Browsing by Subject "työmarkkinat"

Integration of immigrants into the receiving societies has already long ago been acknowledged as fundamental for both the well-being of the immigrants and the welfare of the receiving states. While much of researchers’ attention is dedicated to immigrants’ acculturation, labour market integration of immigrants is less focused on, especially when it concerns immigrant professionals. Although successful labour market integration depends partially on immigrants themselves, it is nevertheless, a bilateral process and members of the receiving societies may either facilitate it or interfere with it. This study, anchored in the context of the European Union and its eastward expansion in 2004, approaches the problem of immigrants’ labour market integration by investigating the attitudes of the Finnish national majority towards employment of dentists trained in other EU member states (the EU15 vs. the A8 group). The study is based on data from 99 dentistry students; the data was collected during a field experiment conducted throughout 2011. The theoretical framework of this study is based on the SIT paradigm, but it also accommodates findings on the labour market outcomes of the A8 immigrants in the EU15 member states, and the ethnic hierarchies in Finland. There are two foci of interest: (1) whether national in-group identification of participants has an effect on their willingness to employ an applicant (the national in-group or out-group member), and (2) whether a specific EU nationality of an applicant (the EU15 vs. the A8 nationality) affects participants’ recruitment choices. The assumptions of SIT are partly supported by the results. It was found that the participants in general did not favour their national in-group applicant over the foreign applicants. This effect, however, depended on the specific EU nationality of an applicant and whereas the national in-group applicant was not favoured over the EU15 applicant, he was favoured over the A8 group applicant. Contrary to the expectations, national in-group identification did not have an effect on the participants’ willingness to employ either a national in-group or out-group applicant. Specific EU nationality, as expected, was an important factor affecting the participants’ recruitment decision: When juxtaposed with each other, the EU15 applicant was favoured over the A8 group applicant. The findings of this study, identifying nationality of EU immigrant professionals to be an important factor in recruitment and, therefore, in the process of immigrants’ labour market integration in another EU member state, have revealed a vivid problem of the contemporary EU which nevertheless, has so far not been addressed. In this thesis it is argued that A8 citizens are not regarded by EU15 citizens as in-group members on any supra-national level, including the supra-national level of the EU and, therefore, they are discriminated against as out-group members.

This is an analysis of the evolution of the policy process concerning the eastward expansion of 2004 into the Central and Eastern European countries and the potential implications this has for the Finnish labour market. Through a method of policy analysis using the policy process specifically, key documents that shaped the debate and issues around the topic are used. Labour market organisation reports and governmental reports, government drafts, parliamentary committee reports and parliamentary debates from 2004 and 2006 were used as the key primary sources. The two time periods studied are the 2004 process for imposing the restrictions in and the subsequent lifting of restrictions in 2006. Also relevant and crucial to the discussion is the 2002 SAK report that details many of their key predictions and positions towards the issue. Crucial background information concerning the topic of intra-EU labour migration in general, the Finnish context of intra-EU labour migration and the neo-corporatist nature of Finnish policy making is also given in order to usher the reader through an understanding of the important topics of concern before considering the analysis. lmportantly, throughout the policy analysis, specific issues are constantly discussed and debated that become reoccurring themes for the nature of the entire debate for both the imposition of restrictions and their subsequent lifting. Through the policy analysis, the framework of Europeanisation in Finnish labour market policy ushers through to documents and the key issues and debates discussed throughout the policy process. The most important results lie in the presentation of key issues that reoccur throughout the policy process. These issues shaped the core affects of the transition period onto the Finnish labour market, which had both positive and negative affects. Certain issues such as free movement of services not being limited in the initial transition period ultimately cause significant affects on the characteristics of the Finnish labour market. Furthermore, Europeanisation of Finnish labour market policy can be found as the focus of the policy has also moved in line with Finlands ties with the European Union and is not only based on negotiations with important labour market organisations.

