Browsing by Subject "utopia"

Tutkielmani keskittyy tieteiskirjallisuudessa esiintyviin utopioihin ja niiden ongelmallisiin piirteisiin, kuten ihmisten sijoittamiseen alueille, joissa heillä ei ole mahdollisuutta elää luonnon keskuudessa, kolonialistiseen ja imperialistiseen vallankäyttöön ja ympäristön hyväksikäyttöön. Tutkin näitä ongelmia Aldous Huxleyn Brave New World (suomeksi Uljas Uusi Maailma) ja Arthur C. Clarken Imperial Earth kirjan kautta, koska ne edustavat kahta erilaista utopiaa. Huxleyn Brave New World esittää lukijalle maailman, jossa ihmisiltä on otettu pois heidän mahdollisuutensa valita oma tulevaisuutensa, minkä ohella heille on luotu maailma, jossa heillä ei ole mitään mitä he haluaisivat. Clarken Imperial Earth sen sijaan edustaa pintapuolisesti positiivisempaa utopiaa, jossa maassa asuvat ihmiset ovat päässeet eroon monista maailmaa kohtaavista ongelmista, kuten saasteista, sodasta, ja nälänhädästä. Tämä ei välttämättä siltikään tarkoita, että luontoa taikka kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ja ne ihmiset, jotka asuvat maapallon ulkopuolella, joutuvat elämään vaarallisessa ja epäluonnollisessa ympäristössä. Analyysini on jaettu eri osiin, joista ensimmäinen kohdistuu kolonialismiin utopioissa ja siihen, miten siirtomaavallat ylläpitävät itseään ja kansalaisiaan. Tutkin tässä osiossa, miten Huxleyn Brave New World kirjassa ilmaantuvia ”villien” reservaatteja on luotu yhteiskuntaan, jossa muuten kaikilla sen kansalaisista on kaikkea mitä he haluavat, mutta heille on jätetty vain rippeet hyvästä maasta ja teknologiasta. Tämä edustaa tapaa, jolla siirtomaavallat käyttävät hyväksensä vähäosaisempia ja osoittaa paralleelien kautta, miten siirtokuntien asukkaiden ja suurien valtioiden kansalaiset ovat loppujen lopuksi samanlaisessa hierarkkisessa asemassa kuin ne kansanryhmät, joiden he katsovat olevan heitä alhaisempia. Tähän analyysiin heijastaen tutkin Clarken Imperial Earth kirjan avaruussiirtokuntien tilannetta, erityisesti sitä, miten niissä esiintyy erittäin samanlaisia kolonialistisia hyväksikäytön elementtejä, kuten heikot elinympäristöt ja luonnonvarojen kuluttaminen siirtomaavallan hyväksi. Tähän asiaan liittyen tutkin myös kirjojen päähenkilöitten statusta ulkopuolisina molemmista siirtokuntalaisista ja siirtomaavaltojen kansalaisista ja tutkin, mitä heidän asemansa edustaa molemmissa yhteiskunnissa ja mitä se kertoo ulkopuolisten hyväksynnästä. Seuraavassa osiossa tutkin, miten siirtomaavallat hyväksikäyttävät siirtokuntia ja niissä asuvia ihmisiä huolimatta siitä, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja ympäristöönsä. Tällaista hyväksikäyttöä esiintyy molemmissa kirjoissa, ja näiden siirtomaavaltojen asukkaat eivät näe hyväksikäytössä