Browsing by Subject "tuotos"

Mastitis is economically the most important disease and the second most important welfare issue after lameness in dairy production worldwide. Mastitis diagnosis consists of recognizing the causative pathogen and simultaneous changes in milk parameters, such as somatic cell count. Currently, 27 % of Finnish farms use automatic milking system (AMS) and more than 50 % of all milk is harvested by a milking robot. Large amounts of data are available from AMS, and they can be used to recognize and control mastitis on farms. The aim of this work was to study how different AMS data patterns describe mammary gland infection, and how they can be used in mastitis diagnosis. The most conventional parameter for diagnosing mastitis is somatic cell count (SCC) which describes the number of somatic cells per milliliter of milk. During mastitis, SCC increases, but a significant day-to-day variation is characteristic. SCC is measured in official Dairy Herd Improvement (DHI) programs, and SCC is also counted by sensors in AMS. The most common in-line measured parameter at AMS is electrical conductivity (EC). EC is measured quarter-specifically which makes it good for comparison among different quarters but there are some uncertainties associated with EC. In addition, L-lactate dehydrogenase (LDH) is an enzyme that indicates infection in different tissues and is also detectable with a sensor in some AMS. It’s less mastitis-specific than SCC, but because it has less daily variation, combined with SCC it’s currently an interesting tool for recognizing mastitis in AMS. Descriptive study was conducted using AMS data from 24 cows over 7 months from a Canadian research herd. The data were fragmented and only a few mastitis cases were included. However, the results describe the characteristics of different AMS parameters. Results showed that LDH is high especially in 1st lactation cows until 35 days after calving. As expected, LDH of mastitic cows was substantially higher compared to cows that were healthy or had non-udder illness. Interestingly, the daily variation of LDH in individual cows appears to be greater than expected.

Terve ja tuottava lypsylehmä on eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti kestävän maidontuotannon perusta. Suurin tuotantosairauksien riski ajoittuu poikimisen läheisyyteen, jolloin lehmä läpikäy suuria fysiologisia muutoksia ravintoaineiden ohjautuessa alkavaan maidontuotantoon. Lypsylehmän lihavuudella on havaittu olevan yhteys alkulypsykauden pidentyneeseen, voimakkaasti negatiiviseen energiataseeseen, mikä altistaa eläimen hedelmällisyysongelmille ja tuotantosairauksille. Hypoteesina oli, että edellisen lypsykauden lopussa enemmän lihovilla lehmillä on pienempi märehtimisaika laktaation alussa, pienempi 305 päivän maitotuotos, suuremmat plasman BHBA- ja NEFA-pitoisuudet sekä pienempi valkuais- ja suurempi rasvapitoisuus maidossa. Aineisto oli kerätty Viikin tutkimustilalla 1.1.2017–6.10.2021. Data koottiin Minun Maatilani -ohjelmistosta, lypsyrobotin tallentamasta aineistosta, aiempien tutkimusten aineistoista, tuotosseurannan tiedoista ja aktiivisuussensorien tallentamasta aineistosta. Lehmien elopainon muutosta tarkasteltiin kahden peräkkäisen laktaation aikaväleiltä 7–49, 7–91, 49–287 ja 91–287 päivää poikimisesta. Elopainonmuutoksia saatiin yhteensä 127 lypsylehmältä ja 344 laktaatiosta. Tutkimuksessa havaittiin heikko yhteys laktaation lopun lihomisen ja seuraavan alkulaktaation laihtumisen välillä useamman kerran poikineilla lehmillä. Loppulypsykauden lihominen pienensi seuraavan laktaation maitotuotosta ja maidon valkuaispitoisuutta. Edellisen laktaation painonmuutoksilla ei havaittu olevan yhteyttä maidon rasvapitoisuuteen, alkulaktaation märehtimiseen sekä plasman NEFA- ja BHBA-pitoisuuksiin. Alkulaktaation suurempi laihtuminen nosti maitotuotosta, maidon rasvapitoisuutta sekä veren NEFA- ja BHBA-pitoisuuksia. Kahden peräkkäisen laktaation loppuvaiheen elopainon muutokset korreloivat positiivisesti keskenään. Loppulypsykauden lihominen ei ollut yhteydessä suurempaan rasvakudosten käyttöön seuraavan laktaation alussa. Pelkkä elopainon muutoksen suuruus voi kuitenkin olla riittämätön lihomisen mittari. Systemaattista kuntoluokitusta eri tuotoskauden vaiheissa tarvitaan, jotta voidaan arvioida lypsylehmän lihomista ja laihtumista.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vesasyntyisen toisen polven hybridihaavan (Populus tremula L. x Populus tremuloides Michx.) kasvua ja tuotosta erilaisilla kasvatustiheyksillä. Hybridihaapakoe on Luonnonvarakeskuksen tutkimus Haapastensyrjässä. Kokeella on 1997 tehty päätehakkuu, jonka jälkeen seuraava hybridihaapasukupolvi on lähtenyt kasvamaan juurivesoista. Vallitsevan jakson synty-vuosi on 1998. Koealoille on tehty vuonna 2001 viisi harvennuskäsittelyä tiheyksillä 500 kpl/ha, 1200 kpl/ha, 2500 kpl/ha, 5000 kpl/ha ja ei harvennusta. Harventamaton koeala on kooltaan 400 m2 ja muut neljä 900 m2. Koealoja on mitattu kahdeksan kertaa vuosina 2001 – 2017. Kolme vuotta päätehakkuun jälkeen taimia oli aloilla 20 900 – 33 025 kpl/ha. Suurin vuotuinen kokonaiskasvu 26,3 m3/ha/v oli kasvatustiheydellä 2500 kpl/ha ja alhaisin 13,7 m3/ha/v kasvatustiheydellä 500 kpl/ha. Suurin tilavuus 501 m3/ha oli tiheydellä 2500 kpl/ha ja pienin 261 m3/ha tiheydellä 500 kpl/ha. Suurin valtapituus 28,1 metriä oli kasvatustiheydellä 1200 kpl/ha ja pienin valtapituus 24,91 metriä kasvatustiheydellä 500 kpl/ha. Kasvatustiheys 500 kpl/ha jää kokonaistilavuudeltaan selkeästi muita kasvatustiheyksiä pienemmäksi. Vesasyn-tyisen toisen polven hybridihaavan kasvu ja tuotos ylsivät ensimmäisen polven hybridihaavan kasvuun ja tuotok-seen. Tämän tutkimuksen perusteella vesasyntyisen toisen polven hybridihaavan kasvu on lupaava.