Maisterintutkielman aiheena ovat Suomen työehtosopimusjärjestelmässä sekä työmarkkinapolitiikan piirissä tapahtuneet muutokset keskitetyn sopimisen lopun myötä. Keskusjärjestöjen kesken solmitut sopimukset työehdoista vaikuttavat olevan lopullisesti historiaa sopimisen siirryttyä liittotasolle vuoden 2016 kilpailukykysopimuksen jälkeen. Tutkielmassa tarkastellaan työehtosopimusjärjestelmän muutoksia ja muutoksen syitä institutionaalisesta lähestymistavasta: samanaikaisesti ollaan kiinnostuneita, kuinka työehtosopimusjärjestelmä on institutionaalisesti muuttunut, ja mikä muutosta on institutionaalisesti tarkasteltuna aiheuttanut. Tutkielmassa käsitellään myös muita työmarkkinapoliittisia muutoksia keskitetyn sopimisen jälkeen ja kuinka muutokset vaikuttavat korporatismin rooliin suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielmassa hyödynnetään historiallis-institutionalistista tutkimusotetta. Työehtosopimisen ja suomalaisen korporatismin historialla on merkitystä, sillä historiallisen institutionalismin mukaan tapahtumat ja muutokset eivät ole yksittäisiä itsenäisiä tapahtumia vaan osa pitempää jatkumoa. Tutkielman aineistona käytetään sekä dokumentti- että haastatteluaineistoa. Dokumenttien avulla analysoidaan kolmen sopimusalan työehtosopimusneuvotteluja vuoden 2019–2020 neuvottelukierroksella sekä vuosina 2020 ja 2021 tapahtuneita irtiottoja valtakunnallisesta työehtosopimisesta. Tutkielmaa varten haastateltiin lisäksi helmi-maaliskuussa 2021 kuutta henkilöä, jotka edustavat Suomen työmarkkinaeliittiä. Tutkielman keskeinen havainto on suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän hajautuminen. Vahvasti keskittyneestä järjestelmästä on siirrytty liittokohtaiseen työehtosopimiseen ja viimeaikaisten muutosten myötä kohti yrityskohtaista työehtosopimista. Samalla työlainsäädännön ja sosiaaliturvan kehittäminen on eriytynyt työehtosopimisesta. Institutionaalisesti muutoksia selittää Mahoneyn ja Thelenin (2010) mallin mukainen sääntöjen korvaaminen (displacement) eli vanhojen sääntöjen korvaaminen uusilla, jossa toimijoiden eli työnantajajärjestöjen strategioilla on ollut suuri vaikutus muutosten syntyyn. Työehtosopimusjärjestelmän perustuminen institutionaalisiin tapoihin on mahdollistanut merkittävien muutosten tekemisen järjestöjen sääntömuutosten kautta eli käytännössä kieltämällä järjestöä solmimasta esimerkiksi työehtosopimuksia. Palkanmuodostuksen osalta tutkielman havainto on, että lopputulos liittokohtaisen sopimisen aikana on lähes sama kuin keskitetyn sopimisen aikana, vaikka mekanismi ja neuvottelujärjestelmä on hajautuneempi. Ns. neuvottelukierroksen päänavaajan instituutio on vahva, ja yhdessä valtakunnansovittelijan kanssa päänavaajasopimus on toiminut myös kansantaloudellisen palkkakoordinaation mekanismina. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että palkkatasa-arvokysymyksen ratkaisemiseksi ei liittokohtaisen sopimisen aikakaudella vaikuta olevan työkaluja eikä haastatteluaineiston perusteella konsensusta työmarkkinatoimijoiden kesken. Päänavaajan instituution vahvuus vaikuttaa myös palkkatasa-arvokysymykseen, sillä päänavaajasopimuksena on toiminut kahdella viime kierroksella miesvaltainen teknologiateollisuus. Tutkielman johtopäätöksenä nähdään suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän ja korporatismin olevan tällä hetkellä murroksessa. Muutoksia on tapahtunut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla, etenkin jos kehitystä verrataan keskitetyn sopimisen ajan institutionaaliseen vakauteen. Silti kehityksen lopputulos ei vielä ole selvä, vaan vasta tulevaisuus näyttää yleistyykö yrityskohtainen sopiminen valtakunnallisten työehtosopimusten kustannuksella, ja mitä vaikutuksia valtakunnallisten työehtosopimusten vähentymisellä olisi laajemmin esimerkiksi suomalaisen korporatismin vahvan aseman osalta.

