Browsing by Subject "vehnä"

Phosphorus (P) plays a major role in cereal production. Total P content is high in Finnish soils but only a fraction of it is available to plants. This phenomena led to generous P fertilization since 1940 increasing the P concentration in fields as well as P balances. Reduced P fertilization since 1970 has decreased soil P concentration, resulting in negative P balances almost in entire Finland. Accumulation of P in the top soil is a result of chemical reactions occurring in the soil. Reactions of P in soils and the ability of the plants to take up P from soil affects the efficiency of P fertilization. P fertilization is most effective when the application rate replaces P removed from the soil in harvested yield. In this theses, results of the long-term fertilization trial (1973-2013) are compiled. The trial included spring wheat (Triticum aestivum L.), barley (Hordeum vulgare L.) and oat (Avena sativa L.). The data gathered was analyzed to investigate crop yield, P concentration of soluble P in soil and the effect of plant species on the concentration of soluble P in soil within 40 years. Rate of P fertilization and plant species affected soluble P concentration in soil. The higher the P fertilization rate was, the higher the soluble P concentration in soil was. The concentration of soluble P did not decrease during the years when the P fertilization rate was reduced. Among all cereals studied, the P balance decreased during the years following the decrease in P fertilization rates. Changes in P balance does not explain chances in soluble P concentration in soil.

Lisensiaatin lopputyön aiheena on rehun viljavalinnan ja raekoon vaikutus mahahaavaumien ja eräiden muiden mahasuolikanavamuutosten esiintymiseen vieroitetuilla porsailla. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä kokeellisesta tutkimusosasta. Sian mahahaavauma on erittäin monisyinen sairaus, jonka ennalta tunnettuja riskitekijöitä ovat erityisesti rehun rakeistus sekä rehun pieni partikkelikoko. Paastottaminen, mutta toisaalta myös rajoittamaton ruokinta ovat myös aiempien tutkimusten perusteella lisänneet mahahaavaumien riskiä. Vehnäpohjaista rehua on myös pidetty ulseratiivisempana kuin esimerkiksi ohra- tai kaurapohjaista rehua. Mahahaavauman kehittymisessä keskeistä on mahalaukun proksimaalisen ruokatorviosan ja mahalaukun distaaliosan välillä normaalisti vallitsevan pH-eron tasoittuminen. Pienen raekoon on arvioitu lisäävän mahansisällön juoksevuutta, jolloin sisältö sekoittuu ja pH-erot tasoittuvat. Mahalaukun ruokatorviosassa ei ole limaa sekä bikabonaatteja tuottavia rauhasia, kuten distaaliosassa, mikä tekee siitä alttiin happamalle mahansisällölle. Vaurioituneessa mahalaukun ruokatorviosassa nähdään eriasteisia epiteelimuutoksia, ja taudin edetessä varsinaisia mahahaavaumia. Haavaumat ulottuvat yleensä limakalvonalaiseen kerrokseen, mutta mikäli leesio ylettää seroosakerrokseen saakka, voi sialle kehittyä mahdollisesti kuolemaan johtava peritoniitti. Mahahaavauma voi arpeutuessaan ahtauttaa ruokatorven aukon. Rehun viljana usein käytettyä vehnää on tässä kokeessa korvattu kauralla. Kokeessa käytettiin sekä pienirakeista (2,5 mm) että suurirakeista (4,0 mm) rehua molemmilla viljavalinnoilla. Näin saatiin aikaan neljä eri ruokintaryhmää: Pienirakeinen vehnä (Ryhmä 1), suurirakeinen vehnä (Ryhmä 2), pienirakeinen kaura (Ryhmä 3) sekä suurirakeinen kaura (ryhmä 4). Tutkimuksessa oli mukana 128 porsasta vieroituksesta 25 päivän ajan. Porsaat arvottiin kahden porsaan karsinoihin. 64 porsasta lopetettiin jatkotutkimuksia varten. Näiden porsaiden mahalaukut arvioitiin sekä makroskooppisesti että mikroskooppisesti ulseraation ja muiden muutosten, kuten striktuuroiden varalta. Mahalaukkujen ruokatorvi- ja distaaliosan pH-arvot mitattiin ja mahansisältö arvioitiin. Kaikkien porsaiden hemoglobiiniarvot mitattiin kokeen puolivälissä ja lopussa. Ripulia ja muita sairauksia seurattiin karsinoittain normaalien hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Kaikilta porsailta otettiin sontanäytteet Brakyspira sp.- infektioiden varalta sekä kahdeksalta ripuliporsaalta lisäksi Lawsonia- infektion varalta. Lopetettujen porsaiden sontanäytteet tutkittiin myös piilevän veren varalta humaanilääketieteessä käytössä olevalla Hemoccult®- pikatestillä. Porsaiden päiväkasvua seurattiin punnitsemalla porsaat neljästi kokeen aikana. Aineistossamme mahahaavaumia esiintyi 39,1 %:lla kaikista tutkituista porsaista; Vähiten ryhmän 2 (18,8 %), ja eniten ryhmän 3 (56,3 %) porsailla. Pienen raekoon todettiin aiheuttavan enemmän ja vakavampia mahahaavaumamuutoksia. Sen sijaan viljavalinnalla ei tässä kokeessa ollut vaikutusta porsaiden mahaterveyteen. Mahalaukun distaali- ja proksimaaliosan välillä vallitseva pH-ero oli mahahaavaisilla porsailla pienempi kuin terveillä. Myös ruokatorven aukon pH oli mahahaavaumista kärsineillä porsailla matalampi kuin terveillä. Päiväkasvu oli parempaa terveillä porsailla kuin mahahaavaisilla. Sen sijaan eroja päiväkasvuissa ei raekoosta tai viljavalinnasta riippuen ollut. Hemoccult®-testi ei osoittautunut soveliaaksi sikojen mahahaavaumien aiheuttamien verenvuotojen osoittamiseen. Lawsonia-positiivisia ei näytteissä todettu, eikä myöskään patogeenisia Brakyspira- kantoja. Tutkimuksemme perusteella rakeistetun porsasrehun raekoko tulisi olla iso, koska mahahaavaumien esiintyminen oli selvästi vähäisempää isorakeisella kuin pienirakeisella rehulla ruokittaessa. Lisäksi, mahahaavaumien todettiin kytkeytyvän alhaisempaan päiväkasvuun. Tutkimusdata antoi myös vahvat viitteet imetysajan riskitekijöiden olemassaoloon; mahahaavaumaiset porsaat olivat jo vieroitusvaiheessa pienikokoisempia, ja olivat useammin ensikon kuin vanhemman emakon jälkeläisiä. Tutkimuksemme näytti, että jatkossa sikojen mahahaavaumataudin tutkimusten painopistettä lihasikaikäisistä eläimistä tulisi siirtää imetysajan riskitekijöiden tutkimukseen.

