Browsing by Subject "uimavesi"
Now showing items 1-4 of 4
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Kampylobakteerit ovat gram-negatiivisia, kaarevia tai s-muotoisia, motiileja sauvabakteereita. Niitä on kirjallisuudessa kuvattu ainakin 13 lajia, lisäksi useita alalajeja tai variantteja. Kampylobakteereita löytyy yleisesti eläinten suolistosta, suun limakalvoilta sekä genitaalialueen limakalvoilta. Kampylobakteerit voivat aiheuttaa ihmiselle kuumeisen gastroenteriitin. Ne ovat useissa teollisuusmaissa yleisimpiä gastroenteriitin aiheuttajia. Tavallisimmat ihmiselle taudin aiheuttavat lajit ovat Campylobacter jejuni ja C. coli. Kampylobakteeritartuntojen määrä ihmisillä vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Samoin niiden esiintymien mm. broilertuotteissa ja luonnonvesissä vaihtelee. Suomalaisilla ihmisillä kampylobakteeritartuntojen määrä lisääntyy selvästi loppukesällä ja alkusyksystä. Luonnonvesissä kampylobakteereita esiintyy eniten syksyllä ja talvella, ja vähiten kesällä. Fekaalisen saastumisen indikaattoriorganismeja, Escherichia coli ja muita koliformisia bakteereita sekä enterokokkeja, joutuu vesistöihin eläinten, ihmisten ja lintujen ulosteen mukana. Tutkimalla näitä indikaattoriorganismeja saadaan selville veden mikrobiologinen laatu. Fekaalisen saastumisen indikaattoriorganistmeille uimavesissä on asetettu enimmäisrajat, ja kaikkien yleisten uimarantojen vedestä on näitä bakteereita säännöllisesti määritettävä. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kampylobakteerien esiintymistä Helsingin seudun uimarantojen vesissä ja pohjahiekassa kesällä 2003. Samalla tutkittiin uimarantojen veden mikrobiologista laatua määrittämällä siitä fekaalisen saastumisen indikaattoriorganismeja eli koliformiset bakteerit, Escherichia coli ja enterokokit. Vesinäytteitä tutkittiin 64 kappaletta, joista kahdesta löytyi kampylobakteereita. Kampylobakteerit olivat ominaisuuksiensa perusteella todennäköisesti Campylobacter jejuni-lajia. Pohjahiekkanäyytteitä tutkittiin 35 kappaletta, eikä yhdenkään todettu sisältävän kampylobakteereita. Fekaalisen saastumisen indikaattoriorganismien määrät eivät kertaakaan ylittäneet niille annettuja raja-arvoja, joten uimavesien laatu oli tutkituilla rannoilla hyvä. Kampylobakteerien määrään vesistöissä vaikuttaa sekä veteen joutuvien kampylobakteerien määrä että kampylobakteerien säilyminen vedessä. Veden korkea lämpötila ja auringon UV-säteet tuhoavat kampylobakteerit nopeasti. Merivedessä myös laimeneminen on tehokasta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Kampylobakteerit (Campylobacter spp.) ovat yleisin akuutin bakteeriperäisen mahasuolikanavan tulehduksen aiheuttaja länsimaissa. Suomessa rekisteröidään yli 3000 kampylobakteeri-infektiota vuosittain. Linnut ovat tärkeimpien kampylobakteerilajien merkittävin reservuaari. Luonnonvesissä uiminen on yksi taudin tärkeimmistä riskitekijöistä maassamme. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kampylobakteerien esiintymistä Helsingin uimarantojen vesissä. Samalla tutkittiin veden hygieenistä laatua ulostesaastutuksen indikaattoribakteereita määrittämällä. Tarkoituksena oli selvittää perinteisesti käytettyjen indikaattoribakteerien määrien yhteyttä kampylobakteerien esiintymiseen. Lisäksi tutkittiin veden lämpötilan, sademäärien ja rannalla esiintyvien lintujen merkitystä kampylobakteerien esiintymiseen. Tutkimuksessa oli mukana 11 uimarantaa, joista kolme sijaitsee Vantaanjoen varrella ja kahdeksan merenrannalla. Rantojen valinnassa tarkoituksena oli saada edustava otos korkean käyttöasteen uimarantojen tilanteesta koko Helsingin alueella. Vantaanjoen rannat olivat Malmi, Pukinmäki ja Pikkukoski. Merenrannalla sijaitsevat rannat olivat Mustikkamaa, Kallahden kainalo, Furuvik, Puotila, Munkkiniemi, Seurasaari, Hietaranta ja Lauttasaaren meriuimala. Kultakin rannalta kerättiin yksi näyte viikossa seitsemänä viikkona kesä-elokuussa. Näytteet suodatettiin alipaineella huokoisten suodatinkalvojen läpi. Suodatuksista määritettiin kampylobakteerien esiintyminen kvalitatiivisesti ja eri indikaattoribakteerien määrät. Tutkitut indikaattoribakteerit olivat Escherichia coli, Clostridium perfringens, fekaaliset enterokokit ja koliformiset bakteerit. Kampylobakteereita löytyi 30 % näytteistä. Kampylobakteerien esiintyminen oli yleisintä Vantaanjoen uimarannoilla, joilla positiivisia oli 67 % vesinäytteistä. Vantaanjoen rantojen tulokset olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Merenrannalla sijaitsevista uimarannoista kampylobakteereita löytyi useimmin Mustikkamaan rannalta, jonka näyte oli positiivinen kolmella viikolla (3/7). Kaksi kertaa (2/7) kampylobakteereita löytyi Puotilan ja Munkkiniemen, yhden kerran (1/7) Seurasaaren ja Hietarannan uimarannoilta. Furuvikin, Kallahden ja Lauttasaaren