Browsing by Subject "vanheneminen"

Oat starch differs from other cereal starches in morphology and composition. According to the food industry, the usage of oat in baking is restricted by the rapid staling of oat products, meaning they deteriorate in quality, seen as increased hardness and crumbliness. In baking, starch is only partly gelatinized due to restricted amounts of available water. The gelatinization and aging properties of oat starch in limited water are not yet comprehensively known. The aim of this study was to investigate how the stage of gelatinization and total water content affected the aging of gels prepared from oat flours produced by different treatments. In this study, Mixolab was used to prepare gels from oat flour and water with three different water contents (50, 60 and 70 % water) and in three different stages of gelatinization (under, optimally and over gelatinized). The aging of gels was indicated by the change in their hardness which was measured by a Texture Analyzer 1, 2 and 7 days after preparation. Other analyses from the flour samples included water retention capacity by centrifugation method, particle size distribution by laser diffraction and gelatinization behavior in excess water measured by a viscometer (RVA). Results showed that the further the gelatinization proceeded, the more the samples hardened during storage. The hardness of under gelatinized samples did not increase at all. In optimally gelatinized samples the hardness increased in the samples which had the least water. All the over gelatinized samples hardened during storage. The further the gelatinization process had proceeded, the more there probably was solubilized starch in the sample, causing the gel hardness to increase more. The bigger the water content, the softer was the sample. In the samples with the highest water contents, the hardness did not increase rapidly, probably because the solubilized starch molecules were too far apart to create crystal structures. Only minor increase in hardness was observed in gels made from non-heat treated oat flour. This could be explained by the possible enzyme activity in the flour retarding the aging, since the natural enzymes in oat were not inactivated by heat treatment. The differences between flours were explained by their different particle sizes and starch and beta glucan contents. Beta glucan increased the water retention capacity of flour in room temperature. The highest consistencies during gelatinization and hardest gels during storage were produced by the flour which had the highest starch content. It also had the smallest particle size, thus causing it to have the highest water retention capacity.

Väestön vanheneminen on yksi merkittävimmistä ilmiöistä, joka koskettaa yhteiskuntia 2000-luvun aikana. Vanheneminen on yhteydessä terveyden heikkenemiseen, mutta tämä muutos terveydessä ilmenee eri tavoin eri ihmisillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tunnistettu erojen olevan yhteydessä sosioekonomisessa asemassa sekä fyysisen aktiivisuuden määrässä oleviin eroavaisuuksiin eri väestönosien välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vanhenemisen vaikutusta koetun terveydentilan, tulotason sekä vapaa-ajan liikunnan kehitykseen vanhemmalla iällä. Näiden kolmen tekijän oletetaan olevan keskinäisesti yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi on mahdollista kartoittaa niiden yhteisiä kehityspolkuja. Mallinnettavat kehityspolut kertovat siitä, miten nämä kolme keskeistä tekijää muuttuvat vanhenemisen myötä, minkä lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tekijöitä, joiden avulla voidaan ennakoida yksittäisten henkilöiden mahdollisia kehityspolkuja myöhemmällä iällä. Tutkielman analyysi keskittyy terveyden, tulotason ja liikunnan muutoksiin eläkkeelle jäämistä edeltävällä ajalla sekä sen jälkeisellä ajalla. Näkökulmana on tarkastella vanhemmassa väestössä vallitsevia eroavaisuuksia heidän terveytensä, tulotasonsa sekä vapaa-ajan liikunnan kehityksen osalta. Tutkielmassa hyödynnetään Helsinki Health Study -terveystutkimuksen pitkittäisaineistoa, joka on kerätty vuosien 2000–2017 aikana Helsingin kaupungin työntekijöiltä neljän