Browsing by Subject "uskontopsykologia"

Masennus on WHO:n arvion mukaan merkittävin toimintakykyä heikentävä sairaus koko maailmassa. Jo oirekuvan perusteella sen voidaan ajatella heikentävän elämän merkityksellisyyttä. Tässä tutkielmassa masennuksen sairastaminen hahmotetaan coping-prosessina, jossa selviytymistä määrittää elämän merkityksellisyyden ylläpitäminen. Sairastavien elämän merkityksellisyyttä ylläpitävät selviytymiskeinot eivät aina ole riittävän toimivia, jolloin masennus johtaa elämän merkityksellisyyden kriisiin. Tällaisia sairauskertomuksia on myös dokumentoitu. Tässä tutkielmassa pyrin abduktiivisen päättelyn avulla löytämään niitä elämän merkityksellisyyttä heikentäviä tekijöitä, jotka selittävät elämän merkityksellisyyden kriisin syntymisen. Tutkielmaa varten kerättiin kirjoituspyynnöllä ja puolistrukturoidulla teemahaastatteluilla kolmenkymmenen kolmen masennusta sairastaneen ja toipuneen kokemuksia omasta sairaudestaan. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Analyysissa löydettiin kahdeksan elämän merkityksellisyyttä heikentävää tekijää: 1.Ulkopuolisuus ja yhteydettömyys 2. Itsen menettäminen tai sekoittuminen sairauteen 3. Psyykkinen kipu, itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset 4. Epäselvyys masennuksen syistä 5. Pitkäkestoisuus ja hoitoresistenssi 6. Psyykkinen turvattomuus 7. Korkea uusiutumisriski ja epälineaarinen toipuminen 8. Toimintakyvyn heikentyminen tai menettäminen. Tutkielman tulokset selittävät, miksi sairastavat voivat tarvita elämän merkityksellisyyden kriisiä selviytyäkseen. Onnistunut kriisin läpikäynti luo elämään täysin uutta merkityksellisyyttä ja auttaa sopeutumaan haastaviin olosuhteisiin. Osa masennuksen merkityksellisyyttä heikentävistä tekijöistä saattoi kuormittaa toipuvaa vielä varsinaisen akuutin masennustilan katoamisen jälkeenkin. Tulokset viittaavat siihen, että elämän merkityksellisyyden ylläpitäminen tulisikin nähdä nykyistä tärkeämpänä osana masennuksesta toipumista. Sairastavia ja toipuvia tulisi tukea myös elämän merkityksellisyyden ylläpitämisessä, eikä vain sairauden hoidon muodossa. Erityisesti elämän merkityksellisyyden kriisit tulisi huomioida, sillä niiden epäonnistunut käsittely voi johtaa selviytymisprosessin katkeamiseen.

Tässä tutkielmassa tutkin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä, millaiselta ihmisen ja Jumalan välinen kontakti näyttää ihmisen näkökulmasta ET-lehden ”Jumalan etsintä”-verkkokeskustelussa. Tutkimustehtäväni on analysoida, millaista ihmisen ja Jumalan ja välinen kontakti on tutkimusaineiston perusteella katsottuna. Ihmisen ja Jumalan välisellä kontaktilla tarkoitan tämän tutkielman kehyksessä ihmisen ja Jumalan välistä yhteydenpitoa, kommunikaatiota ja vuorovaikutusta ihmisen kokemuksesta käsin katsottuna. Tässä tutkielmassa Jumala-sana viittaa juutalais-kristillisen uskontoperinteen