Browsing by Subject "verbit"

Tämä leksikaalisen semantiikan alaan kuuluva kielitypologinen tutkimus tarkastelee eteläsudanilaisten surmilaisten kielten nilosaharalaisiin kieliin kuuluvan Etelä-Sudanissa puhuttavan murlen kielen (ISO 639-3: mur) vedessä liikkumista kuvaavia verbejä. Tutkimuksessa verrataan murlen ilmaisutapoja systemaattisesti venäjän kieleen ja selvitetään, kuinka murlen verbit sijoittuvat leksikaalis-semanttiselle kartalle tarkasteltaessa neljää eri tapaa liikkua vedessä (uiminen, kelluminen, purjehtiminen ja ajelehtiminen). Tutkimusaineiston temaattinen analyysi ja järjestely tukeutuu laadullisen tutkimuksen puolistrukturoituun haastatteluun 15 esimerkkilauseen pohjalta. Materiaalin keräämiseen ja tulkitsemiseen sovelletaan alkuperäiskansatutkimuksen lähestymistapaa, jolla pyritään saavuttamaan mahdollisimman relevantti aineisto ja varmistamaan murlen puhujien osallistuminen heidän kieltään koskevaan tutkimukseen. Tutkielman aineisto käsittää 38 murlenkielistä esimerkkilausetta, joista 22 kerättiin murlea äidinkielenään puhuvan vertaistutkijan avustuksella Etelä-Sudanissa 6.11.–5.12.2020. Lisäksi 16 esimerkkiä sisältää katkelmia murle-heimon kertomuksista ja murlen kielelle käännetyistä teksteistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa Moskovan leksikaalis-semanttisen ryhmän vuonna 2007 koordinoimaan laajempaan kielitypologiseen tutkimukseen vedessä liikkumiseen liittyvistä verbeistä yli 40 kielessä (https://linghub.ru/aquamotion/). Murlen kielestä kerätyt esimerkit laajentavat tutkimusta kahlaamista ja uppoamista kuvaaviin tilanteisiin. Tutkimustulokset osoittavat, että murlen kieli voidaan vedessä liikkumista kuvaavien verbien leksikaalis-semanttisten piirteiden tarkastelun perusteella sijoittaa vuoden 2007 tutkimuksessa esitetyllä kolmiportaisella asteikolla (rikas, keskinkertainen, köyhä) keskiryhmään. Murlen kielessä tavataan kuitenkin myös ns. köyhille kielille tyypillisiä piirteitä, esimerkiksi yleisten liikeverbien (tulla, mennä, työntää, saapua) käyttöä erityisverbien sijaan. Näiden tulosten valossa kielten jaottelu kolmeen ryhmään vaikuttaa riittämättömältä. Analyysi osoitti, että paitsi verbeillä myös lauseen syntaktisilla seikoilla, kuten sanajärjestyksellä, verbien aikamuodolla ja transitiivisuudella, kerrontaa tukevilla konjunktioilla ja kulttuurisidonnaisten sanojen käytöllä on tärkeä rooli semanttisten merkitysvivahteiden erottamisessa. Tutkimuksessa havaittiin yhtäläisyyksiä murlen kielen ja pohjoiskaukasialaisten abhaasin ja agulin kielten ja uralilaisen nganasanin kielen ilmaisutavoissa. Tutkielma tarjoaa tietoa vähän tutkitun afrikkalaisen kielen piirteistä 1980- ja 90-luvulla syntyneiden murle-heimon Laŋo-ikäryhmän miesten puheessa. Työ havainnollistaa joitakin eroavaisuuksia leksikon ja transitiiviverbien käytössä varhaisten antropologien ja lähetystyöntekijöiden keräämän lingvistisen aineiston ja tämän tutkimuksen välillä. Tutkimus valottaa pääasiassa karjanhoidosta toimeentulonsa saavan heimon sosioekonomisia ja ekologisia haasteita, joiden ratkaisemista viime vuosina paikallisten sääolosuhteiden aiheuttamat muutokset rankkasateineen ja tulvineen ovat vaikeuttaneet. Tutkielman otsikon ilmaisu een looci tawan (’tulvat peittävät maan’) osoittaa, kuinka tilannetta kuvataan Piborissa. Tutkielma soveltuu kielentutkimuksesta ja kulttuurienvälisestä viestinnästä kiinnostuneelle venäjänkieliselle lukijalle sekä kenelle tahansa, joka hyödyntää alkuperäiskansatutkimuksen metodeja lingvistiseen ja etnografiseen tutkimukseen.

