Browsing by Subject "varallisuus"

This study examines the relationship between wealth and environmental contributions at individual and country levels by using survey data from EVS, WVS and ISSP and panel data from OECD. For the analysis I use correlation tests, and in the case of panel data, pooled OLS regression and two-way fixed effects regression, and with survey data I use OLS regression and generalized ordered logit model. The aim of this study is to clarify if wealthier countries or individuals contribute more to environment than countries and individuals with lower wealth. Environmental contributions at country level are measured as environmental policy stringency, environmental protection expenditure and environmentally related tax revenues. At individual level environmental contributions are measured as willingness to pay for environmental protection. At country level a positive relationship between wealth and environmental contributions is found, but in individual level the relationship is weak. Also relationship between national wealth and individual willingness to pay is minor. On average individuals willingness to pay for environmental protection stayed standard regardless of wealth, but some differences in averages can be seen comparing the results of different surveys. Results suggests that in wealthier countries the environmental policy is more strict and environmental protection expenditure can be expect to be higher than in lower GDP per capita level countries. The relationship between wealth and environmentally related tax revenues differs from other two variables, because tax base for environmentally related taxes change whit economic development. Previous literature offers inconclusive findings and comprehensive theoretical framework is difficult to form. One of the biggest challenges of this study is the sparseness of suitable and comparable data and thus, results have to be interpreted with caution.

Varallisuuden yhteydestä terveyteen tiedetään niukasti. Sosioekonomisten terveyserojen tutkimuksessa taloudellisten voimavarojen kuvaamisessa on käytetty useimmiten tulotietoja. Väestön vanhetessa tarvitaan entistä parempi mittari kuvaamaan ikääntyneen väestön taloudellisia voimavaroja sekä sosioekonomista asemaa pitkältä aikaväliltä. Lisäksi kotitalouksien yleisen vaurastumiskehityksen ja varallisuuserojen kasvun myötä varallisuutta voidaan pitää entistä merkittävämpänä tekijänä terveydelle. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kotitalouden nettomääräisen kokonaisvarallisuuden, velattoman reaalivarallisuuden sekä rahoitusvarallisuuden yhteyttä kuolleisuuteen. Tutkimuksen aineisto on yhdistelmä Tilastokeskuksen haastatteluin keräämää kotitaloustasoista poikittaisaineistoa varallisuudesta vuosilta 1988, 1994, 1998 ja 2004 sekä Tilastokeskuksen muodostamaa yksilötasoista rekisteriaineistoa, joka koostuu pitkittäisestä kuolleisuusaineistosta ja poikittaisesta sosiodemografisesta aineistosta. Tutkimusväestö koostuu 40–79-vuotiaista suomalaisista, jotka kuuluvat kotitalousväestöön. Kuolleisuusseuranta aloitettiin sen viikon alusta lähtien kun yksilöä koskevan kotitalouden varallisuushaastattelu on tehty. Seuranta päättyy vuoden 2008 loppuun tai kuolemaan. Yhteensä aineisto käsittää 21 526 henkeä ja kuolemia on 3 660. Varallisuuskymmenyksien välistä eroa suhteellisen kuolleisuuden riskissä tarkasteltiin tapaushistoriamalleihin kuuluvan Coxin regression avulla. Varallisuus oli yhteydessä kuolleisuuteen voimakkaammin miehillä kuin naisilla. Nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta yhteys näkyi miehillä läpi jakauman ja naisilla kahdessa varattomimmassa kolmanneksessa. Rahoitusvarallisuuden osalta suhteellinen kuolleisuuden riski oli molemmilla sukupuolilla varakkainta kymmenystä suurempi lähes läpi jakauman. Rahoitusvarallisuuden osalta kuolleisuuserot olivat huomattavasti muita varallisuusmuuttujia pienempiä. Varakkaimmissa kymmenyksissä riskiestimaatit eivät olleet kovin suuria. Erityisesti miehillä riskiestimaatit suurenivat voimakkaasti varattomimpaan kymmenykseen asti. Päävaikutusten mallissa varattomimman kymmenyksen kuolleisuuden riski verrattuna varakkaimpaan kymmenykseen oli nettovarallisuuden osalta miehillä 188 prosenttia ja naisilla 75 prosenttia, velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä 174 prosenttia ja naisilla 77 prosenttia ja rahoitusvarallisuuden osalta miehillä 93 prosenttia ja naisilla 43 prosenttia suurempi. Perhetyypillä, koulutuksella, ammattiasemalla ja kotitalouden tuloilla vakiointi pienensi kuolleisuuden riskiä varattomimmassa kymmenyksessä nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä 36 prosenttia ja naisilla 20 – 21 prosenttia ja rahoitusvarallisuuden osalta miehillä 28 prosenttia ja naisilla 17 prosenttia. Lopullisessa mallissa erityisen korkeaksi suhteellinen kuolleisuuden riski jäi nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä kahdessa varattomimmassa kymmenyksessä ja naisilla varattomimmassa kymmenyksessä ja rahoitusvarallisuuden osalta miehillä varattomimmassa kymmenyksessä ja naisilla kahdessa varattomimmassa kymmenyksessä. Nettovarallisuuden, velattoman reaalivarallisuuden ja rahoitusvarallisuuden mukainen kuolleisuus oli miehillä voimakkaampaa työikäisillä ja naisilla eläkeikäisillä. Erityisesti varattomimmat työikäiset miehet näyttävät olevan riskiryhmää. Työikäisillä naisilla varallisuuden mukainen kuolleisuus oli koholla vain varattomimmassa kymmenyksessä. Tutkimustulosten perusteella varallisuus kuvaa hyvin sosioekonomista asemaa ja taloudellisia voimavaroja terveyserotutkimuksessa. Varallisuuden mukaiset kuolleisuuserot näyttävät johtuvan ennemminkin eroista elinolosuhteissa kuin kulutuskyvyssä. Todennäköisesti eroja niin elinolosuhteisiin ja kulutuskykyyn liittyvässä kuolleisuudessa selittävät pääosin materiaaliset tekijät. Suomalaiseen terveyspolitiikkaan sisältyvien terveyden tasa-arvon ja terveyserojen kaventamisen tavoitteissa tulisi kiinnittää huomiota varallisuuden mukaisiin terveyseroihin.

