Browsing by Subject "turvallistamisteoria"

Maailmanpoliittisen vallan perusteet muuttuvat, kun materiaalisten resurssien ja territorion hallinnan rinnalle tulee uusia vallan muotoja. Vallan siirtymät kansallisvaltioilta muille toimijoille ja turvallisuusympäristön muutos ovat vaikuttaneet siihen, että kaupungit käyttävät aiempaa uskottavammin valtaa maailmanpolitiikassa. Turvallisuuden hahmottaminen pelkästään kansallisvaltion näkökulmasta jättää keskeisiä asioita huomiotta, kun eri toimijoihin kohdistuu erilaisia turvallisuusuhkia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muutoksia maailmanpoliittisen vallan jakautumisessa havainnoimalla turvallisuuden muuttumista suhteessa kaupunkien kasvavaan merkitykseen. Kaupunkeja tutkitaan turvallisuuden viitekohteina eli siitä näkökulmasta, kuinka arvokkaina turvattavina toimijoina ja yksikköinä niitä pidetään. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, minkälaisia trendejä turvallisuuden viitekohteiden kehitykseen liittyy, ja parantaa ymmärrystä turvallisuuden ja kaupunkien kehityksen yhteyksistä. Tutkimus lähestyy kaupunkeja turvallisuuden kontekstissa Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian (securitization theory) kautta. Turvallistamisen konseptin avulla pystytään hahmottamaan sitä, miten kaupunki turvallisuuden viitekohteena voi kehittyä tulevaisuudessa. Kehitystä havainnoidaan turvallistamisteoriassa määritellyillä viidellä turvallisuuden sektorilla, jotka ovat sotilaallinen, ympäristö-, taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen sektori. Tutkimusmenetelmänä käytetään tulevaisuudentutkimuksen morfologista skenaariotyöskentelyä, jossa rakennetaan tulevaisuusskenaarioita tulevaisuustaulukon avulla. Skenaariot kuvaavat mahdollisia tulevaisuuksia siitä, miten turvallisuusympäristö voi erityisesti kaupunkien kontekstissa kehittyä. Tutkimusaineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista ja EU-asiakirjoista, jotka analysoidaan turvallisuuden sektoreiden viitekehystä hyödyntäen. Skenaariomenetelmä antaa työkaluja aineistosta nousevien turvallisuuden taustaoletusten kuvaamiseen ja sitä kautta auttaa hahmottamaan, miten kaupungit voivat näyttäytyä turvallisuuden viitekohteina. Tutkimuksen tuloksena syntyneet tulevaisuusskenaariot Euroopan turvallisuusympäristöstä vuonna 2040 vahvistavat, että kaupungit näyttäytyvät jo tällä hetkellä turvallisuuden viitekohteina monin eri tavoin. Kaupunkien merkitys korostuu erityisesti poliittisella, taloudellisella ja ympäristösektorilla, mutta niiden asema yhteiskunnallisella ja sotilaallisella sektorilla ei ole yhtä selvä. Ei voida sanoa, että kaupungit olisivat syrjäyttämässä kansallisvaltiot vallankäyttäjinä, mutta vaikuttaa siltä, että niiden merkitys sekä sisäisessä että ulkoisessa turvallisuudessa kasvaa tulevaisuudessa. Tähän vaikuttavat erityisesti kaupungistumisen, teknologian ja fyysisen maailman suhteen, yhteiskuntien keskinäisen luottamuksen ja talouskasvun mittareiden kehitys. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että pitkällä aikavälillä maailmanpoliittista valtaa käyttävät ne toimijat, jotka koetaan legitiimeiksi ja sen kautta tärkeiksi turvallisuuden viitekohteiksi. Tutkimuksen tulokset parantavat ymmärrystä turvallisuuden ja kaupunkien kehityksen yhteydestä kuvaamalla skenaarioiden kautta mahdollisia tulevaisuuden turvallisuusympäristöjä. Tutkimus myös esittelee tavan soveltaa turvallistamisteoriaa kaupunkien tutkimukseen ja nostaa sitä kautta esiin mahdollisuuksia turvallistamisteorian kehitykseen.