meriuimalan näytteistä kampylobakteereita ei löydetty kertaakaan. Veden hygieeninen laatu oli indikaattoribakteerien määrien perusteella hyvä kaikissa tutkituissa näytteissä. E.colin määrien ja kampylobakteerien esiintymisen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Fekaalisten enterokokkien sekä C. perfringensin määrien ja kampylobakteerien esiintymisen välillä sen sijaan oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Myös uimaveden viileys ja sameus, sään pilvisyys sekä vesilintujen ulosteet rannalla voisivat tutkimuksen perusteella olla kampylobakteerien esiintymiseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Tämän tutkimuksen perusteella uiminen Helsingin uimarannoilla voisi olla kampylobakteeri-infektiolle altistava tekijä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)One of the leading bacterial causes of diarrhea in humans are campylobacters (Campylobacter spp). The more common species infecting humans are Campylobacter jejuni and C. coli. The symptoms can vary from mild intestinal infection to severe, bloody, producing diarrhea. Improperly prepared poultry, contaminated drinking and swimming water are the leading causes of infection. Campylobacters are present in the intestines of many mammal and bird species. They generally do not cause disease in the birds, thus they are regarded as asymptomatic carriers. Birds and mammals can also infect swimming areas through defecation. This contamination is generally studied with the help of a fecal indicator bacteria. Examples of this type of bacteria are Escherichia coli, fecal enterococci, and Clostridium perfringens. Since the 1990s Campylobacter has become increasingly resistent to antibiotic treatments, such as fluoroquinolones, and it has become an escalating public health threat. The antibiotic resistance of E. coli can be used to illustrate that of gram-negative bacteria. Fecal samples of 125 birds were collected for the qualitative study of Campylobacter and E. coli. 41 Barnacle geese and 84 gulls were studied. The presence of Campylobacter was studied by a cultivation. The enrichment was processed in Bolton broth and then cultured with CCDA (modified charcoal-cefoperazone-deoxycholate agar). Campylobacters were identified with typical colonies and gram-staining. The E coli was cultured directly from the sample swabs to the mFC agar. The typical blue growing colonies were interpreted as E. coli. This was confirmed introducing the E coli's β-glucuronidase enzyme into Colilert solution. In addition, 18 fecal samples were collected (13 Barnacle geese and 5 gulls) for quantitative analysis. The cfus of fecal enterococci, E. coli, C perfringens and Campylobacters were determined using a tenfold dilution method. Water samples were gathered three times during the summer from five different swimming areas in Helsinki. These samples were studied for counts of fecal enterococci, E.coli, C perfringens and the presence of Campylobacter by membrane filtration method the. The quantity of E. coli was studied using the commercial MPN method, Colilert test. The E. coli and Campylobacter were isolated from the fecal and water samples and were examined for antimicrobial resistance. To ampicillin, ciprofloxasin, and tetracycline. The erythromycin resistance of Campylobacter was studies as well. The method used were agar dilution and MIC values were determined.. Campylobacter was detected in 23 fecal samples (18%). It was found in 8 gull fecal samples (10%) and in 15 Barnacle geese samples (37%). Seven of the isolated strains (31%) were C. jejuni. It was noticed in the quantitative studies that there were more E. coli and fecal enterococci in the gull fecal samples (collected from the Ämmässuo landfill) than the Barnacle geese fecal samples. The bacteria levels found in the Helsinki beach areas were not above the legal reference levels. Campylobacters were identified once at two beach areas. Almost all of studied Campylobacter isolates were sensitive to the antibiotics used in the experiment. Two strains were resistance to the ampicillin. Of the 76 E. coli strains 5 were resistant to ampicillin and 4 to tetracycline. The other strains were sensitive. One multiresistant E. coli strain was detected in a swimming water sample. Campylobacters were detected in fecal samples of birds suggesting that wild birds may be the source of the Campylobacter infection in humans. Escherichia coli fecal enterococci were not suitable fecal indicator bacteria for fecal contamination of Barnacle geese in bodies of water in nature. The quality of water in Helsinki's swimming areas appeared to be good. Resistance to antibiotics seems to be quite rare in bacterium isolated from birds feces and swimming waters. Probably, birds are not remarkable spreaders of antibiotic resistance.
