Browsing by Subject "vanhukset"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2011)Många äldre är med om en förändring i deras hemmiljö. Ofta sker denna förändring då den äldre inte klarar av att bo hemma längre. Jag är intresserad av hur äldre upplever denna förändring och om flytten påverkar känslan av att anpassa sig till ett nytt hem. Jag är också intresserad av att undersöka vad den omgivande miljön betyder för den äldre och om hurudana känslor ett miljöombyte väcker hos den äldre. Jag har undersökt detta genom att hålla en diskussionsgrupp för äldre som bor på det finskspråkiga, kommunala servicehuset i Östra centrum. Diskussionsgruppen träffades en gång i veckan under en tidsperiod på två månader. Fyra äldre deltog aktivt i diskussionsgruppen. Som forskningsmetod har jag använt mig av narrativa livsberättelser. Jag bad de äldre i diskussionsgruppen om skrivna livsberättelser. Som forskningsmaterial användes dessutom de äldres skrivna dikter och tankar, både nya men också gamla texter. Jag använde mig av narrativ analys enligt det paradigmatiska tänkandet. Jag fann sex olika huvudteman i mitt material: hemmets betydelse, miljöns betydelse, upplevelsen av att flytta till ett servicehus, sociala samverkan, vården och upplevelsen av ålderdom. De äldre i min undersökning uppgav att miljöns betydelse hade ökat för dem efter att de flyttade till servicehuset. De äldre uppskattade särskilt känslan av lugn och stillhet då de vistades ute i naturen. Hemmets betydelse hade däremot sjunkit totalt. Ingen av de äldre uppgav lägenheten på servicehuset vara ett hem för dem, utan främst använde de ordet rum. Upplevelsen av att flytta till servicehuset hade för dem flesta i diskussionsgruppen varit positiv. Det som de äldre uppgav att de längtade mest efter på servicehuset handlade förutom små konkreta saker främst om dagliga hemsysslor. De äldre kände sig också ensamma och en orsak till detta var att den sociala samverkan uppgavs vara mycket fattig på servicehuset. De viktigaste källorna som jag har använt i denna undersökning är doktorsavhandlingarna av Anni Vilkko, Omaelämänkerta kohtaamispaikkana. Naisen elämän kerronta ja luenta (1997) och Annukka Klemola, Omasta kodista hoitokotiin. Etnografia keskipohjalaisten vanhusten siirtymävaiheesta (2006). Jag har också utgått från Sinikka Hakonens Kirjoittaminen merkityksellistää elämää (2003).
-
(2009)Anticholinergic medicines are commonly used to treat e.g. incontinence. These medicines have side effects, which may cause and also exacerbate e.g. dryness of the mouth, increased heart rate, and even cognitive impairment. Older people may be more at risk for these side effects as they may be experiencing similar symptoms as a natural effect of aging, and because they may be using several medicines causing these effects. Older people often have a high medicine burden and also a high disease burden. Measuring anticholinergic effects to change medicine regimens and to reduce the symptoms is difficult as there is no golden standard method. This thesis investigated the published methods available for estimating anticholinergic burden in the literature review part, and used one anticholinergic scoring system, the Anticholinergic Risk Scale, in a cross-sectional study to test the effects of anticholinergics on mortality in 1004 older institutionalised patients from Helsinki area public hospitals. Cross-tabulations and Kruskal-Wallis or Chi square methods were used to detect differences between variables such as nutritional status or certain diagnoses when the patients were stratified according to their anticholinergic use. Cox Proportional Hazard regression, the logrank test and Kaplan-Meier curve were used to investigate the effects of anticholinergics on 5-year all-cause mortality. An in vitro serum assay and seven anticholinergic scoring systems were identified in the literature search. Also, 17 anticholinergic lists were identified, which covered 278 medicines, of which 21 appeared on at least eight of the lists. In the empirical study, the women's (n = 745) mean (± SD) age was 83.35 (± 9.99) years, and they were older than the men (n = 241, mean age ± SD 75.11 ± 11.48, p < 0.001). The 1004 patients (response rate 70 %) were using a mean (± SD) number of 7.1 ± 3.4 regular medicines (range 0-20). 455 patients used no anticholinergics, 363 had some anticholinergic burden (score 1 or 2), and 186 had a high burden, with anticholinergic scores of 3 or more. The mean ARS score (± SD) was 1.2 ± 1.5 (range 0-10). When three anticholinergic lists were compared, all three lists identified only 280/791 of patients who were anticholinergic users according to at least one list. No association was found between anticholinergic medicine use and mortality. There are several methods available for measuring anticholinergic burden, but there is a need for a consensus method. This was highlighted by the lack of agreement on medicines on different lists and when three anticholinergic lists tested identified different patients when compared to each other. Anticholinergic use was common in this frail, older patient sample, but no effect on mortality was shown in this study setting. The cross-sectional nature of the data limits the reliability of the study, and any conclusions beyond older patients in Helsinki area must be done very cautiously. Future research should define anticholinergics better and investigate their possible effect on mortality in a prospective, randomised, and controlled setting.
