Browsing by Subject "tuottovaatimus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2014)Tutkimus käsitteli lisäpeltoon sijoitetun pääoman tuottovaatimusta. Tavoitteena oli määrittää tuottovaatimus capital asset pricing mallilla. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin pääomaa käsitteenä, tuottovaatimuksen muodostumista, keskimääräistä pääomakustannusta sekä optimaalista pääomarakennetta. Lisäksi käytiin läpi pääoman tuottovaatimuksen mittaamisessa käytettävistä teorioista CAP–mallia sekä arbitage pricing teoriaa. Maatalous on toimialana useimmiten matalatuottoista. Erityisesti viljanviljelyssä tuotantoon sitoutuva pääoma on suuri ja tuotto alhainen. Maatalousyrittäjien tulee siksi harkita vaihtoehtoisia sijoitusmahdollisuuksia paremman sijoitetun pääoman tuoton saavuttamiseksi. Rationaalisesti käyttäytyvä sijoittaja pyrkii tietyllä riskitasolla mahdollisimman korkeaan tuottoon tai tiettyyn tuottotasoon mahdollisemman alhaisella riskillä. CAP–mallin hyödyntämiseksi tulee investointikohteista muodostaa markkinaportfolio, jotta yksittäisen sijoituskohteen tuottovaatimus pystytään määrittelemään. Sijoituskohteen tuottovaatimus muodostuu riskittömästä korosta, sijoituskohteen systemaattisesta riskistä sekä riskipreemiosta. Systemaattinen riski (beeta) osoittaa sijoituskohteen tuoton vaihtelua verrattuna markkinaportfolion tuoton vaihteluun. Riskipreemio kuvaa markkinaportfolion tuottoa yli riskittömän koron. Tutkimuksessa riskitön korko määriteltiin valtion viiden vuoden obligaation tuottona ja se oli tutkimusajanjaksolla keskimäärin 1,5 prosenttia, systemaattinen riski 0,22 ja riskipreemio 5,3 prosenttia. Tuottovaatimukseksi saatiin 2,7 prosenttia. Todellinen tuotto oli 11,4 prosenttia. Suuri tuottoero selittyy pellon vähäisellä osuudella markkinaportfoliossa sekä investointikohteiden tuottolaskentatavalla. Pellon tuottoarvo perustui suurelta osin lisääntyneeseen pääoma-arvoon. Markkinaportfolio muodostettiin tutkimuksessa kiinteistöistä, obligaatioista, osakkeista, metsästä ja pellosta. Sijoituskohteen riski voidaan jakaa systemaattiseen sekä epäsystemaattiseen riskiin. Systemaattista riskiä ei voi vähentää hajauttamalla, mutta epäsystemaattista voi. Maataloudessa hajauttaminen ei aina toteudu. Systemaattisen riskin osuus oli 21 prosenttia lopun ollessa epäsystemaattista riskiä. Tutkimuksen selitysaste oli myös 21 prosenttia eli lisäpellon tuotosta 21 prosenttia voitiin selittää vain markkinaportfolion tuotolla.
-
(2021)Maatalouden rakennemuutoksen seurauksena suomalaisten maatilojen määrä vähenee ja tilakoot kasvavat. Tilakokojen kasvaessa yhä useampi maatila tutkii mahdollisuuksia yhtiöittää yritystoimintaansa. Yhtiömuotoisten maatilojen määrän noustessa myös niiden yrityskaupat ovat määrältään yleistymässä. Maatilojen yrityskauppoja on tehty pääasiassa suku-polvenvaihdoskauppoina, jolloin niistä maksettavat kauppahinnat eivät ole aina linjassa niistä saatavien tuottojen kanssa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten yhtiömuotoisen maatilan arvo määräytyy, kun arvon määräytymisperusteina käytetään talousteoriaan perustuvia arvonmääritysmenetelmiä. Käytettävät arvonmääritysmenetelmät olivat substanssiar-vomenetelmä, vapaan kassavirran menetelmä ja taloudellisen lisäarvon menetelmä. Lisäksi tavoitteena oli luoda Excel-laskuri, jonka avulla nämä arvot pystyttiin laskemaan. Arvonmäärityksen näkökulmana käytettiin ainoastaan tilinpäätös-tiedoista saatavaa informaatiota. Tutkielman teoriaosuus koostui käytettyjen arvonmääritysmenetelmien teoriasta, pää-oman tuottovaatimuksen määräytymisperusteista sekä tilinpäätöksen teoriasta. Tutkielma suoritettiin tapaustutkimuksena, jolloin yritykseksi valikoitiin yksi suomalainen yhtiömuotoinen maatila. Aineis-tona käytettiin Suomen Asiakastiedosta saatavaa tilinpäätösinformaatiota. Arvonmääritystä varten työstettiin Excel-pohjainen laskuri, jonka avulla pystyttiin laskemaan case-yrityksen arvo kolmella eri menetelmällä ainoastaan tuloslas-kelma- ja tasetietoja hyödyntäen. Tutkielman tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa. Kaikki kolme menetelmää antoivat toisis-taan poikkeavat tulokset. Substanssiarvomenetelmä antoi case-yritykselle pienimmän arvon ja sitä voidaan pitää enin-tään yrityksen pohja-arvona. Taloudellisen lisäarvon malli antoi hieman korkeamman arvon kuin substanssiarvo, koska se otti oman pääoman lisäksi huomioon vuosittaiset lisävoitot diskontattuna nykyhetkeen. Korkeimman arvon antoi vapaan kassavirran menetelmä, sillä siinä yrityksen pääomarakenne ei vaikuttanut arvotukseen kovin vahvasti, vaan pääpaino oli case-yrityksen tuottokyvyssä. Kaikkien kolmen arvonmääritysmenetelmän todettiin olevan herkkiä erilaisille muutoksille. Substanssi- ja taloudellisen lisäarvon malli reagoivat vahvasti oman pääoman muutoksiin. Vapaan kassavirran malliin vaikutti puolestaan vahvasti kassavirtojen kasvuoletukset. Pääoman tuottovaatimuksella todettiin olevan myös suuri merkitys taloudellisen lisäarvon- ja vapaan kassavirran mallin antamille tuloksille. Tutkielmassa huomattiin, että vapaan kassavirran- ja taloudellisen lisäarvon mallissa tulisi ottaa jollain tavalla enemmän huomioon yrityksen kilpailukyvyn ylläpitäminen. Tutkielman ede-tessä myös huomattiin, että pääoman tuottovaatimuksen määräytymistä on olisi syytä tutkia enemmän.