Vehnän ainutlaatuisten leivontaominaisuuksien vuoksi vehnälajikkeiden leivontalaatu on tärkeä osa vehnän viljelyarvoa. Uusien vehnälajikkeiden leivontalaatu määritetään Luonnonvarakeskuksen järjestämissä virallisissa lajikekokeissa. Taikinan venyvyysominaisuuksia tutkivien menetelmien oletetaan kuvastavan vehnän leivontaominaisuuksia käytännön leivonnassa. Vehnän virallisissa lajikekokeissa vehnälajikkeista valmistettujen taikinoiden venyvyysominaisuuksia tutkitaan ekstensografilla. Ekstensografista on kehitetty myös pienoisversio: taikinan venyvyysominaisuuksia mittaava Kieffer-laitteisto. Kieffer-menetelmä on ekstensografimenetelmää nopeampi ja vaatii huomattavasti vähemmän näytettä. Kieffer-menetelmä ei kuitenkaan ole standardoitu menetelmä, ja sen toistettavuutta ja toimivuutta tutkineiden tutkimusten koeasetelmissa ja tuloksissa esiintyy vaihtelua. Lisäksi menetelmässä taikina muotoillaan käsin, joka ei ole toistettava muotoilutapa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, voidaanko Kieffer-menetelmässä taikina muotoilla ekstensografin muotoilijoilla ja saadaanko näin menetelmän toistettavuutta parannettua. Menetelmää toistettiin käsin muotoilulla ja ekstensografimuotoilulla, jonka jälkeen tutkittiin, pieneneekö tulosten keskihajonta ekstensografilla muotoilun ansiosta. Lisäksi Kieffer-menetelmällä määritettiin yhdeksän vehnän lajikekoenäytteen venyvyysominaisuudet, jonka jälkeen tutkittiin, korreloivatko Kieffer-parametrit lajikekoenäytteiden ekstensongrammien parametrejä paremmin vehnän leivontalaatua kuvaavien parametrien kanssa. Taikinan muotoilu ekstensografilla ei parantanut Kieffer-menetelmän toistettavuutta. Kieffer-parametrit korreloivat keskimäärin ekstensogrammien parametreja voimakkaammin vehnän leivontalaatua kuvaavien parametrien kanssa. Energian todettiin olevan Kieffer-parametreistä toimivin vehnän leivontalaadun arviointiin. Ekstensografin käyttäminen osana Kieffer-menetelmää ei ole käytännöllistä. Kieffer-menetelmä tulisi standardoida ja menetelmään tulisi kehittää siihen tarkoitetut taikinanmuotoilijat

Wheat is the most common crop of the world and there are many plant pathogens that are causing diseases in wheat. In Finland leaf spot diseases cause crop losses every year and typical diseases are for example tan spot and stagonospora nodorum spot. It is possible to use different kind of forecasting models to estimate the risk of the plant disease epidemic and need for controlling. Forecasting models make possible to focus the controlling actions to the right place and time. The aim of this study was clear up how reliably the WisuEnnuste forecasting model can forecast amount of tan spot and stagonospora nodorum spot of wheat. It was estimated how good correlation there is between the risk value of the forecasting model and amount of the disease observed from wheat samples. In addition it was evaluated how well tan spot and stagonospora nodorum spot are recognized visually from the plant samples. The correlation between risk value and real amount of the disease was weak for both diseases. When cumulating risk values were divided into three different classes there were statistically significant differences between classes. It is possible to use boundary values between classes when it is defined what risk values cause warning about the disease. The amount of the data was too small to evaluate how individual factors affect to the risk value. The visual identifying of the diseases was difficult and there happened many mistakes.