Browsing by Subject "uskonnottomuus"

Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus, jossa kysytään, mitä uskonnottomuus merkitsee uskonnottomaksi identifioituville urbaaneille milleniaaleille Helsingissä. Tutkimuskysymyksiä on kolme. Ensimmäiseksi selvitetään, kuinka uskonnottomat jäsentävät uskonnottomuuttaan, toisia ihmisiä sekä suomalaista yhteiskuntaa. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, missä määrin uskonnottomien runsaslukuisuus urbaanien milleniaalien keskuudessa näkyy uskonnottomuuden laadullisena normalisoitumisena uskonnottomien kuvauksissa. Samalla kysytään, onko aineistosta löydettävissä muita mahdollisia uskonnottomuutta keskeisesti määrittäviä tekijöitä. Tutkielmassa on hyödynnetty Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica -kyselyn kysymyksiä vuodelta 2015, sekä kyselyn pohjalta tehtyä Teemu Tairan, Kimmo Ketolan ja Jussi Sohlbergin tutkimusartikkelin käsikirjoitusta. Aineisto koostuu yhdeksän uskonnottomaksi identifioituvan henkilön yksilöhaastattelusta. Haastateltavat ovat syntyneet vuosien 1983 ja 1991 välisenä aikana. Haastatteluissa sovellettiin kognitiivista haastattelulajia. Sisällönanalyyttisesti toteutetussa analyysissä liikutaan normalisaation, identiteettikategorian, yksilöllistymisen ja sukupolven käsitteiden ympärillä. Uskonnottomuus näyttäytyy moninaisena kategoriana, joka merkityksellistyy useina määreinä. Uskonnottomuus hahmottuu uskonnottomien ajattelussa erityisesti yksilön sisäisen merkityksellisyyden kautta. Uskonnot, erityisesti evankelis-luterilainen kirkko, halutaan pitää etäällä omasta elämästä. Toisaalta ajoittainen läheisyys uskonnon ja kirkon kanssa ovat uskonnottomalle mahdollisia asioita. Uskonto hahmottuu ’toisena’, ulkopuolisena ja jäykkänä kategoriana, jonka ei nähdä olevan tarpeeksi yksilöllinen, joustava tai liberaali. Suomalaisuus nähdään etäisenä, vanhanaikaisena ja tunkkaisena kategoriana. Perimmäisinä johtopäätöksinä voi sanoa uskonnottomuuden muotojen olevan varsin normalisoituneita urbaaneilla milleniaaleilla. Identiteettikategoriana uskonnottomuus kuitenkin vaikuttaa olevan normalisoitunut vain joissain tapauksissa. Yksilöllisyys on sen normaalin aseman lisäksi keskeinen urbaania uskonnottomuutta määrittävä piirre. Uskonnottomuus näyttääkin toimivan haastatelluille urbaaneille milleniaaleille yhdenlaisena tapana tuottaa, ylläpitää sekä ilmaista omaa yksilöllisyyttä.