-
(2023)Due to population growth, urbanization, and increase in life expectancy, the urban population is growing, and by 2050 68% of the global population is expected to live in urban areas. Even though the air quality in urban settings has greatly improved in recent decades due to increased legislation, restriction, and monitoring, the negative health impacts associated with pollutants have not completely diminished. Air quality varies on a local scale due to urban form and function, that creates differences in experienced exposure among individuals. These exposure differences among socio-economic groups have been studied, but no clear consensus has been found, as the results have been very diverse and even contradictory. Therefore, conducting local level studies is important in order to identify local patterns of exposure and to recognize them in urban planning. However, previous literature on the topic in Finnish context is lacking. This thesis studies interpolated air pollutant exposure among one susceptible socio-economic group – the elderly – and aims to identify possible hotspots of both in Helsinki, Finland. The distribution of the elderly and air quality is assessed through Moran’s I calculations. Global Moran’s I is used to assess for spatial autocorrelation, and local Moran’s I is applied to identify local clusters. To further examine the relationship, correlation coefficients are calculated through Spearman’s rank correlation coefficient. According to the results, there is a weak positive correlation between the elderly and air quality, indicating that generally air quality tends to be worse when the number of elderly people increase. However, the relationship is stronger among younger age groups, although the differences between age groups is very small. The exposure was also assessed through overlapping high value clusters, which indicate that elderly clusters in the city center are located in areas with low air quality, while elderly clusters in Lauttasaari and Vuosaari are located in areas with good air quality. Previous studies regarding the relationship between age and air pollution exposure have been contradicting in different cities, and therefore these results provide important knowledge about the problem specifically in the context of Helsinki. Additionally, the results are be observed in the light of the larger discourse around socio-economic status and air pollution, but further studies on the topic are still needed. Including multiple socio-economic variables and the dimension of negative health outcomes would aid in identifying 1) the most important socio-economic factors in the context of negative health outcomes associated with air pollution, and 2) those areas where multiple important socio-economic factors and low air quality are overlapping and therefore might have higher risk for negative health outcomes.