Tutkimus käsittelee presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheiden virkerakenteita, verbejä ja modaalisuutta vuosilta 2016–2020. Tarkemmin tutkimuksessa analysoidaan erityisesti verbien passiivisuutta, nollapersoonaisuutta ja velvoittavaa modaalisuutta. Aineisto käsittää viisi uudenvuodenpuhetta, joissa on yhteensä 490 virkettä. Aineisto on saatavilla presidentin kanslian verkkosivuilta. Tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen ja morfosyntaktinen, ja tutkimus kuuluu semantiikan, morfologian ja syntaksin alaan. Keinoina on hyödynnetty myös modaalisuuden analyysiä sekä retorista analyysiä. Tutkimusongelmia on kolme: Miten Niinistön käyttämät virkerakenteet ovat muuttuneet vuosien aikana? Millaisia verbejä Niinistö käyttää lauseidensa predikaatteina? Millaisia modaalisia lausetyyppejä Niinistö käyttää? Tutkimuksen tuloksena näkee Niinistön puheiden kehittymisen: virkerakenteet ovat yksinkertaistuneet niin, että neli- ja viisilauseisia virkkeitä ei enää ole lainkaan tutkimusaineiston kahdessa tuoreimmassa puheessa. Lisäksi lauseiden määrä per virke on vähentynyt yli 30 %. Verbeissä passiivin ja nollapersoonan käyttö on vähentynyt jonkin verran. Myös monikon ensimmäinen persoona on määrällisesti ohittanut yksikön ensimmäisen persoonan. Niinistö käyttää modaalisuutta hallitusti. Hän rakentaa tyypillisesti velvoittavat rakenteensa joko nollapersoonaisiksi tai monikon ensimmäisen persoonan muotoon, jolloin velvoittavuus on pehmeää ja epätarkkaa tai me-muodon myötä kaikki mukaan ottavaa. Niinistön käyttämät kysymyslauseet ovat pitkälti retorisia, pohdiskelevia ja kohdistamattomia.

Aim. The Verbal Fluency task is one of the naming tasks and it is generally used in clinical neuropsychology and logopedics to investigate for example word retrieval strategies and cognitive flexibility. Previous studies have shown that fluency skills increase strongly as the child grows. So far little is known about the quantitative fluency skills in children under six years of age. The aim of this study is to examine how Finnish-speaking healthy and typically developed children perform a semantic verbal fluency task. The task was divided into six different semantic categories. The aim of the study is to find out whether there is a difference between the performance of 3-year-old, 4-year-old and 5-year-old children, and whether gender has an effect on performance. In addition, the children's performance of the fluency task is compared to their performance in Boston Naming Test and Rapid Automatized Naming Test of pictures and colours to find out whether there is any congruence between the fluency task and the naming tests. Methods. The data was gathered in three different day-care centers in Helsinki from 30 children ages 3 to 5. The children were tested at the day-care centers and their performance was recorded with a dictation machine. Testing was divided into two sections of which the first included the naming tests and the second all the fluency categories. The data was analysed using mainly statistical methods. Results. The results show that age has a significant impact on fluency skills. The largest amounts of correct words were produced by the 5-year-old and the smallest amounts by the 3-year-old children. The older children also made fewer errors than the younger children. All children produced more nouns than verbs. The gender had no impact on the performance in the semantic fluency task, the Boston Naming Test or the Rapid Automatized Naming Test. The results also show some connections between fluency task and naming tests.

