Browsing by Subject "verkkokeskustelu"

Tutkielmassa tarkastellaan empatian ilmenemistä internetin lapsettomuusaiheisilla keskustelupalstoilla. Tutkimuksen aineistona ovat kaksplus.fi-sivuston kahden keskusteluketjun viestit, jotka on julkaistu ajalla 27.9.2013–31.12.2013. Aineistossa on viestejä yhteensä 200. Tutkimuksessa selvitetään, millaisilla kielen keinoilla keskusteluketjujen viesteissä houkutellaan muilta keskustelijoilta empatiaa, millaisilla kielen keinoilla empatiaa osoitetaan toiselle keskustelijalle sekä millaisiin laajempiin tekstilajille ominaisiin jaksoihin empatia viesteissä kytkeytyy. Tutkimuksen teoriatausta on tekstintutkimuksellinen. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielioppi ja systeemis-funktionaalinen kielitiede. Tutkimuksessa keskeisiä käsitteitä ovat kognitiivisen kieliopin piiristä konstruoinnin ulottuvuudet sekä SF-teoriaan kytkeytyvät funktionaaliset jaksot. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään psykologian alan tutkimusta empatian käsitettä avattaessa. Empatialla tarkoitetaan tutkielmassa monitahoista kognitiivista prosessia, jossa eläydytään ja samastutaan toisen henkilön asemaan ja omaksutaan tämän näkökulma. Empatia on sekä toisen henkilön tunteeseen ja tilanteeseen samastumista että myötätunnon osoittamista. Empatian ilmenemistä aineiston viesteissä tarkastellaan yhtäältä kieliopillisten ja leksikaalisten kielen keinojen tasolla ja toisaalta tekstilajin tasolla funktionaalisen jaksoanalyysin avulla. Tarkasteltavia kieliopillis-leksikaalisia keinoja ovat esimerkiksi viesteissä esiintyvät persoonamuodot, joista tarkastellaan yksikön ja monikon ensimmäistä ja toista persoonaa, sekä persoonan kaltaiset ilmaukset, kuten nollapersoona ja passiivi. Lisäksi tarkastelun kohteena ovat konditionaali, määritteet, tunnekausatiivit, kannustavat ja lohduttavat sanavalinnat, nimimerkit, hymiöt sekä kolmen pisteen käyttö. Tekstilajin tasolla empatia kytkeytyy viesteissä muun muassa oman lapsettomuushistorian ja -tilanteen kuvauksiin, tunteiden kuvaukseen, vastaavan kokemuksen kertomiseen, myötäiloa ja lohdutusta tarjoaviin jaksoihin sekä kysymyksiin, joilla voidaan kontekstista riippuen sekä houkutella että osoittaa empatiaa. Empatia kytkeytyy viesteissä myös jaksoihin, joissa pyydetään muilta lupaa liittyä keskusteluun, sekä itsekeskeisyyttä pahoitteleviin jaksoihin. Aineiston analyysi osoittaa, että empatia näkyy viestien kielen piirteissä monin tavoin ja läpäisee kielen eri rakennetasot. Empatia kytkeytyy sekä viestien kieliopillisiin ja leksikaalisiin keinoihin että laajempiin funktionaalisiin jaksoihin, joilla on oma tehtävänsä tekstilajin rakentumisessa ja empatian ilmentämisessä ja joiden rakenteessa ja käytössä on analyysin perusteella hahmotettavissa säännönmukaisuutta.