Tutkimus käsittelee kotitalouksien sisäistä resurssienjakoa suomalaisissa kotitalouksissa 1920-luvulla. Kiinnostuksen kohteena ovat investoinnit tyttö- ja poikalasten inhimilliseen pääomaan: erityisesti koulutukseen, mutta myös terveydenhoitoon ja ravintoon. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, suosittiinko toista sukupuolta resurssienjaossa. Tutkimus lainaa menetelmiä ja kysymyksenasetteluja kehitystaloustieteestä, jossa kotitalouksien sisäinen toiminta on noussut keskeiseksi tutkimussuunnaksi 'kadonneiden naisten ongelman' myötä. Useat kehitystaloustieteelliset sekä talous- ja sosiaalihistorialliset tutkimukset ovat havainneet kotitalouksien syrjivän tyttöjä resurssienjaossa, minkä kumulatiiviset vaikutukset ovat johtaneet pahimmillaan naisten kuolleisuuden kasvuun. Useimmissa tapauksissa resurssienjaon on havaittu liittyvän lasten taloudelliseen arvostukseen. Vanhemmat panostavat niihin lapsiin, joiden tulevan ansiotason odotetaan olevan suurin. Tärkein tulevaan ansiotason vaikuttava tekijä ovat tavoitettavissa olevat työmarkkinat. Tutkimuksen keskeisimpänä aineistona hyödynnetään vuonna 1928 Suomessa suoritetun elinkustannustutkimuksen vuosikortteja. Aineisto sisältää 954 kotitalouden kulutustiedot 15 kaupungista ja 14 teollisuuspaikkakunnalta. Aineistoa analysoidaan ekonometrisin menetelmin regressioanalyysin avulla. Engelin lain mukaan kotitalouden tulojen noustessa ruokamenojen osuus kulutuksesta pienenee. Erilaisten Engel-mallin variaatioiden avulla voidaan tutkia epäsuorasti, miten kotitalouden demografinen rakenne vaikuttaa erilaisten hyödykkeiden kulutukseen. Tässä tutkimuksessa sovelletaan Engel-malliin perustuvaa Working-mallia, jonka avulla on mahdollista tarkastella, miten eri sukupuoli-ikäryhmien läsnäolo vaikuttaa koulutus- terveydenhoito- ja ruokamenoihin aineiston kotitalouksissa. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten lapsiin kohdistuviin investointeihin vaikuttivat kotitalouksien sosiaaliluokka, asuinpaikan perifeerisyys, paikalliset työmarkkinat ja vanhempien inhimillisen pääoman määrä. Tutkimustulokset paljastavat, että lapsiin kohdistuvia investointeja aineisto kotitalouksissa selitti ensisijaisesti näiden reagoiminen taloudellisiin kannustimiin. Sosiaaliryhmien käyttäytymismalleissa oli kuitenkin eroja: työläisperheissä panostettiin tyttölasten koulutukseen, mutta toimenhaltijaperheissä suosittiin poikia. Tässä tutkimuksessa selityksiä epätasaiselle resurssienjaolle etsitään koulutuksen tuotosta. Vaikuttaa siltä, että vuosi oppikoulussa oli työläistytöille kannattavampaa kuin työläispojille, joille sosiaalisesti hyväksyttyjä ja riittävän hyvin palkattuja töitä löytyi myös ilman muodollista koulutusta. Toimenhaltijaperheissä kouluttautuminen oli puolestaan kannattavampaa pojille, sillä työelämän lasikatot ja sosiaaliset normit rajoittivat tyttöjen mahdollisuuksia työelämässä. Vaikka tutkimustulokset viittaavat siihen, että kotitaloudet pyrkivät tekemään taloudellisesti rationaalisia valintoja, vaikuttivat näihin valintoihin yhteiskunnan sukupuolihierarkiat. Koska tyttöjen ja poikien 'mahdolliset tulevaisuudet' olivat erilaiset, kannatti heidän inhimilliseen pääomaansa investoida eri tavoin. Tutkimuksen johtopäätökset antavat tukea useissa empiirisissä tutkimuksissa esiintyneelle havainnolle siitä, että lapsen asemaan perheen sisällä vaikuttaa hänen ansiomahdollisuutensa kodin ulkopuolella. Tutkimus pohtii myös koulutuksen vaikutusta laajemmassa rakennemuutoksessa. Koulutuksen voi perustellusti olettaa parantaneen työläistyttöjen sosiaalista liikkuvuutta työläispoikiin nähden. Koska naisten on todistettu siirtävän inhimillistä pääomaa lapsilleen miehiä tehokkaammin, oli tällä myös todennäköisesti ylisukupolvisia vaikutuksia suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansainvälisessä kehitystaloustieteellisessä tutkimuksessa naisten koulutuksen on todettu liittyvän positiivisesti talouskasvuun ja koko yhteiskunnan sosiaaliseen hyvinvointiin. Vaikka tässä tutkimuksessa tutkitaan ensisijaisesti mikrotaloushistoriallisesti kotitalouksien käyttäytymistä, osallistuu se myös tähän koulutuksen laajempia vaikutuksia käsittelevään keskusteluun.

