Browsing by Subject "vaikuttaminen"

A goal of this study was to find out what motivates children and youth to take part on participation activities. Interviews of this study based on active members of school council and a supervising teacher from fairly large comprehensive school in Helsinki. The goal of this study was to find out how participation of active members comes true and interviewees motivation on participation actions in school. Lack of motivation on participation around youth and children are widely known and there’s also some research about passive youth. However, there are quite few studies about active youth and children on participation context. According to studies Finnish youth have great resources about how to participate and influence but most of them react passive on participation. It seems that there are many different places to practice participation for example school and youth councils but only few children want to take part of an action. This study explained what has motivated active school council’s members to take a part on influencing actions. Research material was collected by interviewing five highly motivated pupils from elementary and junior high school and the school council’s supervising teacher. The interviews were transcribed and content were analyzed with classification of different themes which were decoded and interpret findings. The pupils were part of a highly motivated group of the school council so hypothesis was that they would be active and interested about participation which was certified by the interviews. The group of motivated pupils on school council seemed to have high participation levels. When the participation level rises it comes with responsibility and a representing nature of the action emphasizes. The highly motivated group operating gave stability for projects and for the whole operations but at the same it took piece of the idea of democracy with it. The interviews revealed that pupils experience influencing on participation actions important. The pupils felt generating common good, appreciation of others and an access to information motivates them to take an action. The significance of being a part of school council was explained by learning new skills as well. An effort on information makes it possible to cut misconceptions around the operations. The school council should take notice of pupils’ point of interests and offer them positive experience on influence actions.

Tutkimus käsittelee yhteiskunnallisissa liikkeissä toimivia yksilöitä eli aktivisteja. Tutkimuksen juuret ovat makrotasolla, yhteiskunnallisista liikkeistä käydyssä keskustelussa. Toisaalta tutkimuksen keskeisin huomio kohdistuu mikrotasolle, yksilöön ja toimijoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan aktivismin nivoutumista henkilökohtaiseen elämään sekä aktivismin jatkumisen ja päättymisen problematiikkaa. Aineiston tulkinta perustuu verkostonäkökulmaan, joka yhdistää subjektiiviset ja objektiiviset merkitykset sekä näkökulman pohjalta kehitettyyn elämänalahierarkian käsitteeseen (Passy & Giugni 2000). Elämänalahierarkia yhdistetään Weberin (2009) näkemykseen siitä, millaisia ominaisuuksia poliittinen toiminta vaatii. Näiden ominaisuuksien pohjalta argumentoidaan, että poliittista toimintaa, kuten aktivismia, voidaan tulkita eetoksen käsitteen avulla. Tästä teoriasynteesistä johdettujen tutkimuskysymysten avulla etsitään vastauksia siihen, kuinka aktivistin ura jatkuu tai päättyy. Yksilölähtöisyydestään huolimatta tutkimus sidotaan lopulta myös yleisemmän tason analyysiin. Tutkimus on tyypiltään laadullinen seurantatutkimus. Tutkimuksen aineisto muodostuu Ari Rasimuksen (2006) vuosina 2000 ja 2001 suorittamista yhdestätoista teemahaastattelusta sekä kuudesta