minkäänlaista ongelmaa, koska nämä ratkaisut ovat olleet rahallisesti ja paikallisen ympäristön puolesta hyödyllisiä. Analyysini keskittyy siihen, miten vähän mahdollisuuksia siirtokunnissa asuvilla on ja kuinka heidän elinympäristönsä on minimaalinen siirtomaavaltaan verrattuna. Clarken Imperial Earth kertoo Saturnuksen kuun Titanin siirtokunnasta, joka kerää Maalle vetyä ainoana rahan lähteenänsä. Monet siellä asuvat eivät pysty päättämään, haluavatko he pysyä siirtokunnassaan vai ei, koska heillä ei ole varaa muuttaa takaisin Maahan, joten heihin kohdistuu koko elämän kestävää epäoikeudenmukaisuutta, mihin heillä ei olet mitään sanomista. Huxleyn Brave New World taas näyttää miten siirtomaavallat pitävät niitten ulkopuolisia alueita kurissa, jotta ne voivat hyväksikäyttää niitä jopa kaikkien luonnonvarojen hupenemisen jälkeen viihteenä, ja miten siirtomaavaltojen johto myy matkoja käymään näillä reservialueilla. Lopuksi tutkin, miten ihmiskunta hyväksikäyttää luontoa ja miten se näkee luonnon nautinnon lähteenä. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että suuresta osasta ympäristöongelmia, kuten saasteesta on päästy eroon, mutta silti kummassakin ilmenee, että luonto on täysin ihmisen kontrolloima. Huxleyn Brave New World näkee luonnon resurssina ja siinä esiintyvät siirtomaavaltojen johtajat pitävät omaa kansaansa iloisina luomalla heille suotuisan ja kauniin ympäristön heidän kaupunkiympäristöönsä. Luonto on aina kaunista ja sen ylläpidolla maksimoidaan sen esteettinen arvo. Samalla sen oma yhteiskunta on kaukana luonnosta geenimanipulaation kautta, joka on antanut heille pitkän, terveellisen elämän, joka alkaa ja loppuu etänä muista ihmisistä. Clarken Imperial Earth ylistää, miten Maahan on tuotu takaisin alkukantaiset metsät ja eläimistö; se kuvailee, miten jotkut näkevät sen maailman erittäin puhtaana. Samalla tiedemiehet manipuloivat kasveja keräämään kultaa taikka tuomaan takaisin edesmenneitä eläinlajeja. Molemmissa kirjoissa ihmiskunta on teknologian avulla saavuttanut tason, jolla ihminen on kaiken luonnon herra. Tutkielmani osoittaa, miten ihmisten ja ympäristön hyväksikäytön takia kumpikaan kirjojen maailmoista ei voi olla utopia, vaikka niitten omat asukkaat näkisivät ne utopioina. Molemmat kirjat sisältävä samanlaisia elementtejä, vaikka niitten maailmat kuvastavat täysin erilaisia asioita. Tämä osoittaa, että utopian muoto tai sen motiivi eivät edusta sen statusta positiivisena tai negatiivisena tulevaisuutena. Huxleyn Brave New World seuraa Thomas Moren Utopian satiirista perinnettä, kun taas Clarken Imperial Earth edustaa modernia utopiaa, jossa nykyajan ongelmat ovat ratkaistu, mutta silti molemmat kirjat sisältävät epäoikeudenmukaisuuksia monella tasolla.

