Browsing by Subject "ulkosuomalaiset"
Now showing items 1-8 of 8
-
Elämää ulkosuomalaisena kotipuolisona : ”Totta kai mulla on ikävä sitä omaa uraani, toisaalta taas…” (2018)Suomalaisten kotitalouksien rahankäytössä on painottunut pyrkimys tasa-arvoiseen ja itsenäiseen toimijuuteen. Verotuksellisesti kotitalouden jäsenet katsotaan yksilöiksi ja jokainen vastaa itsenäisesti tuloistaan sekä menoistaan. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että perheillä on yhteisiä tilejä ja vastuuta kotitalouden menoista kannetaan sekä yksin että yhdessä. Tutkimukseni tarkastelee ulkomaille muuttaneiden perheiden rahan- ja ajankäyttöä sekä lasten merkitystä arjessa. Tutkin työelämän ulkopuolella olevia ulkosuomalaisia ja heidän arjelleen antamia merkityksiä. Analysoin sitä, miten kotiin jäävä puoliso luo työn ja tulojen puuttuessa uudenlaisia merkityksiä niin ajan- ja rahankäytölleen kuin perheen olemassaololle. Tutkimuksen aineistona on kymmenen ulkosuomalaisen teemahaastattelua. Tutkimuskysymykset ovat: (i) Miten ulkosuomalaiset kokevat omasta työstään luopumisen? (ii) Miten he kokevat taloudellisen tilanteensa ja kulutusmahdollisuutensa? sekä (iii) Miten he suhtautuvat taloudelliseen tilanteeseensa tulevaisuudessa? Loin tutkimuksessa neutraalin kotipuoliso-käsitteen kuvaamaan haastateltavien elämäntilannetta. Käsitteellä haluan viestiä kotona olevan puolison sukupuolettomuutta sekä kotona olemista nimenomaan perheen jäsenenä, ei vain lasten vanhempana tai työttömänä. Tutkimukseni mukaan omasta työstä luopuminen on surutyötä, jonka avulla rakennetaan uudenlaista identiteettiä kotipuolisona. Kaikessa toiminnassa korostuu uhrautuminen, mukautuminen ja muiden hyväksi toimiminen, minkä olen nimennyt kotipuolison eetokseksi. Kotipuolison eetos ohjailee valintoja, joita kotipuolisot tekevät niin arjen toimintojensa kuin tulevaisuutensa suhteen. Ennen kaikkea lasten hyvinvointi asetetaan keskiöön. Lasten edun nimissä ollaan valmiita ottamaan riski myös tulevaisuuden turvasta sekä luovutaan itsenäisyydestä niin kulutuksen, vapaa-ajan kuin oman työuran osalta. Kulutuksessa kotipuolison eetos näkyy arkipäiväisyytenä ja henkilökohtaisen kulutuksen karsimisena. Ansaintasuhteen puuttuessa oikeutta toisen tienaamien rahojen käyttämiseen ei koeta olevan. Yhteisiksi miellettyjä rahoja kotipuolisot käyttävätkin ennen kaikkea kotitalouden yhteisiin menoihin. Tulevaisuutta jäsennetään luottamuksen kautta. Etenkin luottamus oikeudenmukaisuuteen ja pärjäämiseen elää vahvana.