uusintahaastattelusta vuodelta 2010. Haastateltavat ovat aktivisteja, jotka 1990-luvulla toimivat Oikeutta eläimille ja Maan Ystävät –järjestöissä. Vertailuasetelman vuoksi keskeinen teema tutkimuksessa on muutos ja sen selittäminen. Yksikään haastateltavista ei toiminut enää liikkeissä. Toiminnasta poisjääminen oli tapahtunut vähitellen, hiipumalla. Aktivismi, perinteisessä mielessä ymmärrettynä, oli siis taaksejäänyttä elämää. Aktivistien asenteet olivat kuitenkin lähes muuttumattomia. Osalla aktivismi oli nivoutunut työuraan, osalla taas ei. Tutkimuksessa havaittiin, että eetoksen käsite selittää sitä, miksi aktivismi ohjaa yhä elämää, vaikka ura kansalaisliikkeessä päättyisikin. Toisaalta eetoksen käsite auttaa ymmärtämään aktivismista luopumista. Haastateltavat jaettiinkin eetoksen käsitteen avulla kahteen ryhmään: luopujiin ja pysyjiin. Luopujien luopuminen selittyi eetoksesta irtisanoutumisella, kun taas pysymistä perusteli aktivismin muuntuminen työksi ja sitä kautta ylläpidetty eetos. Tutkimuksen keskeisin teoreettinen anti on luopumista selittävän elämänalahierarkiateorian syventäminen. Tutkimuksessa argumentoidaan sen puolesta, että aktivismin päättymistä on mahdollista tarkastella laajemmin kuin pelkkänä kuulumisena järjestöön tai yhteiskunnalliseen liikkeeseen. On pohdittava muun muassa sitä, kuinka aktivismi nivoutuu erilaisiin elämäntapavalintoihin. Eri elämänalojen vaikutuksia toisiinsa tulee myös tarkastella syvemmin kuin pelkän arvojärjestyksen valossa. Yhdistämällä Weberin (2009) ajatuksia poliitikoiden suotavista ominaisuuksista elämänalahierarkiateoriaan voidaan päästä tulkintaan, jossa kiinnittyminen asiakysymyksiin ja päämääriin (päämäärärationaalisuus) ennustaisi toiminnassa pysymistä, etenkin suhteessa verkostolliseen ja tunteelliseen kiinnittymiseen. Tutkimuksessa havaitaan, että aktivistit ovat integroituneet osaksi yhteiskuntaa ja etenkin pysyjät ovat myös puolueiden toiminnassa mukana. Tämän pohjalta kysytään, olisiko yhteiskunnan kannalta rationaalisempaa suhtautua liikkeisiin pelokkuuden sijaan kiinnostuksella.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan keinoja eri asiantuntijaryhmät käyttävät rakentaessaan henkilökohtaista brändiään sosiaalisen median kanava LinkedInissä. Tarkastelun keskiössä on myös se, miten henkilö- ja asiantuntijabrändäys nivoutuvat toisiinsa asiantuntijoiden LinkedIn-profiileissa. Tutkimuksen lähtökohtana on verkkoon siirtynyt asiantuntijuus, joka on saanut vauhtia vuosina 2020 ja 2021 koronavirusepidemiasta. Epidemian myötä myös työttömyysluvut ovat lähteneet nousuun ympäri maailman, ja oman asiantuntijuuden esittämisestä on tullut kauppatavaraa, kun kilpailu työpaikoista on koventunut. Verkosta on tullut vaikuttamisen ja verkostoitumisen sekä oman asiantuntijuuden kauppaamisen areena. Merkittävään asemaan nousee sosiaalisen median palvelu LinkedIn, joka on asiantuntijoiden ja yrityselämän keskiössä oleva sosiaalisen median kanava, ja samalla maailman suurin ammatillinen verkostoitumispalvelu. Tutkimuksen kohteena on se, miten ja millaisin keinoin asiantuntijuutta rakennetaan LinkedInissä ja miten viestin vakuuttavuutta voidaan lisätä. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii vaikuttamisen ja verkkovaikuttamisen sekä henkilö- ja asiantuntijabrändäyksen käsitteet. Tutkimusmenetelmänä on käytetty retorista analyysia. Tutkimusaineisto koostuu 20 asiantuntijan LinkedIn-profiiliteksteistä. Asiantuntijat on jaettu tutkimuksessa neljään eri kategoriaan: sosiaalisen myynnin, markkinoinnin ja brändin ja asiantuntijabrändäyksen ammattilaisiin sekä viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoihin. Tutkimus toteutettiin keräämällä aineisto LinkedInistä 7.1.