Aims. The aim of this study was to examine the relation between adolescents’ academic self-efficacy and their family structure, estimated income and estimated quality of parent-child-relationship. Self-efficacy, also known as one’s trust in their own capabilities, is a fundamental source of human motivation. It is positively related to persistence, stress control and performance, all of which support success in school. Earlier studies have shown that family background is related to adolescent’s academic self-efficacy and academic performance. Methods. The data was collected with questionnaires as a part of Mind the Gap -project during spring 2014. The participants (N = 1316) were 13–14-year-old students from elementary schools of the metropolitan area of Finland. Academic self-efficacy was measured of six different school subjects. The estimated income was evaluated in general and in relation to friends. The estimated parent-child-relationship was evaluated in relation to mum and dad seperately. The instruments were based on questionnaries used in previous research. I used one-way analysis of variance to examine, whether there were differences in the levels of academic self-efficacy between groups based on family structure, income and parent-child-relationship. I also used regression analysis to see, whether family structure, evaluated income and evaluated quality of parent-child-relationship predicts the variation of academic self-efficacy. Results and conclusions. Adolescents from intact families had higher level of academic self-efficacy than adolescents from blended families or single parent families. Adolescents who evaluated their income higher had higher level of academic self-efficacy than adolescents with low or mediocre evaluation of income. Adolescents who evaluated their parent-child-relationship higher had higher level of academic self-efficacy than adolescents with poor or mediocre evaluation of parent-child-relationship. Family structure, estimated income and estimated parent-child-relationship predicted academic self-efficacy, but not strongly. The results were similar to earlier findings. The results suggest that adolescents from certain backgrounds might be in greater need of support of their academic self-efficacy. This should be noticed by the school and the caretakers.

