Browsing by Subject "turvemaat"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2009)Lately the need to increase the amount of domestic logging has grown. That has been caused by a decrease in raw wood import. A big part of the extra logging potential is located on peatlands. Wintertime harvesting on peatlands cannot be increased since the logging equipment at that time of the year is already fully employed. That creates a need to be able to operate on peatlands year-round if the logging amounts are expected to grow significantly. With the existing average machinery and traditional equipment this is not possible. The traditional equipment for peatlands is only to mount wide steel tracks around the wheels. With this kind of equipment logging from soils with lowest bearing capacities is practically impossible if low amount of harvesting damages is expected. For logging on peatlands during the period of unfrozen ground new technical innovations are needed to decrease the surface pressure that a machine produces to the ground and to decrease its rut formation. For low rut formation there have been special machines for peatlands already for a long time but their productivity is too low for profitable logging. Since the use of special machines has been proven to be expensive, it seemed rational to focus on equipping a standard machine to perform better on peatlands and other soft soils. The main problem is to combine low rut formation and good productivity into the same machine. This is possible by adding low rut formation due to the new track system to the good productivity of a basic machine. The study was done by using constructive research method. The aim of the study was to find a good track system for a forwarder regarding low rut formation and other important properties for operating on low bearing capacity soils. First all the existing constructions were gathered and some new possible constructions were also brainstormed. From these constructions the one that seemed most potential was chosen for field testing. Support for the choice was sought by making an expert interview round. The results supported the arguments on which the choice was based on. In the field tests the test machine with the new track system and the comparison machine with the traditional track system both drove their own testing sectors which were estimated to be equal by conditions. The field test area was located in Ilomantsi and was a normal thinning site. The idea was to compare the rut formation of the track systems in real harvesting conditions that were mathematically equalized. The known factors that effect the bearing capacity were measured and their effect on the results was minimized by standardizing them mathematically. The calculations were executed by using multifactor regression analysis. The test machine caused less rut formation but the difference between the machines was quite small. There were some minor faults in the test machines properties and reliability but those are likely to be rather easily solved with some modifications to the track system.
-
(2023)Aidot puustoiset suot lukeutuvat Suomen harvinaisimpiin luontotyyppeihin ja suurin syy niiden uhanalaistumiseen on metsäojitus. Ojitus muuttaa soiden ekohydrologisia olosuhteita ja siten yksipuolistaa lajistoltaan harvinaisia puustoisia soita. Lisäksi ojitus luo hapelliset olosuhteet turpeeseen, mikä mahdollistaa turvekerrokseen kertyneen hiilivaraston hajoamisen ilmakehään. Ojitettujen soiden ennallistamisessa suoekosysteemin ekohydrologia pyritään palauttamaan lähelle tilannetta ennen ojitusta. Se tarkoittaa vedenpinnan pysyvää nostamista korkealle tasolle tukkimalla ojat. Ajan myötä ekosysteemin toiminnot alkavat muistuttaa luonnontilaista suota ja soille tyypilliset lajitkin saattavat palata alueelle. Ennallistamisen vaikutukset ilmastoon ovat monitasoiset. Korkea vedenpinta estää turpeen hajoamisen ja mahdollistaa turpeen hitaan kertymisen suolle, mutta samalla korkea vedenpinta luo olosuhteet voimakkaan kasvihuonekaasun, metaanin, suurille päästöille. Lisäksi ennallistaminen aiheuttaa häiriön puustoon, mikä tutkimusten mukaan johtaa usein puiden kuolemiseen ja elävien puiden heikentyneeseen kasvuun. Tämä heikentää puuston hiilensidontakykyä huomattavasti, mutta samalla kuolleiden puiden hiilivarastot alkavat lahotessaan hitaasti vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää ennallistamisen vaikutus puuston kuolleisuuteen aidoilla puustoisilla soilla, eli korvissa ja rämeillä Etelä- ja Keski-Suomessa. Tarkastelin kasvupaikan ravinteisuuden, puulajin, puun koon ja ennallistamisvuoden vaikutusta puuston kuolleisuuteen. Tein puustomittauksia 14 eri ennallistetulla suolla, joille asetin 54 eri ympyräkoealaa. Selvitin yli 7 cm paksun pysty- ja maapuuston tilavuuden sekä kuolleiden puiden lahoasteen. Koealat olivat aidoilla puustoisilla osuuksilla ennallistetuilla soilla ja niiden ravinteisuustaso jaettiin luokkiin Rhtkg (n=15), Mtkg (n=24), Ptkg (n=8) ja Vatkg (n=7). Tulosten perusteella turvekangastyypillä oli tilastollisesti merkittävä vaikutus kuolleen puuston osuuteen puuston kokonaistilavuudesta. Ennallistamiskuviota kontrolloiva, turvekangastyypin perusteella kuolleen puuston osuutta selittävä sekamalli arvioi turvekangastyypeille seuraavat kuolleisuusestimaatit: Rhtkg 32,8 % (keskivirhe ±5,8 %), Mtkg 15,9 % (±4,7 %), Ptkg 10,9 % (±7,8 %), Vatkg 7,3 % (±8,4 %). Kuluneilla vuosilla ennallistamisesta ei näyttänyt olevan selvää vaikutusta kuolleen puun osuuteen, mutta otoskoko on liian pieni vankkojen johtopäätösten vetämiseksi. Puulajeista kuusella oli selvästi suurin kuolleisuus erityisesti ruohoturvekankailla, joissa 49 % kuusen tilavuudesta oli kuollutta. Muilla turvekangastyypeillä kuusen kuolleen puun osuus oli vain hieman koivua suurempi (noin 13 %). Myös männyllä kuolleen puun osuus oli suurin ruohoturvekankailla (22 %), ja kuolleen puun osuus pieneni porrastetusti ravinteisuuden pienentyessä, ollen varputurvekankailla enää 8 %. Koivulla kuolleen puun osuus oli noin 10 % turvekangastyypistä riippumatta. Ennallistetuille soille vaikutti muodostuneen tasaisesti jakautunut lahopuujatkumo, joka lupaa hyvää soiden lajistomonimuotoisuudelle. Laholuokkajakaumissa ei ollut suuria eroja eri puulajien tai kasvupaikkojen välillä. Puiden runkojen hiilidynamiikkaa arvioitiin karkeasti, mutta tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia. Arvioni mukaan rehevillä ennallistetuilla soilla puun lahoamisen seurauksena vapautuva hiili voisi olla vuositasolla hieman pienempi kuin rehevän metsäojitetun suon maahengityksessä vapautuva hiilidioksidimäärä. Ei ole kuitenkaan varmaa kuinka suuri osa koealojen puustosta on oikeasti kuollut ennallistamisen seurauksena.