Tutkimuksessa seurataan kahden työikäisen kohortin, vuosina 1990–1996 ja 1997–2003 maahan muuttaneiden, lähialueilla (Pohjoismaat, Baltian maat, Venäjä/entinen Neuvostoliitto) syntyneiden työmarkkinaintegraation kehittymistä vuoteen 2007 saakka. Ensimmäisen kohortin havaintoja voidaan seurata 11–17 ja toisen kohortin havaintoja 4–10 vuoden ajan maahantulovuodesta eteenpäin. Tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen Elinolot ja kuolemansyyt – rekisteriaineistoa (EKSY), joka pohjautuu työssäkäynnin pitkittäisaineistoihin. Aineisto käsittää Suomen väestöön jonain vuonna 1987–2007 kuuluneet henkilöt. Käytössäni on Helsingin yliopiston käyttöön poimittu otos, joka on 11 prosenttia satunnaisotanta aineistosta. Keskeiset tulokset osoittavat, että työmarkkina-assimilaatiohypoteesin oletuksen mukaisesti maassaoloajan pidentyessä kantaväestön ja maahanmuuttajien työmarkkina-asemat lähentyvät kaikilla mittareilla, mutta eroja integroitumisen tasossa ja nopeudessa eri ryhmien välillä on havaittavissa. Työmarkkinaintegraatiokehityksen myötä vuosina 1990–1996 kaikkien lähialueilta maahan saapuneiden työttömyysaste kolmen maassaolovuoden jälkeen on Suomessa syntyneisiin verrattuna kaksinkertainen, 10 seurantavuoden jälkeen 1,8-kertainen ja 13 maassaolovuoden jälkeen 1,5-kertainen. Kantaväestön työmarkkina-asemat saavutetaan 15 seurantavuoden aikana. Vuosina 1997–2003 maahan saapuneiden kohortissa saavutetaan 5–10 maassaolovuoden jälkeen Suomessa syntyneisiin verrattuna n. 2,5-kertainen työttömyyden taso. Sukupuolittain ja syntymämaittain tehdyissä tarkasteluissa selviää, että työmarkkinaintegraatio on maahantuloa seuranneina vuosina nopeampaa vuosina 1997–2003 saapuneiden kohortissa, venäläistaustaisia naisia lukuun ottamatta, niissä tarkastelluissa ryhmissä, joiden työmarkkina-asemat erosivat Suomessa syntyneistä maahantulovuonna.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työllisen syntyperän yhteyttä prekaariin työmarkkina-asemaan Suomessa. Prekaarilla työllä viitataan työnsosiologisessa keskustelussa epävarmuuteen, arvaamattomuuteen ja turvattomuuteen työssä, jossa on heikot luontaisedut ja lakisääteiset oikeudet. Uudenlaisen prekaarin työn syntyyn on vaikuttanut uusliberaaliksi globalisaatioksi kutsuttu työn ja talouden rakenteellisten muutosten kirjo, joka on johtanut työmarkkinoilla esimerkiksi kasvavaan vaatimukseen työntekijän joustavuudesta. Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ihmiset saattavat olla työnantajan näkökulmasta houkuttelevia työntekijöitä prekaareihin töihin, joissa työntekijältä vaaditaan erityistä joustavuutta ja jotka mahdollistavat työvoiman helpomman kontrolloinnin. Ulkomailta uuteen maahan muuttaneet ihmiset ovat aiempien tutkimusten valossa tulomaan syntyperäiseen väestöön nähden yliedustettuina prekaareissa töissä. Siirtolaiset ajautuvat prekaareihin töihin esimerkiksi siksi, että he suostuvat tekemään töitä matalammalla palkalla ja huonommilla työehdoilla syntyperäiseen väestöön nähden. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, onko Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalaistaustainen väestö tilastojen valossa syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, millaiset taustatekijät ovat yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa. Tutkielma linkittyy yhtäältä osaksi keskustelua suomalaisten työmarkkinoiden prekarisaatiosta, ja toisaalta työnsosiologiseen keskusteluun ulkomailta muuttaneen väestön tekemästä prekaarista työstä. Aineistona tutkielmassa käytetään vuosina 2014–2015 kerättyä Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi - eli UTH-kyselytutkimuksen aineistoa, joka on tutkimuksen ulkomaalaistaustaisen väestön otannan kattavuuden ansiosta toistaiseksi laajin Suomessa tehty kyseistä väestöä käsittelevä kyselytutkimus. Prekaari työ on tässä tutkielmassa operationalisoitu siten, että työllinen on prekaarissa työmarkkina-asemassa, mikäli hänen kohdallaan täyttyy vähintään kolme viidestä eri työelämän prekaarisuutta kuvaavasta kriteeristä. Ensisijaisen selittävän muuttujan eli syntyperän yhteyttä prekaaria työmarkkina-asemaa mittaavaan vastemuuttujaan tarkastellaan