Browsing by Subject "valehtelu"

Tämä tutkielma käsittelee valehtelun vuorovaikutteisuutta eli sitä, miten valheelliset puheenvuorot rakentuvat puhutussa keskustelussa osallistujien yhteistoiminnassa. Aineistonkeruussa on käytetty Coup-korttipeliä, jossa valehtelu on sallittua ja täten luonnollinen osa pelin vuorovaikutusta, joten lisäkehykseksi hahmottuu pelivuorovaikutus. Tavoitteena on selvittää, millaisista syistä pelaajat epäilevät toistensa sanomisia ja millaisin keinoin valehtelemalla pyritään vaikuttamaan toisten pelaajien toimintaan. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä hyödynnetään keskustelunanalyysia. Tavoitteena on myös osoittaa, että valehteluntutkimuksessa olisi laajemminkin otettava huomioon vuorovaikutteisuuden ja kontekstisidonnaisuuden näkökulmat. Tutkimus on tähän mennessä hyödyntänyt keinotekoisia asetelmia, joissa koehenkilöitä on voitu erikseen pyytää valehtelemaan, tai valehtelu tapahtuu monologisesti. Yhtenäisiä valehtelun tunnusmerkkejä on löydetty harvakseltaan. Luvussa 2 tarkastelen valehteluntutkimuksen nykytilannetta ja suhdetta vuorovaikutuksen-tutkimukseen. Luku 3 kartoittaa keskustelunanalyysin perusolettamuksia ja niiden sopivuutta valehtelun ja pelivuorovaikutuksen tutkimiseen. Luvussa myös esitellään aineisto ja Coup-pelin perusmekaniikka sekä nimetään pelivuorovaikutuksesta erotettu epäilysekvenssi, jonka kuluessa pelaajat käsittelevät ja kyseenalaistavat vuorossa olevan pelaajan puheen todenperäisyyttä. Luvussa 4 analysoin aineistoni litteroituja esimerkkikatkelmia ja osoitan niiden avulla, kuinka yksittäinen valheellinen vuoro voi suhteutua moneen tekijään, kuten pelin sääntöihin ja jäsentymiseen, aiempiin pelikierroksiin, aiemmin tuotettuihin vuoroihin ja muiden pelaajien keholliseen toimintaan. Epäilysekvenssien kautta osoitan, että pelaajat epäilevät toisiaan moninaisista syistä, joita voivat olla toisen pelaajan toiminnan osatekijät, mutta myös pelin kokonaistilanne, jonka pohjalta tehdään päätelmiä. Osoitan, että yksittäiset valheelliseen viestintään viittaavat piirteet, kuten epäröinti-ilmaukset, eivät välttämättä johda oikeaan tulkintaan toiminnan luonteesta. Kokonaisuudessaan tutkielmani vahvistaa käsitystä siitä, että valheellisen vuoron analysoimiseksi vuoron itsensä lisäksi on otettava huomioon myös sitä ympäröivä kehys: viestintätilanne, siinä tapahtuva toiminta sekä vuorot, jotka on esitetty aiemmin ja vuorot, jotka valheellista puhetta seuraavat.