Tutkielmani käsittelee Kjell Westön romaanin Rikinkeltainen taivas (2017) paikkoja ja niiden merkityksiä teoksen kokonaisuudessa. Tutkielmassani kartoitan romaanin paikat ja analysoin niihin sisältyviä merkityksiä sekä liminaalisuutta. Lisäksi tarkastelen millainen kertoja romaanissa on. Jäsennän analyysiani paikkojen avulla, ja tutkimuskysymykseni tiivistyvät seuraavasti: Millaisia paikkoja romaanissa on? Millaisen kirjallisen kartografian nämä paikat ja niiden kartoitus romaanista muodostavat? Millainen kertoja sen rakentaa? Tutkielmani viitekehys on Robert T. Tallyn geokriittinen lähestymistapa kirjallisuuteen, ja hyödynnän Tallyn ajatuksia kartoittamisesta, topofreniasta sekä kirjallisesta kartografiasta. Tutkielmassani selvitän, miten kertojahenkilöhahmon alituinen paikkoihin suuntautuva ajattelu eli topofrenia sekä kartoitus tuottavat romaanin kirjallisen kartografian. Kirjallisen kartografian keskeisin yksikkö on paikka; se näyttäytyy analyysissani dynaamisena tekstin ominaisuutena, joka on vuorovaikutuksessa henkilöhahmojen ja tapahtumien kanssa. Tarkastelen paikkoja myös sosiaalisina ihmisten ja yhteisöjen kohtaamispisteinä. Romaanissa korostuu minäkertojan kokema topofrenia sekä kartoittamisen ja kertomisen rinnastuminen. Minäkertoja kartoittaa elämänsä paikat, ja samalla kertoo kertomusta kaikesta tapahtuneesta. Kertojahenkilöhahmo osoittautuu nostalgiseksi ja ironiseksi sekä lopulta hän paljastuu myös epäluotettavaksi kertojaksi. Keskeisin paikka romaanissa on idyllinen ja utooppinen Ramsvik ja sen vastakohdaksi asettuva Helsinki, jossa koetaan paikattomuutta. Toistuvat konfliktit haastavat kertojahenkilöhahmon paikkakokemuksen, mikä saa hänet etsimään omaa paikkaansa ja kertomustaan. Analyysissani muodostuu romaanin kirjallinen kartografia, joka näyttäytyy merkityksineen kaksijakoiselta sekä liminaaliselta. Romaanin kirjallisessa kartografiassa kuvataan kertojahenkilöhahmon matka, joka on oman paikan ja oman kertomuksen etsimistä. Kertojan kartoitus ja kertominen muodostaa lopulta utopian, joka ilmentyy romaanin kirjallisen kartografian kautta. Romaani käsittelee utopian, sen menettämisen ja saavuttamisen, toteutumista liminaalisilla merkityksillä.

Karelia has numerous questions regarding to whom its soul belongs with accompanying loyalties, identities and senses of belonging. Underlying assumptions may affect personal, political or business perceptions. Through explorations in discourse through selections of memory, ontology and reality we examine the necessity to rethink perceptions about Russian and Finnish relations as seen in the Karelian borderlands. Further, addressing how Karelia is constructed in Soviet literature and more contemporary opinion. Discourse from two periods of time is digested to reflect on the nature of knowing, remembering, learning and realizing. I include Soviet novels from 1940s to the 1980s about Karelia and newspaper letters to the editor and editorials from 2000 to 2015 to serve as gauges of perceptions and time periods. The discourse is examined for patterns and evidence of perceptions. The examined discourses suggest there is a disconnection between knowing and experiencing. Evidence is seen through government steering committees in Soviet literature and in memory and political exposure in popular opinion. Communicative acts in Soviet literature and published opinion pieces show how Karelian discourse can be affected. By addressing these perceptions we create opportunities to develop more realistic knowledge to aid in personal, political or business relations.

The purpose of this master's thesis is to examine the views of teachers participating in the Transformers 2030 education on the phenomenon of sustainable development and to find out how they experience their own opportunities to promote sustainability in the context of the school. The aim of the thesis is to study, through discourse analysis, the talk produced by teachers on the promotion of sustainable development. The focus will be on joint and small group discussions, as well as written outputs. This study is timely because studies show that people are easily paralysed by too complex issues. The pandemic, the war in Ukraine and the radical weakening of the balance of nature are shaking people's sense of security and hope. Imagineing alternative futures and acting on them are ways to strengthen confidence and hope for the future. This thesis is a qualitative study in which research material has been approached from the point of view of social constructivism. Discourse analysis was built around the language produced by individuals. Teachers and educators, participating in Transformers 2030 -training (n=34) throughout Finland in autumn 2021, participated in the study. The training took the form of distance training, which is why the research material consisted of different audio and visual recordings. Discourse analysis was used to study the material produced in the training. The analysis identified factors which could be interpreted to answer the research questions of the study. Understanding the phenomenon of sustainable development and the importance of action in line with its objectives was important for teachers. Although they experienced uncertainty in their competence and know-how, they considered the lack of social debate and concrete actions to be more problematic. The lack of cooperation and a common direction was also seen as an essential challenge in the field of sustainable development education. Teachers had the will to change their own thinking patterns and the need to produce teaching aimed at understanding biodiversity. They thought that the change should be based on the perspective in which nature is at the heart of all acting and making decisions. Teachers used utopia to express alternative future images and felt that this kind of work was liberating and giving hope.

