Browsing by Subject "tuonela"

Tämän tutkielman aiheena on auringon ja tuonelan välinen yhteys Heprealaisen Raamatun teksteissä. Tutkielman tarkoitus on selvittää, onko muualta muinaisesta Lähi-idästä tuttu perinne tuonelaisesta auringosta nähtävillä Heprealaisessa Raamatussa ja mikäli näin on, millä tavalla se teksteissä esitetään. Pyrin kartoittamaan sitä, onko tuonelaisen auringon konsepti tuttu tekstien kirjoittajien taustayhteisöissä, ja millaisia jaettuja uskomuksia traditioon liittyy. Lähestyn teemaa vertailun ja traditiokritiikin keinoin. Vertailukohtana ovat Mesopotamian auringonjumaluus Šamaš ja Ugaritin auringonjumaluus Šapšu. Käsittelen näiden jumaluuksien yhteisiä piirteitä ja eroavaisuuksia luoden yleiskatsauksen muinaisen Lähi-idän auringonjumaluuksien piirteisiin, tehtäviin ja tuonelayhteyksiin. Käytän tätä yleiskuvaa pohjana analysoidessani Heprealaisen Raamatun tekstejä, joita käsittelyyn on valikoitunut kuusi: 2. Sam. 22/Ps.18; Job 25:2–6, 26:5–14; Job 38:12–21; Jes. 38; 1. Sam. 28:3–25 ja Jes. 14:4b–21. Kiinnitän huomioni teksteissä käytettyyn kuvastoon, auringon toimijuuteen ja auringollisten teemojen valikoitumisen taustalla oleviin motivaatioihin. Käsittelen myös sitä, millaisena tuonelaisen auringon perinne esitetään: nähdäänkö se osana yleisesti hyväksyttyä maailmankuvaa ja kuvastoperinnettä, vai esitetäänkö se vieraana uskomuksena. Analyysini osoittavat, että neljässä kuudesta tekstistä on nähtävillä tuonelaisen auringon perinne. Osassa teksteistä se näkyy Jahveen liitettyinä piirteinä ja tehtävinä, toisissa aurinko taivaankappaleena yhdistetään tuonelaan ja yhdessä tekstissä viitataan suoraan vieraan kulttuurin auringonjumaluuteen. Yleisimmin uskomukseen liitetään valoon ja oikeudenmukaisuuteen viittaavaa kuvastoa, mutta myös empatia, liikkuminen tämän maailman ja tuonelan välillä sekä kuninkaan ja auringon välinen erityinen suhde näkyy teksteissä. Nämä elementit näkyvät myös Šamašin ja Šapšun kuvauksissa. Toisaalta myös eroja on huomattavasti, esimerkiksi rituaaliset roolit tai selvät viittaukset auringon toimintaan kuolleiden tuonelaan kuljettajana jäävät puuttumaan. Tuonelayhteys ei ole suurimmassa osassa teksteistä pääosassa, vaan se ilmenee osana laajempaa aurinkoon liitettyjen konseptien kokonaisuutta. Teksteissä traditioon suhtaudutaan vaihtelevasti: joissain sitä vierastetaan, toisissa se on täysin omaksuttu osaksi normatiivista uskomusmaailmaa. Tutkielman perusteella on ilmeistä, että kirjoittajien taustayhteisöissä tuonelaisen auringon traditio oli hyvinkin tuttu, ja että traditioon on liitetty paljon samoja piirteitä kuin Mesopotamiassa ja Ugaritissa.