-
(2021)Maatalouden rakennemuutoksen seurauksena suomalaisten maatilojen määrä vähenee ja tilakoot kasvavat. Tilakokojen kasvaessa yhä useampi maatila tutkii mahdollisuuksia yhtiöittää yritystoimintaansa. Yhtiömuotoisten maatilojen määrän noustessa myös niiden yrityskaupat ovat määrältään yleistymässä. Maatilojen yrityskauppoja on tehty pääasiassa suku-polvenvaihdoskauppoina, jolloin niistä maksettavat kauppahinnat eivät ole aina linjassa niistä saatavien tuottojen kanssa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten yhtiömuotoisen maatilan arvo määräytyy, kun arvon määräytymisperusteina käytetään talousteoriaan perustuvia arvonmääritysmenetelmiä. Käytettävät arvonmääritysmenetelmät olivat substanssiar-vomenetelmä, vapaan kassavirran menetelmä ja taloudellisen lisäarvon menetelmä. Lisäksi tavoitteena oli luoda Excel-laskuri, jonka avulla nämä arvot pystyttiin laskemaan. Arvonmäärityksen näkökulmana käytettiin ainoastaan tilinpäätös-tiedoista saatavaa informaatiota. Tutkielman teoriaosuus koostui käytettyjen arvonmääritysmenetelmien teoriasta, pää-oman tuottovaatimuksen määräytymisperusteista sekä tilinpäätöksen teoriasta. Tutkielma suoritettiin tapaustutkimuksena, jolloin yritykseksi valikoitiin yksi suomalainen yhtiömuotoinen maatila. Aineis-tona käytettiin Suomen Asiakastiedosta saatavaa tilinpäätösinformaatiota. Arvonmääritystä varten työstettiin Excel-pohjainen laskuri, jonka avulla pystyttiin laskemaan case-yrityksen arvo kolmella eri menetelmällä ainoastaan tuloslas-kelma- ja tasetietoja hyödyntäen. Tutkielman tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa. Kaikki kolme menetelmää antoivat toisis-taan poikkeavat tulokset. Substanssiarvomenetelmä antoi case-yritykselle pienimmän arvon ja sitä voidaan pitää enin-tään yrityksen pohja-arvona. Taloudellisen lisäarvon malli antoi hieman korkeamman arvon kuin substanssiarvo, koska se otti oman pääoman lisäksi huomioon vuosittaiset lisävoitot diskontattuna nykyhetkeen. Korkeimman arvon antoi vapaan kassavirran menetelmä, sillä siinä yrityksen pääomarakenne ei vaikuttanut arvotukseen kovin vahvasti, vaan pääpaino oli case-yrityksen tuottokyvyssä. Kaikkien kolmen arvonmääritysmenetelmän todettiin olevan herkkiä erilaisille muutoksille. Substanssi- ja taloudellisen lisäarvon malli reagoivat vahvasti oman pääoman muutoksiin. Vapaan kassavirran malliin vaikutti puolestaan vahvasti kassavirtojen kasvuoletukset. Pääoman tuottovaatimuksella todettiin olevan myös suuri merkitys taloudellisen lisäarvon- ja vapaan kassavirran mallin antamille tuloksille. Tutkielmassa huomattiin, että vapaan kassavirran- ja taloudellisen lisäarvon mallissa tulisi ottaa jollain tavalla enemmän huomioon yrityksen kilpailukyvyn ylläpitäminen. Tutkielman ede-tessä myös huomattiin, että pääoman tuottovaatimuksen määräytymistä on olisi syytä tutkia enemmän.
Now showing items 1-3 of 3