Laadukkaaseen argumentointiprosessiin sitoutuminen antaa opiskelijalle mahdollisuuden oppia sekä itse argumentoinnista että keskustelun kohteena olevan aihealueen sisällöstä (Chinn & Clark, 2013). Mikäli tällaisia kollaboratiiviseen argumentointiin perustuvia keskusteluja halutaan hyödyntää osana opetusta, tarvitaan työkaluja niiden analysointia ja kehittämistä varten. Tässä tutkielmassa selvitettiin, miten alun perin yhteiskunnallisten keskustelujen analysointiin kehitetty Rainbow-analyysikehys (Baker, Andriessen, Lund, van Amelsvoort & Quignard, 2007) soveltuu fysiikan opettajaopiskelijoiden käymän fysiikan sisältötietoon liittyvän keskustelun analysointiin ja esitettiin, millaisia piirteitä opiskelijoiden välisistä keskusteluista voidaan sen avulla tunnistaa. Lisäksi esitettiin määrällisiä tunnuslukuja tehdystä analyysistä. Rainbow-analyysin suorittamisen lisäksi tutkittiin analysoitujen keskustelujen oppositionaalisuusastetta ja eksplisiittisesti perusteltujen kommenttien määrää. Sekä oppositionaaliset että perustellut väitteet ovat kummatkin laadukkaan argumentoinnin tunnusmerkkejä (Rapanta, Garcia-Mila & Gilabert, 2013). Tutkielmassa analysoitiin yhteensä 12 kahden tunnin mittaista Moodle-verkkokeskustelua, joissa fysiikan aineenopettajaopiskelijat pohtivat yhdessä, kuinka tiettyihin kvanttifysiikan aiheisiin liittyvät sisältötiedot tulisi järjestää uudelleen aiheiden opettamista varten. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin (Elo & Kyngäs, 2008) keinoin. Analyysin alussa havaittiin, että Rainbow-analyysikehys ei sellaisenaan soveltunut tutkielman aineiston analysointiin, mutta siitä muokatun version avulla saatiin aineiston analyysiyksiköt jaettua seitsemään pääkategoriaan, jotka kuvaavat analyysiyksiköiden tehtäviä keskustelussa. Tämän jälkeen analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, mikä oli kunkin analyysiyksikön tarkempi tehtävä keskustelussa. Lopulta muodostettiin tehtäviä vastaavat, seitsemälle pääkategorialle alisteiset 66 alakategoriaa ja kaikista kategorioista koostuva hierarkkinen kategoriarakenne. Määrällisessä analyysissa laskettiin kuhunkin kategoriaan sijoitettujen analyysiyksiköiden määrä. Havaittiin esimerkiksi, että sanamäärällä mitattuna peräti 88,4 % aineiston kaikesta vuorovaikutuksesta kuuluu neljään keskustelun tavoitteiden kannalta tärkeimpään, argumentointiin liittyvän vuorovaikutuksen kategoriaan. Aineiston neljän ylimmän kategorian analyysiyksiköistä 18,9 % on oppositionaalisia toista keskustelijaa kohtaan ja 31,8 % eksplisiittisesti perusteltuja. Tällaisten kommenttien osuutta keskusteluissa saattaisi olla mahdollista kasvattaa. Tutkielmassa on esitelty keinoja, joista voisi olla apua. Tutkielmassa tuotettiin Rainbow-analyysikehyksestä muokattu versio, joka sopii löyhästi strukturoidun, fysiikan sisältötietoon liittyvän keskustelun analysointiin. Tämä toteutettiin laatimalla analyysin aikana sitä ohjaavat säännöt, raportoimalla ne huolellisesti sekä määrittelemällä aineistosta syntyneiden kategorioiden avulla kukin Rainbow-pääkategoria uudelleen. Syntynyttä analyysikehystä tulee edelleen kehittää analysoimalla sen avulla lisää keskusteluja. Analyysikehyksessä on useita kategorioita, jotka saattaisivat toimia indikaattoreina oppimisen kannalta laadukkaasta keskustelusta. Lisätutkimuksia tarvittaisiin selvittämään, mitkä kategorioista voisivat olla erityisen hyödyllisiä tässä suhteessa.