……….Evankelis-luterilaiset siunauskappelit ovat kirkkolain määrittelemiä ja seurakuntien hallinnoimia vainajan rituaali- ja säilyttämistiloja, joita Suomessa on noin 290 kappaletta. Käsittelen pro gradu -työssäni arkkitehtien suunnittelemia, vuosina 1958‒1965 käyttöönotettuja siunauskappeleita. Niitä rakennettiin säännöstelyn päätyt-tyä vuodesta 1956 alkaen runsaasti, samalla kun niiden arkkitehtuuri alkoi moninaistua sakraaliarkkitehtuurin vapautumisen, betonin vaikutuksen myötä. Kappeleiden rakentaminen väheni huomattavasti vuoden 1965 jäl-keen. ……….Lähtökohtani on moderni arkkitehtuuri, joka haarautui useiksi väyliksi toisen maailmansodan jälkeen. Tehtäväni on ollut kartoittaa ja selvittää, miten eri tavoin modernismi ilmeni siunauskappeleiden arkkitehtuurissa. Laskelmieni mukaan tänä aikana valmistui 73 kappelia, joista 52 (71 %) oli arkkitehdin suunnittelemia. Olen valinnut näistä 17 kappelia varsinaiseksi aineistokseni. Sarjan valintaperusteina ovat arkkitehtuurikilpailut (10), siunauskappelisuunnittelun runsaus (5) ja suunnittelijan virka-asema (2). Lähdemateriaali koostuu kymmenien kenttämatkojen muistiinpanoista, valokuvista, Arkkitehti-lehden aineistosta, Museovirastossa laatimistani raken-nusperintöteksteistä ja modernismia käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Olen ollut mukana Museoviraston korkeakouluharjoittelijana siunauskappeleiden kartoitustyön käynnistämisessä. Metodini on kävelyarkkitehtuuri, joka on arkkitehti Le Corbusierin luoma käsite veistoksen tapaan avautuvan arkkitehtuurin katsomistavasta ja fenomenologisen tilakokemisen tapa. Tarkastelen erityisesti rakennusten massaa, pintaa ja ikkuna-aukotusta. Toinen, suppeampi näkökulma on aatehistoriallinen. ……….Työni perusteella olen pystynyt jakamaan tutkimusaineistoni kolmeen: rationaaleihin, regionalistisiin ja utopistisiin siunauskappeleihin. Jaottelu on joustava sikäli, että kaikki siunauskappelit ovat rationaalisia toimin-tansa puolesta. Rationaalit, pulpettikattoiset siunauskappelit muistuttavat pelkistyneitä avaruusgeometrisiä kap-paleita, tai ovat symmetrisiä, pohjaltaan suorakaiteenmuotoisia siunauskappeleita. Keveyden illuusio, leijuvat katot, ja sulkeutuva, muurin rajaama sisäpiha ovat niille ominaisia. Rationaalisiin siunauskappeleihin olen jaotel-lut 10 siunauskappelia eli 59 % sarjan kappeleista. ……….Regionalistisia siunauskappeleita on kolme (18 %). Traditio näkyy tiilirakenteena, käsityömäisinä piirteinä tai viitteinä ensimmäiseen modernismiin. Keskeinen materiaalintuntu näkyy erilaisina tiilitekstuureina, jotka saa-vat taktiilisen, kosketeltavan pinnan ylhäältä päin laskeutuvan luonnonvalon tai taitavavan valaistuksen avulla. Alvar Aallon brutalistisiksi tulkitut punatiilirakennukset, italialainen architettura minore ja primitiivisyys kuuluvat kansainväliseen, paikkaan sitomattomaan regionalismiin. ……….Utopistisia siunauskappeleita on neljä (23 %). Ne