Tutkielmassa tarkastellaan värinnimikantaisia essentiaaliverbejä värisyyden kuvaamisen ja aspektin ilmaisun näkökulmasta. Värinnimikantaiset essentiaaliverbit ovat sellaisia entiteetin värisyyttä kuvaavia verbejä, joiden merkitykseen ei sisälly tietoa värinmuutoksesta. Verbejä derivoidaan värinnimisanoista johtimilla -rtA-, -htA- sekä -O(i)ttA- (esim. lilertää, harmahtaa, rusehtaa). Tutkimuksen kohteena olevia verbejä ja niiden merkityksiä käsitellään osana lausetta ja laajempaa tekstikontekstia. Tehtävät havainnot perustuvat Suomi24.fi-keskustelufoorumilta kerättyyn aineistoon, joka käsittää 481 tekstikatkelmaa, joissa esiintyvässä lauseessa on predikaattina tai predikaatin osana tarkastelun kohteena oleva verbi. Tutkielman teoreettisena ja metodologisena taustana toimivat värinnimien alalta tehdyt lingvistiset tutkimukset, eräät kognitiivisen kielentutkimuksen alan merkityksen selvittämiseen liittyvät käsitteet ja metodit, suomen kielen johto-opin periaatteet sekä fennistiikan ja kognitiivisen kielitieteen käsitykset aspektista ja sen määrittymisestä. Sanojen ja laajempien ilmausten merkitys käsitetään tutkielmassa polyseemiseksi, muutoksenalaiseksi sekä kontekstista riippuvaksi. Kontekstina tutkielmassa nähdään tekstikonteksti, sekä sen hahmottamasta kielenulkoisesta maailmasta ne seikat, joita tekstikontekstista voidaan päätellä. Aineistoa tarkastellaan sekä derivaation että aspektin näkökulmasta. Analyysi jakautuu kahteen osaa. Ensimmäisessä osassa tarkasteltavana ovat värinnimikantaisten essentiaaliverbien merkitykset derivaation näkökulmasta. Analyysissä etsitään johdostyyppejä yhdistäviä ja erottavia seikkoja. Johdostyypit -rtA- ja -htA- osoittautuvat analyysin perusteella merkityksiltään hyvin toistensa kaltaisiksi. Molemmat johtimet toimivat värinnimikantaan liittyessään sanaluokanmuuttajajohtimena, ja ne saattavat tuoda kantavärin merkitykseen vivahtamismerkityksen. -htA-verbeille vivahtaminen on hieman tyypillisempää. -O(i)tta-johdokset punoittaa ja rusehtaa ovat merkityksiltään eriytyneitä. Molemmilla kuvataan tiettyjen entiteettien punaista värisyyttä. Punoittaa-verbillä puhutaan yleensä elollistarkoitteisen subjektin ihonvärisyydestä, joka liittyy lähes poikkeuksetta fyysiseen tai psyykkiseen tilaan. Rusottaa-verbillä on kaksi selvästi erillistä merkitystä: taivaan ruskon kuvaus ja ihon värisyyden kuvaus, joka on prototyyppisesti lähempänä ihon normaalia värisyyttä kuin punoittaa-verbillä kuvattava punaisuus. Punoittaa ja rusottaa toimivat lisäksi satunnaisesti myös sanaluokanmuuttajajohdoksina. Toisessa osassa tarkastelun kohteena on aspekti lauseen ominaisuutena. Analyysissä selvitetään, millaisia rajaamattomaksi ja millaisia rajatuiksi hahmottuvia tiloja tarkastelun kohteena olevien verbien ympärille muodostuvilla lauseilla voidaan kuvata. Analyysissä huomio kiinnittyy erityisesti niiden entiteettien luonteisiin, joiden värisyysominaisuuksia tarkasteltavissa lauseissa kuvataan. Kuvattavan värisyyden keston määrittymisessä kuvattavana olevan entiteetin luonteella on suuri vaikutus. Kun puheena on entiteetti, jonka värisyydelle muutos on tyypillistä, kuvattavan tilanteen on mahdollista hahmottua rajatuksi. Kun taas kuvattavan on sellaisen entiteetin värisyys, jolle väriominaisuuden pysyvyys on luonteenomaista, tilanne hahmottuu yleensä aspektiltaan rajaamattomaksi. Analyysissä tarkastellaan lisäksi joitakin sellaisia kestoa ja ajankohtaa kuvaavia adverbiaaleja, joilla kuvattavana olevan aspektiltaan rajatuksi hahmottuvan tilan rajat on mahdollista tuoda huomion kohteeksi. Analyysi osoittaa, että värinnimikantaisilla essentiaaliverbeillä on monenlaisia merkityksiä suomen kielessä. Ainoastaan -O(i)ttA-tyypin johdosten merkityksiin johdin tuo lisätietoa. -rtA- ja -htA-johdosten kohdalla kuvattava värisyys voi hahmottua monenlaiseki ja kulloinkin kuvattavana oleva värisyys tarkentuu kontekstissa. Lisäksi analyysi osoittaa, että leksikaaliselta aspektiltaan rajaamattomat värinnimikantaiset verbit voivat kuvata aspektiltaan rajattuja värisenäolemistilanteita, silloin kun värinmuutos on ominaista kuvattavana olevalle entiteetille.

