Browsing by Subject "umpeutus"

Piilevät utaretulehdukset ovat maailmanlaajuisesti lypsylehmien yleisimpiä sairauksia, ja niiden esiintyvyyden on arvioitu olevan 15–40 kertaista kliinisiin utaretulehduksiin verrattuna. Suomessa piilevien utaretulehdusten esiintyvyys on noin 20 %. Piilevät utaretulehdukset eivät aiheuta silmin havaittavia oireita, minkä vuoksi ne jäävät helposti huomaamatta, ja voivat aiheuttaa myös taloudellisia tappioita. Ne suositellaan yleensä hoidettavaksi vasta umpeutuksen yhteydessä. Tärkeimmät aiheuttajabakteerit piilevissä utaretulehduksissa ovat Staphylococcus aureus, koagulaasinegatiiviset stafylokokit, streptokokit ja Corynebacterium -suvun bakteerit. Suomessa automaattilypsytilojen määrä on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana. Automaattilypsylaitteistojen kehityksen myötä utaretulehdusten seuranta on parantunut, sillä järjestelmät mittaavat utaretulehduksessa nousevia maidon solulukuja ja sähkönjohtavuutta. Utareterveyden ylläpitäminen ja maidon laadun varmistaminen ovat automaattilypsyn keskeisiä haasteita, sillä maidon soluluvut ovat automaattilypsytiloilla keskimäärin korkeampia kuin perinteisen lypsyn tiloilla. Umpeutuksen tarkoituksena on keskeyttää lehmän maidontuotanto ennen poikimista, jotta utarekudos ehtii palautua ennen seuraavaa lypsykautta. Suositeltu umpikauden pituus on 6–8 viikkoa. Suomessa ainoa käytössä oleva menetelmä on asteittainen umpeutus, jossa maidon määrää vähennetään asteittain ennen varsinaista umpeutusta. Äkillinen umpeutus tapahtuu yhdessä päivässä ilman maitomäärän asteittaista vähentämistä, mikä voi aiheuttaa kipua ja stressiä etenkin korkeatuottoisilla lehmillä. Umpeutusmenetelmä vaikuttaa merkittävästi lehmän hyvinvointiin, ja maitomäärän vähentäminen ennen umpeutusta parantaa lehmien hyvinvointia ja terveyttä. Tämän työn tarkoituksena oli tarkastella suomalaisilla automaattilypsytiloilla asteittaisesti umpeutettujen lypsylehmien lypsytiheyden, maitomäärien ja maidonvirtauksien vaihtelua viimeisellä lypsyviikolla, sekä piilevien utaretulehdusten esiintymistä umpeutusta edeltävässä viimeisessä koelypsyssä yli 100 000 solua/ml soluttaneilla lehmillä. Aineisto koostui viideltä suomalaiselta automaattilypsytilalta vuosina 2019–2021 kerätyistä tiedoista. Kuvailevien analyysien perusteella tilojen umpeutuskäytännöt vaihtelivat paljon, ja yllättävän suuri osa (57 %) aineiston lehmistä umpeutettiin suositeltua (10–15 kg) pienemmästä maitomäärästä. Piileviä utaretulehduksia esiintyi useammin lehmillä, jotka lypsivät viimeisellä viikolla alle 100 kg kuin lehmillä, jotka lypsivät yli 100 kg. Alle 50 kg lypsäneillä utaretulehdusten esiintyvyys oli suurin. Piilevä utaretulehdus havaittiin umpeutushetkellä kaikista aineiston lehmistä 61,5 %:lla. Major-patogeenien aiheuttamat utaretulehdukset nostivat maidon solulukuja enemmän verrattuna minor-patogeenien aiheuttamiin tulehduksiin.