-
(2023)Due to population growth, urbanization, and increase in life expectancy, the urban population is growing, and by 2050 68% of the global population is expected to live in urban areas. Even though the air quality in urban settings has greatly improved in recent decades due to increased legislation, restriction, and monitoring, the negative health impacts associated with pollutants have not completely diminished. Air quality varies on a local scale due to urban form and function, that creates differences in experienced exposure among individuals. These exposure differences among socio-economic groups have been studied, but no clear consensus has been found, as the results have been very diverse and even contradictory. Therefore, conducting local level studies is important in order to identify local patterns of exposure and to recognize them in urban planning. However, previous literature on the topic in Finnish context is lacking. This thesis studies interpolated air pollutant exposure among one susceptible socio-economic group – the elderly – and aims to identify possible hotspots of both in Helsinki, Finland. The distribution of the elderly and air quality is assessed through Moran’s I calculations. Global Moran’s I is used to assess for spatial autocorrelation, and local Moran’s I is applied to identify local clusters. To further examine the relationship, correlation coefficients are calculated through Spearman’s rank correlation coefficient. According to the results, there is a weak positive correlation between the elderly and air quality, indicating that generally air quality tends to be worse when the number of elderly people increase. However, the relationship is stronger among younger age groups, although the differences between age groups is very small. The exposure was also assessed through overlapping high value clusters, which indicate that elderly clusters in the city center are located in areas with low air quality, while elderly clusters in Lauttasaari and Vuosaari are located in areas with good air quality. Previous studies regarding the relationship between age and air pollution exposure have been contradicting in different cities, and therefore these results provide important knowledge about the problem specifically in the context of Helsinki. Additionally, the results are be observed in the light of the larger discourse around socio-economic status and air pollution, but further studies on the topic are still needed. Including multiple socio-economic variables and the dimension of negative health outcomes would aid in identifying 1) the most important socio-economic factors in the context of negative health outcomes associated with air pollution, and 2) those areas where multiple important socio-economic factors and low air quality are overlapping and therefore might have higher risk for negative health outcomes.
-
(2012)The medicines information and counseling given by health care professionals are essential in supporting patients' medication therapy. Given that medication therapies are often associated with medicine-related problems among the elderly, proper knowledge on medicines and their use is especially important for this particular patient group. Benzodiazepines and related drugs are of special concern in the elderly. Despite the current care guidelines, they are commonly used by the elderly, often also regularly and long-term basis. Benzodiazepines and related drugs are associated with multiple potential adverse drug reactions that their elderly users should be aware of. This study aimed at assessing the knowledge on medications, and needs and sources of medicines information on benzodiazepines and related drugs in the elderly. Especially, medicines information related to benefits and adverse drug reactions was studied. Additionally, data on use and subjective experiences of benzodiazepines or related drugs in the elderly were explored. Structured interviews were conducted among patients aged 65 years and using benzodiazepines or related drugs (n = 38) in acute wards (n = 2) of Pori City Hospital in 2004. Elderly patients reported that the package leaflet was the main source of medicines information on benefits and adverse drug reactions relating to medicines they used. The physician was reported as a second source after the package leaflet. More than 50 percent of the elderly (n = 20) had not received information about the benefits or adverse drug reactions of benzodiazepines from their health care providers or relatives. The information received had merely focused on benefits of drug than adverse drug reactions. Most commonly the elderly (61 %, n = 23) knew, that the use of benzodiazepines can cause drug dependence. Least commonly, they were aware that benzodiazepines can cause muscular weakness, depression and falling over. Eight elderly were not aware of any asked adverse drug reactions and nearly two thirds of the patients (63 %, n = 24) knew less than four adverse drug reactions out of eleven. The results indicate that elderly patients are not well aware of the effects of benzodiazepines and related drugs they use. Additionally, they may more often receive information from the package leaflet than health care professionals. Physicians and other health care professionals should pay more attention to counseling elderly patients especially about the benefits and adverse drug reactions of benzodiazepines and related drugs.