Jumalaan, ellei toisin mainita. Luokittelen aineistoa laadullisen sisällönanalyysin avulla ihmisen ja Jumalan välisen kontaktin määrän ja laadun mukaan ja kuvailen viesteissä näkyvää kontaktia sanallisesti. Tutkimusaineistoni on osa julkista verkkokeskustelua, johon kuka tahansa suomen kieltä osaava voi osallistua anonyymisti. Verkkokeskustelu alkoi joulun aikaan vuonna 2011 ja se jatkuu edelleen tutkielman kirjoittamisen aikaan syksyllä 2019. Aineistoni koostuu verkkokeskustelun alkuosasta ja olen rajannut aineistosta sisällöllisesti tutkimustehtävääni liittyvät viestit. Tutkielman teoreettinen viitekehys muotoutuu kolmesta osasta. Tutkielman alkuosassa kuvailen, miten uskonnollisuuden ja hengellisyyden toteutumista verkkoympäristössä on tutkittu ja tulkittu. Tämän jälkeen etenen esittelemällä aineistoni, tutkimusmenetelmäni sekä aineiston käsittelyn sisällönanalyysin menetelmällä. Ryhmittelen aineiston viestien sisältöjä sen mukaan, ilmeneekö teksteissä vähän vai paljon kontaktia ihmisen ja Jumalan välillä sekä sen mukaan, onko kontakti persoonallista vai ei-persoonallista. Näiden ryhmittelyn lisäksi mukana on ryhmiä niille viesteille, jotka eivät ole sijoitettavissa näihin ryhmiin. Kuvailtuani aineiston ryhmittelyn ja luokittelun tuloksia, eli ihmisen ja Jumalan välisen kontaktin laatua ja määrää aineistossa, esittelen muutaman uskonnonpsykologian alaan kuuluvan tavan jäsentää ihmisen ja Jumalan kontaktia. Tämän jälkeen siirryn kuvaamaan tieteellisiä keskusteluja ihmisen kokemuksen merkityksestä hengellisyyden ja uskonnollisuuden kentällä. ”Jumalan etsintä”-aineistossa ihmisen oma kokemus uskonasioista esitettyjen väitteiden ja näkemysten perustana on tärkeässä asemassa. Kokemuksellisuuden merkitystä korostetaan monessa yhteydessä hengellisyydestä keskusteltaessa. Tutkielmani loppupuolella esittelen muutaman erilaisen tavan ymmärtää ja jäsentää nykyajassa suositun vapaan hengellisyyden ja perinteisemmän uskonnollisuuden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskustelutan myös valitsemieni teoreettisia viitekehyksiä aineiston analyysissa saamieni tulosten kanssa. Tutkielmani tulokset koostuvat aineiston perusteella luomastani jaottelusta sekä aineiston analyysin tulosten liittämisestä laajempaan teologiseen keskusteluun. Kuvailen aineistossa näkyvää kuvaa ihmisen ja Jumalan kontaktista sekä erittelen, millä tavalla viesteissä puhutaan Jumalasta, uskomisesta Jumalaan sekä suhtautumisesta hengellisiin auktoriteetteihin. Tutkielman lopussa esittelen uskonnon ja hengellisyyden medioitumista koskevia keskusteluja. Medioituminen tarkoittaa median logiikan ulottumista yli median oman toimintakentän. Uskontojen ja hengellisyyden medioituminen tarkoittaa siis sitä, että uskonnot ja hengellisyyden alalla toimivat henkilöt ja instituutiot alkavat noudattaa omassa toiminnassaan medioiden toimintalogiikkaa.