–19.1.2021 välisenä aikana. Jokaiselta tutkimukseen osallistuneelta asiantuntijalta pyydettiin kirjallinen suostumus aineistojen käyttöön ja profiilien tekstikatkelmien esittämiseen osana pro gradu -tutkielmaa. Aineiston analyysin tukena on käytetty Arja Jokisen (2016) jaottelua väitteen esittäjään ja esitettyyn argumenttiin liittyviin retorisiin keinoihin sekä muihin retorisiin keinoihin. Aineiston analyysi osoittaa, että LinkedInin henkilö- ja asiantuntijabrändäyksessä käytetään verrattain paljon retorisia keinoja. Eniten retorisia keinoja käytetään esitettyyn argumenttiin liittyvien retoristen keinojen kategoriasta. Runsainta retoristen keinojen käyttö on henkilö- ja asiantuntijabrändääjien ryhmässä ja vähäisintä viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoiden ryhmässä. Käytetyimpiä retorisia keinoja asiantuntijoiden henkilökohtaisessa brändäyksessä ovat numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, kolmen lista sekä puhujakategorialla oikeuttaminen. Tällaisten lyhyiden ja nopeiden vakuuttamisen keinojen nähdään tukevan monien sosiaalisen median kanavien struktuuria, joissa julkaisujen merkkimääriä on usein rajattu. Verkkovaikuttamiselle tyypilliseen tapaan, myös LinkedInissä yleisöjen rajaaminen on haasteellista, mikä osaltaan lisää puhujakategorialla oikeuttamisen suhteellisen suurta käyttöä aineistossa. Samalla tämä haastaa asiantuntijoita puhumaan useille yleisöille samanaikaisesti, mikä on ristiriidassa asiantuntijabrändäyksen kanssa, koska sen ydin keskittyy yhteen teemaan kerrallaan. Henkilö- ja asiantuntijabrändäys nivoutuvat LinkedInissä vahvasti toisiinsa. Asiantuntijaprofiileissa esiintyy molempia brändäyksen tyylejä, ja niitä käytetään jokaisessa asiantuntijaryhmässä päällekkäin. Suurempi painotus on kuitenkin asiantuntijabrändäyksessä. Tutkimus osoittaa, että henkilöbrändäyksellä voidaan värittää asiantuntijabrändäystä ja luoda inhimillisyyttä.

The goal of this study is to solve how three different fifth-graders, from Helsinki, experience their own opportunities to influence in their own local community. In this study the strongest local community which rises is school community. But I have been trying to process pupils’ hobbies, friends and their home as well beside the school and how the pupils influence in those local communities. The study is timely because of a new subject, social studies, which is starting in elementary schools in fall of 2016. One of the goals is to solve how these fifth-graders see this new subject and part of its contents now in spring of 2016 before it’s starting in the fall of 2016. A research problems are following, how elementary school fifth-grader experience its own opportunities to influence its own local community, how active fifth-grader is to influence in its own local community and how elementary school fifth-grader experience to be heard in the local community-based issues in decision-making. I will interview three fifth-graders and trying to get interviewed pupils who have some kind of a background of being a part of some team or organization. I will analyse a results by using content analysis method. I am trying to parallel the results of levels of an influencing and involvement in local communities to former theories about interactions between kids and adults in decision making. The study found that pupils had different views about influencing in the local community depending what was meant with a local community. In a school community pupils experienced their own chances to influence weak. While at home or with friends pupils experienced their chances to influence just natural part of day to day routines. All these things together create an understanding of pupils’ activity of trying to influence in their local communities. Level of activity is strongly dependent of what was meant about local community.