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastelen pappien näkemyksiä osallisuudesta ja ikäihmisten osallisuutta pappien toiminnassa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Teemasta ei ole olemassa aiempaa tutkimusta, joten tutkielma tuo esille uutta tietoa aihepiiristä. Tutkimuksen toteutin laadullisena tutkimusprosessina, jossa aineistonkeruun tein haastattelemalla neljän suuren tai keskisuuren etelä- ja keski-suomalaisen evankelis-luterilaisen kaupunkiseurakunnan kirkkoherraa ja seurakunnassa toimivaa pappia (n=8). Aineiston analyysin toteutin sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Osallisuus on käsitteenä moniulotteinen ja sitä on aiemmin määritelty erilaisissa konteksteissa eri tavoin. Papit kuvaavat tutkielmassa monipuolisesti käsityksiään osallisuudesta. Kokonaisuutena osallisuus määrittyy pappien kuvauksissa oman elämän osallisuutena, suhteena muihin ihmisiin ja kuulumisena yhteisöön, aktiivisena tekemisenä ja toimintana sekä vaikuttamisena omiin ja yhteisiin asioihin. Pappien mukaan osallisuuden taso voi vaihdella passiivisesta mukanaolijan roolista aktiiviseen toimijarooliin. Vahvin osallisuuden taso on vaikuttamista ja päätöksentekoa. Keskeisin tutkimuskysymys on: Miten ikäihmisten osallisuus ilmenee pappien toiminnassa? Osallisuuden ilmenemistä pappien toiminnassa kuvaan tutkimustulosten kautta syntyneen osallisuuden rattaan avulla, missä eri osallisuuden kokemukseen liittyvät tekijät linkittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Ikäihmisten osallisuuteen positiivisina näyttäytyvät ilmenemismuodot jakautuvat rattaan neljään osaan, jotka papin työssä linkittyvät ikäihmisten oman elämän osallisuuden vahvistamiseen, tarpeellisuuden kokemusten mahdollistamiseen, yhteisöosallisuuden tukemiseen ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseen. Osallisuuden rattaan toimintaa ovat puolestaan estämässä ikäihmisiin itseensä liittyvät tekijät, pappiin työntekijänä liittyvät tekijät sekä tiloihin, toiminta-käytäntöihin ja työyhteisöön liittyvät seikat, joihin papilla voi olla mahdollisuus vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti. Tutkimustulosten johtopäätöksenä tuon esiin ikäihmisen osallisuuden kokemuksen kannalta merkityksellisimpinä tekijöinä papin kohtaamistilanteet ikäihmisten kanssa sekä papin omiin asenteisiin, työtapoihin ja seurakunnan toiminta-kulttuuriin liittyvät tekijät, joilla voidaan ratkaisevasti vaikuttaa ikäihmisen osallisuuden kokemuksen rakentumiseen tai sen heikkenemiseen. Yhdessä toimien ja ikäihmisen oma ääni keskiössä pappi voi parhaiten myötävaikuttaa ikäihmisen osallisuuden kokemukseen.
-
(2021)Tavoite: Poikittaistutkimuksissa unettomuusoireilla on todettu riski heikentyneeseen kognitioon. Pitkittäistutkimuksia näistä yhteyksistä erityisesti eläkkeellä jäämisen jälkeen on niukasti. Tutkimuksessamme pyrimme löytämään piileviä unettomuusoireiden kehityspolkuja Latent Class Linear Mixed model -analyysilla (LCMM) ja tutkimaan, minkälaisia yhteyksiä erilaisilla kehityspoluilla on muistiin, oppimiseen ja keskittymiseen eläköitymisen jälkeen. Menetelmät: Tutkimus on asetelmaltaan prospektiivinen ja sisältää neljän eri kyselyn tuloksia Helsinki Health Study -aineistosta Helsingin kaupungin työntekijöiltä vuosilta 2000-2017 (n=3748, 55-77v, 80% naisia). Unettomuusoireet kerättiin jokaisessa kyselyssä Jenkinsin unikysely-mittarilla (the Jenkins Sleep Questionnaire). Itsearvioitua kognitiota koskeva tieto kerättiin viimeisessä kyselyssä. Multinomiaalisella logistisella regressiolla analysoitiin unettomuusoireiden kehityspolkujen ja heikentyneen kognition välisiä yhteyksiä. Malleissa vakioimme sosiodemografiset, elintapa sekä sairauksiin liittyvät taustatekijät. Tulokset: Vanhuuseläkeläisillä löysimme kolme unettomuusoireiden kehityspolkua: tasaisesti matala ryhmä (hyvä uni), laskeva ryhmä (unettomuusoireita ennen eläköitymistä) sekä nouseva ryhmä (unettomuusoireet lisääntyvät eläköitymisen jälkeen). Työkyvyttömyyseläkeläisillä havaitsimme yhden ylimääräisen piilevän kehityspolun: tasaisesti korkea ryhmä (unettomuusoireet jatkuivat yleisinä eläkkeelle siirtymisestä huolimatta). Riski heikentyneeseen kognitioon kasvoi unettomuusoireiden lisääntyessä (annos-vaste-suhde). Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä oli enemmän sekä uni- että kognition ongelmia kuin vanhuuseläkkeellä olevilla. Johtopäätökset: Tuloksiemme perusteella pitkäaikaisilla unettomuusoireilla ja heikentyneellä kognitiolla on selkeä yhteys. Varhainen puuttuminen unettomuusoireisiin olisi mahdollinen interventiokohta, jolloin voitaisiin sekä parantaa unen laatua että ehkäistä kognition heikentymistä myöhemmällä iällä. Interventiotutkimuksia tarvitaan.
