Browsing by Subject "vanki"
Now showing items 1-3 of 3
-
(1998)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vankilassa käsityötä opiskelevien, harrastavien ja vankityönä käsityötä tekevien vankien tähän elämän tilanteeseen liittyviä käsityötoimintaan osallistumisen kokemuksia ja heidän käsityölle antamia merkityksiä. Tutkimukselle asetettiin kolme tehtävää. Tutkimuksen ensimmäisenä tehtävänä oli kartoittaa mitä käsityötoimintaa Hämeen lääninvankilassa järjestetään. Toisena tehtävänä oli selvittää millaisia kokemuksia Hämeen lääninvankilan tutkinta- ja vankeusvangeilla on käsityötoimintaan osallistumisesta vankilassa oloaikana. Kolmantena tehtävänä oli selvittää millaiseksi vanki kokee käsityön merkityksen itselleen vankilassa oloaikana. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa Hämeen lääninvankilan vankia 13-14.10.1997. Neljä heistä oli tutkintavankia ja neljä vankeusvankia. Kaikki haastateltavat olivat miehiä. Haastatteluja varten haettiin tutkimuslupa Oikeusministeriön Vankeinhoito-osastolta. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin Grounded Theory -menetelmää. Tutkimus osoitti, että Hämeen lääninvankilassa järjestetään käsityötoimintaa tutkinta- ja vankeusvangeille vankityönä, harrastuksiin, ammatilliseen koulutukseen ja kurssitoimintaan liittyen. Vankien haastattelujen mukaan käsityön tekemisessä ovat mielekkäitä asiat, jotka liittyvät tekemiseen, oppimiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ei mielekkäinä asioina käsityön tekemisessä pidettiin motivaatioon, oppimiseen ja aikaan sisältyviä asioita. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että tutkinta- ja vankeusvankien käsityön merkitykset kohdistuvat tekemiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vaihteluun, mielialaan vaikuttaviin asioihin, oppimiseen,osaamiseen, ajan käyttöön, taloudeliseen hyötyyn ja fyysisen ympäristönmuutoksiin. Tutkielmassa esitellään vankien kokemuksia ja mielipiteitä käsityötoimintaan osallistumisesta vankilassaoloaikana. Näitä kokemuksia voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun suunnitellaan ja kehitetään vangeille järjestettävää käsityötoimintaa.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan vankilarikollisuutta sekä sen torjumiseen käytettäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, nimenomaisesti vankilan yleisissä tiloissa käytettävää kameravalvontaa, vankien yhteydenpidon valvontaa sekä vankien sijoittelua. Tutkielmassa selvitetään, minkälaista vaikutusta näillä toimenpiteillä on vankien oikeuksien ja vankeuden täytäntöönpanon tavoitteiden toteutumiseen, sekä pohditaan toimenpiteiden hyväksyttävyyden ja tarkoituksenmukaisuuden rajoja. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaiseksi vangin oikeusturva mainittujen toimenpiteiden yhteydessä muodostuu. Vangit nauttivat perus- ja ihmisoikeussuojaa siinä missä muutkin ihmiset. Kansainvälinen ja kansallinen sääntely suojaa vankeja mielivaltaiselta vallankäytöltä ja epäinhimilliseltä kohtelulta sekä määrittää rajat sille, millä tavoin vankien oikeuksia voidaan rajoittaa. Vankeusrangaistuksen johdosta vanki menettää vapautensa, mutta tämä ei sellaisenaan muodosta perustetta rajoittaa vangin muita oikeuksia. Mikäli vankeusrangaistuksen aikana on tarve rajoittaa vangin perus- ja ihmisoikeuksia tätä enemmän, tulee rajoitukset oikeuttaa erikseen ja rajoitusten hyväksyttävyys arvioida normaalien rajoitusedellytysten mukaan. Vangin oikeuksia voidaan rajoittaa vain lakiin perustuen, joten minkäänlainen laitosvalta rajoitusten oikeuttamisperusteena ei voi tulla kyseeseen. Sitä, miten vankeusrangaistus toteutetaan ja minkälaiseksi rangaistus muodostuu, ohjaavat täytäntöönpanolle asetetut tavoitteet, jotka heijastavat