Tässä tutkielmassa tarkastelen ilmastonmuutosviestintää motivoijana. Olen valinnut aineistoksi osan Ilta-Sanomien ilmastonmuutosta käsittelevistä lehtikirjoituksista, aikaväliltä 1.7.-31.10.2018. Tutkielman tavoitteena on selvittää valikoidun aineiston valossa, pyritäänkö ilmastonmuutosviestinnässä motivoimaan kuluttajaa hillintätoimiin vai välinpitämättömyyteen ilmastonmuutoksen suhteen. Tutkielmassa vertaan aineistoani myös aiemmin tehtyjen, länsimaista ilmastonmuutosviestintää koskevien tutkimusten tuloksiin. Esittelen ilmastonmuutoskeskustelun historiaa sekä median roolia ilmastonmuutosviestien tuottajana. Keskustelen aiemmin tehtyä tutkimusta apuna käyttäen median mahdollisuuksista ja sen edustaman viestinnän sekä median tuottamisen heikkouksista suhteessa ilmastonmuutoksesta kertomiseen. Median roolia esittelemällä selvitän, miksi mediaviesteillä vaikuttaminen ei onnistu aina silloinkaan, kun mediaviestiin sisältyvät kaikki vaikuttamisen peruselementit. Määrittelen tutkielmassani motiivien, motivaation ja motivoinnin käsitteet sekä sen, mitä vaikuttaminen on toimintana. Käytän määritelmiä tukenani, kun vastaan siihen, millä tavalla kuluttajan motivaatiota pyritään muuttamaan eli miten siihen vaikutetaan. Näin pystyn analysoimaan tutkielmani aineistoa. Valitsemani aineiston valossa ilmastonmuutosviestinnässä kuluttajaa pyritään pääasiallisesti motivoimaan joko ilmastonmuutoksen hillintätoimiin tai ilmastonmuutoksen huomioimiseen. Vertailu aiemmin tehtyyn tutkimukseen osoitti, että jotkin tekijät ilmastonmuutosviestinnässä ovat pysyneet vuosien mittaan samankaltaisina ja osa on puolestaan muuttunut. Ilmastonmuutoksen aiheuttajat, kuten kohonneet hiilidioksidipäästöt ja ihmisten vaikutus niihin ovat olleet jo aiemmin tutkimuksissa esillä. Omassa aineistossani huomioitiin sen sijaan länsimaalaisen elämäntavan vaikutus ilmastonmuutoksen kiihtymiseen laajemmin kuin aiempien tutkimusten aineistossa. Aineistoni lehtikirjoitukset suosittelivat yhä enenevässä määrin kuluttajalle myös toimia henkilökohtaisten päästöjen pienentämiseksi. Aiempien tutkimusteni tavoin osoitti oma tarkasteluni ilmastonmuutosuutisoinnin olleen syklistä, eli julkaisujen määrä vaihteli kuukausittain.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää millä tavoin metadiskurssia käytetään vaikuttamisen keinona poliittisessa puheessa. Tutkielman poliittinen konteksti on vuoden 2016 kansanäänestys Iso-Britannian EU-jäsenyydestä, ja itse kokoamani korpusaineisto koostuu silloisen pääministerin David Cameronin puheista ja haastatteluista viideltä kuukaudelta ennen äänestystä. Tutkielmassani tarkastelen kuinka Cameron käyttää suostuttelussa hyväkseen metadiskurssia, mitä käytetyt metadiskurssielementit kertovat Cameronin retorisesta strategiasta ja millä tavalla puheiden retoriikka muuttui viimeisenä kuukautena ennen äänestystä. Aihetta käsitellään metadiskurssin, poliittisen puheen ja retoriikan tutkimuksen näkökulmasta. Puheista tekemäni laadullinen ja määrällinen kielitieteellinen korpusanalyysi selvittää kuinka metadiskurssia käytetään kielellisenä suostuttelun keinona. Puheista löytämäni metadiskurssin ilmentymät on jaoteltu Hylandin (2005) luokittelun perusteella kahteen pääkategoriaan: interaktiiviseen (interactive) ja vuorovaikutteiseen (interactional) metadiskurssiin. Aineistoa analysoitiin samanaikaisesti myös Aristoteleen vaikuttamisen keinojen, eetoksen, paatoksen ja logoksen, avulla. Eetoksen tarkoitus on vakuuttaa yleisö puhujan uskottavuudesta ja luotettavuudesta; paatoksella pyritään vetoamaan yleisön tunteisiin, logoksella taas yleisön järkeen. Tulokseni osoittavat Cameronin käyttävän metadiskurssia edistääkseen puheidensa eetosta, paatosta ja logosta. Interaktiivisen metadiskurssin avulla puhujat organisoivat tekstinsä, millä on vaikutus tekstin logokseen. Vuorovaikutteinen metadiskurssi taas auttaa luomaan eetosta ja paatosta. Eetosta rakennetaan itseviittauksilla (self mentions), vahvistuksilla (boosters), varauksilla (hedges) sekä direktiiveillä (directives), kun taas paatoksen välineinä puhujat käyttävät asennemarkkereita (attitude markers), inklusiivista me-muotoa (inclusive we), retorisia kysymyksiä ja eksplisiittisiä viittauksia yleisöön. Tulokseni osoittavat myös Cameronin retorisessa strategiassa tapahtuneen tilastollisesti merkitseviä muutoksia viimeisen kampanjointikuukauden aikana. Cameron esimerkiksi lisäsi metadiskurssipartikkeleiden käyttöä molemmissa pääkategorioissa. Tutkielmassani esitän uuden kielitieteellisen tavan tarkastella poliittista puhetta ja vaikuttamisen keinoja sekä osoitan metadiskurssin olevan tärkeä osa retoriikkaa. Tutkimus osoittaa myös menetelmäni sopivan muiden suostutteluun pyrkivien genrejen analysointiin. Vertailtaessa tuloksiani esimerkiksi kirjoitettuun akateemiseen diskurssiin käy ilmi, että puhuttu poliittinen diskurssi on metadiskurssin osalta todella rikasta.

