimempaa ilmapiiriä äitiyskokemusten kohtaamisessa. Tutkimusaineiston keruu tapahtui syksyllä 2008 eri foorumeille jätetyn kirjoituspyynnön perusteella. Kirjoituspyynnössä pyydettiin äitejä kirjoittamaan kielteiseksi miellettävistä tunnekokemuksistaan sekä pohtimaan saadun avun riittävyyttä ja omaa selviytymiskokemustaan. Vastaukset pyydettiin lähettämään sähköpostitse tutkielmaa varten luotuun sähköpostiosoitteeseen. Tutkimusaineisto (N=13) analysoitiin kaksivaiheisesti sisällönanalyysin ja juonirakenneanalyysin keinoin. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivinen ja perustuu pääosin Vilma Hännisen (2000) esittämiin näkemyksiin tarinallisuudesta. Myös Eeva Jokisen (1996) tutkimus äitiyden omaelämänkerrallisista esityksistä on ollut tutkimuksen kannalta merkittävä lähdeteos. Sisällönanalyysin tuloksena tutkimusaineistosta muodostui seitsemän pääluokkaa kirjoittajien kokemista kielletyiksi miellettävistä tunteista: aggressiot, epätoivo ja masennus, ahdistus, häpeä, tunnottomuus, väsymys ja pelko. Juonirakenneanalyysi tuotti kaksi tyyppitarinaa, joiden juonenkulut poikkesivat toisistaan kirjoittajan subjektiivisen selviytymiskokemuksen ja puolison antaman tuen kannalta tarkasteltuina. Tutkimuksen johtopäätöksenä on että äitiyteen liittyy kiinteästi myös kielletyiksi miellettyjä tunnekokemuksia. Äitimyytti elää edelleen yhteiskunnassa voimakkaana joka osaltaan vaikeuttaa äitiyden haastavista tunnekokemuksista puhumista. Tutkimuksen toisena johtopäätöksenä on että puolisoiden antamalla tuella on yhteys äitien selviämiskokemukseen. Äitien tukeminen haastavan elämänvaiheen aikana edistää äitien jaksamista. Äitiyden toisen tarinan esiin nostaminen ja äitiystarinoiden rehellinen kohtaaminen voisivat vähentää äitien kokemaa henkistä tunnekuormaa. Ihanteista riisuttu äitiys madaltaisi äitien kynnystä hakea tarvittaessa apua ilman huonoksi äidiksi leimautumisen pelkoa ja näin lapsiperheiden ongelmiin voitaisiin puuttua ajoissa, ennen niiden syvenemistä.

René Descartes (1596–1650) tunnetaan metafyysisestä substanssidualismistaan eli mielen ja ruumiin ontologisesta kahtiajaosta. Vähemmän tunnettua on hänen tunneteoriansa, joka ilmenee Sielun liikutukset (1649) teoksesta sekä laajasta kirjeenvaihdosta vuosilta 1643–1649 Böömin prinsessa Elisabethin (1618–1680) kanssa. Perinteisen substanssidualismia puoltavan tulkinnan mukaan Descartesille 1) ihmisen mieli on luonteeltaan aineeton ja ruumis aineellinen, joille kuuluvat täysin omat ja erilaiset ominaisuudet, 2) mielen ja ruumiin substanssit toimivat itsenäisesti toisistaan riippumatta ja 3) mieli ja siihen liittyvät toiminnot ovat aina tietoisia. Esitän, että Descartesin tunneteoriasta muodostuva ihmiskäsitys ei ole yhteensopiva perinteisen tulkinnan kanssa. Vastoin perinteistä tulkintaa, Descartesille 1) tunteet ovat ominaisuuksia, jotka eivät ole redusoitavissa joko aineettomaan tai aineelliseen olevaan, 2) mieli ja ruumis eivät toimi itsenäisesti tai toisistaan riippumatta, vaan ne muodostavat psykofyysisen kokonaisuuden, 3) kaikki mieleen liittyvät operaatiot eivät ole tietoisia, vaan muistijäljet, jotka eivät ole palautettavissa mieleen, vaikuttavat ihmisen tunteisiin ja käyttäytymiseen. Ehdotan tarkasteluni perusteella, että Descartesin tunneteorian näkökulmasta hänen ihmiskäsityksensä ei ole dualistinen, vaan holistinen, sillä tunteet, jotka kuuluvat olennaisesti Descartesin määrittämän ihmisen olemukseen, edellyttävät mielen, ruumiin sekä situaation. Osoitan työssäni, että Descartesille erityisiä tunneluokkia ovat primitiiviset tunteet, ruumiilliset tunteet, intellektuaaliset tunteet, sosiaaliset tunteet, tiedostamattomien muistijälkien aiheuttamat tunteet sekä moraaliset tunteet, joista useimmat edellyttävät välttämättä sekä mielen, ruumiin että situaation läsnäolon. Descartes ei kuitenkaan missään elämänvaiheessaan hylkää eksplisiittisesti metafyysistä dualismia ja siihen olennaisesti liittyvää reduktion periaatetta, jotka näyttävät olevan ristiriidassa hänen tunneteorian holistisen luonteen kanssa. Työni osoittaa Descartesin ihmiskäsityksen olevan monivivahteisempi kuin perinteinen tulkinta antaa ymmärtää, mutta lopulta myös sen ristiriitaisuuden.