Tutkielmassa syvennytään monikansallisten vaikuttamisverkostojen perustamien asevalvontakampanjoiden rooliin monenkeskisessä asevalvonnassa. Tutkielman pyrkimyksenä on selvittää Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan tapausesimerkin kautta, millaisia diskursiivisia prosesseja ja kehystämisen tapoja asevalvontakampanjat hyödyntävät pyrkiessään vaikuttamaan monenkeskiseen asevalvontaan. Tutkielman tavoitteena on kontribuoida sekä asevalvontakampanjoiden maailmanpoliittista roolia koskevaan kirjallisuuteen että turvallisuuden tutkimuksen teoriakenttään. Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian ajatukset yhdessä kehystämiskirjallisuuden kanssa antavat tälle tutkielmalle analyyttiset työkalut. Hyödyntämällä turvallistamisen ja turvallistamisen purkamisen käsitteiden lisäksi makroturvallistamisen käsitettä tutkielma laajentaa turvallistamisteorian alkuperäistä ajatusta siitä, mitkä tahot voivat toimia turvallistavina toimijoina ja, millä tasolla turvallistamista tapahtuu. Visuaalisen turvallistamisen teorian ajatukset taas antavat eväät visuaalisten puheaktien analysoimiseen. Turvallistaminen luetaan tutkielmassa kehystämisen alalajiksi, ja yhdistämällä turvallistamisteorian ja kehysteorian argumentteja tutkielmassa on mahdollista tunnistaa, analysoida ja vertailla erilaisia diskursiivisia prosesseja ja kehystämisen tapoja. Tutkielman aineisto koostuu Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan seitsemästä tekstipohjaisesta kampanjamateriaalista ja kolmesta kampanjavideosta. Analyysin perusteella Campaign to Stop Killer Robots -kampanja on pyrkinyt konstruoimaan autonomiset asejärjestelmät tai ”tappajarobotit” koko ihmiskunnan vaarantavaksi turvallisuusuhaksi, ja poikkeustoimena kampanja esittää autonomiset asejärjestelmät kieltävää oikeudellisesti sitovaa instrumenttia. Samanaikaisesti Campaign to Stop Killer Robots -kampanja on purkanut puheakteissaan valtioiden voimankäytön ja sotilaallisen sektorin turvallistamista. Tutkielman tulokset osoittavat, että visuaalisen aineiston piirteet edistävät turvallistamisen prosessia, mutta kokonaisuudessaan visuaalisessa aineistossa esiintyvät kehystämisen tavat ovat monitulkintaisuutensa vuoksi vahvasti kytköksissä verbaalisiin puheakteihin. Tulokset tuovat mielenkiintoisella tavalla esiin, ettei turvallistaminen ole aina keskeisin kehystämisen tapa, jolla kampanja pyrkii nostamaan autonomiset asejärjestelmät poliittisten päättäjien prioriteettilistalle. Verbaalisissa puheakteissa turvallistamisteot jäävät usein moraalisten ja eettisten kehysten varjoon. Tutkielman tulokset vahvistavat aikaisemmassa kirjallisuudessa tehtyjä havaintoja siitä, että asevalvontakampanjat hyödyntävät turvallistamistekoja ja turvallistamisen purkamista instrumentaalisesti pyrkiessään levittämään normeja kansainvälisessä yhteisössä. Campaign to Stop Killer Robots -kampanjan tapa hyödyntää monia samanaikaisia kehystämisen tapoja korostaa kuitenkin tarvetta yhdistää yhä enemmän turvallistamisteorian ja kehysteorian ajatuksia, jotta vaikuttamiskampanjoiden toimintaa voitaisiin ymmärtää kokonaisvaltaisesti. Tutkielman perusteella autonomisia asejärjestelmiä koskeva asevalvontaprosessi tulee tulevaisuudessa entistä ajankohtaisemmaksi, ja asevalvontakampanjoiden keskeistä roolia tässä monenkeskisessä prosessissa on mahdotonta sivuuttaa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen uusien, vuonna 2019 voimaanastuneiden tiedustelulakien esitöitä – ministeriöiden ja niiden yhteydessä toimivien työryhmien valmisteluasiakirjoja ja mietintöjä, hallituksen esityksiä sekä eduskunnan valiokuntien asiakirjoja – turvallistamisteorian näkökulmasta. Tiedustelulainsäädännöksikin kutsuttu lainsäädäntökokonaisuus sisälsi useampia kokonaan uusia säädöksiä sekä