Browsing by Subject "vegetarismi"

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Mohandas Gandhin vegetarismin syntyä ja kehitystä. Tarkastelen tutkimuksessani Gandhin omia kirjoituksia ja puheita peilaten niitä historialliseen kontekstiin ja Gandhin elämänvaiheisiin. Pyrkimyksenäni on tarkastella Gandhin vegetarismia eri näkökulmista. Tutkin sitä, mistä lähtökohdista hänen kasvissyöntinsä syntyi ja kehittyi, millaiset tekijät siihen vaikuttivat matkan varrella ja sitä, millaiseksi Gandhin vegetarismi lopulta muotoutui. Kiinnitän huomiota erityisesti uskonnollisiin tekijöihin. Selvitän samalla, miten Gandhi pyrki levittämään kasvissyöntiä ihmisten keskuudessa. Gandhi kirjoitti elämänsä aikana hyvin paljon. Päälähteitäni ovat puhe The Moral Basis of Vegetarianism vuodelta 1931, teos Key to Health vuodelta 1948 ja omaelämäkerta Autobiography. My Experiments with Truth vuodelta 1927. Kymmeniätuhansia sivuja sisältävä kokoelma The Collected Works of Mahatma Gandhi on apunani päälähteitäni tukemassa.Tutkimukseni alkaa vuodesta 1888, jolloin Gandhi muutti Englantiin ja päättyy hänen kuolemaansa vuonna 1948. Mohandas Gandhi oli kasvissyöjä jo taustansa takia. Hänen kasvissyöntinsä oli perua hänen vanhemmiltaan, joiden vegetarismi oli luonteeltaan uskonnollista. Hindulaisen perheen kasvissyöntiä väritti usko ahimsaan, jainalaiseen väkivallattomuuden periaatteeseen, joka nousi myöhemmin Gandhin elämän ja toiminnan prinsiipiksi. Muuttaessaan Englantiin 1888 Gandhi tutustui englantilaiseen vegetarismiin, joka painotti terveyttä ja etiikkaa. Englantilainen vegetarismi oli myös yhteiskunnallisesti kantaaottava vaihtoehtoliike, jonka piirissä eli voimakkaasti ajatus yhteiskunnan uudistamisesta kasvisruokavalion avulla. Gandhi sai vegetarismin filosofiaansa perusteet intialaisen uskonnollisuuden kentästä, mutta sen yhteiskunnallinen ulottuvuus oli perua englantilaisesta vegetarismista. Englantilaisista kasvissyöjistä Gandhia inspiroivat etenkin Henry S. Salt, Anna Kingsford ja Howard Williams. Henry S. Saltilta Gandhi sai kipinän vakaumukselliseen kasvissyöntiin. Gandhin ajatus kasvissyönnistä yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä oli myös Saltilta lähtöisin, kuten myös ajatus vegetarismin ekonomisista mahdollisuuksista. Anna Kingsford tuki kasvissyönnin ekonomisuutta ja yhteiskunnallisuutta ja toi Gandhin filosofiaan painotuksen kasvissyönnin terveydellisistä hyödyistä. Howard Williamsilta Gandhin voidaan havaita saaneen idean ihmisen ja ihmiskunnan positiivisesta kehityksestä. Gandhin vegetarismi kehittyi koko hänen elämänsä ajan. Siirtyessään Englannista Etelä-Afrikkaan vuonna 1891 Gandhin tärkein motiivi kasvissyönnille oli terveys. Etelä-Afrikassa hän kuitenkin koki uskonnollisen heräämisen, jonka ansiosta uskonnosta tuli pääsyy hänen vegetaristiselle elämäntavalleen. Gandhin usko väkivallattomuuteen kasvoi ja se ilmeni sekä hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan että vegetarismin filosofiassaan. Intiaan siirryttyään 1915 Gandhin vegetarismi sai vielä uuden ulottuvuuden, kun hän pyrki käyttämään sitä yhteiskunnallisen muutoksen työkaluna. Hänen tavoitteenaan oli auttaa Intian väestöä niin terveydellisesti, moraalisesti kuin uskonnollisesti unohtamatta yhteiskunnallista aspektia. Gandhi levitti kasvissyönnin aatetta lehtiartikkeileilla, puheilla, keskusteluilla, kirjeillä ja kirjoituksilla. Gandhin kasvissyönnin filosofian voi nähdä olleen symbioosi intialaisesta kasvissyönnistä ja viktoriaanisen Englannin vegetarismista. Se muotoutui näiden vaikuttimien sisällöistä jakehittyi Gandhin omien ruokavaliokokeilujen myötä. Vegetaristinen ruokavalio oli Gandhin työkalu hänen pyrkimyksessään yhteiskunnan uudistamiseen. Gandhi uskoi, että oli ihmisen moraalinen ja uskonnollinen velvollisuus pitää huolta terveydestään ja pitäytyä väkivallattomassa ruokavaliossa. Se oli hänelle jumalanpalvelusta, joka auttoi ihmistä tämän matkalla kohti mokshaa, vapautumista. Samalla se kehitti ihmistä ja yhteiskuntaa paremmiksi – Gandhi pyrki uudistamaan myös yhteiskunnan moraalia.

