Browsing by Subject "tuotanto"

Kahvi tulee suojata hapelta, valolta ja kosteudelta, sekä säilytettävä oikeanlaisessa lämpötilassa sen vanhenemisen estämiseksi. Pakkausmateriaalin tulee olla riittävän kestävää, jotta pakkaus ja tuote säilyvät vaurioitumattomina kuljetuksen ja käsittelyn aikana. Kahvin vakuumipakkausten vuotojen vuoksi kahvihävikkiä syntyy vuosittain merkittäviä määriä, valmistajalle aiheutuu taloudellisia tappioita ja kuluttajan laatukäsitys voi heiketä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää syyt kahvipaahtimon tuotannossa ja logistiikkaketjussa syntyviin vakuumipakkausten vuotoihin ja kehittää korjaavia toimenpiteitä vuotojen syntymisen ehkäisemiseksi. Pakkausten vuotokohtia kartoitettiin kaupoista palautetuista pakkauksista, analysoitiin vuosina 2008–2016 kerättyä aineistoa, ja tutkittiin vuotojen yhteyttä pakkauskoneisiin ja laminaattiin. Vuotojen syntymissyitä etsittiin pakkauslinjojen eri kohdista otetuista näytteistä ja testattiin pakkausten kovuuden varmistavien kovankoettajien toimintaa. Lisäksi määritettiin eri pakkauskoneilla ja eri laminaatteihin pakatuista tuotteista saumanlujuus vetotestillä. Kahvipakkausten kuljetusta seurattiin valmistajalta keskusvarastolle ja sieltä kauppaan. Lisäksi havainnoitiin kahvipakkausten käsittelyä kaupoissa ja haastateltiin kauppojen kahvihyllyistä vastuussa olevia henkilöitä. Tässä työssä tutkittujen pakkausten pääasialliset vuotosyyt olivat saumavuodot (41 %), pistemäinen reikä takana sauman vieressä (18 %) ja viillot (14 %), vuosina 2008–2016 kerätyssä aineistossa sen sijaan viillot ja laminaattimurtumat. Merkittävä osa vuodoista syntyy tuotannossa ja usein vuoto onkin monen tekijän summa, johon vaikuttaa niin pakkauskone kuin laminaattikin. Pakkauslinjoilta otetuista näytteistä vuosi 0,3 %. Lähes puolet oli saumavuotoja ja loput erilaisia reikiä ja repeämiä. Saumanlujuusmäärityksissä havaittiin alasaumojen lujuuksien olevan koneesta riippuen 7–21 % alhaisemmat kuin yläsaumojen lujuuksien. Eri valmistajien laminaateissa oli keskimäärin 15 %:n ero yläsauman lujuuksissa. Kuljetuksessa pakkaukset vaurioituivat lastin virheellisestä kiinnitystavasta johtuen. Vuotoja saadaan vähennettyä esimerkiksi saumausta parantamalla, pakkauslinjojen repeämiä ja reikiä aiheuttavia tekijöitä poistamalla, oikeilla materiaalivalinnoilla, kovankoittajien toiminnan varmistamisella, siirtymällä perforoidun kutistekalvon käyttöön sekä ohjeistamalla kuljettajia lastin oikeaoppisesta kiinnityksestä.