Tämän maisterintutkielman tutkimusalueena on liettuan kielioppi. Liettua on yksi vanhakantaisimmista yhä puhuttavista indoeurooppalaisista kielistä, joiden balttilaiseen ryhmään kuuluu sen ohella enää ainoastaan latvia. Liettuan kieli on Suomessa varsin tuntematon, vaikka valtaosa sen puhujista asuu täältä verrattain lyhyen matkan päässä. Siitä ei tätä kirjoitettaessa ole ilmestynyt suomen kielellä juuri muuta oppimateriaalia kuin yksi suppeahko asiointisanasto ja pieni sanakirja. Mitään varsinaista oppikirjaa tai kielioppia ei ole kirjoitettu. Tämän työn yhtenä tarkoituksena onkin siten paikata kielen melkoista suomeksi painetun oppimateriaalin puutetta. Työn varsinaiseksi tutkimuskohteeksi on otettu osa suomen ja liettuan kielten verbijärjestelmästä – nominaalimuodot ja niiden käyttö. Nominaalimuodoilla tarkoitetaan ei-finiittisiä verbimuotoja, jotka eivät voi yksinään esiintyä lauseen predikaattina ja joita käytetään nimensä mukaisesti nominien tavoin. Työssä luodaan ensinnä verrattain laaja katsaus suomen kielen infinitiiveihin ja partisiippeihin, minkä jälkeen siirrytään perusteellisesti tarkastelemaan liettuan kielen tärkeimpiä nominaalimuotoja: infinitiiviä, partisiippia, puolipartisiippia, adverbiaalipartisiippia ja supiinia. Tarkastelun pääpaino kohdistuu partisiippeihin. Yhtenä työn tavoitteista on esitellä, mitä eri nominaalimuotoja kielissä esiintyy, miten ne muodostetaan ja mihin tarkoituksiin niitä käytetään. Tämän lisäksi työhön sisältyy vertaileva näkökulma: siinä halutaan selvittää, millaisia tärkeimpiä yhtäläisyyksiä ja eroja kielten nominaalimuotojen välillä esiintyy. Käytetty lähestymistapa on siten kontrastiivinen eli kielten synkroniseen vertailuun perustuva. Kielten nominaalimuotojen välisten erojen ja yhteisten piirteiden valaisemiseksi työhön on sisällytetty molemmilla kielillä runsaasti esimerkkejä ja muotojen muodostamissääntöjä kuvaavia taulukoita. Suomen kielen osalta työn tärkeimpinä lähteinä ovat Nykysuomen käsikirja ja Iso suomen kielioppi. Liettuan verbimuotoja kuvaavat taulukot ja lisäksi monet esimerkkilauseista perustuvat puolestaan Liettuan kielen instituutin julkaisemaan teokseen Dabartinės lietuvių kalbos gramatika. Työn loppuosassa on laajahko liettuankielinen tiivistelmä, joka tekee työstä käyttökelpoisen myös liettuaa äidinkielenään puhuvalle, suomen kielestä kiinnostuneelle henkilölle. Tehtyjen vertailujen tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että suomen kielen nominaalimuodoista infinitiivien käyttöalue on liettuan infinitiivin sovellusaluetta laajempi. Erityisesti suomen toisen ja kolmannen infinitiivimuodon eri käyttötarkoituksia kohti löytyy liettuan kielestä useita eri nominaalimuotoja. Sen sijaan suomen I ja II partisiippi sekä liettuan partisiippi ovat verrattain usein käyttötavoiltaan toisiaan muistuttavia.