voimassa oleviin säädöksiin tehtäviä muutoksia. Tiedustelulait säätivät ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti sekä Suomen sotilas- ja siviilitiedusteluviranomaisten toimivallasta, tiedustelun valvonnasta että lakien vaatimasta perustuslain muutoksesta viestisalaisuuden suojan osalta. Tutkimuskysymyksinä ovat, miten turvallistamisprosessi ilmenee aineistossa, mitä asioita turvallistetaan lainsäädännön esitöissä ja millaisin keinoin turvallistaminen on toteutettu. Tutkielman viitekehyksenä toimii turvallistamisteoria, joka ei nimestään huolimatta ole yhtenäinen teoria, vaan monimuotoinen teoriaperinne. Turvallistamisteorian ytimessä on ajatus siitä, miten turvallistamispuhetta harjoittamalla voidaan nostaa erilaisia teemoja turvallisuuskysymyksiksi ja tämän kautta edesauttaa erilaisten turvallisuustoimien implementointia. Turvallisuustoimet tyypillisesti ovat aiemmista menettelyistä poikkeavia, kuten tässä tapauksessa uusi lainsäädäntö ja sen mukanaan tuomat toimivaltuudet. Aineiston analyysissa menetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Diskurssianalyysi on osaltaan laajapohjainen lähestymistapa, jota voi käyttää hyvinkin monipuolisesti niin teksti- kuin puhemuotoisen aineiston analyysiin. Tässä tutkielmassa diskurssianalyysin käyttö rakentuu aineistosta nousevien lainsäädännön perusteiden havainnointiin – mitä perusteita havaitaan, miten ne tuodaan esiin ja miten lainsäädännön tarvetta niiden avulla perustellaan. Vastauksena tutkimuskysymyksiin havaitaan, että aineistossa on turvallistettu trendejä, joiden ei normaalisti oleteta olevan turvallisuuskysymyksiä. Tällaisia havaittuja trendejä ovat etenkin kansainvälistyminen sekä digitalisaatio. Turvallistamisen avulla on pyritty perustelemaan tiedustelulainsäädännön tarvetta Suomessa, ja aineistossa ilmenevä turvallistamisprosessi heijastelee teoriakirjallisuudessa esitettyjä ajatuksia, kuten Buzanin, Waeverin ja de Wilden hahmottelemia onnistuneen turvallistamisprosessin piirteitä. Käytännössä turvallistamisprosessi ilmenee turvallistamalla edellä mainittuja trendejä, johtamalla niistä uhkia sekä esittelemällä näiden uhkien konkreettisia esimerkkejä. Turvallistamisprosessi toteutetaan kohdistamalla puhetoimintaa yleisölle, jolle turvallisuustoimi, eli tiedustelulainsäädäntö, tulee oikeuttaa. Diskurssianalyysin myötä esiin nousevat myös aineistossa käytetyt diskursiiviset strategiat. Nämä strategiat ovat oletettuja tietoisia toimia, joiden avulla pyritään saavuttamaan jokin lopputulos eli tässä tapauksessa tiedustelulainsäädännön voimaansaattaminen. Ne siis vastaavat kysymykseen siitä, millaisin keinon turvallistaminen on toteutettu. Diskursiivisia strategioita ovat muun muassa tiedustelulainsäädännön välttämättömyytenä ja luonnollisena jatkumona esittäminen tai kansallisen turvallisuuden ja sen suojelun itseisarvona pitäminen. Tutkielman rooli akateemisella kentällä on tarjota katsaus ja analyysi tiedustelulakien perusteisiin sekä tutkimusaineistoon turvallistamisteorian näkökulmasta. Uuden lainsäädännön verrattain lyhyt voimassaoloaika, perustuslain muuttaminen, jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö sekä keskustelu mahdollisista uusista tulevista tiedusteluvaltuuksista luovat relevanssia tutkimukselle. Jatkotutkimustarpeena onkin syytä syventyä tulevaisuudessa tarkemmin etenkin mahdollisten uusien lailla säädettävien tiedusteluvaltuuksien perusteluihin sekä mahdollisen jatkumon havainnoimiseen. Ennen kaikkea tutkielma osaltaan valaisee, miten Suomessa on lainsäädännöllä lähestytty sitä dilemmaa, mikä syntyy, kun turvallisuustoimia tarvitaan yhteiskunnan suojelemiseen, mutta samalla tulee huomioida näiden toimien mahdolliset negatiiviset vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien kannalta.