Browsing by Subject "työvoimapolitiikka"

This study is a policy analysis of Finnish regulations related to the free movement of workers. The matter is assessed in the case of a country which takes advantage of the EU’s freedom of movement in various ways. Finland is struggling with the problem of a rapidly ageing society, so the need for a foreign workforce has been declared even to the point of it becoming part of the Government’s Programme. The thesis subject is a popular area of research in the world. Nevertheless, previous studies on freedom of movement have shown an unwillingness to adopt a position with a focus on problem construction in EU Member States’ national policies. Henceforth, this thesis attempts an analysis of namely problem construction. The major goal is to identify the rationale(s) which lie behind the policy making process. This is completed through responding to the research question: how is the idea of free movement of workers problematised in Finnish public policy? Answering the question enables identification of discourses called problem representations, which are constructed by policy makers - some deliberately, some unintentionally. The selection of primary sources for the study has been narrowed to Finnish policy materials related to the free movement of workers. The data consists of three documents: the Government Migration Programme, a Resolution for Securing a Well-functioning Labour Market and Labour Supply, and a project report of an EU financed venture: the ‘Attractive Finland’ project. The set of textual data is supported by three semistructured theme interviews, completed to gain background information. The research problem of the thesis is framed with the theory of social constructivism understood in the spirit of Michel Foucault. According to constructivists, reality is created through human activity, so there is no meaning in the world until we construct it. Similarly, problems comprise social constructions in discourse. The analytical process of studying problem construction is carried out with the use of a methodology which derives from several Foucauldian concepts. It is a method called ‘What’s the problem represented to be?’ (WPR), created by an Australian political scientist Carol Bacchi. The approach is grounded in post-structuralist social construction theory and discourse analysis. It also draws on the work of governmentality scholars. The three policy documents are processed with the use of the WPR method to identify problem representations in policy. This is done in order to discover the dominating rationale(s) which are behind the scene in the policy-making process. The research problem is scrutinised and then compared with general tendencies in the EU towards work-related immigration policy. The findings of the study consist of the acknowledged problem representations of the free movement of labour in a sample of Finnish policy texts. As originally anticipated, a dominating rationale which acts in the background of the policy-making process can be identified. Despite their different emphasis, all the policy texts contain the same motive related to securing the labour market. Correspondingly, with this tendency present in other parts of the Western world, the governmentality of securitisation also appears to be a leading rationale in Finnish public administration.

Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 1987 työllisyyslain syntyprosessia. Vuonna 1987 eduskunta sääti pitkän odotuksen jälkeen vaalikauden viimeisinä hetkinä uuden työllisyyslain. Lailla mm. säädettiin julkiselle sektorille alle 20-vuotiaiden nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisvelvoite. Kalevi Sorsan IV hallitus oli päässyt yksimielisyyteen lakiesityksestä elokuun alussa 1986 pitkään jatkuneen kiistan jälkeen. Tutkielman tavoitteena on rekonstruoida työllisyyslain synnyn poliittinen prosessi ja valottaa Lex Leppäsestä syntyneen poliittisen kiistan vallankäyttöä, kompromissin ehtoja ja eduskunnan suhtautumista työllisyyslakikysymykseen. Tutkimustehtävä on moniosainen. Tutkielma jakautuu ajallisesti Sorsan IV:n hallituksen aikaan 1983–1987 ja sitä edeltävään aikaan. Tutkielmassa selvitetään, miten työllisyyslaki syntyi ja millaisia kompromisseja hallituksessa oli tehtävä, jotta saatiin aikaiseksi lakiesitys, joka kelpasi kaikille hallitusryhmille. Toiseksi selvitetään eduskunnassa tapahtunutta lainsäätämistä ja sitä, miten eduskunta suhtautui hallituksen esitykseen ja mistä eduskunnassa kiisteltiin työllisyyslain käsittelyn aikana. Tämän lisäksi selvitetään niitä pidemmän aikavälin kehityslinjoja ja edellytyksiä, jotka