-
(2022)Tämä lisensiaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään rantalaidunnuksen vaikutuksia läheisten vesistöalueiden hygieeniselle laadulle ja rantalaidunnuksen vesistön virkistyskäyttäjille aiheuttamaa zoonoottista tautiriskiä. Erityisesti nautakarjaa on aiemmin käytetty rantalaidunten maisemanhoitoon perinteisen maatalouden muovaamilla alueilla. Laiduntavan karjan lannan sisältämä mikrobisto voi heikentää läheisten vesialueiden mikrobiologista laatua päätyessään laitumilta vesistöihin sade- ja valumavesien mukana, eläinten jaloissaan kuljettamassa maa-aineksessa sekä suoraan eläinten käyttäessä vesistöä juomapaikkanaan. Tärkeimmät karjaan liitetyt ulosteperäiset zoonoottiset taudinaiheuttajat ovat Cryptosporidium parvum ja Giardia duodenalis -alkueläimet sekä bakteereista Salmonella spp., Campylobacter spp. ja enterohemorraaginen Escherichia coli O157:H7 eli EHEC. Tautia-aiheuttavat mikrobit, näiden sisältämät resistenssitekijät ja lannan antibioottijäämät voivat lisäksi edistää ympäristökontaktin kautta muodostuvan mikrobilääkeresistenssin kehitystä, jonka aiheuttama uhka kansanterveydelle on huomioitu laajemmin vasta viime vuosina. Vedenkäyttäjien terveyttä pyritään suojaamaan lainsäädännön keinoin. EU:n uimavesidirektiivissä ja tämän perusteella säädetyssä kansallisessa lainsäädännössä todetaan, ettei uimavesi saa aiheuttaa käyttäjälleen terveysvaaraa. Näin ollen uimavesien laatu tulee varmistaa uimakauden aikana säännöllisin näytteenotoin. Lisäksi käyttäjämääriltään suurille rannoille laaditaan uimavesiprofiili, jossa huomioidaan vesistöön kohdistuvat paikalliset riskitekijät ja muut vedenlaatua heikentävät tekijät, kuten alueelliset muutostyöt ja rantalaidunnus. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportoiminen on ollut Suomessa lakisääteistä Valtioneuvoston asetuksen (1365/2011) nojalla vuodesta 2012 alkaen, jonka jälkeen maassa on todettu vuoteen 2020 mennessä yhteensä 13 uimavesiepidemiaa. Vedenkäyttäjille suurimman sairastumisriskin on katsottu aiheutuvan jätevesien ja vedenkäyttäjistä itsestään peräisin olevista mikrobeista. Valtaosa Suomessa ja Euroopassa havaituista talous- ja virkistysvesiin liitetyistä taudinpurkauksista ovat olleet norovirusten tai kampylobakteerien aiheuttamia. Myös kryptosporidit ja giardia ovat aikaansaaneet vesivälitteisiä taudinpurkauksia muun muassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tasaisin väliajoin. Ilmaston lämpenemisen myötä uimavesien hygieenisen laadunhallinnan haasteiksi muodostuvat lisääntyvät sadetapahtumat ja sademäärien kasvu. Lämpötilan kohotessa pidentynyt uima- ja laidunkausi voivat lisäksi kasvattaa altistuneiden määriä. Lisääntynyt sadanta lisää vesistöihin huuhtoutuvaa mikrobimäärää ja jätevesien ohijuoksutusta, jotka molemmat kasvattavat vesistöjen mikrobikuormitusta. Rankkasateet ja voimistuneet virtaamat voivat myös edistää vesistöjen sedimenttien sekoittumista, jolloin sedimentin mikrobisto voi useiden päivienkin ajan esiintyä vesifaasissa. Toisaalta lisääntyneet vesimäärät voivat myös laimentaa mikrobipitoisuuksia vesistöissä. Muuttuvat olosuhteet luovat tarpeen nopeille ja kustannustehokkaille vesihygieenisille tutkimus- ja riskinarviointimenetelmille sekä maankäytön suunnittelulle, mikä turvaa sekä perinteisen maisemanhoidon, ympäristön monimuotoisuuden että virkistyskäytön toteutumisen myös tulevaisuudessa.
Now showing items 1-4 of 4