-
(2022)Tutkielmassa tutkitaan ulkosuomalaisten poliittista poikkikansallisuutta viidessä ulkosuomalaisille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Ulkosuomalaiset ovat aliedustettu ryhmä suomalaisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi heidän äänestysprosenttinsa on hyvin alhainen. Valtio-opillisessa tutkimuksessa ulkosuomalaisia käsitellään useimmiten vaalisubjektina ja osaltaan tutkielmassa pyritään tutkimaan heidän poliittista elämäänsä myös vaalien ulkopuolella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat seuraavat: 1) millaista on poliittinen poikkikansalaisuus viidessä ulkosuomalaisten Facebook-ryhmässä? 2) millaisia poliittisen osallistumisen mahdollistajia ja esteitä niissä esiintyy? Tutkielma lähtee liikkeelle eksploratiivisesta lähtökohdasta ja perustuu digitaalisen etnografian menetelmään. Kenttänä toimii viisi Facebook-ryhmää, jotka sijoittuvat Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Saksaan ja Belgiaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisenä ryhmissä tehtiin havainnointia aikavälillä 01.01.-01.04.2022 ja havainnot kirjattiin ylös päiväkirjamaisina muistiinpanoina. Toinen osa havainnointiaineistosta koostuu asiasanahakuilla etsityistä päivityksistä, jotka ulottuvat vaalikevääseen 2019 asti. Kolmantena tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa vapaaehtoista ryhmistä etsittyä informanttia. Analyysin tuloksena havaitaan, että ryhmien julkaisuvirrassa politiikka esiintyy suhteellisen vähän verrattuna muuhun sisältöön, mikä osaltaan saattaa johtua siitä, että osissa ryhmiä politiikasta keskusteleminen on rajoitettua tai kiellettyä. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja eikä poliittista keskustelua rajoittavat säännöt välttämättä sitä kuitenkaan estä. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset kohtaavat monia poliittiseen osallistumiseen liittyviä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi käytännön haasteisiin ja puutteelliseen informaatioon. Ryhmistä kuitenkin etsitään ahkerasti oikeaa tietoa näistä asioista ja ryhmäläiset useimmiten sitä myös toisilleen antavat. Kaksoiskansalaisuuden hakemiselle annetaan kaksi pääasiallista syytä, jotka ovat äänestysoikeuden laajentaminen ja arkielämän helpottaminen. Analyysin perusteella ryhmät vaikuttavat melko heikolta poliittisen aktivoinnin paikoilta, vaikka ne ovat muuten tärkeitä sosiaalisten verkostojen paikkoja ulkosuomalaisille. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset vaikuttaisivat olevan enemmän kiinnittyneitä suomalaiseen poliittiseen elämään kuin nykyisten asuinmaidensa. Tämä saattaa johtua siitä, että ryhmäläiset ovat mahdollisesti henkilöitä, joiden side Suomeen on vahvempi. Tutkielman tulokset ovat linjassa sellaisten poikkikansalaisuuden teorioiden kanssa, missä se hahmotetaan päällekkäisinä jäsenyyksinä kahden eri maan poliittisiin yhteisöihin, eikä kansallisvaltion ideaa haastavana poliittisen muutoksen tekijänä.
-
(2022)Tutkielmassa tutkitaan ulkosuomalaisten poliittista poikkikansallisuutta viidessä ulkosuomalaisille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Ulkosuomalaiset ovat aliedustettu ryhmä suomalaisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi heidän äänestysprosenttinsa on hyvin alhainen. Valtio-opillisessa tutkimuksessa ulkosuomalaisia käsitellään useimmiten vaalisubjektina ja osaltaan tutkielmassa pyritään tutkimaan heidän poliittista elämäänsä myös vaalien ulkopuolella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat seuraavat: 1) millaista on poliittinen poikkikansalaisuus viidessä ulkosuomalaisten Facebook-ryhmässä? 2) millaisia poliittisen osallistumisen mahdollistajia ja esteitä niissä esiintyy? Tutkielma lähtee liikkeelle eksploratiivisesta lähtökohdasta ja perustuu digitaalisen etnografian menetelmään. Kenttänä toimii viisi Facebook-ryhmää, jotka sijoittuvat Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Saksaan ja Belgiaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisenä ryhmissä tehtiin havainnointia aikavälillä 01.01.-01.04.2022 ja havainnot kirjattiin ylös päiväkirjamaisina muistiinpanoina. Toinen osa havainnointiaineistosta koostuu asiasanahakuilla etsityistä päivityksistä, jotka ulottuvat vaalikevääseen 2019 asti. Kolmantena tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa vapaaehtoista ryhmistä etsittyä informanttia. Analyysin tuloksena havaitaan, että ryhmien julkaisuvirrassa politiikka esiintyy suhteellisen vähän verrattuna muuhun sisältöön, mikä osaltaan saattaa johtua siitä, että osissa ryhmiä politiikasta keskusteleminen on rajoitettua tai kiellettyä. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja eikä poliittista keskustelua rajoittavat säännöt välttämättä sitä kuitenkaan estä. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset kohtaavat monia poliittiseen osallistumiseen liittyviä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi käytännön haasteisiin ja puutteelliseen informaatioon. Ryhmistä kuitenkin etsitään ahkerasti oikeaa tietoa näistä asioista ja ryhmäläiset useimmiten sitä myös toisilleen antavat. Kaksoiskansalaisuuden hakemiselle annetaan kaksi pääasiallista syytä, jotka ovat äänestysoikeuden laajentaminen ja arkielämän helpottaminen. Analyysin perusteella ryhmät vaikuttavat melko heikolta poliittisen aktivoinnin paikoilta, vaikka ne ovat muuten tärkeitä sosiaalisten verkostojen paikkoja ulkosuomalaisille. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset vaikuttaisivat olevan enemmän kiinnittyneitä suomalaiseen poliittiseen elämään kuin nykyisten asuinmaidensa. Tämä saattaa johtua siitä, että ryhmäläiset ovat mahdollisesti henkilöitä, joiden side Suomeen on vahvempi. Tutkielman tulokset ovat linjassa sellaisten poikkikansalaisuuden teorioiden kanssa, missä se hahmotetaan päällekkäisinä jäsenyyksinä kahden eri maan poliittisiin yhteisöihin, eikä kansallisvaltion ideaa haastavana poliittisen muutoksen tekijänä.