logistisen regressioanalyysin avulla, ja syntyperän yhteyttä elaboroidaan regressiomallissa vakioimalla demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Syntyperäryhmien välisiä eroja tarkastelevan mallin lisäksi taustamuuttujien yhteyksiä prekaariin työmarkkina-asemaan tarkastellaan osa-aineistossa, joka sisältää pelkän työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön. Analyysien tulosten perusteella syntyperä on selkeässä yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan: Suomessa vakituisesti asuva työllinen ulkomaalaistaustainen väestö on syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa, kun työllisen väestön demografiset ja sosioekonomiset tekijät on vakioitu. Työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa muita suhteellisesti prekaarimmassa työmarkkina-asemassa ovat tulosten perusteella 15–29-vuotiaat, korkeakoulutetut sekä palvelu- ja myyntityöntekijöinä työskentelevät työlliset. Tämän tutkielman tulosten perusteella ulkomaalaistaustaisen työllisen sukupuoli, asuinalue, maahanmuuton syy, kielitaito, maassaoloaika ja taustamaaryhmä eivät ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työmarkkina-aseman prekaarisuuteen. Tulos syntyperän ja prekaarin työmarkkina-aseman välillä havaitusta yhteydestä on linjassa aiemman työnsosiologisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Jotkin analyysien tulokset eivät kuitenkaan vastaa aiemman kirjallisuuden perusteella asetettuja hypoteeseja, mikä herättää kysymyksiä esimerkiksi vastesummamuuttujan validiteetista ja mahdollisista työmarkkina-aseman prekaarisuuteen vaikuttavista latenteista tekijöistä, jotka saattavat selittää syntyperän ja vastemuuttujan välillä havaitun yhteyden.

Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Johannes Jahnukainen Työn nimi: ”Myöhemmin kuitenkin haluaisi ammatin” - Työllistyminen ja siihen johtavat polut itsenäistyvien lastensuojelun jälkihuollon asiakkaiden asiakassuunnitelmissa. Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 06/2021 Sivumäärä: 69 Avainsanat: lastensuojelu, jälkihuolto, työmarkkinat, kategorisaatio, selonteko Ohjaaja tai ohjaajat: Maritta Törrönen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Maisterintutkielma tarkastelee itsenäistymisvaiheessa olevien lastensuojelun jälki-huollon asiakkaiden työelämävalmiuksia ja sitä miten työllistyminen ja siihen tähtäävät polut on kirjattu asiakassuunnitelmiin. Lastensuojelun palvelut, joista erityisesti jälkihuolto on nuorten itsenäistymisvaiheen kannalta merkityksellinen tuen muoto ja sen vaikuttavuutta on tutkittu paljon. Jälkihuollon asiakkaana olevat nuoret vastaavat muiden nuorten tavoin yhteiskunnan odotuksiin aikuiseksi kasvamisesta ja työllistymisestä. Työmarkkinakenttä elää jatkuvasti ja globaalien muutosvoimien aiheuttamiin liikkeisiin tulisi osata reagoida nuorten työllistymistä suunniteltaessa. Yhteiskunta odottaa jokaisen hankkivan itsellensä elannon palkkatyön kautta ja käsitteet kuten syrjäytyminen esiintyvät usein keskusteluissa kohdattaessa haasteita työllistymisessä. Haastavammista lähtökohdista ponnistavat nuoret lähtevät aikuistuessaan tavoittelemaan työmarkkinoita muiden ikätovereidensa kanssa. Pärjääminen ja kiinnittyminen osaksi yhteiskuntaa ovat asioita, joita tavoitellaan usein myös epäonnistumisen pelossa. Tutkielman aineisto kerättiin erään kunnan itsenäistyvien jälkihuollon asiakkaiden asiakassuunnitelmista. Aineisto käsitti 27 itsenäistymisvaiheen asiakassuunnitelmaa, joista kategoria-analyysin avulla kerättiin työllistymiseen ja työllistymisvalmiuksiin liittyviä kirjauksia. Kategorisoivia kirjauksia käytettiin suunnitelmissa syyttävinä, oikeuttavina ja puolustavina selontekoina, joiden avulla nuorten poikkeavia tilanteita pyrittiin selittämään. Nuorten tilanteet työllistymisvalmiuksien valossa vaihtelivat aineiston perusteella toisen asteen opintojen suorittamisesta päihdeongelman ja elämänhallinnan haasteiden kanssa kamppailuun. Työllistyminen näkyi suunnitelmissa merkittävänä osana tavoitteita. On kuitenkin tärkeää pohtia nouseeko työllistymistavoite aidosti nuorilta itseltään vai kirjataanko se tavoitteisiin yleisten odotusten ohjaamana.