kyselyaallon aikana. Huomiossa ovat vastaajat, jotka ovat tarkasteluajanjaksolla jääneet vanhuuseläkkeelle, mikä kattaa yhteensä 4254 vastaajaa. Kyselytutkimuksessa on kartoitettu yksityiskohtaisesti vastaajien terveyttä, tulotasoa, vapaa-ajan liikuntaa sekä näitä ennakoivia sosiodemografisia piirteitä, jotka tarjoavat kattavan pohjan kehityspolkuanalyysia hyödyntävän mallin rakentamista varten. Kehityspolkuja mallinnettaessa on havaittavissa neljä toisistaan erottuvaa kehityspolkuryhmää. Näitä ryhmiä tarkastellessa havaitaan, että terveys on moniulotteinen ilmiö, jota sosioekonominen asema yksinään ei riitä selittämään. Sosioekonomisen kerrostuman ala- ja yläpäässä on havaittavissa eriytymistä terveyden suhteen. Yhtäältä tätä voidaan selittää liikunnalla, joka mahdollistaa hyvän terveyden ylläpitämisen eläkeiällä. Toisaalta terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät kuten tupakointi ja ylipaino ennakoivat heikompaa terveyttä vanhemmalla iällä, mikä myös voi selittää väestössä vallitsevia jakolinjoja. Yksi merkittävistä huolista, joita aikaisemmassa vanhenemista koskevassa tutkimuksessa on esitetty, liittyy vanhenemisen kokemuksen sosioekonomiseen eriytymiseen. Tämänkaltaista eriytymistä on rajallisesti havaittavissa myös tarkastelemani Helsingin kaupungin työntekijöihin keskittyneen aineiston perusteella, mikä muodostuu elinkaaren aikaisten pitkien kehityspolkujen seurauksena. Nämä toisistaan eroavat kehityspolut terveyden, tulotason ja liikunnan osalta eivät kuitenkaan ole huomattavan voimakkaasti toisistaan eriytyviä, vaan tutkimuksessani on havaittavissa vallitsevan statuksen säilyttämiseen viittaavia merkkejä. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen eläkkeelle jäämistä omaksutut terveydelle edulliset toimintatavat ennakoivat hyvän terveyden pysyvyyttä myös myöhemmässä vaiheessa eläkeikää. Kehityspolkuanalyysi on ainutlaatuinen tilastollinen menetelmä, jolla pystytään tarkastelemaan terveyden, tulotason sekä liikunnan kehitystä vanhemmalla iällä moniulotteisesti tavalla, joka paljastaa näiden kolmen tekijän sisäisiä jakolinjoja. Kokonaisuudessaan eläkettä edeltävä koettu terveydentila, sosioekonominen asema ja liikunta ovat keskeisessä roolissa eläkkeelle jäämistä seuraavan ajan terveyden kehityksessä ja näiden tekijöiden kehityspolkujen havainnointi voi auttaa ymmärtämään vanhenemista ilmiönä, joka ei perinteisillä menetelmillä ole tullut näkyväksi.

One of the most common packaging materials for food is polymers. The properties offered by plastic packaging are good for food, but there is a general demand to reduce the usage of plastic. The demand for reduction is due to the fact that plastic is often made from fossil raw materials. In the case of foodstuffs, it is not possible to completely remove the plastic packaging material as this would result in faster food spoilage and thus greater food waste. The amount of plastic can be reduced by using it as part of the multilayer material. In multilayer materials, the most common raw material is cardboard, which is generated from renewable raw materials. In addition to plastic packaging made of virgin material, plastic materials made from recycled polymers may also be used in food packaging in future, provided that their safety conditions are met. The aim of the study was to investigate the effect of freezing temperatures and ultraviolet radiation (UV) on the properties and aging of recycled plastic. The research methods were divided into physical, barrier and chemical measurements. Samples were imaged using a scanning electron microscope. The hypothesis in the study was that freezing conditions and UV treatment both age the packaging material. UV radiation is expected to age samples more than freezing conditions. The study will focus on PET (polyethylene terephthalate) and LDPE (low density polyethylene) coated cardboards. The study partially answers to the hypothesis. Frost conditions were had weaker aging effect than UV radiation, as expected. On the other hand, recycled plastics cannot be said to be easier to age than virgin materials. Particularly between the different measurements, the materials did not differ clearly in their aging.