-
(2021)Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan Saksassa asuvien suomalaisäitien näkökulmia lastensa suomen kielen oppimisen tukemiseen. Tutkimuskysymykset ovat: (1) Miksi Saksassa asuvat suomalaisäidit haluavat lastensa oppivan suomen kieltä? (2) Mitä haasteita Saksassa asuvat suomalaisäidit kohtaavat lastensa suomen kielen oppimisen tukemisessa? (3) Mikä tukee Saksassa asuvien suomalaisäitien tavoitteita edistää lastensa suomen kielen oppimista? Teoreettinen viitekehys nojaa sosiokulttuuriseen näkökulmaan kielen omaksumisesta ja ylläpitämisestä. Sosiokulttuurinen lähestymistapa perustuu Lev Vygotskyn (1896-1934) ajatuksiin oppimisympäristön sosiaalisen kontekstin merkityksestä. Kielelliset taidot ja valmiudet opitaan vuorovaikutuksessa muiden yhteisön jäsenten kanssa. Pienen lapsen suomen kielen oppimista tarkasteltaessa vanhempien rooli korostuu. Vanhempi pitää yllä kielellistä ja ei-kielellistä vuorovaikutusta lastensa kanssa. Hän tekee valinnan siitä, mitä kieltä kotona puhutaan. Sen lisäksi vanhempi luo lapselle sen ympäristön, jossa ja josta tämä oppii. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla viittä Saksassa asuvaa suomalaisäitiä Zoomin ja Whatsappin välityksella. Haastattelumenetelmäksi valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analysointia varten hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka vaiheita ovat redusointi, teemoittelu ja luokittelu. Tulokset ja johtopäätökset. Suomalaisäitien syyt lastensa suomen kielen oppimisen tukemiselle voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat äidin oma minäkäsitys ja kuuluminen, lapsen etu ja muuttosuunnitelmat takaisin Suomeen. Perheen sisäisiä haasteita kaksi- ja monikielisessä kasvatuksessa olivat muun muassa, että lapsi puhuu sekakieltä tai vastaa saksan kielellä ja vanhemman pitäytyminen suomen kielen puhumisessa. Lapsen iällä koettiin olevan vaikutusta suomen kielen oppimisen tukemiseen. Ulkoisina haasteina mainittiin muun muassa koronapandemian aiheuttama suomenkielisen toiminnan peruminen ja suomen kielen oppimismahdollisuuksien vähyys ulkomailla. Tekijöinä, jotka tukevat suomen kielen oppimista, äidit mainitsivat suomalaisen lastenkulttuurin, vuorovaikutuksen, Suomi-toiminnan, yhteiskunnan, muun suomenkielisen ympäristön, puolison tuen, yhteisen päätöksen ja tiedonhankinnan.
-
(2020)Tutkin gradussani Wienissä asuvien suomalaisten kieli-identiteettiä. Käsittelen gradussani myös kieliympäristöä ja kieliasenteita, sillä ne liittyvät olennaisesti kieli-identiteettiin.Olen kiinnostunut siitä, millaisessa kieliympäristössä Wienissä asuvat suomalaiset elävät, miten he suhtautuvat eri kieliin ja millainen heidän kieli-identiteettinsä on sekä miten heidän kieli-identiteettinsä on muuttunut saksankielisessä kieliympäristössä. Suomen ja saksan ohella myös englanti on tärkeä kommunikaation kieli, lingua franca, jota monet Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät päivittäin. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon sain 68 vastausta. Vastaajat ovat Wienissä tai Wienin välittömässä läheisyydessä asuvia suomalaisia. Heistä 59 on naisia ja 8 miehiä; yksi vastaaja ei ilmoittanut sukupuoltaan. Ikänsä ilmoitti 63 vastaajaa, ja he ovat iältään 10–70-vuotiaita. Heidän keskimääräinen ikänsä oli 38,4 vuotta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät eri kieliä monipuolisesti eri tilanteissa. Kielitaito on heille tärkeää, ja he suhtautuvat kieliin pääosin myönteisesti tai erittäin myönteisesti. Äidinkieli on ollut monille tärkeä osa identiteettiä jo ennen ulkomaille muuttamista, mutta ulkomailla asuessa suomen kielen rooli identiteetin muodostajana on korostunut entisestään. Tutkielmani jakautuu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa eli johdannossa käsittelen ulkosuomalaisten taustaa ja historiaa ensin yleisesti ja sen jälkeen erityisesti Wienissä asuvien suomalaisten kannalta.Toisessa luvussa esittelen tutkimukseni metodin eli kyselytutkimuksen sekä kyselylomakkeella keräämäni aineiston. Kolmannessa luvussa keskityn Wienissä asuvien suomalaisten kieliympäristöön, jota käsittelen neljässä alaluvussa: kolme ensimmäistä alalukua on omistettu Wienissä asuvien suomalaisten tärkeimmille kielille suomelle, saksalle ja englannille, ja neljännessä alaluvussa käsittelen muita kieliä. Neljännessä luvussa käsittelen kieliasenteita myöskin neljässä alaluvussa, joista ensimmäinen on omistettu kieliasenteille yleisesti ja muut alaluvut vastaavasti Wienissä asuvien suomalaisten kolmelle tärkeimmälle kielelle suomelle, saksalle ja englannille. Viides luku on omistettu kieli-identiteetille, ja sen alaluvuissa käsittelen äidinkieltä, kaksi- ja monikielisyyttä, kieli-identiteetin muuttumista vieraassa kieliympäristössä sekä kielen ja tunteen suhdetta. Viimeisessä eli kuudennessa luvussa on yhteenveto, minkä jälkeen lopussa on vielä lähteet ja liitteet.
-
(2020)Tutkin gradussani Wienissä asuvien suomalaisten kieli-identiteettiä. Käsittelen gradussani myös kieliympäristöä ja kieliasenteita, sillä ne liittyvät olennaisesti kieli-identiteettiin.Olen kiinnostunut siitä, millaisessa kieliympäristössä Wienissä asuvat suomalaiset elävät, miten he suhtautuvat eri kieliin ja millainen heidän kieli-identiteettinsä on sekä miten heidän kieli-identiteettinsä on muuttunut saksankielisessä kieliympäristössä. Suomen ja saksan ohella myös englanti on tärkeä kommunikaation kieli, lingua franca, jota monet Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät päivittäin. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon sain 68 vastausta. Vastaajat ovat Wienissä tai Wienin välittömässä läheisyydessä asuvia suomalaisia. Heistä 59 on naisia ja 8 miehiä; yksi vastaaja ei ilmoittanut sukupuoltaan. Ikänsä ilmoitti 63 vastaajaa, ja he ovat iältään 10–70-vuotiaita. Heidän keskimääräinen ikänsä oli 38,4 vuotta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Wienissä asuvat suomalaiset käyttävät eri kieliä monipuolisesti eri tilanteissa. Kielitaito on heille tärkeää, ja he suhtautuvat kieliin pääosin myönteisesti tai erittäin myönteisesti. Äidinkieli on ollut monille tärkeä osa identiteettiä jo ennen ulkomaille muuttamista, mutta ulkomailla asuessa suomen kielen rooli identiteetin muodostajana on korostunut entisestään. Tutkielmani jakautuu kuuteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa eli johdannossa käsittelen ulkosuomalaisten taustaa ja historiaa ensin yleisesti ja sen jälkeen erityisesti Wienissä asuvien suomalaisten kannalta.Toisessa luvussa esittelen tutkimukseni metodin eli kyselytutkimuksen sekä kyselylomakkeella keräämäni aineiston. Kolmannessa luvussa keskityn Wienissä asuvien suomalaisten kieliympäristöön, jota käsittelen neljässä alaluvussa: kolme ensimmäistä alalukua on omistettu Wienissä asuvien suomalaisten tärkeimmille kielille suomelle, saksalle ja englannille, ja neljännessä alaluvussa käsittelen muita kieliä. Neljännessä luvussa käsittelen kieliasenteita myöskin neljässä alaluvussa, joista ensimmäinen on omistettu kieliasenteille yleisesti ja muut alaluvut vastaavasti Wienissä asuvien suomalaisten kolmelle tärkeimmälle kielelle suomelle, saksalle ja englannille. Viides luku on omistettu kieli-identiteetille, ja sen alaluvuissa käsittelen äidinkieltä, kaksi- ja monikielisyyttä, kieli-identiteetin muuttumista vieraassa kieliympäristössä sekä kielen ja tunteen suhdetta. Viimeisessä eli kuudennessa luvussa on yhteenveto, minkä jälkeen lopussa on vielä lähteet ja liitteet.
Now showing items 1-8 of 8