Objectives. This master’s thesis was inspired on one hand by the current climate advocacy of children, and on the other by the persuasive possibilities of written texts (Anderson, 2008, 271; Wollman-Bonilla, 2004, 520). The aim of this piece of research was to investigate climate discourses and genre conventions in persuasive letters or “climate letters” written by primary school pupils. In addition, the aim was to specify and analyse which linguistic means were utilized to produce these climate discourses. This study increases knowledge of the meanings children attribute to climate change. Methods. The data for this study was collected from five primary school classes in four different schools. The students were in grades 3 to 6. The original data consisted of 54 letters. However, five letters which made up one of the classes participating in the study had to be disqualified. The conclusive data consisted of 49 climate letters from four different classes. The letters were analysed qualitatively utilizing discourse analysis and terminology within genre studies. Linguistic analysis, in this case the study of evaluations and modality, was used to support the discourse analysis. Findings and conclusions. The pupils’ climate letters utilized similar genre conventions which are natural to persuasive letters. These genre conventions are described using the term family resemblance. The letters have a similar schematic structure consisting of a greeting, a sequence containing opinions, arguments and suggestions, and a closing. By use of discourse analysis, six climate discourses were uncovered: a discourse about people-driven climate change, a denialist discourse, a conservation discourse, an animal rights discourse, a discourse of a sense of threat and a discourse of climate action. The discourses were produced using evaluations and modality. The evaluations varied. They were used to strengthen the affective quality of the letters and they proved to be an integral means of producing meanings about climate change. Out of the types of modality, dynamic modality was the most commonly used. In addition, illustrations were used to produce meanings about climate change. This study endeavours to offer more understanding about the meanings children develop about climate change so that the efforts to mitigate global warming would be more inclusive to the voices of the generation that will likely suffer most from the climate crisis.

Pro gradu -tutkielmassa luodaan kriittinen ja lapsilähtöinen katsaus siihen, kuinka lasten ja nuorten osallisuus ilmenee pääkaupunkiseudun kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmissa ja mitä se lasten ja nuorten kannalta merkitsee. Tarkoituksena on karttoittaa hyvinvointisuunnitelmien osallisuuden yhteneviä linjoja, lasten ja nuorten osallisuuden sisältöjä ja suunnitelmien tavoitteiden taustalla vaikuttavaa osallisuuden ihannetta. Tutkielman aineistona ovat pääkaupunkiseuden kuntien (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) lasten ja nuorten hyvintointisuunnitelmat. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien laatiminen on kunnille lakisääteistä toimintaa. Hyvinvointisuunnitelmien tarkoituksena on ohjata ja kehittää kuntien lastensuojelun ja hyvinvointipalveluiden kokonaisuutta. Lasten ja nuorten osallisuuden varmistamiseen ja järjestämiseen velvoittavaa lainsäädäntöä on runsaasti. Tämän vuoksi osallisuuden voidaan olettaa olevan myös hyvinvointisuunnitelmia läpäisevä teema. Osallisuus on käyttöyhteyksissään positiivisesti arvolatautunut käsite. Tutkielmassa tarkoituksena on avata osallisuuskentän käsitteistöä ja tavoittaa osallisuuden saamia merkityssisältöjä. Aineistoa on lähestytty laadullisen sisällönanalyysin keinoin tematisoiden ja tyypitellen. Analyysissa on hyödynnetty kehyksenä hyvinvointisuunnitelmien rakennetta. Tyypittelyn kautta on tavoitettu kuntien keskeiset, yhtenevät linjaukset lasten ja nuorten osallisuuden suhteen ja suunnitelmien taustalla vaikuttava tavoitteellinen osallisuuden ihannetila. Osallisuutta lähestytään aikalaisilmiönä ja lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia arvioidaan tarkoitukseen laaditun osallisuusasteikon avulla. Lasten ja nuorten osallisuus ilmenee suunnitelmissa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksina työmarkkinakansalaisuuden, palveluiden asiakkuuden, kuntapoliittisen vaikuttamisen, yhteisöllisyyden ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien turvaamisen yhteydessä. Osallisuuden ideaaliksi suunnitelmissa määrittyy ajan vakiintunutta ihannekansalaisuutta vastaava sosiaalinen, omillaan pärjäävä nuori, joka on kiinnittynyt yhteisöihin, kiinnostunut vaikuttamisesta ja hyvinvoinnista välitöntä elämänpiiriään laajemmin. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien realisaation kannalta kuntien aikuistoimijoilla on keskeinen rooli. Tutkielman lopuksi kootaan yhteen tutkielman teon aikana opittua ja esitetään periaatteita lasten ja nuorten osallisuustoiminnan jäsentämiseen.