Tutkielmassa tarkastelin apokryfikirjoihin kuuluvan Juditin kirjan päähenkilön leskeyttä ja sen vaikutusta hänen toimijuuteensa. Juditin kirjan leskeyttä vertasin toisen temppelin ajan juutalaisen yhteiskunnan ja Raamatun kirjoitusten antamaan kuvaan leskistä. Tavoitteena oli myös selvittää, edellyttikö Juditin toimijuus muita hänen leskeyteensä läheisesti liittyviä piirteitä: hurskautta, kunniallisuutta, kauneutta, yhteiskunnallista asemaa ja varallisuutta. Tutkielmaani valitsin Juditin leskeyteen läheisesti liittyvät ja myönteisiksi tulkitut piirteet, jotka esiintyvät toisen temppelin ajan juutalaisen yhteiskunnan ja Raamatun kertomusten naisia ja leskiä koskevissa kuvauksissa. Lisäksi keskityin vain niihin piirteisiin, jotka kerrotaan Juditin hahmon esittelyn yhteydessä ja jotka toistetaan kertomuksen loppujakeissa. Tutkielmassa keskityin Juditin leskeydestä ja siihen liittyvistä piirteistä kertovien piirteiden jakeiden analysointiin sekä leskeyden ja muiden piirteiden temaattiseen tarkasteluun tutkimuskirjallisuuden, toisen temppelin ajan juutalaiseen yhteiskuntaan ja Raamatun kertomusten leskiin liitetyn kuvan pohjalta. Juditin leskeyttä ja piirteiden toimijuutta tarkastelin sosiaalihistoriallisen lähestymistavan ja intersektionaalisuuden avulla. Tutkielman lähdeaineiston analysoinnin ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta esitän, että Juditin leskeys pohjautuu toisen temppelin ajan juutalaisen ja Raamatun kertomusten antamaan kuvaan leskistä. Juditin leskeys mahdollistaa Juditin itsenäisyyden ja tarjoaa puitteet Juditin toimijuudelle. Toisen temppelin ajan juutalaisuuteen ja Raamatun kertomuksiin liittyvän tutkimuskirjallisuuden perusteella Juditin toimijuus edellyttää leskeyden lisäksi muita piirteitä, kuten varallisuutta. Nämä piirteet mahdollistavat Juditin toimijuuden kertomuksessa tavalla, joka oli kuitenkin patriarkaalisen yhteiskunnan rakenteiden vuoksi epätodennäköistä toisen temppelin ajan juutalaisuudessa ja monissa Raamatun kertomuksissa. Näin ollen esitän, että Juditin leskeyttä ja toimijuutta on sen sijaan tarkasteltava symbolisesti ja juutalaiseen naiseen liitettyinä ihannepiirteinä.

Väestöryhmien väliset terveyserot ovat sosiaaliepidemiologian keskeinen tutkimuskohde ja myös mielenterveyseroista on tehty paljon tutkimusta. Sosioekonominen asema on osittain ristiriitainen mielenterveyden häiriöiden riskitekijä kun taas taloudelliset vaikeudet näyttävät olevan suoremmassa yhteydessä mielenterveyden häiriöihin. Masennuslääkkeiden käyttö on kymmenkertaistunut 1990-luvun tasosta, mutta masennus ei ole väestötasolla yleistynyt yhtä merkittävästi. Pro gradu -työssäni tutkin taloudellisen aseman yhteyttä depressiolääkityksen aloittamiseen sekä siihen, kuinka kauan lääkitystä jatketaan. Taloudellista aseman pääasiallisena mittarina käytetään nettovarallisuutta ja suhteellisia varallisuusryhmiä. Tutkimuksen (seuranta-) aineisto koostuu Tilastokeskuksen Kotitalouksien varallisuus -tutkimuksen tuottamasta poikkileikkausaineistosta vuodelta 2004 sekä Kansaneläkelaitoksen lääkekulukorvaustiedoista koostetusta pitkittäisaineistosta vuosilta 2000–2012 (vuoden 2011 loppu). Tutkimusmenetelminä ovat: a) Lääkityksen aloittamisen elinaikamallinnus Coxin suhteellisten vaarojen mallin sekä Kaplan-Meier -menetelmän sovellusten avulla b) Lääkityksen keston determinanttien mallinnus logistisen regressioanalyysin avulla Aineiston kuvailussa käytetään lisäksi ristiintaulukointeja merkitsevyystesteineen ja mallinnusstrategiaa valittaessa käytetään myös muita tilastollisia menetelmiä. Nettovarallisuuden yhteyttä masennuslääkitykseen vakioitiin muilla taloudellisilla (tulot, velka) ja sosiaalisilla (sivilisääty, koulutus, työttömyys) sekä sukupuolen ja taustalla olevan psyykkisen sairastavuuden suhteen. Alimman varallisuuskymmenyksen suhteellinen riski aloittaa masennuslääkitys oli tutkimusjaksolla noin 60 % vertailuryhmää (IV-VII varallisuuskymmenykset) suurempi. Muiden nettovarallisuusryhmien riskisuhteet eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mikä viittaa siihen, että taloudellisten tekijöiden vaikutus masennuslääkityksen aloittamiselle painottuu niihin, joilla on taloudellisia vaikeuksia. Lääkityksen kestoon tilastollisesti merkitsevä yhteys oli testatuista muuttujista ainoastaan sukupuolella ja sillä, että henkilöllä oli diagnosoitu psyykkinen sairaus. Tutkimuksen tulokset sekä masennuslääkityksen aloittamisen että jatkamisen determinanttien osalta olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Lääkekäyttö on kestoltaan ja määrältään hyvin vaihtelevaa, mutta tämä vaihtelu ei tämän tutkimuksen perusteella selity sosioekonomisilla eroilla.