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäisistä ongelmista ja sen ratkaiseminen politiikan keinoin on välillä hyvin vaikeata. Yhteisymmärrystä ei löydetä, eikä yksiselitteiseltä vaikuttava tutkimusnäyttö riitä vakuuttamaan ilmastopolitiikan kovimpia kriitikoita. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ilmastonarratiiveja tunteiden näkökulmasta, kansainvälisen politiikan viitekehyksessä. Tutkimusaineistona toimivat presidenttien puheet kesällä ja syksyllä 2017. Trump ilmoitti 1.6.2017 vetävänsä Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Tähän ilmoitukseen Macron vastasi vielä samana yönä. Tutkimuskysymykset ovat: millaisia narratiiveja presidenttien ilmastopuheissa rakennetaan ja esitetään ja millaisia tunteita niihin liittyy? Yksi tutkimuksen keskeisimmistä johtopäätöksistä on se, että tunteiden tutkimus tarjoaa hyödyllisen ja toistaiseksi niukasti hyödynnetyn näkökulman kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tunteet ovat politiikan tutkimuksessa alihyödynnetty ja aliteoretisoitu tutkimuskohde. Tässä tutkielmassa tunteita ja tunneperäisiä uskomuksia käsitellään sosiaalisen konstruktivismin teoreettista viitekehystä hyödyntäen ja soveltaen. Tunteita käsitellään sosiaalisesti ja kulttuurisesti jaettuna ilmiönä osana presidenttien ilmastonarratiivien analyysia. Donald Trumpin ilmoituksesta on tunnistettu neljä narratiivia: 1) Paremman diilin narratiivi, 2) Paremman ympäristönsuojelijan narratiivi, 3) Kansallisen edun ja johtajuuden narratiivi ja 4) Epäluulon ja viholliskuvien narratiivi. Macronin puheista on tunnistettu kolme ilmastonarratiivia: 2) Globaalin vastuunkannon narratiivi, 2) Yhteistyön ja kumppanuuden narratiivi ja 3) Tieteen ja totuudenpuolustajan narratiivi. Trumpin ilmastonarratiivit on analyysin perusteella nimetty traagiseksi ilmastosatiiriksi ja Macronin ilmastonarratiivit romanttiseksi ilmastokomediaksi. Presidenttien ilmastonarratiivien analyysin tuloksena voidaan todeta, että näiden ilmastonarratiivit poikkeavat toisistaan sekä sisältöjen että tulkitun yleisön näkökulmasta. Tunteiden näkökulmasta erot puolestaan eivät ole yhtä suuria. Presidenttien narratiiveista tunnistetaan tässä tutkimuksessa kaksi samaa tunne-/tunneperäisten uskomusten paria, jotka kertovat narratiivien arvoista ja tavoitteista. Keskeisiä molempien narratiiveissa ovat pelko ja turvallisuus sekä häpeä ja kunnioitus. Trumpin narratiiveista on näiden lisäksi tunnistettu luottamuksen ja epäluottamuksen tunnepari ja Macronin narratiiveista vastuullisuuden ja vastuuttomuuden tunneperäisten uskomusten pari. Näiden tunteiden ja tunneperäisten uskomusten voidaan tulkita toimivan keskeisinä politiikan ja narratiivien motivaattoreina sekä yleisöön vetoamisen työkaluina.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Anni Polvan Tiina-sarjaa (1956–1986) tunteiden tutkimuksen näkökulmasta. Tutkin suuttumuksen, syyllisyyden ja ihastumisen tunteita emootioina. Tunnekäsityksessä nojaan Anna Hellen ja Anna Hollstenin artikkeliin teoksessa Tunteita ja tuntemuksia suomalaisessa kirjallisuudessa (2016) sekä Lauri Nummenmaan teokseen Tunteiden psykologia (2010). Erittelen käsittelemieni tunteiden ilmenemistapoja, syntytilanteita sekä tunteiden hallintaa ja säätelyä. Vaikka keskityn suuttumukseen, syyllisyyteen ja ihastumiseen, käsittelen osin myös muita niihin linkittyviä tunteita. Tiina-sarjassa tunteita kuvataan ensisijaisesti toiminnan ja vuorosanojen kautta, ja sarjassa sanallistetaan