Viime vuosina kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut ja samalla lasten osallisuus heidän omassa elinympäristössään on nostettu yhteiskunnallisesti tärkeäksi aihealueeksi, mikä korostaa tutkimukseni ajankohtaisuutta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää lastenkodissa asuvien lasten kokemuksia osallisuudestaan lastenkodin arjessa ja saada vastaus sille, mitkä asiat edesauttavat, ja mitkä asiat puolestaan ovat osallisuuden esteenä. Aihetta on tarkasteltu osallisuuden teoriasta käsin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten osallisuuteen ja mielipiteiden kuunteluun tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomioita. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa oli lasten haastattelu ja analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineisto koostui kahden lastenkodin lasten haastatteluista. Haastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan lasta, jotka asuivat haastattelu hetkellä Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodissa. Kyseessä oli laadullinen tutkimus ja tutkimuksen kohdejoukkona olivat parhaillaan lastensuojelulaitokseen sijoitetut 10–17-vuotiaat lapset. Osalla lapsista oli pidempi ja osalla lyhempi kokemus lastensuojelun sijaishuollosta. Lapset kokivat vaikutusmahdollisuutensa lastenkodin arkeen riippuvan paljon lastenkodin aikuisten roolista osallisuuden mahdollistajina sekä lastenkodissa olevasta ilmapiiristä. Niin lasten keskinäiset suhteet kuin lastenkodin aikuisten antamat mahdollisuudet nousivat keskeisiksi tekijöiksi arjen osallisuuden muodostumisessa. Lapset toivoivat, että heillä olisi enemmän vaikuttamismahdollisuuksia omissa sekä yhteisissä asioissa sekä aikusia, joilla on aikaa ja halua kuunnella lapsia ja keskustella heidän kanssa. Luottamuksen puute aikuiseen ja oman mielipiteen merkityksettömyys koettiin osallisuutta heikentävinä tekijöinä. Jotta lasten osallisuutta voitaisiin huomioida paremmin lastenkotitoiminnassa, tulee työkäytäntöjä muuttaa erityisesti lasten omia ajatuksia ja mielipidettä kuuntelevimmiksi. Lapsen osallisuus edellyttää lastenkodin aikuisilta valmiuksia osallistaa lasta mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä halua luoda osallisuutta tukevia toimintamalleja arkeen. Tämä tutkimus osoitti hyvin sen, että lapsia kannattaa kuunnella ja heillä on paljon tärkeää sanottavaa omasta arjestaan. Uskon, että tutkimuksellani on uudelleen osoitettu, miten tärkeää on huomioida lapsen omat näkemykset ja mielipide, kun halutaan tutkia lasten arkea heidän omassa elinympäristöön. Lapsen asemaa ja osallisuutta tulee edelleen vahvistaa ja siihen lapsi tarvitsee tuekseen aikuisia, jotka kuuntelevat heitä ja ottavat heidän mielipiteensä huomioon. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lastenkoti toiminnan kehittämisessä.