Tässä tutkielmassa halusin selvittää, minkälaista tutkimusta toiseuksien rakentumisesta alakoulun katsomusaineiden opetuksessa on tehty Suomessa. Katsomusopetus valikoitui aiheekseni sen ajankohtaisuuden vuoksi. Katsomusopetuksen järjestelyistä ja siihen liittyvistä yhdenvertaisuuden kysymyksistä on käyty laajasti keskustelua. Katsomusopetuksen nykymalliin on haettu muutosta, viimesisimpänä lakialoite elämänkatsomustiedon avaamisesta kaikille oppilaille uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta huolimatta. Minua kiinnosti, minkälaisia valta-asetelmia ja hierarkioita katsomusopetukseen liittyy eri tasoilla ja minkälaista tutkimusta niistä on tehty. Tutkimuskysymyksiäni olivat: “Mitä tutkimusta toiseuksien rakentumisesta katsomusaineiden opetuksessa on tehty Suomessa?” ja “Minkälaisia tutkimusasetelmia on rakennettu?” Menetelmät. Käytin tutkimusmetodina kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tarkoituksena oli tarkastella toiseuksien rakentumisesta tehtyä tutkimusta kriittisellä otteella ja luoda katsausta tutkimuksen historiaan ja kehityskulkuun. Tutkittavaksi aineistoksi valikoitui kaksi pro gradu -tutkielmaa, yksi väitöskirja ja seitsemän tutkimusartikkelia vuosilta 2013-2021. Analysoin aineistoa teemoittelemalla sitä tutkimuskysymysteni perustella. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten perusteella aihe on ajankohtainen ja siitä on tehty tutkimusta enenevissä määrin. Aiheen ympärillä on tehty tutkimusta opetussuunnitelma- ja opetusorganisaatioiden tasolla sekä koulun arjen käytäntöihin ja oppilaiden mielipiteisiin kohdistuen. Olisin vielä kiinnostunut selvittämään laajemmin, minkälaisia käsityksiä peruskoulun oppilailla on ja minkälaisia hierarkioita he paikantavat katsomusopetuksessa.

Objectives An unbeliever is someone who doesn’t believe in God or gods. There are a lot of unbelievers in the World, especially in Europe. However, the scientific understanding of unbelief is limited. There is little research on different kinds of unbelievers. This study began to explore ritual atheists. Ritual atheists are unbelievers who find some religious rituals meaningful in their lives. The study explored conservative and liberal attitudes of unbelievers, ritual atheists and religious people. It was hypothesized that unbelievers are more liberal than ritual atheists and ritual atheists are more liberal than religious people. Methods The participants were from the 2008 EVS (European Values Study) data, which was collected from 45 different European countries. New variables were computed from the original items, and they represented attitudes concerning morals, family life, tolerance, immigrants and requirements of national identity. Most of the variables were computed by arithmetic means or by using factor analysis. The data was analyzed by multivariate and univariate analysis of variance, by t tests and by discriminant analysis. Results and conclusions With most of the attitudes, unbelievers were more liberal than ritual atheists who, for their part, were more liberal than religious people. This study provided entirely new information about the attitudes of ritual atheists. The results support the assumption that ritual atheism is a unique form of unbelief: a ritual atheist adopts some of the religious influences of the culture, without being religious.

The purpose of this research is to find out how irreligiosity is presented in pedagogical material made for pre-primary education’s and early childhood education’s worldview education. Both National Core Curriculum for Pre-primary Education (2014) and National Core Curriculum for ECEC (2022) require that the personnel in Pre-primary education and ECEC discourse on irreligiosity as a part of worldview education. The aim of this thesis is to determine how irreligiosity is externalized as a worldview and how it is to be taught in pedagogical materials. The research questions are: 1. How irreligiosity is externalized in pedagogical materials for worldview education? 2. To what kind of teaching about irreligiosity do the pedagogical materials direct to? The research was conducted as qualitative research using theory-based content analysis. Irreligiosity is an extensive phenomenon and quite abstractive. Therefore, the selected methods were used to find a concrete way to define the irreligious nature of the materials. Michael Grimmitt's (2000) theory of learning about and learning from religious education and Ninian Smart's (1996) dimensions of religion were selected as theories guiding the content analysis as it was possible to describe irreligiosity and learning related to it through those theories. Learning materials that are openly available on the internet and that have dealt with the contents of irreligion in a way that meets the research criteria have been taken into consideration. The learning materials included for example posters, calendars, and theses. A total of nine learning materials meeting the criteria were collected. In the data irreligiosity was presented as a rule simplified. All the dimensions of irreligion were represented in the materials, most common of which were the dimensions of ritual or practical and experiential or emotional. The dimensions of doctrinal or philosophical, mythic or narrative as well as ethical or legal were left to less attention. The materials primarily led to learning about irreligiosity but there was also learning from irreligiosity in four materials in the form of tasks that lead to discussion. Three of the materials included both learning about and from irreligiosity. Only one of the materials relied solely on information from irreligious people.