ovat yhtä lukuun ottamatta betonisia, kattomuodoil-taan monimuotoisia ja sisätiloiltaan poikkeuksellisen visuaalisia. Utopistisen estetiikan viivamaisuus, valon ja varjon kontrastiset, mustavalkoiset heijastukset perustuvat abstraktin taiteen esikuviin ja kuvataiteilija Unto Pusan opetukseen plastillisesta sommittelusta. Futurismi sai vaikutteita luonnontieteellisistä keveyden tutkimuk-sista sekä utopiaprojekteista, kuten yhdysvaltalaisen Buckminster Fullerin avaruuskehikoista. ……….Vuosina 1958‒1965 betoni vaikutti siunauskappeleiden rakentamiseen ja estetiikkaan enemmän kuin sitä käytettiinkään. Tuloksena oli visuaalisesti monimuotoista modernismia. Modernien siunauskappeleiden esikuvina olivat Le Corbusierin 1950-luvun veistoksellinen arkkitehtuuri, ennen muuta Ronchampin kappeli (1950‒1955) Ranskassa, ja Ludwig Mies van der Rohen niukka ja pelkistetty tiilirakenteinen IIT-kappeli (1949‒1952) USA:ssa. ……….Siunauskappeleiden ja kuolemanrituaalien aatehistoria takautuu valistusaikaan, lääketieteen ja demokra-tian eli modernisaation kehittymiseen. Ajatus siunauskappeleista osana hautausmaan maisema-arkkitehtuuria syntyi viimeistään sodan jälkeen. Julkiset, pienimuotoiset siunauskappelit kuuluvat suomalaiseen hyvinvointival-tiokehitykseen ja vaurastumiseen koulujen, linja-autoasemien ja autoistumisen ohella.

Analysoin tutkielmassani dystopiaa Johanna Sinisalon teoksessa Auringon ydin (2013). Romaanissa naiset on jaettu kahteen sukupuoleen: eloisiin ja morlokeihin. Eloisen tehtävä on hoitaa koti ja lapset sekä miellyttää miehiä kaikin tavoin. Morlokkien syntyminen puolestaan pyritään estämään heidän steriloinnillaan. Avaan tulkinnassani teoksen dystopiaa kriittisen ja feministisen dystopian alalajien näkökulmasta, sillä molemmat lajit purkavat dystopiatraditioita. Tarkastelen myös vallan kysymyksiä, joihin liittyy yhteiskunnassa vallitseva totalitarismi ja naisten alistaminen. Yhteiskunnan rajoitukset koskevat kaikkia sukupuolia, mutta valta on ennen kaikkea maskuliinisilla miehillä. Analyysissäni keskeisessä osassa on teoksesta nouseva satiiri, jonka teoriaa avaan Sari Kivistön teoksen Satiiri. Johdatus lajin historiaan ja teoriaan (2007) pohjalta. Satiiri ilmenee erityisesti teoksen fiktiivisissä dokumenteissa, joiden kautta kuvataan vaihtoehtohistoriaa ja kritisoidaan omaa aikaamme. Kritiikin kohteena ovat yhteiskuntamme epäkohdat, kuten naisen asema, oman yhteiskuntamme rajoitukset, rotuajattelu, ulkomaailman pelko ja eläinten jalostaminen. Rinnastamalla naiset kahteen kristinuskon myyttiseen naishahmoon teos kritisoi oman yhteiskuntamme sukupuoliajattelua. Henkilöhahmojen analogiasuhteiden avulla synkän yhteiskunnan keskeltä löytyy myös toivoa, ja kriittiselle dystopialle tyypillisesti Sinisalon teos on hyvin tietoinen itsestään. Lopussa kiinnitän huomiota kapinaan yhteiskuntaa kohtaan sekä sen onnistumiseen, mikä tuo utooppisen sävyn dystopian keskelle.