Juhani Rekola (1916-1986) oli merkittävä suomalainen teologi ja esseisti, jonka teologista ajattelua ei ole toistaiseksi juurikaan tutkittu. Keskityn pro gradussani kysymykseen, miten Juhani Rekolan elämän käännekohta eli herääminen pimeään voidaan ymmärtää. Tutkimukseni on teoriasidonnainen, ja ohjaavat teoriani ovat Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teoria sekä James W. Fowlerin teoria uskon kehitysvaiheista. Kartoitan tutkielman ensimmäisessä tulosluvussa, mitä Rekola itse ymmärsi heräämisellään pimeään ja millaisia teemoja, kysymyksiä ja käsitteitä hän liitti tähän prosessiin. Ensimmäinen tulosluku antaa osavastauksen tutkimuskysymykseeni sekä valaisee samalla Rekolan teologisen ajattelun keskeisiä teemoja. Toisessa ja kolmannessa tulosluvussa analysoitu tutkimusaineistoni keskustelee ohjaavien teorioitteni kanssa. Kysyn Matti Hyrckin psykoterapeuttiseen teoriaan nojautuen, voidaanko herääminen pimeään ymmärtää myöhäisen eli depressiivisen tilan myötä alkavana etäännyttämisen, nuhteettomuuden tai transformaation tienä. Rekola herää pimeään noin viisikymppisenä. Tästä saan aiheen elämänkaariteoriaan liittyvään kehityspsykologiseen kysymykseen, näytteleekö ikä ja ikääntyminen jonkinlaista roolia tässä kehityskriisissä. Koska Hyrckin teoria ei ole kehityspsykologiaa, tutkin kysymystä James W. Fowlerin uskon kehitysvaiheteorian ohjaamana. Fowlerin teorian mukaan uskon vaihesiirtymä, joka näyttäytyy usein hengellisenä kriisinä, on ideaalinen silloin, kun se osuu yksiin elämänkaaren kehityskriisin kanssa. Tällöin uskon kypsempi vaihe voi antaa ratkaisun avaimia myös ihmisen psykososiaaliseen kriisiin. Rekolan pimeään heräämisessä voi Fowlerin teorian avulla tunnistaa ikääntymiseen liittyvän kehityskriisin ratkaisuyrityksen. Sekä Hyrckin että Fowlerin teoriat auttavat hahmottamaan Rekolan heräämistä pimeään keski-ikään sijoittuvana psykososiaalisena ja uskonnollisena kriisinä, jossa Rekola taistelee itsenäisyydestään ja vapaudestaan ihmisenä, pappina ja teologina. Prosessiin liittyy myös paljon hengellistä roinanperkuuta tai ”lumppujen riisumista” kuten Rekola itse kuvaa fraasiutuneen uskonnollisuuden ja helppoihin vastauksiin nojautuvan ”kevyen uskon” vastaista taisteluaan. Tutkimustulosteni johtopäätöksissä peräänkuulutan elämänkaariteologista tutkimusta ja teoreettista keskustelua, sillä elämänkaaren kriisi tuntuu kytkeytyvän tutkimusaineistossani saumattomasti maailmankatsomukselliseen kriisiin. Otsikoin tähän viitaten tutkielmani ”Keski-iän kriisin teologiaksi”.

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan Jumalan varjelus ja johdatus -alaosaston virsien uskonnollista mielikuvamaailmaa. Käytän työssäni Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teoriaa paljastamaan erilaisia virsiin sisältyviä jumalakuvan ja jumalasuhteen muotoja. Virret ovat kirkon jumalanpalvelusmusiikin päämuoto, mutta myös merkittävä osa suomalaista kulttuuria. Vuosina 2010–2014 toteutetun virsitutkimushankkeen tuloksena on kuluneen kymmenen vuoden aikana tuotettu runsaasti uutta suomalaista virsitutkimusta. Nykyisin käytössä oleva virsikirja hyväksyttiin kirkolliskokouksessa helmikuussa 1986 ja otettiin käyttöön seuraavana adventtina. Sen alaosasto Jumalan varjelus ja johdatus -sisältää 24 virttä. Hyrck esitti suhteessaolon perusmielikuvien teorian osana väitöskirjatutkimustaan Mielen kuvat Jumalasta. Sen teoreettisina taustavaikuttajina ovat Sigmund Freud, Melanie Klein, W.R.D. Fairbairn sekä W.R. Bion. Teoria on eräänlainen objektisuhdeteoreettinen tyyppiluokitus, jonka avulla voidaan tarkastella tapoja, joilla sisäinen subjekti ja objekti ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Teorian mukaan sisäisessä maailmassa on viisi objektia, Houkuttaja, Hallitsija, Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja, ja ne saavat useimmiten Jumalan roolin. Ihmisen roolin omaksuvat puolestaan sisäiset subjektit Riippuvainen ja Itseriittoinen. Sisäisen maailman objekti-subjekti -pari voi muodostaa keskenään hyvin erilaisia vuorovaikutussuhteita. Tutkimuksen perusteella virsistä oli löydettävissä kaikki Hyrckin esittämät jumalarepresentaatiot ja niiden edustamat jumalasuhteen muodot. Ne esiintyivät osin päällekkäisinä. Dominoivaksi jäi jumalakuva, johon oli integroitunut Hallitsijan ja Vaatijan hahmot. Virsikirjan alaosaston Jumalan varjelus ja johdatus jumalakuva ja jumalasuhde muodostuvat näin ollen Hyrckin määrittelemän mustavalkoisen mielentilan mielikuvista käsin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin narratiivisella tutkimusotteella Tosi Rakkaus Odottaa -kampanjaan liittyvän neitsyysaatteen vaikutusta tutkittavien elämään. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten ihanne seksuaalisesta pidättäytymisestä avioliittoon asti näkyi vastaajien elämäntarinassa. Tutkimuksen teoreettisenä viitekehyksenä toimivat seksuaalimoraalin muutos, kristillinen fundamentalismi ja evankelisuus, häpeän teoria sekä James Fowlerin teoria uskon vaiheista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kirjoitus- ja haastattelupyynnöllä. Aineiston muodostivat 11 teemahaastattelua ja 12 kirjallista kertomusta. Aineisto analysoitiin narratiiviseen tutkimusotteeseen kuuluvien holistis-sisällöllisen ja kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Holistis-sisällöllisen analyysin tuloksena aineistosta oli hahmoteltavissa viisi erilaista kertomustyyppiä: 1) säilyttäjät, 2) etääntyjät, 3) etsijät, 4) itsetutkiskelijat sekä 5) maailmanparantajat. Tutkimuksessa verrattiin kertomustyypeille ominaisia piirteitä James Fowlerin teoriaan uskon vaiheista. Lisäksi tutkittiin kertomuksissa ilmenevää tyytyväisyyttä neitsyysaatetta kohtaan suhteessa uskonvaiheteoriaan. Kategoris-sisällöllisen analyysin avulla puolestaan pyrittiin löytämään kertomuksissa toistuvia, vastaajille yhteisiä teemoja neitsyysaatteeseen liittyen. Analyysin perusteella neitsyysaatteen vaikutukset näkyivät tutkittavien kertomuksissa kolmessa suhteessa: 1) suhteessa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen, 2) suhteessa Jumalaan ja 3) suhteessa hengelliseen yhteisöön. Fowlerin teorian valossa neitsyysaatetta voidaan pitää pyhän symbolina, joka näyttää edellyttävän teini-iälle tyypillistä synteettis-sovinnaista uskoa. Tutkimuksen valossa neitsyysaate näyttäytyy suurimmalle osalle vastaajia häpeää ja syyllisyyttä tuottavana käytäntönä, joka näkyy vastaajien elämäntarinassa vuosia sitoutumisen jälkeenkin. Tutkimus tarjoaa näkökulmia nuorten seksuaalieettiseen kasvatukseen. Se haastaa pohtimaan seksuaalieettiseen opetukseen liittyvää vastuuta sekä siinä ilmeneviä valtasuhteita.

This thesis studies ninth-graders' opinions about what happens to a person when they die and compares them with the opinions of sixth-graders on the subject. The thesis also studies what the ninth-graders' answers indicate about their level of religious development in the light of previous studies. After this, the thesis examines the development in religious views between sixth and ninth grades. The data consists of students’ writings about what happens after death. The study involved four groups of ninth-graders studying Evangelical Lutheran religion, two in Helsinki and two in Espoo. Total number of research subjects was 51. In addition the study utilizes author’s previously collected data which consists of writings from 78 sixth-graders. The classification and analysis of the data have been carried out with the means of data-based content analy-sis. Ninth-graders’ responses contained three main opinions about what occurs after death: 1) Belief in Heaven, and in some cases in Hell 2) Belief in reincarnation 3) The belief that all life ends with death. The same themes were also visible in sixth-graders’ data. Whereas the sixth graders’ responses were a lot more concrete, the ninth-graders’ responses emphasized the ethical reflection, for example, on how to get to Heaven. The ninth-graders used more Christian terms than the sixth-graders. The salvation and grace concepts of the Evangelical Lutheran church were however not present in any of the students’ answers. Ninth-graders’ religious thinking is noticeably more developed than that of the sixth-graders’. Especially the decrease of concreteness is highlighted. Also, a more scientific approach can be seen which demonstrates the development that has happened.