-
(2011)Ikääntyneiden päihteidenkäyttö on ajankohtainen ilmiö, joka kohdataan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän eri tasoilla aiempaa useammin. Tutkielmassani tarkastellaan empiirisen tutkimusaineiston avulla käsityksiä, joita vanhusten palveluiden sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat liittävät ikääntyneiden päihteidenkäyttöön, palveluihin ja päihdepalveluiden kehittämiseen. Tutkimusaineistoni koostuu maaliskuussa 2010 tehdyistä Helsingin sosiaaliviraston vanhusten palveluiden sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien haastatteluista (N=16). Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt fenomenografista analyysia. Analyysin tulokset olen kuvannut kuvauskategorioina, joiden avulla esittelen käsityksiä ikääntyneiden päihteidenkäytöstä, palveluista ja päihdepalveluiden kehittämisestä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys perustuu pääosin sosiaaligerontologi Jyrki Jyrkämän (2007) esittämään kuvaukseen ikääntyneiden päihteidenkäytöstä toimijuuden lajina. Huomioni kiinnittyy tässä tutkielmassa erityisesti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kuvaamiin ikääntyneiden päihteidenkäyttöön, palveluihin ja päihdepalveluiden kehittämiseen liittämiin määrittelyihin, joita he käsityksillään ilmaisevat. Ikääntyneiden päihteidenkäyttö näyttäytyy tutkielmassani kompleksisena ja monisyisenä ilmiönä, johon määrittelyjä kohdistavat ikääntyneen henkilön lisäksi myös omaiset, muut läheiset ja palvelujärjestelmän työntekijät. Palvelujärjestelmän työntekijät kohtaavat ikääntyneiden päihdeasiakkaiden kanssa työskennellessään usein ammatillisen riittämättömyyden ja neuvottomuuden tunteita. Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kuvaamien käsitysten mukaan palvelujärjestelmän kyky vastata päihteitä käyttävien ikääntyneiden henkilöiden tarpeisiin on rajallinen, koska avohuollon palvelut on suunnattu usein nuorille ja työikäisille aikuisille. Päihteidenkäyttö vaikuttaa myös omaishoitajien, hoitavien omaisten ja palvelutaloissa asuvien ikääntyneiden arkeen. Ilmiö voi jäädä näkymättömäksi, koska runsaasti päihteitä käyttävät ikääntyneet eivät usein hakeudu oma-aloitteisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Päihteidenkäyttö voi määritellä ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien palveluihin pääsyn ehtoja ja vaikuttaa heidän jäämiseensä palveluiden ulkopuolelle. Päihteidenkäytön aloittaminen myöhemmällä iällä liittyy usein ikääntyneiden elämässä tapahtuviin kielteisiin muutoksiin, joihin etsitään lohtua alkoholista. Asiakkaan tavoitteellinen arki ei näyttäydy ikääntyneen raitistumisena, vaan alkoholinkäytön vähentämisenä tai kykynä osallistua päihteidenkäytölle vaihtoehtoiseen toimintaan. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat kuvaavat käsityksinään, että vanhusten palveluissa tarvittaisiin lisää päihdeaiheista koulutusta ja päihdeasioihin keskittyvää työnohjausta. Ikääntyneille päihteidenkäyttäjille tulisi tarjota moniammatillisia asiantuntijapalveluita joiden tuottajina voivat olla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän lisäksi kolmannen sektorin toimijat.
Now showing items 1-9 of 9