Tutkielma tarkastelee tekemistä, esinettä ja niiden välistä suhdetta arvoteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan sekä suomalaisia nykykeraamikkoja ja heidän kokemuksiaan liittyen tekemiseen, jota usein kuvaillaan käsityöksi, että tämän prosessin lopputulokseksi tulkitun esineen, eli keraamisen käsityö- tai taide-esineen, asemaa markkinoilla sekä esineeseen liitettäviä arvoja ja merkityksiä. Tutkielma perustuu keraamikkojen kanssa tehtyihin haastatteluihin ja kenttätyöhön keramiikan parissa vuosina 2017–2018. Tutkielmassa perehdytään siihen, ovatko tekemistä ohjaavat arvot samoja kuin myynnissä olevaan esineeseen liitetty arvo ja kysytään, missä tekemiseen ja esineeseen liitetyt arvot sijaitsevat. Tutkielma osallistuu antropologisiin keskusteluihin liittyen arvoon, käsityöhön ja tekemiseen, ja vastaa käsityötä tutkineiden antropologien tunnistamaan tarpeeseen lisätä käsityöläisyyden ja käsityön tutkimusta myös länsimaisissa, jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Käsityön tekemistä lähestytään yhdistäen fenomenologinen, tekemiseen keskittyvä lähestymistapa arvoteoreetti-seen näkökulmaan, jossa käsityötä ja sen saamia merkityksiä tutkitaan osana laajempaa merkitysten kokonaisuutta. Tutkielmassa argumentoidaan, että keramiikan tekeminen saa merkityksensä sekä suhteessa ei-merkitykselliseksi koettuun tuotantoon, että tekijän aseman kautta, jossa tekijä vastaa sekä esineen suunnittelusta että toteuttamisesta ja on siten tekoprosessin keskiössä. Länsimaisen mekanistisen kosmologian piirissä suunnittelu ja toteuttaminen on eroteltu toisistaan hierarkkiseen suhteeseen, jossa suunnittelua arvostetaan erityisen paljon. Keraamikot sijoittavat merkityksen kuitenkin tekemiseen, jossa suunnittelu ja toteuttaminen sekoittuvat toisiinsa, ja jossa tekijä vastaa koko prosessista. Keramiikan tekemisen käsityömenetelmin voisi siten nähdä pyrkimyksenä irtautua epämieluisasta yhteiskuntajärjestelmästä ja astua pois markkinaehtoisen tuotannon piiristä. Käsityö saa siis useita merkityksiä, jotka eivät liity ainoastaan käsin tekemiseen teknisenä prosessina, ja siten käsityö toimii metaforan tavoin. Tutkielmassa esitetään, että keramiikan tekeminen saa fetissimäisen luonteen, jonka myötä tekemiseen liitettävien arvojen nähdään olevan läsnä esineissä itsessään. Tekoprosessin lisäksi esineen muotoon vaikuttaa symbolisen rakentamisen prosessi, jonka myötä esineen edustama tuotantomuoto tuodaan esiin siten, että sen voi havaita esineen muodosta visuaalisesti ja haptisesti. Keraamisen käsityöesineen voisi sanoa edustavan uudenlaista luksusta, jossa kauneuteen ja hyvään makuun yhdistyy moraalinen ulottuvuus. Esineet symboloivat merkityksellistä työtä ja elämäntapaa ja asettuvat vastakkain merkityksettömäksi koetun teollisen massatuotannon kanssa, mutta samaan aikaan niiden hyödykearvo kasvaa niiden edustaman markkinavastaisuuden myötä. Esineestä tulee siis paradoksaalisesti hyödyke, joka kapinoi markkinoita vastaan. Tutkielmassa nostetaan myös esiin, että vaikka käsityömäinen tapa tehdä esineitä luo tekijöilleen kokemuksen merkityksellisestä tavasta olla olemassa, se saa heidät nykyisen taloudellisen ideologian puitteissa kysymään mikä on merkitykselliseksi koetun työn ja toimeentulon välinen suhde. Vaikka keramiikan tekemiseen laitettaisiin paljon aikaa, inhimillistä työtä ja taitoa, ei niiden myymisestä saatava korvaus välttämättä riitä kyseisten arvojen uusintamiseen. Keramiikan tekijöiden asemaa vallitsevassa yhteiskunnallisessa kontekstissa määrittelee siis hierarkia, jonka myötä esineen tekemistä määrittelevien arvojen toteutuminen riippuu esineeseen liitettävästä hyödykearvosta. Esineen tekijät edustavat yksinkertaista, eettistä ja tyydyttävää elämäntapaa, jonkinlaista “autenttisuutta”, joka saa merkityksensä modernin elämäntavan myötä. Toisaalta samaan aikaan käsityön tekijöiden voisi nähdä edustavan manuaalisen työn maailmaa, joka on alisteisessa suhteessa tietotyöhön. Käsityöläiset ovat siis “kuviteltuja primitiivejä kotona”, joiden asemaa voi tukea ostamalla käsityönä tuotettuja esineitä eli tukemalla vaihtoehtoista tuotantoa ollen kuitenkin samaan aikaan edelleen osana kulutuskulttuuria. Tutkielma osoittaa, että tuotantoa ja kuluttamista on hedelmällistä tutkia toisiinsa kietoutuvina ilmiöinä, ja että käsityön tarkastelemisella on annettavaa myös jälkiteollisiin yhteiskuntiin suuntautuvalle tutkimukselle.

testitallennus