Vuonna 2015 Suomessa alkoi niin kutsuttu pakolaiskriisi, joka näkyi vahvasti julkisessa keskustelussa yhteiskunnassa. Keskustelusta saattoi havaita selvän jakolinjan turvapaikanhakijoihin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä. Ajoittain keskustelussa esiintyi väitteitä kansanedustajien tiukentuneista maahanmuuttolinjauksista pakolaiskriisin aikana. Samanaikaisesti esitettiin väitteitä, että aikaisemmin vallinnut poliittinen ilmapiiri on johtanut vapaampaan maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa paneudutaan eduskunnassa esiintyneeseen vastaavaan jakolinjaan, ja miten se on mahdollisesti ilmennyt. Tarkastelun alla on, minkälaista keskustelu on ollut maahanmuutosta pakolaiskriisin aikana ja ennen sitä. Tätä varten tutkielmassa tehdään ajallista vertailua eduskunnassa esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Tutkielmassa hyödynnetään kehysteoriaa, jonka avulla selvitetään minkälaisia kansanedustajien kirjallisissa kysymyksissä esiintyneet kehykset ovat, ja miten ne eroavat eri ajanjaksojen välillä. Kehyksien avulla on mahdollista selvittää, miten kansanedustajat ovat itse tulkinneet maahanmuuttoa, sekä minkälaisen tulkinnan he ovat halunneet välittää muille kansanedustajille ja vastaanottajille. Teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta kehystutkimuksesta, sekä tarkemmin maahanmuutosta tehdystä kehystutkimuksesta. Tutkielman analyysissa käytetään jo olemassa olevaa maahanmuuttokehysten kategorisointia. Aineisto koostuu kansanedustajien maahanmuutosta tehdyistä kirjallisista kysymyksistä. Analyysissa tarkastellaan kahta eri ajanjaksoa, pakolaiskriisiä ja vuosia 2004–2006, sekä vertaillaan niissä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä keskenään. Menetelmänä analyysissa käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla kansanedustajien kirjallisista kysymyksistä etsitään siinä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä. Analyysissa havaittiin eroavaisuuksia vuosien 2004–2006 ja pakolaiskriisin aikaisissa maahanmuuttokehyksissä. Vuosina 2004–2006 painottuivat kehykset, joissa tahdottiin parantaa maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa, ja maahanmuuttajat nähtiin myönteisenä resurssina yhteiskunnan toiminnan kannalta. Toisaalta vuosina 2004–2006 esitettiin myös, että ulkomaalainen työvoima voi olla uhka suomalaisille työmarkkinoille. Pakolaiskriisin aikana ilmeni myös huoli maahanmuuttajien, lähinnä turvapaikanhakijoiden, aseman heikkenemisestä. Kuitenkin kyseisten kehysten määrä laski selvästi vuosista 2004–2006, ja niiden osuus kaikista esiintyneistä kehyksistä pakolaiskriisin aikana oli selvästi vähäisempi. Pakolaiskriisin myötä kirjallisissa kysymyksissä esiintyi entistä enemmän maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia kehyksiä. Aineistossa näkyi pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän huoli turvallisuustilanteen heikkenemisestä ja sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäytöstä. Pakolaiskriisin myötä on tapahtunut selkeä muutos kirjallisissa kysymyksissä esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Muutos on voinut tapahtua eri syistä, yksi syy on perussuomalaisten kansaedustajien määrän merkittävä kasvu, sillä perussuomalaiset ovat profiloituneet maahanmuuttoa vastustavana liikkeenä. Toiseksi taloudellinen tilanne Suomessa on ollut heikko pakolaiskriisin aikana, millä voi nähdä olevan vaikutusta kansanedustajien halukkuuteen puolustaa vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa on esiintynyt pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän kriittisiä linjauksia, joita ei ole aikaisemmin hirveästi havaittavissa aineiston vertailukohdasta. Aikaisempi yksipuoliselta vaikuttava maahanmuuttopoliittinen linjaveto eduskunnassa on saattanut aiheuttaa kriittisten äänenpainojen määrän kasvun, sillä kriittiselle maahanmuuttolinjalle on voitu nähty olevan poliittista tilausta kansalaisten keskuudessa.