The written skills of Finnish become essential for the secondary school students studying Finnish as a second language and literature (F2). Even though they learn the oral skills of Finnish primarily by communicating with their Finnish-speaking coevals, they will need the written skills after finishing secondary school when proceeding with their studies. When teaching the written skills of Finnish, it is important to focus on the relevant issues to enable the language skills to develop in the desired way. In this study I examine the verbs used in the stories of F2-students. I am also aiming to illustrate the changes of the verbs between the various levels of the Common European Framework of Reference for Languages (CEFR). By examining these changes, I can investigate what kind of verbs indicate into better written skills of Finnish. I examine the verbs in two aspects: semantically and morphosyntactically. This study was conducted as a qualitative research, utilizing the principles of linguistic text anal-ysis. As my research material I used Cefling-corpus, which included stories of secondary school F2-students. The stories are placed in CEFR rating in the levels A1–B2. From these 114 stories I gathered 1814 verbs in total. I categorized them semantically by the classification created by Anneli Pajunen (2001). This classification consists of primary-A-verbs, that describe concrete states of affairs, primary-B-verbs, that represent more abstract conditions, and secondary-verbs that evaluate and proportion the relation between the primary-verbs. In addition, I categorized the verbs morphosyntactically i.e. by their grammatical mood, tense and person mood. I also in-vestigated the use of verb phrases and the negative verb. According to this study, the usage of the verbs seems to have a strong connection with the lan-guage skills of the student. However, the remarkable factor in the evaluation of the writing skills was not only the semantic class of the verb, since the shares of primary-A-, primary-B- and sec-ondary-verbs in different CEFR levels did not change linearly. More value was given to the use of the verb in different situations. Especially on the lower levels of CEFR, the students stuck to the simple verbs that were familiar to them, instead of using verbs specific to the situation. These verbs were typically used clumsily to indicate something that would have been more natural to express with a more specific or complex verb. Based on the material the more complex and spe-cific verbs or the abstract and diverse use of the verbs did indicate for higher writing skills and more fluent text. Teaching the verbs and their derivations as a bunch could be an effective way to expand the vocabulary and written expression skills of the student. Regarding the morphosyn-tax, the quantity of verb phrases, negative verb and the usage of the grammatical mood of the verbs did not seem to have a clear connection with the CEFR levels. However, it seems that alt-hough the students evaluated to levels B1–B2 write more accurately than the pupils on levels A1–A2, they also observe the conventions of the text type of a story more firmly. This can be seen as a high usage of imperfect and a coherent way of referencing. Perhaps utilizing the genre skills more while teaching the verbs would result in learning that would be based on the real-life situations of using the language.

There has been little research on writing impairment due to memory illness compared to how common memory illnesses are. For instance, extremely few studies on writing impairment due to Alzheimer's disease have been conducted in Finnish. The effects of AD can often first be noticed in semantic and pragmantic skills. Writing impairments emerge in the early stage of AD, and writing problems can be perceived as early signs of AD. The aim of this research was to study, what kind of changes emerge in the use of verb processes of a person with AD. Previous studies have shown that persons with AD have difficulties processing semantic roles related to verbs due to impairment of semantic memory. In AD the difficulty of generating verbs is not related to syntactic structures of verbs. Research material consisted of diary texts written by a woman with AD. She was born in 1932. Familiziaring with the research material, transcribing and narrowing of the research material was a collaboration between three students writing their Master's Thesis and a University Lecturer. The final research material consisted of texts written in June of 1986, 1996, 2001, 2006, 2008, 2010 and 2012. The verbs were categorized as belonging to Halliday's (2004) five primary process types and then the process types' percentages within the inspection points were calculated. As a result it was noted that the use of verb processes changes in AD. Especially the proportions of the three main process types levelled slightly during the last years of writing: the percentage of material processes declined, the percentage of relational processes remained relatively unchanged and the percentage of mental processes increased. The writer used verbal processes seldom throughout the years, and finally they vanished altogether. Levelling of percentages can be a sign of a fading recount ability in AD when the understanding of complex language and the awareness of incidents that recently happened to self or other incidents weakens as the disease proceeds. This research provides new logopedic information when it comes to impairment of spontaneous writing. It also provides a new perspective for applying SFL in the research of linguistic skills. Research of changes in writing abilities may sometime in the future supply a diagnostic tool in healthcare.