mahdollistivat vuoden 1987 työllisyyslain syntymisen. Tärkeitä arkistoaineistoja valmisteluvaiheen osalta ovat hallituksen, työvoimaministeriön valtiovarainministeriön asiakirjat ja sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunnan kokousten keskustelumuistiot ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kokouspöytäkirjat. Eduskuntakäsittelyn osalta on käytetty valtiopäiväasiakirjoja ja sosiaalivaliokunnan pöytäkirjoja. SMP:n poliittisen toiminnan kuvauksessa on hyödynnetty SMP:n arkistoa. Asiakirjalähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta syntyvää kuvaa on täydennetty sanomalehtiartikkeleilla, TV:n uutismateriaalilla, haastatteluilla, aikalaiskirjallisuudella ja muistelmilla. Työllisyyslakiesitys syntyi hallituksen kompromissin tuloksena keväällä ja kesällä 1986. Keskeisin kiista koski lakiin kaavailtua julkisen sektorin velvoitetyöllistämistä, jonka työvoimaministeri Urpo Leppänen olisi alkuperäisessä mallissaan ulottanut koskemaan kaikkia työikäisiä työttömiä. Tätä muut hallituspuolueet, etunenässä SDP, eivät voineet hyväksyä. Velvoitetyöllistämisen huomattava rajoittaminen ja sen kohdentaminen kohderyhmiin oli kompromissin edellytys SDP:lle. Kun tästä oli sovittu, hallituksessa keskusteltiin mm. velvoitetyöllistämisen toimeenpanosta, työllistämisvastuista ja lain rahoituksesta. SDP:n johdon päätöstä päästää läpi työllisyyslakiesitys vauhditti myös se, että SDP:ssa koettiin sen poliittisen profiilin kannalta mahdottomaksi estää työllisyyslaki ja se, että keskusta ajoi lakiin omia vaatimuksiaan. Keskusta olisi voinut jättää työllisyyslakiesityksen antamatta. SMP:lle oli lopulta tärkeintä, että työllisyyslaki annetaan, niinpä se luopui yleisestä julkisen sektorin velvoitetyöllistämisestä. Eduskunnassa keskusteltiin velvoitetyöllistämisen lisäksi mm. sekä julkisen että yksityisen sektorin roolista työvoimapolitiikassa, työllistämisvastuista, rahoituksesta, pakkotyöllistämisestä, kuntien taloudesta ja tehtävistä ja perustuslain toteutumisesta. Hallitusrintama vei esityksen läpi haluamassaan muodossa. Lakiin tehtiin sosiaalivaliokunnassa muutamia korjauksia ja selvennyksiä. Puolueiden suhtautuminen lakiin vaihteli suuresti. Kannattajat ylistivät lakia historialliseksi käänteeksi ja kriitikot pitivät lakia täysin turhana, turmiollisena tai vesitettynä kompromissina. Suurin osa puolueista sijoittui näiden mielipiteiden välimaastoon. Työvoimapolitiikan perinteisen työlinjan alasajo 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, perustuslaillisen työn oikeuden vahvistuminen 1972 ja työttömyyden kasvu 1970-luvulla olivat tekijöitä, jotka avasivat SMP:lle poliittista pelitilaa. SMP kykeni entistä enemmän profiloitumaan työllisyydellä ja sai kosketuspinnan oppositiopolitiikkaan, kun työllisyyslakiesitystä ei 1970-luvun lopulla kuulunut ja SMP:n parlamentaarinen voima kasvoi. SMP:n poliittinen toiminta osaltaan vaikutti siihen, että työn perusoikeuden toteuttamista uudella työllisyyslailla alettiin vaatia. Vuoden 1983 käänteessä, kun SMP otettiin hallitukseen, se kykeni neuvottelemaan hallitusohjelmaan työllisyyslain antamisen. Toteutunutta kompromissia, Lex Leppästä, voi luonnehtia modernisoiduksi lapiolinjaksi.

Työttömyys - erityisesti pitkäaikaistyöttömyys - on suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa merkittävä ongelma sekä taloudellisessa että inhimillisessä mielessä. Esimerkiksi työttömien hyvinvointi on tutkitusti keskimäärin muuta väestöä matalammalla tasolla, ja tämän juurisyyksi arvellaan työttömien toimeentulo-ongelmia. Joillain työttömyyden seurauksilla on myös itseään kehämäisesti vahvistava luonne, jolloin pitkittyvä työttömyys on erityisen haitallista työttömille. Muun muassa edeltävistä syistä työttömyyden hoitaminen työvoimapolitiikalla on jo pitkään ollut tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa. Näkemykset tehokkaasta työttömyyden hoidosta ja työttömyyden juurisyistä ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti historian saatossa, ja tästä syystä myös työvoimapolitiikka on ollut jatkuvassa muutoksessa. Viimeisimpänä työvoimapoliittisena suuntauksena on ollut työttömien aktivointipolitiikka, jossa työttömyyttä yritetään torjua työttömiä aktivoimalla. Aktivointipolitiikan vähintään implisiittinen lähtökohta on, että työttömyys johtuu viimekädessä työttömien passiivisuudesta, mikä johtaa työttömien aktivointitarpeeseen. Tätä tutkielmaa motivoivat erityisesti viimeisimmät muutokset Suomen aktivointipolitiikassa, jonka voi nähdä olevan siirtymässä tukea tarjoavasta, luottamussuhteeseen perustuvasta ja pitkäaikaista hyvinvointia ja kyvykkyyttä kehittävästä inhimillisen pääoman mallista