harvoin, miltä jokin tunne varsinaisesti tuntuu. Sarjan läpi toistuessaan nämä tunteet ovat kuitenkin olennainen osa teosten päähenkilön Tiinan henkilöhahmoa. Tiina-kirjat ovat yksiä suosituimmista suomalaisista tyttökirjoista. Sarja kertoo nimihenkilönsä Tiinan seikkailuista. Vaikka Tiina edustaa sotienjälkeisen ajan ihanteita, hän on poikatyttöhahmo ja pyrkii rikkomaan perinteistä kiltin tytön kuvaa. Tämä näkyy myös tarkastelemieni tunteiden kuvauksessa. Tunteiden kautta rakennetaan Tiinan henkilöhahmoa ja tuodaan esiin hänen erikoislaatuisuuttaan suhteessa muihin sarjassa esiintyviin lapsiin. Sarjassa on kasvatuksellinen pohjavire, ja tunteiden kuvauksen kautta Tiina asetetaan monessa mielessä ihanteeksi lukijalle. Kasvatuksellisuutta häivytetään kuitenkin huumorilla. Sarjalle tyypilliset huumorin keinot, eli liioittelu ja toisto, ovat myös olennainen osa tunteiden kuvausta.

Tavoitteet: Valtakunnallisten PISA-tulosten mukaan lasten matemaattiset taidot ovat Suomessa edelleen heikentyneet. Näiden tulosten taustalla vaikuttaa heikko motivaatio ja kiinnostus matematiikkaa kohtaan. Näitä tekijöitä yhdistää matematiikkakuva, jolla tarkoitetaan tunnesuhtautumista matematiikkaan sekä uskomuksia ja motivaatiota (Hannula & Holm, 2018). Matematiikkakuva alkaa muodostua jo varhaislapsuudessa ja sen tukeminen esiopetuksessa ennen kouluun siirtymää on tärkeää hyvien matemaattisten oppimismahdollisuuksien varmistamiseksi. Voidakseen tukea lasta matematiikassa parhaalla mahdollisella tavalla, tulee opettajan ymmärtää lapsen suhdetta matematiikkaan (Hannula & Holm, 2018). Tämän tutkielman tavoitteena oli saada tietoa esiopetusikäisten lasten matematiikkakuvasta. Tutkielmalla tavoiteltiin lasten omaa kerrontaa ja ajatuksia eikä todellisia matemaattisia taitoja. Matematiikkakuvaa on tutkittu Suomessa ja kansainvälisestikin, mutta aiemmissa tutkimuksissa kohderyhmänä ovat olleet aikuiset tai korkeamman koulutusasteen oppilaat. Esiopetusikäisten lasten oma kerronta puuttuu ja siten tutkimuskentällä on aiheesta aukko. Aiempien tutkimusten mukaan esiopetusikäisten lasten matematiikkakuva on aikuisten kertomana nähty myönteisenä. Tutkielmani hypoteesinani oli, että esiopetusikäisten lasten matematiikkakuva on positiivinen eikä lapsilla esiinny matematiikka ahdistusta. Oletin näin siksi, koska esiopetuksessa toiminta perustuu leikkiin ja lasten mielenkiinnonkohteisiin eikä lapsilla siten pitäisi vielä olla kertynyt merkittävää määrää negatiivisia kokemuksia. Menetelmät. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta esiopetusikäistä lasta eräässä helsinkiläisessä varhaiskasvatusyksikössä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelun teemana oli lasten matematiikkakuva ja kokemukset matematiikasta. Haastattelurungossani käsiteltiin matematiikkaan liittyviä uskomuksia, tunteita ja motivaatiota esiopetuksen ja kodin oppimisympäristöissä. Lapsille on luontaista ilmaista itseään monipuolisesti ja tämän vuoksi haastattelussa oli myös toiminnallinen osuus. Ongelmanratkaisutehtävät mahdollistivat lasten havainnoinnin haastattelun aikana. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysitapa valikoitui, koska matematiikkakuvan osa-alueista ja merkityksestä oli jo olemassa selkeä teoria. Analyysivaiheessa aineisto jaoteltiin ylä- ja alatason teemoihin teoreettisen viitekehyksen mukaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tuloksissa uskomukset osoittautuivat negatiivisiksi. Tunteet jakautuivat tasaisesti positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Motivaatio kallistui enemmän ulkoiseen motivaatioon. Matematiikkakuva on tämän tutkielman mukaan esiopetusikäisillä lapsilla enemmän negatiivinen. Matematiikkakuvan osa-alueet ovat yhteydessä toisiinsa. Kasvattajalla ja ympäristöllä on huomattava vaikutus lasten matematiikkakuvan kehittymiselle.