Tutkimukseni tarkastelee maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, jotka ovat liittyneet Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja, jotka ovat tätä ennen olleet joko uskonnottomia tai muslimeja. Selvitän maahanmuuttajien kääntymis- ja liittymissyitä sekä niiden vaikutusta maahanmuuttajien elämään. Pohdin myös, mitä ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijät maahanmuuttajien näkökulmasta verrattuna muihin kristillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin Suomessa. Tutkimukseni teoreettisena taustana käytän Lewis R. Rambon uskonnollista kääntymistä kuvaavaa teoriaa sekä rationaalisen valinnan teoriaa, joka kuvaa ihmisen hyötyajattelua ja kustannusten laskemista. Tutkimukseni on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusotteella, ja koostuu kymmenestä yksilöhaastattelusta. Informanttien lähtömaat painottuvat Lähi-Itään ja Kiinaan sekä entisen Neuvostoliiton alueelle. Heistä suurin osa asui haastatteluhetkellä pääkaupunkiseudulla. Analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysini jakaantuu kolmeen eri osioon, joita ovat liittymisen taustatekijät, liittymissyyt sekä liittymisen aiheuttamat muutokset maahanmuuttajien elämässä. Liittymisen taustatekijöissä painottuvat tyytymättömyys aiempaa uskonnollista maailmankuvaa kohtaan, avoimuus uusille vaikutteille, elämäntilanteen tuoma epävarmuus sekä Suomen avoin uskonnollinen ilmapiiri. Informanttien liittymissyistä tärkeimpiä ovat sosiaaliset tekijät, kuten ystävien kutsu ja heidän luterilaisessa kirkossa kohtaamansa ystävällisyys. Kulttuurisista tekijöistä tärkeää on mahdollisuus oman äidinkielen käyttämiseen. Tiedolliset syyt eli kristinuskon sanoma sekä uskonnolliset kokemukset, kuten kokemus rauhasta ja ilosta, ovat myös merkittäviä. Syyt ovat osin päällekkäisiä ja osin seuraavat toisiaan, jonka takia on hankala sanoa, mitkä syyt lopulta ovat liittymisen kannalta merkittävimpiä. Liittymisen aiheuttamista muutoksista yleisimpiä ovat toiminnalliset muutokset, kuten seurakunnissa käyminen sekä Raamatun lukeminen. Sosiaaliset muutokset ovat myös yleisiä, kuten läheisten tuki tai toisaalta, läheisten toimesta tapahtunut välien katkaisu. Sisäiset muutokset, kuten sisäisen rauhan ja toivon kokemukset sekä rakkaudellisemman asenteen omaksuminen muita kohtaan, mainitaan myös useasti. Tutkimuksen lopussa tarkastelen tutkimuskysymyksiäni aineistoni, teorioiden ja muiden lähteiden valossa. Pohdin informanttieni taustan merkitystä, informanttien Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tutustumiseen ja liittymiseen liittyviä seikkoja, rationaalisen valinnan osuutta sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijöitä. Totean, että epävarmat tulevaisuudennäkymät ovat saattaneet vaikuttaa positiivisesti informanttien haluun tutustua ja liittyä uskonnolliseen yhteisöön, jossa he ovat kohdanneet avoimuutta ja välittämistä. Informantit ovat hyötyneet liittymisestä, mutta osa on myös joutunut tekemään merkittäviä uhrauksia. Liittymisen motiivien vilpillisyys ei tunnukaan uskottavalta. Tutkimukseni ei pyri olemaan tilastollisesti yleistettävissä, vaan tarkastelemaan ja kuvaamaan yksittäisten henkilöiden uskonnollisuutta ja sen muutosta. Yksittäisten henkilöiden kokemusten tarkastelun kautta ymmärrys tutkimukseni kohteena olevasta ilmiöstä kuitenkin lisääntyy.