työkeskeiseen suuntaan painottamalla nopeaa työllistymistä ja määrällistä työnhakua sekä lisäämällä sanktioiden ja taloudellisten kannustinten merkitystä. Kun Suomessa keväällä 2022 otetaan käyttöön pohjoismaisen työnhaun malli määrällisine työnhakuvelvoitteineen, tiheine haastatteluineen ja monitorointi- ja sanktiojärjestelmineen, on hyvä selvittää, millaisia seurauksia näiden aktivointikeinojen mahdollisilla motivaatioimplikaatioilla on. Tämän tutkielman tavoitteena on ensinnäkin kyseenalaistaa aktivointipolitiikan lähtökohdat työttömien motivoimiseen, ja tuoda esiin työnhakumotivaatiotutkimuksen näkemys työttömien motivaation luonteesta ja vaikuttavasta motivoimisesta. Toisena tavoitteena on tutkia empiirisesti, miten itsemääräämisteorian määrittelemä motivaation laatu on yhteydessä suomalaisten pitkäaikaistyöttömien työnhakuaktiivisuuteen ja hyvinvointiin, ja sitä kautta edelleen valottaa parhaita tapoja motivoida työttömiä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimiva itsemääräämisteoria erottelee toisistaan autonomisen, eli työnhakijan sisäisten arvojen ohjaaman, ja kontrolloidun, eli ulkoisten kannustimien määrittämän motivaation. Jo aiemmassa tutkimuksessa oli havaittu, että autonominen työnhakumotivaatio oli yhteydessä paitsi korkeampaan työnhakuaktiivisuuteen, myös laadukkaampaan työnhakuun ja parempiin lopputuloksiin kuin kontrolloitu työnhakumotivaatio. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös tässä tutkielmassa suomalaisten pitkäaikaistyöttömien kohdalla, joilla autonominen työnhakumotivaatio oli yhteydessä korkeampaan työnhakuaktiivisuuteen kuin taloudellisen niukkuuden kautta mitattu kontrolloitu työnhakumotivaatio. Havaittiin myös, että taloudellinen niukkuus oli negatiivisessa yhteydessä hyvinvointiin. Tulosten pohjalta päädyttiin suosittelemaan, että työttömien aktivoinnin tulisi pääsääntöisesti keskittyä autonomista työnhakumotivaatiota lisäävään ja ylläpitävään vapaaehtoiseen ja tukevaan aktivoimiseen, vaikkakin joissain tapauksissa myös kontrolloidun työnhakumotivaation lisääminen sanktioilla uhkaamalla voi olla toimiva ratkaisu. Kaiken kaikkiaan aktivoinnissa tulisi siirtyä kohti yksilöllisesti räätälöityä palvelua, jossa aktivointikeinot määrittyvät muun muassa työnhakijan työkyvyn, elämäntilanteen ja motivaatiotilan mukaan.

Tutkielmassa tarkastellaan viiden puolueen (Keskusta, Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto) työvoimapolitiikkaan liittyvää Facebook-viestintää vuoden 2019 eduskuntavaalien alla. Tavoitteena on selvittää, millaisia metaforisia ilmauksia puolueiden Facebook-tilapäivityksissä on, ja kuinka niiden kautta työvoimapolitiikasta puhutaan. Analysoimalla poliittista retoriikkaa ja metaforien käyttöä voidaan tehdä näkyväksi, millaista sosiaalista todellisuutta ne rakentavat. Aineisto on muodostettu yhteensä 136 Facebook -tilapäivityksestä, jotka ajoittuvat aikavälille 1.1.–14.4.2019. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty retorista analyysia hyödyntäen retorisen diskurssianalyysin ja metafora-analyysien elementtejä. Metaforisten ilmausten tunnistamisessa on käytetty MIP (metaphor identification procedure) -metodia. Puolueiden tilapäivityksistä on hahmotettavissa neljä keskeistä metaforaluokkaa, joiden kautta puolueet kuvaavat työvoimapolitiikkaa ja sen osa-alueita: hoivan- ja huolenpidon metaforat, rakentamismetaforat, voimankäytön metaforat ja matkanteon metaforat. Hoivan ja huolenpidon metaforiin sisältyi ilmaisut, jotka kirjaimellisesti tarkoittivat sairautta, vammoja, hoivaa tai huolenpitoa. Rakentamismetaforiin liittyivät tekniset ilmaisut, jotka tarkoittavat jonkin fyysisen objektin rakentamista, korjaamista tai remontoimista kuin myös abstraktimmat ilmaisut kuten luominen. Voimankäytön metaforiin sisältyi voimankäyttöön, sotaan sekä kamppailuun liittyvät metaforiset ilmaukset. Matkanteonmetaforiin lukeutui matkantekoon viittaavien ilmaisujen lisäksi erilaiset kulkuneuvoja, polkuja tai suuntia tarkoittavat ilmaisut. Tutkielmalla avataan ymmärrystä siitä, kuinka puolueet puhuivat työvoimapolitiikasta Facebookissa keväällä 2019. Tulokset osoittavat, että työttömyys koetaan yhteiskuntaa ja yksilöä vahingoittavaksi ilmiöksi ja puolueiden jaettu tavoite on työllisyyden kasvattaminen sekä työelämää ja työllistymistä tukevien palveluiden kehittäminen. Työttömistä henkilöistä huolehtiminen ja työllistymistä lisäävien keinojen ja mahdollisuuksien lisääminen nähtiin ensisijaisesti yhteiskunnan vastuuna. Tämän lisäksi näkyväksi tulivat yhtäältä opposition kritiikki istuvan hallituksen työvoimapolitiikkaa kohtaan ja toisaalta hallituspuolueiden nimeämät saavutukset kuluneella kaudella.