Browsing by Subject "ulosteet"

Clostridium botulinum on gram-positiivinen, ehdottoman anaerobi, itiöitä muodostava sauvamainen bakteeri, joka tuottaa vegetatiivisen kasvun aikana voimakkainta tunnettua myrkkyä, botulinumtoksiinia. C. botulinum jaetaan seitsemään erilaiseen tyyppiin, jotka merkitään kirjaimin A, B, C, D, E, F ja G. Eri tyyppien tuottamat toksiinit eroavat serologisesti toisistaan. Botulismia tunnetaan neljä eri muotoa ja näitä kaikkia muotoja tavataan myös hevosilla. Hevoset ovat botulinumtoksiinille erittäin herkkiä. Niillä sairastumiset johtuvat usein saastuneen rehun syömisestä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää esiintyykö terveiden hevosten ulosteessa C. botulinum tyyppien A, B, E ja F itiöitä ja voivatko ympäristötekijät ja ruokinta vaikuttaa itiöiden esiintyvyyteen. Syventävät opintoni liittyvät osatyönä tutkimukseen C. botulinumin esiintyvyydestä hunajassa. Mehiläisten tiedetään hakevan vettä ravinnokseen sekä pesän lämmön säätelyyn erityisesti lantakasojen ja lantaloiden reunoilta. Hevosen uloste voisi siten toimita potentiaalisena itiölähteenä. Näytteet kerättiin eläinlääkäreiden ja tallinomistajien avustuksella 19 tallilta eri puolilta Suomea. Tutkimuksen osana tehdyssä kyselyssä kerättiin lisäksi tietoa hevosten ruokinnasta, kuivituksesta ja vedensaannista. Näytteiden esikäsittelyn jälkeen C. botulinumin esiintyminen osoitettiin käyttäen Multiplex-PCR-menetelmää. Kvantitatiivinen määritys suoritettiin modifioidulla MPN (Most Probable Number) -menetelmällä. Tutkituista näytteistä todettiin 11 %:lla kliinisesti terveitä hevosia C. botulinumin itiöitä ulosteessa. Todetut tyypit olivat B ja F. Tulos korreloi elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella meneillään olevan maaperätutkimuksen kanssa. Kyselytutkimuksen perusteella todettiin säilörehun syötön sekä laiduntamisen olevan suhteellisen yleistä positiiviseksi havaittujen hevosten ryhmässä. Tutkimuksen perusteella hevosen uloste saattaa toimia kontaminaatiolähteenä C. botulinumin itiöiden siirtymiselle hunajaan.

Kampylobakteerit (Campylobacter spp.) ovat yleisin akuutin bakteeriperäisen mahasuolikanavan tulehduksen aiheuttaja länsimaissa. Suomessa rekisteröidään yli 3000 kampylobakteeri-infektiota vuosittain. Linnut ovat tärkeimpien kampylobakteerilajien merkittävin reservuaari. Luonnonvesissä uiminen on yksi taudin tärkeimmistä riskitekijöistä maassamme. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kampylobakteerien esiintymistä Helsingin uimarantojen vesissä. Samalla tutkittiin veden hygieenistä laatua ulostesaastutuksen indikaattoribakteereita määrittämällä. Tarkoituksena oli selvittää perinteisesti käytettyjen indikaattoribakteerien määrien yhteyttä kampylobakteerien esiintymiseen. Lisäksi tutkittiin veden lämpötilan, sademäärien ja rannalla esiintyvien lintujen merkitystä kampylobakteerien esiintymiseen. Tutkimuksessa oli mukana 11 uimarantaa, joista kolme sijaitsee Vantaanjoen varrella ja kahdeksan merenrannalla. Rantojen valinnassa tarkoituksena oli saada edustava otos korkean käyttöasteen uimarantojen tilanteesta koko Helsingin alueella. Vantaanjoen rannat olivat Malmi, Pukinmäki ja Pikkukoski. Merenrannalla sijaitsevat rannat olivat Mustikkamaa, Kallahden kainalo, Furuvik, Puotila, Munkkiniemi, Seurasaari, Hietaranta ja Lauttasaaren meriuimala. Kultakin rannalta kerättiin yksi näyte viikossa seitsemänä viikkona kesä-elokuussa. Näytteet suodatettiin alipaineella huokoisten suodatinkalvojen läpi. Suodatuksista määritettiin kampylobakteerien esiintyminen kvalitatiivisesti ja eri indikaattoribakteerien määrät. Tutkitut indikaattoribakteerit olivat Escherichia coli, Clostridium perfringens, fekaaliset enterokokit ja koliformiset bakteerit. Kampylobakteereita löytyi 30 % näytteistä. Kampylobakteerien esiintyminen oli yleisintä Vantaanjoen uimarannoilla, joilla positiivisia oli 67 % vesinäytteistä. Vantaanjoen rantojen tulokset olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Merenrannalla sijaitsevista uimarannoista kampylobakteereita löytyi useimmin Mustikkamaan rannalta, jonka näyte oli positiivinen kolmella viikolla (3/7). Kaksi kertaa (2/7) kampylobakteereita löytyi Puotilan ja Munkkiniemen, yhden kerran (1/7) Seurasaaren ja Hietarannan uimarannoilta. Furuvikin, Kallahden ja Lauttasaaren meriuimalan näytteistä kampylobakteereita ei löydetty kertaakaan. Veden hygieeninen laatu oli indikaattoribakteerien määrien perusteella hyvä kaikissa tutkituissa näytteissä. E.colin määrien ja kampylobakteerien esiintymisen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Fekaalisten enterokokkien sekä C. perfringensin määrien ja kampylobakteerien esiintymisen välillä sen sijaan oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Myös uimaveden viileys ja sameus, sään pilvisyys sekä vesilintujen ulosteet rannalla voisivat tutkimuksen perusteella olla kampylobakteerien esiintymiseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Tämän tutkimuksen perusteella uiminen Helsingin uimarannoilla voisi olla kampylobakteeri-infektiolle altistava tekijä.

Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään Listeria monocytogenes esiintymistä eri eläinlajeissa ja ihmisessä sekä luonnossa. Katsauksessa perehdytään lyhyesti listerioosin yleisimpiin ilmenemismuotoihin eri tyyppisillä eläinlajeilla ja eri ikäisillä eläimillä. Eri aikoina vallinneita käsityksiä Listeria -infektion tartuntateistä ja bakteerin taudinaiheutuskyvystä tuodaan esille tutustuttaessa muiden tutkijoiden löydöksin. Kirjallisuusosassa käsitellään myös; bakteerin eristämisen historiaa ja bakteerille tyypillisiä biokemiallisia reaktioita. Tutkimusosan tarkoituksena oli kartoittaa Listeria monocytogenesin esiintyminen suomalaisessa lemmikkieläinpopulaatiossa ja pohtia millaisen tartuntariskin lemmikkieläimet muodostavat ihmiselle. Yhtä laajaa tutkimusta ei ole aikaisemmin julkaistu missään maassa. Näytteitä tutkittiin yhteensä 320 kappaletta, koirista 297 ja kissoista 23. Kaksi tutkituista ulostenäytteistä oli positiivisia (0,6 %), molemmat näistä koirista otettuja näytteitä. Lisäksi eristettiin viisi Listeria innocua -kantaa, neljä koirista ja yksi kissasta. Saatua tulosta verrattiin kirjallisuudessa esiintyviin arvoihin ja todettiin niiden olevan vertailukelpoisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Tutkimuksessa pohdittiin myös kahden eri rikastusmenetelmän käyttöä; kylmärikastusta ja selektiivistä (LEB l+ll) rikastusmenetelmää.

Suomessa oli 90-luvulla viisi Yersinia pseudotuberculosis -epidemiaa. Vuosittain Y. pseudotuberculosis aiheuttaa Suomessa n. 50 yksittäistä tautitapausta. Y. pseudotuberculosis aiheuttaa ihmisissä suolistoinfektion, jonka oireita ovat mm. suoliliepeen imusolmukkeiden tulehdus, pahoinvointi ja kuume. Jälkitautina Y. pseudotuberculosis aiheuttaa mm. niveltulehduksia. Eläimet ovat pääasiallisesti oireettomia Y. pseudotuberculosiksen kantajia, mutta Y. pseudotuberculosis voi aiheuttaa eläimissä mm. suolisto-oireita ja abortteja. Kuolemantapauksia on raportoitu jonkin verran. Vain kannat, joissa on plasmidi aiheuttavat tautia. Y. pseudotuberculosis -kantojen ominaisuuksissa on eroja ja kannat voidaan tyypittää serologisten ja biokemiallisten ominaisuuksien mukaan. Sioissa yleisin serotyyppi on O:3, ja johon liittyy biotyyppi 2. Y. pseudotuberculosiksen taudinaiheutuskyky riippuu virulenssiplasmidista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Y. pseudotuberculosiksen esiintymistä sioissa ja sikalaympäristössä, karakterisoida eristetyt Y. pseudotuberculosis -kannat ja vertailla kahden eri elatusaineen (CIN- ja SMAC-agarit) tehokkuutta Y. pseudotuberculosiksen eristämisessä. Plasmidin esiintyminen Y. pseudotuberculosis -kannoissa tutkittiin PCR:lla. Tutkimus osoitti, että Y. pseudotuberculosista esiintyy sioissa ja sikalaympäristössä. Tutkituista tiloista 57% oli Y. pseudotuberculosis -positiivisia. Sioista löydettiin Y. pseudotuberculosis -kantoja, jotka ovat serotyyppiä O:3 ja biotyyppiä 2 ja 3. Kaikissa tutkituissa isolaateissa oli plasmidi. Y. pseudotuberculosis -isolaattien biokemialliset ominaisuudet vaihtelivat. Y. pseudotuberculosis voidaan erottaa eskuliini-, lipaasi-, PYZ- ja ksyloosi-, trehaloosi- ja salisiinitesteillä Y. enterocoliticasta, mutta ei muista yersinioista. Parhaiten Y. pseudotuberculosista saadaan eristettyä kylmärikastuksen ja emäskäsittelyn (KOH) jälkeen CIN-agarilta. CIN-agar on SMAC-agaria tehokkaampi Y. pseudotuberculosiksen eristämisessä kylmärikastusvaiheessa. SMAC-agar on liian epäselektiivinen Y. pseudotuberculosiksen eristämiseen suoraviljelystä.