Suomalainen vanhustenhoito käy tulevina vuosikymmeninä läpi suurta murrosta, kun sekä ikäluokkien rakenteet että ikääntymisen olosuhteet muuttuvat. Palvelurobotiikkaa on esitetty yhtenä vastauksena sille, miten tämä muutos voidaan ottaa onnistuneesti vastaan. Kehitteillä olevien robottien odotetaan mahdollistavan sen, että vanhukset voisivat asua itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Tämä tutkielma esittää, että antropologinen tutkimus on avainasemassa, kun selvitetään ikääntyvien todellisia tarpeita tulevaisuuden, teknologian, arjen ja kanssakäymisen suhteen. Millaisina he itse kokevat robotit, ja millaisiin tehtäviin he kokevat niiden soveltuvan tai olevan tarpeellisia? Tutkielma ottaa osaa palvelurobotiikkaa käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Se pureutuu erityisesti ikääntyvien omiin ajatuksiin, tunteisiin ja asenteisiin palvelurobotiikkaa kohtaan. Tutkielma pyrkii selvittämään, millaisia mielikuvia robotit ikääntyvän väestön keskuudessa herättävät, mitä merkityksiä niihin liitetään ja millaista vuorovaikutuksen niiden kanssa oletetaan olevan. Tutkimuskysymykseksi muodostuu ennen kaikkea se, millaiseen robottiin ikääntyvät kokevat voivansa luottaa ja miten käsitys koneiden moraalisesta toiminnasta vaikuttaa tähän kokemukseen. Menetelminä tutkielmassa käytettiin monipaikkaista etnografista kenttätutkimusta, eläytymismenetelmää ja haastatteluja, jonka lisäksi tutkimusprosessia reflektoitiin autoetnografisesti. Havainnoivaa tutkimusta tehtiin yhteensä yhdeksässä eri kohteessa, joista seitsemässä myös haastateltiin yhteensä kolmeakymmentä eri palvelukeskusten ja senioritalojen asukasta tai asiakasta. Tämän lisäksi tutkielmaa varten haastateltiin henkilökuntaa laajemman kokonaiskuvan luomiseksi. Kenttätyössä kiinnitettiin erityistä huomiota myös tutkimuksen etiikkaan huomioimalla ikääntyneiden haastateltavien jaksaminen sekä se, ettei haastateltaviksi valittu henkilöitä, jotka eivät voineet antaa täyttä tietoista suostumustaan tutkimukseen osallistumiselle. Tutkielmassa keskitytään erityisesti luottamuksen, moraalin, vallan, vastuun ja aidon läsnäolon kysymyksiin. Se osallistuu näitä teemoja käsitteleviin antropologisiin keskusteluihin muun muassa fenomenologian ja moraalifilosofian keinoin, joista myös sen teoreettinen viitekehys rakentuu. Erityisesti Paul Ricoeurin moraalifilosofia ja Geoffrey Dierckxsensin Ricoueriin pohjaava moraaliantropologia ovat keskeisiä teorioita, jotka kulkevat läpi koko tutkielman. Lisäksi keskeisiä teemoja käsitellään muun muassa Bryan Pfaffenbergerin teknologian antropologian, Sherry Turklen robotiikan toiseuden tutkimuksen ja Donna Harawayn feministisen kyborgimanifestin kautta. Pääteemoja käsitellään muun muassa palvelurobottien havaitun ja toivotun ulkomuodon keskinäisiä eroja ja vaikutuksia pohdiskellen. Lisäksi tutkielma keskittyy robottien asemaan ikääntyvien oman toimijuuden korostajana ja niiden rooliin sekä koetun autonomian vahvistajana että sen potentiaalisena riistäjänä. Luoko robotin läsnäolo kokemuksia vapaudesta, vai onko sen läsnäolo uhkaavaa ja valvovaa? Tutkielma esittää, että luottamuksen rakentuminen perustuu paitsi aiempiin kokemuksiin robotiikasta ja roboteista, myös median ja kirjallisuuden välittämiin mielikuviin ja ennakko-odotuksiin sekä välittömiin tuntemuksiin, jotka muodostuvat eletyn kehon kokemuksien kautta. Luottamus edellyttää kokemusta jonkin asteisesta tasavertaisuudesta, jossa robotti voidaan nähdä ihmisen kaltaisena haavoittuvaisena toimijana, jonka koetaan jakavan yhteisen moraalisen pohjan auttamiensa ihmisten kanssa.