Browsing by Subject "valo"

Ruukkusalaattien tuotanto on kasvanut Suomessa jo vuosikymmeniä. Kasvihuoneet mahdollistavat tuoreiden lehtivihannesten kasvatuksen ympärivuotisesti, mutta pimeä vuodenaika tai valonsaannin heikentyminen yhdessä korkean nitraattilannoituksen kanssa aiheuttavat nitraatin kertymistä salaattiin. Nitraatti ei itsessään ole kovin myrkyllistä ihmiselle, mutta sen aineenvaihduntatuotteet elimistössä voivat olla haitallisia. Siksi ravinnon nitraattipitoisuuksia rajoitetaan EU asetuksella ja kasvisten nitraattipitoisuuksia valvoo Ruokavirasto. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää jääsalaatin (Lactuca sativa L.) nitraattipitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä yksityisellä kasvihuonepuutarhalla, ja ehdottaa helposti sovellettavia keinoja nitraattipitoisuuden alentamiseksi. Tutkimuksessa mitattiin vuorokaudenajan, iän ja olosuhteiden vaikutusta jääsalaatin nitraattipitoisuuteen. Mittaukset tehtiin eri kellonaikoina korjatuilta salaateilta, neljän, viiden ja kuuden viikon ikäisiltä salaateilta, sekä viikoittaisilla seurantamittauksilla kolmen kuukauden ajan syksyllä 2017. Salaattien nitraattipitoisuus määriteltiin pikamittausmenetelmällä. Kasveille tulevaa PAR-valoa ja kiertoliuoksen nitraattityppipitoisuutta mitattiin jatkuvatoimisella mittalaitteella. Lisäksi kasvihuoneen automaattisesta ohjausjärjestelmästä saatiin tietoa muista kasvuolosuhteista. Sadonkorjuun kellonaika ei vaikuttanut jääsalaatin nitraattipitoisuuteen. Ikä vaikutti neljän ja viiden viikon ikäisten salaattien nitraattipitoisuuteen, mutta paremmissa valo-olosuhteissa iän vaikutus heikkeni kuuden viikon ikäisillä salaateilla. Nitraattityppilannoituksella ei ollut suoraa vaikutusta salaatin nitraattipitoisuuteen, mutta enemmän valoa saaneissa salaateissa oli vähemmän nitraattia. Kasvuston tasolta tehdystä jatkuvatoimisesta valon mittauksesta on hyötyä salaatin nitraattipitoisuuden hallinnassa. Riski nitraatin enimmäispitoisuusrajan ylitykseen on suuri syyskuussa luonnonvalon määrän vähentyessä. Tekovalojen käytön lisäämisellä voidaan alentaa salaatin nitraattipitoisuutta.