Ammatillista koulutusta on Suomessa viime vuosina kehitetty pitkälti työelämälähtöisesti ja työmarkkinoiden tarpeisiin, ja sitä määrittävää koulutuspolitiikkaa ovat hallinneet markkinalähtöiset ajattelusuuntaukset. Tässä tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden työelämään liittyviä kokemuksia ja odotuksia työntekijäkansalaisuuden viitekehyksessä. Työntekijäkansalaisuudelle ominaisinta on kansalaisuuden inklusiivisen osallisuuden kytkös palkkatyöhön osallistumiseen: työntekijäkansalainen ansaitsee työstään palkkaa, maksaa palkastaan veroja ja sosiaaliturvamaksuja, ja on oikeutettu niiden nojalla työeläkkeeseen ja muihin ansiosidonnaisiin sosiaaliturvaetuuksiin sekä työsuhteensa perusteella työterveydenhuoltoon. Työntekijäkansalaisuus onkin ytimeltään kansalaisuutta, jossa osallisuus yhteisön jäsenyydestä toteutuu työmarkkinoilla palkkatyöntekijän asemassa. Työntekijäkansalaisuudelle läheisenä käsitteenä tutkimuskirjallisuudessa esiintyy aktiivinen kansalaisuus, johon sisältyy vahva ajatus yksilön vastuusta omasta pärjäämisestään ja toimijuudesta yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Tutkielman keskeisenä tutkimustehtävänä on selvittää, ovatko ammattiin opiskelevat maahanmuuttajataustaiset opiskelijat omaksuneet työntekijäkansalaisuuden eetoksen ja millaisia työntekijäkansalaisuudelle ominaisia arvoja heidän puheessaan ilmenee. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta pääkaupunkiseutulaisissa toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa toteutetusta ryhmäkeskustelusta, joissa osallistujia on yhteensä 31. Osallistujat suorittivat ammatillista perustutkintoa maahanmuuttajille suunnatussa koulutuksessa. He edustivat kaikkiaan 20 eri kansallisuutta ja heidän mediaani- ikänsä oli 30 vuotta. Ryhmäkeskusteluaineistot on analysoitu diskurssianalyyttisin menetelmin tarkastellen keskusteluissa ilmeneviä teorialähtöisiä merkityskehyksiä: kunnollisuutta, maahanmuuttajuutta, suomalaisuutta ja osallisuutta sekä kehysten yhtymäkohtia toisiinsa. Merkityskehykset ovat tässä tarkastelussa näkökulmia työntekijäkansalaisuuden eri ulottuvuuksia ilmentäviin puhetapoihin. Tutkielman analyysissa ilmeni, että ryhmäkeskustelujen opiskelijat näkevät palkkatyön ja työuran moraalisesti velvoittavana elämänpolkuna. Opiskelijoiden puheessa korostui yksilön vastuu omasta tekemisestään ja aktiivinen uran edistämiseen suuntautuva toimijuus. Tämä ilmeni eritoten optimistisena suhtautumisena koulutuksessa toistuvaan viestiin siitä, että maahanmuuttajien ja kantaväestön mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat samat ja että pärjääminen on itsestä kiinni. Hyvinvointivaltiolliset rakenteet ja sosiaaliturva nähtiin oikeutettuina silloin, kun niitä nauttiva kansalainen maksimoi oman toimijuutensa olemalla mahdollisimman aktiivinen työmarkkinoilla ja kehittämällä osaamistaan ja ammattitaitoaan. Opiskelijoiden puheessa korostui vahva usko siihen, että vastoinkäymiset ja jopa rakenteellisen syrjinnän työmarkkinoilla voi suurelta osin selättää omalla aktiivisuudella. Avointa kritiikkiä koulujärjestelmää, ammatillista opetusta ja suomalaista yhteiskuntaa kohtaan opiskelijat toivat esiin lähinnä vain puhuessaan yksittäisistä vastoinkäymisistään koulutuksessa ja työssäoppimisjaksoilla. Opiskelijat eivät juuri korostaneet maahanmuuttajataustaansa työmarkkinatilanteeseensa vaikuttavana erityisasemana, vaan katsovat omaavansa lähtökohtaisesti samat uramahdollisuudet kantasuomalaisten kanssa. He kuitenkin liittivät maahanmuuttajuuteen vahvoja moraalisia velvoitteita, olettaen, että maahanmuuttajina heiltä odotetaan korostunutta aktiivisuutta ja vastuullisuutta. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä esitetään, että ryhmäkeskusteluihin osallistuneet opiskelijat olivat omaksuneet sellaisen työntekijäkansalaisuuden eetoksen, jossa palkkatyön ja siihen liittyvän aseman kautta haettiin oikeutusta suomalaisen yhteiskunnan jäsenyydelle. Palkkatyö ja normatiivinen työntekijäkansalaisuus eivät kuitenkaan olleet opiskelijoille itsetarkoitus tai elämän mielekkyyden ensisijainen lähde. Palkkatyö ei tuonut osallisuutta esimerkiksi harrasteyhteisöissä tai perhe-elämässä, vaan sen kautta haettiin nimenomaan legitiimiä asemaa siinä yhteisössä, joka on miellettävissä laajasti suomalaiseksi yhteiskunnaksi. Opiskelijoiden puheesta välittyvän eetoksen nähtiin heijastelevan koulutuspolitiikkaa hallitsevia äänenpainoja. Tutkielma miellettiin osaksi työntekijäkansalaisuuden käsitteen kautta ammatillista koulutusta lähestyvää tutkimussuuntausta, ja sen katsottiin täydentävän erityisesti niiden tutkimusartikkelien näkökulmia, joissa tarkastelun kohteena ovat joko ammatillisten oppilaitosten opettajat tai koulutuspoliittisten asiakirjojen kieli.

Tutkielmassa tarkastellaan 1920-luvulla käytyä keskustelua taloudellisesta demokratiasta. Ajallisesti tarkastelua jäsentää suomalaisen poliittisen historian kannalta mielenkiintoinen aikakausi sisällissodan jälkeen, jolloin erityisesti työmarkkinat olivat jännitteisiä työnantajien ja työntekijöiden välillä. Talousdemokratiakeskustelu toimii ikkunana tämän poliittisesti jännitteisen aikakauden tarkasteluun. Talouden demokratisoimista vaativat 1920-luvulla erityisesti sosialidemokraatit. Taloudellisella demokratialla tarkoitettiin erityisesti työntekijöiden päätösvallan lisäämistä yrityksissä, mutta käsite ymmärrettiin myös laajemmin joko väliasteena siirtymässä kohti sosialismia tai jopa sosialismin synonyymina. Lähestyn talousdemokratiakeskustelua käsitehistoriallisesta näkökulmasta. Erityisesti Quentin Skinnerin menetelmällisiä painotuksia hyödyntäen tarkastelen, millaista kamppailua käytiin taloudellisen demokratian käsitteen määritelmistä ja arvottamisesta. Tavoitteena on selvittää, minkälaiseksi käsitteeksi taloudellinen demokratia ymmärrettiin talousdemokratiakeskusteluun osallistuneiden tärkeimpien toimijoiden keskuudessa. 1920-luvun talousdemokratiakeskustelussa keskeisinä toimijoina olivat sosialidemokraattinen puolue ja sen äänenkannattajalehdet sekä työnantajapuolta ja liike-elämää edustaneet äänenkannattajalehdet. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat sanoma- ja aikakauslehtiaineisto. Tämän lisäksi hyödynnän analyysin tukena myös Sosialidemokraattisen puolueen asiakirjoja sekä eduskunnan pöytäkirjoja. Sekundäärilähteinä käytän käsitehistoriaa ja työmarkkinahistoriaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Keskeisinä tutkimustuloksina esitän, että taloudellista demokratiaa määriteltiin ja arvotettiin 1920-luvulla sen mukaan, miten käsitteen nähtiin palvelevan eri toimijoiden poliittisia tavoitteita. Talouden demokratisoinnin keskeisin käsitteellinen rajoite oli sen suhteuttaminen yritysten tehokkuuteen ja kannattavuustavoitteisiin. Demokratisoinnin kriitikot näkivät työntekijöiden päätösvallan uhkaavan yritysten tehokkuutta ja yleistä taloudellista menestystä, mikä puolestaan uhkasi kansallista yhteisetua – taloudellista tuottavuutta ja hyvinvointia. Taloudellisen demokratian