Tämä maisterintutkielma käsittelee häpeää ja lukijan tunnetta henkilöhahmon häpeästä. Tutkielmassa analysoidaan Antti Heikkisen Mummo-romaania (2017). Tutkielman tavoitteena on kartoittaa päähenkilöhahmojen Maijan ja Marja-Liisan häpeän kohteet ja miten ne vaikuttavat heihin. Tämän jälkeen tutkielma keskittyy siihen, miten ja miksi lukija kokee henkilöhahmojen häpeän ja miksi tunteen havaitseminen on olennainen osa Mummoa. Tutkielman pohjana on tunteita ja tuntemuksia tarkasteleva kirjallisuudentutkimus. Siinä erotetaan tunne ja tuntemus yleensä toisistaan, mutta tässä tutkielmassa häpeän kohdalla sitä ei tehdä. Sen sijaan tutkielma keskittyy Sara Ahmedin Tunteiden kulttuuripolitiikan (2018) tavoin siihen, mitä tunteet tekevät. Tutkielma keskittyy häpeän tekoihin ja vaikutuksiin. Häpeä on vahvasti yhteiskunnallinen tunne. Se pitää yhteiskuntaa kasassa osoittamalla ideaalin ja vallassa olevien normien paremmuuden suhteessa muihin. Yksilö kokee häpeää, kun ei kuulu muottiin. Häpeää vältelläkseen yksilö tavoittelee ideaalia ja pitää yhteiskuntaa koossa. Suomalaisessa yhteiskunnassa häpeä on erityisen yleistä. Maija elää koko elämänsä maalla suuressa maalaistalossa perheen kanssa läheisesti eläen. Maija häpeää naiseuttaan ja lapsettomuuttaan. Se saa Maijan valehtelemaan tyttärelleen Marja-Liisalle tämän vanhemmista. Lukija oppii Mummon edetessä Maijan häpeän taakan ja näkee sen syyt ja seuraukset. Suomalaisen yhteiskunnan puhumattomuus edistää Maijan häpeää. Marja-Liisa elää maalla äitinsä Maijan ja tämän perheen kanssa. Marja-Liisalla on turvallinen koti, mutta isän olemattomuus vaivaa häntä. Hän kiinnostuu kielletystä rakkaudesta ja ihastuu (mies)opettajaansa. Lukija kokee intoa rakkaudesta, inhoa suhteesta opettajaan ja lopulta empatiaa opettajan jättäessä. Marja-Liisa tulee raskaaksi ja saa keskenmenon. Häpeä on niin voimakas, että Marja-Liisa lamaantuu, eikä paljasta mitään kenellekään. Mummon lopussa käy kuitenkin ilmi, että romaani on Marja-Liisan tunnustus omista ja äitinsä hävettävistä asioista. Tunteiden asettaminen keskiöön kirjallisuutta tutkittaessa on tärkeää, koska tunne tekee paljon. Tunne auttaa näkemään oleelliset asiat teoksesta ja hahmottamaan teoksen kokonaisuutta. Mummossa häpeän havaitseminen ja sen herättämien tunteiden seuraaminen näyttää, kuinka paljon ihminen tekee säilyttääkseen normaalin kuvan. Tunteella lukeminen auttaa eläytymään Mummoon, mutta myös opettaa lukijalle havaitsemaan omat hävettävät asiat ja kuinka niiden vaikutusta omaan elämään voi vähentää. Häpeä opettaa inhimillisyyttä.