Tarkastelen tutkimuksessa Suomi24-keskustelupalstan historia-aiheisia keskusteluja ajalta 2004-2014. Kokonaisuudessaan aineisto koostuu 25 765 keskustelusta, joita käsittelen määrällisesti vertailemalla, mistä aiheista keskustellaan, ja kuinka paljon keskustelua aiheet herättävät. Laadullisessa analyysissa tiivistän keskusteluissa toistuvia tapoja käyttää historiaa sosiaalisen identiteetin rakentamiseen sekä tunteidenkäsittelyyn. Keskeisimmät soveltamani taustateoriat ovat sosiaalisen identiteetin teoria, tunteidensäätelyn psykologia sekä muistitutkimuksen kollektiiviset sovellukset. Suomi24-historiapalstalla keskustellaan erityisesti Suomen itsenäisyyden ajan historiasta painottaen sotahistoriaa ja poliittista historiaa. Erityisesti talvi- ja jatkosota kiinnostavat samoin kuin sisällissota. Lähihistoriasta ja itsenäisyyttä vanhemmasta historiasta keskustellaan jonkin verran, mutta nämä eivät herätä yhtä pitkiä keskusteluja kuin sotateemat. Historian henkilöistä keskusteltaessa Mannerheim nousee yli muiden, ja Suomen historian ulkopuolelta kiinnostusta herättävät Hitler ja Stalin. Vastaavasti Saksan ja Venäjän historiat korostuvat verrattuna muuhun maailmanhistoriaan. Toinen maailmansota on ylivoimaisesti suosituin aihe silloin, kun ei puhuta Suomen historiasta. Historiakeskustelu on luonteeltaan pääosin tunnelatautunutta ja paikoin aggressiivista. Myös asiantuntevaa ja harrastuneisuutta ilmentävää keskustelua käydään, mutta näissäkin keskusteluissa tunneorientoituneet keskustelijat ja häiriköt vievät keskustelua tunnepitoiseen suuntaan. Paljon myös puhtaasti ”trolleiksi” luokiteltavia keskustelunavauksia ja kommentteja löytyy. Keskustelujen ajallisesta tarkastelusta voidaan myös löytää viitteitä keskustelujen luonteen muuttumisesta yhä aggressiivisempaan suuntaan heikentyneen taloustilanteen ja epävarmempien työmarkkinoiden myötä vuodesta 2009 alkaen. Suurin osa tunnepitoisista keskusteluista liittyy vastakkainasetteluihin, joissa historiaa käytetään oikeutuksena vihanpidolle, moralisoinnille, uhriutumiselle tai valta-asemien haastamiselle. Omiksi koettujen arvojen ja ryhmien vastakohdaksi muodostuvat ulkoryhmien historiakäsitykset ja moraaliperusteet. Keskeisimmät jakolinjat keskustelijoiden poliittisesta ajatusmaailmasta sekä kansallisesta identiteetistä. Ryhmärajat vallitsevat nykyisyydessä, mutta niiden käsittely tapahtuu historian kautta. Historiasta pyritään löytämään teemoja, jotka korostavat oman ryhmän kunniakasta ja oikeutettua asemaa tai ulkoryhmien syyllisyyttä ja moraalittomuutta. Keskeisimmät jakolinjat löytyvät karkeasti oikeistolaisen, konservatiivisen ja nationalistisen historiatulkinnan sekä näihin kriittisesti ja haastavasti suhtautuvien tulkintojen väliltä. Molempiin tulkintatapoihin mahtuu ajatuksia äärilaidasta toiseen, mutta päälinjat pysyvät samoina teemaan katsomatta. Joidenkin keskustelijoiden identiteetti rakentuu tietämyksen ja harrastuneisuuden varaan, siinä missä häiriköt löytävät tyydytystä saadessaan vastauksia provokaatioilleen. Sukupuoli-identiteettien puolesta kaikkea keskustelua leimaa maskuliinisuus ja naisellisuuden pelko tai välttely. Suomi24-historiapalstalta ei voida tehdä yleistyksiä koskemaan koko väestöpoolin historiakäsityksiä tai historiankäyttöä. Tarkasteluni kuitenkin osoittaa, että historiasta keskustellaan Suomen suurimmalla keskustelupalstalla aktiivisesti ja, että keskustelu herättää tunteita. Omien arvojen ja historiakäsitysten puolustaminen koetaan niin tärkeäksi, ettei edes selvästi ”trolleiksi” tarkoitettuja kommentteja jätetä omaan arvoonsa. Kiivaat väittelyt ja tunnelatautunut kielenkäyttö kertovat, että historiasta löytyy paljon rakennusaineksia identiteeteille, mahdollisuuksia sitoa tuntemuksia omaksi tai vihollisten historiaksi koettuun sekä hyökätä ulkoryhmiä vastaan historiasymbolien kautta. Internet tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia käyttää historiaa, ja on oleellista ottaa nämä huomioon tarkasteltaessa suomalaisten tapoja käyttää ja ymmärtää historiaa.