-
(2023)Aidot puustoiset suot lukeutuvat Suomen harvinaisimpiin luontotyyppeihin ja suurin syy niiden uhanalaistumiseen on metsäojitus. Ojitus muuttaa soiden ekohydrologisia olosuhteita ja siten yksipuolistaa lajistoltaan harvinaisia puustoisia soita. Lisäksi ojitus luo hapelliset olosuhteet turpeeseen, mikä mahdollistaa turvekerrokseen kertyneen hiilivaraston hajoamisen ilmakehään. Ojitettujen soiden ennallistamisessa suoekosysteemin ekohydrologia pyritään palauttamaan lähelle tilannetta ennen ojitusta. Se tarkoittaa vedenpinnan pysyvää nostamista korkealle tasolle tukkimalla ojat. Ajan myötä ekosysteemin toiminnot alkavat muistuttaa luonnontilaista suota ja soille tyypilliset lajitkin saattavat palata alueelle. Ennallistamisen vaikutukset ilmastoon ovat monitasoiset. Korkea vedenpinta estää turpeen hajoamisen ja mahdollistaa turpeen hitaan kertymisen suolle, mutta samalla korkea vedenpinta luo olosuhteet voimakkaan kasvihuonekaasun, metaanin, suurille päästöille. Lisäksi ennallistaminen aiheuttaa häiriön puustoon, mikä tutkimusten mukaan johtaa usein puiden kuolemiseen ja elävien puiden heikentyneeseen kasvuun. Tämä heikentää puuston hiilensidontakykyä huomattavasti, mutta samalla kuolleiden puiden hiilivarastot alkavat lahotessaan hitaasti vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää ennallistamisen vaikutus puuston kuolleisuuteen aidoilla puustoisilla soilla, eli korvissa ja rämeillä Etelä- ja Keski-Suomessa. Tarkastelin kasvupaikan ravinteisuuden, puulajin, puun koon ja ennallistamisvuoden vaikutusta puuston kuolleisuuteen. Tein puustomittauksia 14 eri ennallistetulla suolla, joille asetin 54 eri ympyräkoealaa. Selvitin yli 7 cm paksun pysty- ja maapuuston tilavuuden sekä kuolleiden puiden lahoasteen. Koealat olivat aidoilla puustoisilla osuuksilla ennallistetuilla soilla ja niiden ravinteisuustaso jaettiin luokkiin Rhtkg (n=15), Mtkg (n=24), Ptkg (n=8) ja Vatkg (n=7). Tulosten perusteella turvekangastyypillä oli tilastollisesti merkittävä vaikutus kuolleen puuston osuuteen puuston kokonaistilavuudesta. Ennallistamiskuviota kontrolloiva, turvekangastyypin perusteella kuolleen puuston osuutta selittävä sekamalli arvioi turvekangastyypeille seuraavat kuolleisuusestimaatit: Rhtkg 32,8 % (keskivirhe ±5,8 %), Mtkg 15,9 % (±4,7 %), Ptkg 10,9 % (±7,8 %), Vatkg 7,3 % (±8,4 %). Kuluneilla vuosilla ennallistamisesta ei näyttänyt olevan selvää vaikutusta kuolleen puun osuuteen, mutta otoskoko on liian pieni vankkojen johtopäätösten vetämiseksi. Puulajeista kuusella oli selvästi suurin kuolleisuus erityisesti ruohoturvekankailla, joissa 49 % kuusen tilavuudesta oli kuollutta. Muilla turvekangastyypeillä kuusen kuolleen puun osuus oli vain hieman koivua suurempi (noin 13 %). Myös männyllä kuolleen puun osuus oli suurin ruohoturvekankailla (22 %), ja kuolleen puun osuus pieneni porrastetusti ravinteisuuden pienentyessä, ollen varputurvekankailla enää 8 %. Koivulla kuolleen puun osuus oli noin 10 % turvekangastyypistä riippumatta. Ennallistetuille soille vaikutti muodostuneen tasaisesti jakautunut lahopuujatkumo, joka lupaa hyvää soiden lajistomonimuotoisuudelle. Laholuokkajakaumissa ei ollut suuria eroja eri puulajien tai kasvupaikkojen välillä. Puiden runkojen hiilidynamiikkaa arvioitiin karkeasti, mutta tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia. Arvioni mukaan rehevillä ennallistetuilla soilla puun lahoamisen seurauksena vapautuva hiili voisi olla vuositasolla hieman pienempi kuin rehevän metsäojitetun suon maahengityksessä vapautuva hiilidioksidimäärä. Ei ole kuitenkaan varmaa kuinka suuri osa koealojen puustosta on oikeasti kuollut ennallistamisen seurauksena.
Now showing items 1-3 of 3