Haitalliset vieraslajit ovat merkittävin uhka luonnon monimuotoisuudelle elinympäristöjen vähenemisen ja pirstoutumisen ohella. Vain pieni osa ihmisen alkuperäiseltä esiintymisalueeltaan uudelle alueelle tarkoituksella tai vahingossa siirtämistä vieraslajeista osoittautuu haitalliseksi, mutta ne saavat aikaan valtavaa vahinkoa alueen alkuperäisille lajeille ja luontotyypeille sekä ihmisille merkittävää taloudellista tai terveydellistä haittaa. Euroopan eliölajeista noin 5 % luokitellaan vieraslajeiksi, joista edelleen 10–15 prosenttia haitallisiksi vieraslajeiksi. Suomessa haitallisia vieraslajeja on luokiteltu noin 0,6 % eliölajeista. Uuden vieraslajin vakiintumiseen ja täyden levinneisyyden saavuttamiseen uudella alueella kestää keskimäärin 150 vuotta lajin saapumisesta. Leviämisvauhtia voi nopeuttaa vieraslajin sopeutuminen uuteen alueeseen, sopivien elinympäristöjen lisääntyminen sekä ilmaston lämpeneminen. Ilmaston lämpeneminen tulee myös helpottamaan uusien haitallisten vieraslajien saapumista Suomeen ja lisäämään niiden todennäköisyyttä selvitä hengissä ja levitä täällä. Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen, vain siemenistään leviävä kookas ruohovartinen kasvilaji, joka on Suomessa haitallinen vieraslaji. Kookas- ja nopeakasvuinen jättipalsami valloittaa tehokkaasti erityisesti kosteampia ja puolivarjoisia elinympäristöjä, ja leviää tehokkaasti virtaavan veden kuljettaessa siemeniä vesistössä eteenpäin. Jättipalsami voi syrjäyttää samalta kasvupaikalta valo- ja häirintäkilpailun avulla matalakasvuisempia ruohovartisia lajeja sekä houkutella sokeripitoisella medellä pölyttäjähyönteisiä muiden lajien luota. Jättipalsamikasvusto voi myös vähentää maanpäällisten ja maanalaisten selkärangattomien hyönteislajien ja -ryhmien monimuotoisuutta, sekä kasvien siemenpankin monimuotoisuutta. Tutkin pro gradu -työssäni kymmentä jättipalsamikasvustoa Itä- ja Pohjois-Helsingin alueella poikkeuksellisen kuumalla ja kuivalla kasvukaudella 2010. Seurasin kasvustoissa jättipalsamiyksilöiden kasvun fenologiaan eli ilmiasuun liittyviä muuttujia: korkeus, varren paksuus, lehtien lukumäärä, kukkien lukumäärä ja siemenkotien lukumäärä. Seurasin myös jättipalsamin ja muiden kasvustojen valtalajien peittävyyden kehitystä. Seurantajakson (18.5. –17.8.) jälkeen otin kasvustoilta näytteet maaperäanalyysiä varten ja keräsin kasvustoilta siemenkodat. Laskin siemenkotien sisältävien siementen määrät ja määritin kasvuston keskimääräisen siementuotantokapasiteetin 1 m2 alueella. Jättipalsamin fenotyyppinen plastisuus on korkea, eli se voi sopeutua hyvin elinympäristön muutoksiin, kuten valon saatavuuteen varjoisemmilla kasvupaikoilla. Varjossa kasvavat jättipalsamit tehostavat kasvuaan ja yhteyttävät tehokkaammin. Fenologiaseurannasta keräämäni mittausdatan alustavien tarkastelujen mukaan päätin tarkastella tilastollisesti kasvupaikan valoisuuden (kolme valoisuusluokkaa) vaikutusta jättipalsamin korkeuteen, mutta en löytänyt valoisuusluokkien välillä merkittävää eroa. Valoisammilla kasvupaikoilla kasvavat jättipalsamit kasvoivat keskimäärin paksummiksi, tuottivat enemmän lehtiä, kukkia ja siemenkotia sekä siemeniä. Kasvukauden 2010 olosuhteet vaikuttivat kasvustojen mittaustuloksiin ja siemenmääriin. Siementen määriin kasvustoissa vaikutti myös 8.8.2010 poikkeuksellisen rajun Sylvi-myrskyn rankkasadekuurot ja voimakkaat tuulenpuuskat.

The literature review of this thesis deals with light, conventional light sources and the effects of light on the quality of foods. Impacts of light on the quality of frozen foods were also discussed. Effects of fluorescent light on frozen food have been previously reported in the literature, but effects of LED light have not. The literature review also deals with the quality changes of foods caused by freezing and frozen storage. The significance of package during frozen storage was reviewed. The aim of the experimental study was to investigate whether there are differences between the effects on frozen food when exposed to fluorescent or LED light. Frozen strawberries, shrimps, lamb loins and ice cream were exposed to fluorescent and LED light for 4 weeks. The samples were packed in transparent LDPE pouches except the lamb loins, which were vacuum-packed in transparent PA/PE film. References were packed in aluminium foil. Temperature of the samples was monitored by the sensors attached to the surfaces of the packages. The colour of the samples was measured every week using a spectrophotometer. Thiobarbituric acid (TBA) values of the shrimps and lamb loins were analysed after 0, 2 and 4 weeks of exposure. The odour of shrimps was evaluated with sensory evaluation using a multiple comparison test. Sensory evaluations of ice cream was conducted by trained panelists using a multiple comparison test. All the sensory evaluations were conducted after 2 and 4 weeks of exposure. In addition, ice cream was exposed to light under a yellow plastic film to find out the effects of riboflavin, which is known to operate as a sensitiser. After 4 weeks of exposure to the fluorescent light the total colour difference of the samples was higher than that of the products exposed to the LED light. Differences were pronounced especially in ice cream exposed to light under transparent film. The smell and taste of ice cream were affected when exposed to light under transparent or yellow plastic films. There were no statistically significant differences in the taste of ice cream when exposed to fluorescent or LED light for 4 weeks, but the smell of ice cream appeared to be more divergent from the reference when exposed to LED light under transparent film for 4 weeks than the smell of ice cream exposed to fluorescent light for 4 weeks. On the basis of this study, fluorescent light affected the colour of the frozen food more than LED light. Light sources did not differ from each other, when the results of the sensory evaluation of shrimps were considered. Because TBA values of lamb loins and shrimps also increased in reference samples, the effects of light could not be separated. Sensory properties of ice cream were affected by light exposures, but on the basis of sensory evaluation it is not possible to state which light source was more detrimental to the quality of ice cream.