kannattajilla ei ollut varteenotettavia tapoja kyseenalaistaa tehokkuuden tärkeyttä, vaikka he argumentoinnissaan saattoivatkin nostaa esille kapitalismin synnyttämiä yhteiskunnallisia ristiriitoja yhteisen edun sijaan ja määritellä kapitalistisen tuotantotavan tehottomaksi. Kriitikot pystyivät kuitenkin osoittamaan demokratisoinnin kannattajien näkemykset yhteisedulle alisteisiksi luokkaeduiksi. Näin vahvimmaksi legitimaatiokäsitteeksi talousdemokratiakeskustelussa nousi kansakunnan yhteisetu, johon vetoaminen on ollut suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa yleistä. 1920-luvun talousdemokratiakeskustelussa taloudelliseksi tuottavuudeksi ja edistykseksi ymmärretty yhteisetu määriteltiin usein itsestään selväksi ja epäpoliittiseksi. Tästä näkökulmasta katsottuna taloudellinen asiantuntijuus nähtiin tärkeämpänä kuin demokratia.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan työnantajajärjestöjen poliittista edustuksellisuutta. Tutkimuksen tapaustutkimuksena on metsäteollisuuden työnantajien edunvalvontajärjestö Metsäteollisuus ry. Metsäteollisuus ry:n sisäistä ja ulkoista edustuksellisuutta tarkastellaan funktionaalisen representaation ja edustuksellisten väitteiden näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus ja haastatteluaineisto koostuu Metsäteollisuus ry:n edustajille tehdyistä haastatteluista eli niin kutsutuista eliittihaastatteluista. Tutkimuksen aikaväli kohdistuu Metsäteollisuus ry:n keskusjärjestöeron jälkeiseen aikaan vuosiin 2016-2018. Tutkimuksessa selitetään Metsäteollisuus ry:n poliittisessa edustuksellisuuden muutosta ja miten Metsäteollisuus ry:n edustajat tuottavat järjestön edustuksellisuutta. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan myös kysymykseen, miten Metsäteollisuus ry:n edustuksellisuus on muuttunut. Tutkimuksessa tarkastellaan laajemmin kontekstualisoivan konstruktivismin näkökulmasta työnantajajärjestöjen vaatimusta vahvistaa yhteiskunnallista legitimiteettiään sisäisesti ja ulkoisesti vahvistamalla edustuksellisuuttaan, muun muassa tutkimalla korporatistisen järjestelmän jälkeen työnantajien kollektiivisessa järjestäytymisessä ja elinkeinoelämän edunvalvonnassa tapahtuneita muutoksia. Tutkimusta ohjaa erityisesti tutkimuksen aineiston vertailu Pauli Kettusen (2015) historiallinen analyysiin työnantajien edunvalvontajärjestöistä. Kettunen on käsitellyt työnantajien osapuolen muotoutumista historiallisesti ja työnantajien ja elinkeinoelämän intressien muotoutumista erityisintresseiksi. Metsäteollisuus ry on myös erityisintressiryhmä ja edustusväitteiden avulla tarkastellaan millä tavoin Metsäteollisuus ry tuottaa edustuksellisuuttaan säilyttääkseen läsnäolonsa sellaisissa poliittisen päätöksenteon prosesseissa, joista metsäteollisuuden näkökulma saattaisi jäädä pois. Tähän vaikuttaa erityisesti suoran edustuksellisuuden ja edustuksen kontrollin pirstaloituminen korporatiivisen järjestelmän muuttuessa erityisesti epäsuoraksi asiantuntijavallan käytöksi, joka näkyy globalisaation myötä elinkeinoelämän merkittävänä kaksoisroolina kansainvälisten haasteiden artikuloijana ja kansallisten toimintaympäristön muokkaajana. Tutkimuksen analyysista havaitaan Metsäteollisuus ry:n pyrkivän vahvistamaan niin sisäistä kuin ulkoista edustuksellisuuttaan, jälkimmäisen artikuloinnin ja performoinnin korostuessa edunvalvontatyönä. Tutkimuksessa avataan myös, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia työnantajajärjestöillä on kollektiivisen järjestäytymisen kannalta.