Tutkielmani aiheena on kysymysmerkkiin päättyvä epäsuora kysymyslause Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien verkkouutisten kommenttikeskusteluissa. Työssäni selvitän, minkälaisia kysymysmerkkiin päättyviä epäsuoria kysymyslauseita aineistossani esiintyy ja minkälaisia puhe- ja vuorovaikutusfunktioita niillä on. Joukossa on muutamia pisteeseen päättyviä epäsuoria kysymyslauseita, joita olen myös analysoinut ja jotka antavat hyvän vertailukohdan siihen, miten lausetyyppiä käytetään eri välimerkkien kanssa. Tutkielmani lähtökohtana on se fennistiikassa tunnustettu tosiseikka, että kysymysrakenteita käytetään vuorovaikutuksessa moneen muuhunkin tarkoitukseen kuin kysymiseen. Työni teoreettinen tausta on funktionaalisessa kielentutkimuksessa, puheaktiteoriassa ja keskusteluntutkimuksessa. Aineistoni koostuu yhteensä 52 kommenttipuheenvuorosta, jotka olen kerännyt Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien verkkosivuilta ajalla 1.1.– 28.2.2022. Nämä puheenvuorot sisältävät yhteensä 61 epäsuoraa kysymyslausetta, joista 55 päättyy kysymysmerkkiin ja 6 pisteeseen. Osassa puheenvuoroista on useampi kuin yksi epäsuora kysymyslause, ja osassa esiintyy sekä kysymysmerkkiin että pisteeseen päättyviä lausumia. Käytän työssäni yksittäisestä kommentista käsitettä kommenttipuheenvuoro tai puheenvuoro ja sen tuottajasta käytän käsitettä keskustelija. Analysoimistani virkkeistä käytän käsitettä lausuma, joka kattaa sekä epäsuoran kysymyslauseen että sitä edeltävän päälauseen. Olen analysoinut epäsuoran kysymyslauseen sisältäviä lausumia osana puheenvuoroa, jossa ne esiintyvät. Analyysissani olen tarkastellut yksittäisten lausumien syntaksia ja puheenvuoroissa esiintyviä, verkossa tapahtuvan kirjoitetun vuorovaikutuksen kannalta keskeisiä piirteitä kuten affektisuutta. Analyysistani ilmenee, että epäsuora kysymyslause esiintyy aineistossani tiettyjen vakiintuneiden päälausetyyppien ja predikaattien täydennyksenä. Vuorovaikutuksen kannalta epäsuoralla kysymyslauseella on aineistossani monenlaisia funktioita; sitä käytetään sekä retorisen että aidon kysymyksen tavoin ja lisäksi sillä on topiikkia esittelevä ja vuorovaikutukseen kutsuva funktio. Epäsuoran kysymyslauseen avulla voidaan myös esittää väitteitä ja kyseenalaistaa muiden keskustelijoiden näkemyksiä. Mikäli samassa puheenvuorossa on sekä pisteeseen että kysymysmerkkiin päättyviä epäsuoran kysymyslauseen sisältäviä lausekomplekseja, esiintyvät ne puheenvuorossa aina ensin pisteeseen päättyvänä. Tyypillistä on myös, ettei lausumille löydy vain yhtä puhe- tai vuorovaikutusfunktiota, vaan niiden muotoilu mahdollistaa erilaisia tulkintoja. Työni osoittaa, että epäsuoran kysymyslauseen päättäminen kysymysmerkkiin ei ole pelkästään osoitus heikosta kirjoitetun yleiskielen normien hallinnasta, vaan rakennetta hyödynnetään vuorovaikutuksessa eri tarkoituksiin, jolloin kysymysmerkki myös kantaa merkityksen kannalta olennaista tietoa. Sen selvittäminen, onko kyseessä kenties jo lauseopillinen muotti tai tietyissä vuorovaikutustilanteissa vakiintunut konstruktio, vaatisi vielä jatkotutkimusta.