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on tarkastella altistavia tekijöitä utaretulehdukselle umpiaikana ja seuraavalla lypsykaudella, sekä löytää management-suosituksia, joilla kyseisen ajan utaretulehdusriskiä voidaan vähentää. Utaretulehdus on lypsylehmän merkittävin tuotannollinen sairaus. Edellisestä laktaatiosta persistoivilla utaretulehduksilla, sekä ummessaoloaikana hankituilla uusilla infektioilla, on suuri rooli seuraavan lypsykauden utareterveyteen. Siksi onkin tärkeää ymmärtää ummessaoloaikana esiintyvien utaretulehduksien epidemiologiaa ja utareen infektoitumiselle altistavia tekijöitä. Utareterveyden kannalta ummessaoloajan tavoite onkin sekä parantaa olemassa olevat tulehdukset että estää uudelleen infektoituminen. Umpiaikana käytetään pitkävaikutteisia intramammaariantibiootteja edellisessä laktaatiossa esiintyneiden utaretulehduksien hoitoon ja uusien infektioiden ehkäisyyn. Tuotantoeläinten antibioottien käyttöä tulisi nykyisestä antibioottiresistenssitilanteesta johtuen vähentää, joten on tärkeää ymmärtää, kuinka uusien utaretulehduksien syntymistä voi ehkäistä ilman lääkkeitä. Nykyiset umpeutussuositukset pohjautuvat pitkälti tutkimuksiin, joiden lehmät olivat huomattavasti matalatuottoisempia kuin tänä päivänä. Suositukset eivät siis välttämättä enää päde 2000-luvun lypsylehmälle. Maidon korkea somaattinen soluluku, utaretulehdus edellisessä laktaatiossa, ja korkea poikimakerta altistavat utaretulehdukselle ummessaoloaikana ja poikimisen jälkeen. Vaurioituneet vetimenpäät ja keratiinitulpattomat avoimet vedinkanavat altistavat neljännestä utaretulehdukselle ummessaoloaikana ja seuraavalla lypsykaudella. Korkean maidontuotoksen on puolestaan havaittu hidastavan keratiinitulpan muodostumista vedinkanavaan. Myös korkea kuntoluokka sekä pitkä maidossaoloaika edellisessä laktaatiossa voivat altistaa utaretulehdukselle seuraavalla lypsykaudella. Umpikauden konventionaalinen pituus on 6-8 viikkoa, koska lyhyempi tai väliinjätetty umpikausi laskee tuotosta seuraavassa laktaatiossa. Lyhyempään umpikauteen on kuitenkin ollut kiinnostusta, koska sen on ajateltu tuovan lisätuloja loppulypsykauden pidentyessä, sekä sallivan paremman energiatasapainon lehmälle poikimisen jälkeen. Umpikauden pituuden vaihtelun ei ole havaittu vaikuttavan merkittävästi utareterveyteen, joskin alue vaatii lisää tutkimuksia. Umpeenpanohetken korkean maidontuotoksen on havaittu altistavan utaretulehdukselle umpeenpanon jälkeen ja lisäävän riskiä maidonvaluttamiseen. Maidontuotosta voidaan laskea ennen umpeenpanoa asteittaisella lypsynlopettamisella sekä ruokinnan rajoittamisella. Lypsyn äkillinen lopettaminen umpeutettaessa lehmiä on yleinen käytäntö maailmalla, mutta siitä aiheutuu kipua ja epämukavuutta nykyajan korkeatuottoisille lehmille. Ruokinnan rajoittamisessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että lehmille tarjotaan riittävästi rehua ja ravintoaineita, jotta niiden hyvinvointi ei vaaraudu umpeutuksen aikana. Umpeutuksen yhteydessä annosteltavien umpituubien laitossa osittainen insertio vähentää utaretulehdusriskiä ummessaoloaikana ja seuraavalla lypsykaudella. Ummessaoloaikana lehmien ruokintaan ja elinolosuhteisiin tulee kiinnittää huomiota. Umpilehmien kuntoluokkia tulee tarkkailla rutiinisti, koska ylikuntoutuneiden lehmien utareterveyttä vaarantaa ketoosin ja poikimahalvauksen lisääntynyt esiintyvyys. Umpiosasto tulee sijoittaa siten, että päivittäinen panostus lehmien utareiden tarkkailuun ja olosuhteiden puhtaanapitoon on helppoa. Poikimakarsinan puhtaus ja siivoaminen jokaisen poikimisen jälkeen vähentää utaretulehduksen esiintyvyyttä seuraavalla lypsykaudella.