yhteiskunnassa ja kriminaalipolitiikassa vaikuttavia arvoja. Vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan ja edistää vangin sijoittumista yhteiskuntaan. Tavoitteena on näin ollen uusintarikollisuuden vähentäminen. Tässä tarkoituksessa vankeusrangaistus pyritään järjestämään normaalisuusperiaatteen mukaisesti eli niin, että vankilan olot vastaavat mahdollisimman pitkälle yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Lisäksi rangaistus pyritään järjestämään niin, että vangin mahdollisuutta ylläpitää terveyttään ja toimintakykyään tuetaan ja vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja ehkäistään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ns. laitostumisvaikutusten minimoimista sekä panostamista vangin sosiaalisten suhteiden säilymiseen. Vankeusrangaistuksen aikana pyritään siis luomaan pohja sille, että vanki voi vapautumisensa jälkeen selvitä normaalissa yhteiskunnassa rikollista elämäntapaa jatkamatta. Täytäntöönpanon järjestämistä ohjaa toisaalta vahvasti myös eri osapuolten turvallisuusnäkökohdat. Viranomaisilla on velvollisuus järjestää täytäntöönpano niin, että vankien, vankilan henkilökunnan ja yhteiskunnan turvallisuus huomioidaan. Tutkielmassa tarkastellaankin sitä, miten vankien oikeudet ja täytäntöönpanon tavoitteet toteutuvat ympäristössä, jossa osa vangeista pyrkii jatkamaan rikollista toimintaa myös vankilan sisällä. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti järjestäytyneiden rikollisryhmien asemaa ja vaikutusta Suomen vankiloissa, sekä näiden ryhmien toimintaan liittyvää huumausaine- ja väkivaltarikollisuutta. Ilmiöllä on suuria haitallisia vaikutuksia, ja sitä pyritäänkin monin keinoin torjumaan. Tässä tutkielmassa keskitytään ensisijaisesti ilmiön ennaltaehkäisemiseen, eli järjestäytyneiden rikollisryhmien toimintaedellytysten heikentämiseen erinäisten toimenpiteiden avulla. Tutkielmassa sekä selvitetään yksityiskohtaisesti relevanttien säännösten sisältöä, että arvioidaan säännösten soveltamista ja toteutumista käytännössä. Tutkielmassa yhdistyvät erilaiset menetelmät ja lähestymistavat, ja koska aihe on ollut tutkimuksentekohetkellä varsin ajankohtainen, lähdeaineistona on voitu hyödyntää perinteisten oikeuslähteiden lisäksi täydentävästi myös muuta monipuolista aineistoa. Vaikka tutkielma varsinaisesti keskittyy Suomen tilanteen ja lainsäädännön tarkasteluun, ei myöskään kansainvälinen näkökulma jää huomioimatta. Tutkielman keskeisiä havaintoja ja johtopäätöksiä olivat, että lainsäädännössä tulisi läpinäkyvämmin arvioida rajoitusten vaikutusta niiden kohteena olevien vankien näkökulmasta, että viranomaisten olisi syytä aktiivisesti pyrkiä minimoimaan rajoitusten kohteena oleville vangeille aiheutuvia haittavaikutuksia, ja että vankien oikeusturvan sekä toiminnan läpinäkyvyyden parantamiseksi viranomaisten olisi syytä kiinnittää huomiota tekemiensä ratkaisuiden perustelemiseen sekä hyvään hallintoon muutoinkin.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan vankilarikollisuutta sekä sen torjumiseen käytettäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, nimenomaisesti vankilan yleisissä tiloissa käytettävää kameravalvontaa, vankien yhteydenpidon valvontaa sekä vankien sijoittelua. Tutkielmassa selvitetään, minkälaista vaikutusta näillä toimenpiteillä on vankien oikeuksien ja vankeuden täytäntöönpanon tavoitteiden toteutumiseen, sekä pohditaan toimenpiteiden hyväksyttävyyden ja tarkoituksenmukaisuuden rajoja. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaiseksi vangin oikeusturva mainittujen toimenpiteiden yhteydessä muodostuu. Vangit nauttivat perus- ja ihmisoikeussuojaa siinä missä muutkin ihmiset. Kansainvälinen ja kansallinen sääntely suojaa vankeja mielivaltaiselta vallankäytöltä ja epäinhimilliseltä kohtelulta sekä määrittää rajat sille, millä tavoin vankien oikeuksia voidaan rajoittaa. Vankeusrangaistuksen johdosta vanki menettää vapautensa, mutta tämä ei sellaisenaan muodosta perustetta rajoittaa vangin muita oikeuksia. Mikäli vankeusrangaistuksen aikana on tarve rajoittaa vangin perus- ja ihmisoikeuksia tätä enemmän, tulee rajoitukset oikeuttaa erikseen ja rajoitusten hyväksyttävyys arvioida normaalien rajoitusedellytysten mukaan. Vangin oikeuksia voidaan rajoittaa vain lakiin perustuen, joten minkäänlainen laitosvalta rajoitusten oikeuttamisperusteena ei voi tulla kyseeseen. Sitä, miten vankeusrangaistus toteutetaan ja minkälaiseksi rangaistus muodostuu, ohjaavat täytäntöönpanolle asetetut tavoitteet, jotka heijastavat yhteiskunnassa ja kriminaalipolitiikassa vaikuttavia arvoja. Vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan ja edistää vangin sijoittumista yhteiskuntaan. Tavoitteena on näin ollen uusintarikollisuuden vähentäminen. Tässä tarkoituksessa vankeusrangaistus pyritään järjestämään normaalisuusperiaatteen mukaisesti eli niin, että vankilan olot vastaavat mahdollisimman pitkälle yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Lisäksi rangaistus pyritään järjestämään niin, että vangin mahdollisuutta ylläpitää terveyttään ja toimintakykyään tuetaan ja vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja ehkäistään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ns. laitostumisvaikutusten minimoimista sekä panostamista vangin sosiaalisten suhteiden säilymiseen. Vankeusrangaistuksen aikana pyritään siis luomaan pohja sille, että vanki voi vapautumisensa jälkeen selvitä normaalissa yhteiskunnassa rikollista elämäntapaa jatkamatta. Täytäntöönpanon järjestämistä ohjaa toisaalta vahvasti myös eri osapuolten turvallisuusnäkökohdat. Viranomaisilla on velvollisuus järjestää täytäntöönpano niin, että vankien, vankilan henkilökunnan ja yhteiskunnan turvallisuus huomioidaan. Tutkielmassa tarkastellaankin sitä, miten vankien oikeudet ja täytäntöönpanon tavoitteet toteutuvat ympäristössä, jossa osa vangeista pyrkii jatkamaan rikollista toimintaa myös vankilan sisällä. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti järjestäytyneiden rikollisryhmien asemaa ja vaikutusta Suomen vankiloissa, sekä näiden ryhmien toimintaan liittyvää huumausaine- ja väkivaltarikollisuutta. Ilmiöllä on suuria haitallisia vaikutuksia, ja sitä pyritäänkin monin keinoin torjumaan. Tässä tutkielmassa keskitytään ensisijaisesti ilmiön ennaltaehkäisemiseen, eli järjestäytyneiden rikollisryhmien toimintaedellytysten heikentämiseen erinäisten toimenpiteiden avulla. Tutkielmassa sekä selvitetään yksityiskohtaisesti relevanttien säännösten sisältöä, että arvioidaan säännösten soveltamista ja toteutumista käytännössä. Tutkielmassa yhdistyvät erilaiset menetelmät ja lähestymistavat, ja koska aihe on ollut tutkimuksentekohetkellä varsin ajankohtainen, lähdeaineistona on voitu hyödyntää perinteisten oikeuslähteiden lisäksi täydentävästi myös muuta monipuolista aineistoa. Vaikka tutkielma varsinaisesti keskittyy Suomen tilanteen ja lainsäädännön tarkasteluun, ei myöskään kansainvälinen näkökulma jää huomioimatta. Tutkielman keskeisiä havaintoja ja johtopäätöksiä olivat, että lainsäädännössä tulisi läpinäkyvämmin arvioida rajoitusten vaikutusta niiden kohteena olevien vankien näkökulmasta, että viranomaisten olisi syytä aktiivisesti pyrkiä minimoimaan rajoitusten kohteena oleville vangeille aiheutuvia haittavaikutuksia, ja että vankien oikeusturvan sekä toiminnan läpinäkyvyyden parantamiseksi viranomaisten olisi syytä kiinnittää huomiota tekemiensä ratkaisuiden perustelemiseen sekä hyvään hallintoon muutoinkin.
Now showing items 1-3 of 3