Elämän merkityksellisyyden kokemus on kasvava kiinnostuksen kohde yhteiskunnassa ja uskontopsykologisen tutkimuksen aiheena ja sen on todettu vaikuttavan kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin. Merkityksen etsintä näkyy esimerkiksi uudenlaisena henkisenä etsintänä ja self-help -kirjallisuudessa itsensä kehittämisenä. Tommy Hellsten (23.9.1951) on teologi, terapeutti, kirjailija ja kouluttaja, joka on tullut tunnetuksi etenkin läheisriippuvuutta käsittelevästä elämäntaitokirjallisuudesta. Hellstenin ajattelun keskiössä on merkityksen etsintä ja hengellis–psykologinen spiritualiteetti, mutta hänen ajattelustaan on tehty vain vähän teologista tutkimusta. Tässä tutkielmassa selvitän, minkälaisista spirituaalisista pyrkimyksistä elämän merkityksellisyyden kokemus Tommy Hellstenin ajattelussa muodostuu. Tutkimusaineistona käytän kahta Hellstenin kirjaa: Tähän olen tullut. Kirja merkityksen löytämisestä (2017) ja Ajan takaa: Kauemmas katsomisen taidosta (2012) sekä Hellstenin haastattelua ”Merkityksellistä elämää hakemassa”– Terveys Summit -nettitapahtumasta 30.1.2020. Tutkimusmenetelmäni on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jonka ohjaavina teorioina käytän Viktor Franklin logoterapiaa ja Robert A. Emmonsin spirituaalisten pyrkimysten (spiritual strivings) teoriaa. Hellstenin ajattelussa spirituaaliset pyrkimykset ja elämän rajallisuuden hyväksyminen muodostavat eksistentiaalisiin kysymyksiin vastaavan kokemuksellisen elämäntavan. Spirituaaliset pyrkimykset ohjaavat yhteyteen Jumalan ja oman minuuden kanssa, oman menneisyyden, egon ja arvojen tiedostamiseen sekä kohtaamaan kärsimys merkityksellisellä tavalla. Viktor Franklin tarkoituksen antavat luovat, kokemukselliset ja asenteelliset arvot toteutuvat näissä pyrkimyksissä. Elämän merkityksellisyyden kokemus syntyy pyrkimysten sivutuotteena. Egolähtöiset pyrkimykset ja elämän rajallisuuden torjuminen johtavat puolestaan merkityksettömyyteen. Spirituaalisten pyrkimysten merkityksellisyys perustuu niiden tarjoamaan suuntaan elämässä. Hellstenin ajattelun yhteys logoterapiaan kaipaa lisää tutkimusta. Elämän merkityksellisyyden kokemuksen muodostumista Hellstenin kirjoja lukeneiden tai koulutuksissa käyneiden parissa voitaisiin selvittää laajemmin laadullisella haastattelututkimuksella. Näin voitaisiin selvittää, ovatko kirjallisuudesta nousevat spirituaaliset pyrkimykset näkyvissä myös hänen koulutuksissaan.

Käsittelen kandidaatintutkielmassani Paavalin kääntymistä kristityksi Kenneth I. Pargamentin luoman uskonnollisen copingin teorian valossa. Tutkielmani on teoreettinen siten, että yhdistän siinä aikaisempia teoretisointeja uskonnollisesta copingista ja uskonnollisista kokemuksista ja täydennän tätä teoretisointia Paavalin kääntymiskokemuskuvausten aineistolla. Oletan Paavalin puhuvan historiallisista kokemuksista: tutkielmani ei siis ole vain tradition tutkimusta. Tutkielmassani esitän yhden näkemyksen niistä luonnollisista kognitiivisista rakenteista, jotka ohjasivat Paavalin tulkitsemaan kriittisen, hänen kääntymiseensä johtaneen kokemuksen uskonnollisena Jeesus-ilmestyksenä.