Tutkielmassa tarkastellaan kasvissyöjien kokemuksia kasvissyönnistä ja heidän antamiaan merkityksiä kasvissyönnille. Tutkielmaan on haastateltu kuutta itsensä kasvissyöjäksi määrittelevää henkilöä, joista osa määritteli itsensä myös vegaaneiksi. Koska kasvissyönnin määritelmästä ei olla yksimielisiä, tämän tutkielman tarkoituksena on tuottaa uusia näkökulmia kasvissyönnin ymmärtämiseksi moniulotteisena ilmiönä. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluin. Haastatteluaineisto on analysoitu tulkitsevalla fenomenologisella analyysimetodilla. Metodi on valittu siksi, ettei kyseinen tutkelma keskity fenomenologian yleisen tavan mukaisesti yksittäisen kokemuksen tutkimukseen, vaan tutkimuskohteena käsiteltävään ilmiöön liittyvien kokemusten tutkimiseen. Analyysi on kaksoishermeneuttinen, eli tutkijan tulkinta haastateltavan omasta tulkinnasta. Tutkielmassa käsitellään sekä yksittäisissä haastatteluissa ilmenneitä että jaettuihin teemoihin liittyviä kokemuksia ja määritelmiä. Merkityksellisiksi teemoiksi koetaan jaetusti esimerkiksi kasvissyönnin määrittely; idean ja käytännön erot; tieto, järki ja tunteet; luonnon ja ihmisen suhde; liha kunnon ruokana sekä kasvissyönnin yhteys muihin elämän osa-alueisiin. Kasvissyönnin asemaa verrataan tutkimuksessa esimerkiksi Mäkelän analyysiin ruoan merkkijärjestelmästä, Beckin individualisaatioteoriaan sekä sisäryhmäteorioihin. Kasvissyönnin ja veganismin määritelmissä ruokavalio näyttäytyy haastateltaville tärkeimpänä niitä määrittävänä tekijänä, sillä lihansyönnistä kieltäytymisen lisäksi he määrittelevät itsensä kasvissyöjäksi tai vegaaniksi lähinnä sen mukaan, käyttävätkö he maitotuotteita tai kananmunaa. Kuitenkin se, millaisena kasvissyönti näyttäytyy haastateltavien puheessa, on paljon muutakin kuin määritelmän mukaista lihasta tai eläinperäisistä tuotteista kieltäytymistä. Ristiriitoja koetaan sekä ruokaan liittyvissä käytännöissä, muissa kulutusvalinnoissa että omien ruokailukäytäntöjen ja oman itsen määritelyn välillä Haastateltavat painottavat ruokavaliotaan rationaalisena valintana, mikä pohjaa haastateltavien itse keräämään tietoon. Kasvissyöjät näyttävät olevan myös yhteisen ryhmäidentiteetin omaava yhdenmukainen sisäryhmä, jolle on muodostunut oma subjektiivinen kulttuurinsa. Kasvissyönnissä kollektiivisista puolista huolimatta ilmiö näyttäytyy yksilöllisenä valintana, jota haastateltavat perustelevat eri tavoin. Kasvissyönti on muiden ruokavalioiden tapaan moniulotteinen ilmiö. Ruokavalinnat perustuvat moniin erilaisiin yksilön sisäisiin, sosiaalisiin ja rakenteellisiin tekijöihin. Vaikka ruokavaliota pidetään yleensä kovin henkilökohtaisena asiana, kasvissyöjät ovat kohdanneet kommentointia ruokavaliostaan. Lihasta kieltäytyminen onkin voitu nähdä merkkijärjestelmän horjuttamisena. Kasvissyöntiin tuntuu olevan jokaisella haastateltavalla jokin yksittäinen tärkein motivaatiotekijä. Ajan kanssa sen rinnalle näyttää nousevan myös muita motivaatiotekijöitä usein oman tiedonhaun kautta. Kasvissyönti yksilö valintana voidaan nähdä myös osana Beckin esittämästä individualisaatiosta. Haastateltavat niin sanotusti ottavat ohjat omiin käsiinsä, mitä aktiiviselta yksilöltä vaaditaankin individualistisessa yhteiskunnassa.