Tässä kriminologian maisterintutkielmassa tutkin incel-yhteisön kriminologisia narratiiveja incels.co -keskustelupalstalla. Tarkastelen incel-yhteisöön liitettyjä surmaajia käsitteleviä narratiiveja ja analysoin, miten niissä ilmenee rikosmyönteisiä asenteita. Aiheen tutkiminen on sekä kriminologisesti että yhteiskuntapoliittisesti merkittävää. Incelit eli vastentahtoisessa selibaatissa elävät muodostavat etenkin verkossa yhteisön, jossa kannatetaan äärimmäisen misogynistisiä näkemyksiä ja koetaan, että yhteiskunnassa hierarkia määräytyy sukupuolen ja viehättävyyden perusteella näin suosien naisia ja syrjien miehiä, jotka eivät ole viehättäviä. Liikkeen nimissä tehtyjä väkivallantekoja on luonnehdittu poliittisesti motivoituneeksi väkivallaksi. (Baele, Brace & Coan, 2019). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii oppimisteoria. Eriyttävän oppisaltistumisen teorian mukaan rikosalttius on oppimisen tulosta ja rikoskäyttäytyminen opitaan kommunikoimalla muiden kanssa (Sutherland & Cressey, 1978). Yleisessä oppimisteoriassa rikosmyönteiset asenteet voidaan jakaa moraalitunteisiin liittyviin asenteisiin, rikollisiin samaistumiseen, kontrollin vastaisiin asenteisiin ja neutralisaatioihin (Andrews & Bonta, 2010). Tutkimusmenetelmänäni olen hyödyntänyt narratiivista kriminologiaa. Narratiivinen kriminologia on kiinnostunut siitä, miten tarinat eli narratiivit inspiroivat, yllyttävät tai ylläpitävät vahingolliseen toimintaan osallistumista tai estävät tästä toiminnasta irtautumista (Presser & Sandberg, 2015). Tutkielman aineisto on kerätty loka-marraskuussa 2019 sittemmin suljetulta incels.co -nimiseltä keskustelupalstasivustolta. Analysoitavia kommentteja on yhteensä 386 yhteensä seitsemästä eri surmaajia käsittelevästä keskustelusta. Analyysi osoittaa, että ihailunarratiiveissa esiintyy surmaajien näkemistä pyhimyksenä, sankarina sekä sisällöntuottajana. Kostonarratiiveja kohdistetaan naisia sekä yleisesti yhteiskuntaa kohtaan. Samaistumisnarratiiveissa keskustelijat samaistuvat surmaajan henkilöprofiiliin ja osoittavat heitä kohtaan empatiaa. Toisaalta heillä on myös samaistumiseen liittyviä torjuvia asenteita. Samaistumisnarratiiveja löytyy aineistosta eniten. Analyysin perusteella pyhimys-, sankari-, sekä kostonarratiivit ovat kriminologisesta näkökulmasta kaikista vahingollisimpia. Analyysin perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, että yhteisön kriminologiset narratiivit opettaisivat tai edistäisivät rikosmyönteistä käyttäytymistä. Toisaalta analyysi vakuuttaa, että yhteisön kannattama misogynistinen maailmankuva on vahingollinen, ja se voi johtaa rikolliseen käyttäytymiseen. Kriminologisten narratiivien performatiivisuus on potentiaalisesti vaarallista, koska yhteisön ideologia ei vain jäsennä maailmaa vaan myös muovaa sen jäsenten todellisuutta. Todellisuuden muovaaminen eli uusien ideologioiden omaksuminen opitaan verkossa.

Tutkielmassa tarkastellaan verkkokeskustelupalstalla käytyä jääkiekkoaiheista keskustelua, SM-liiga in Englishiä, jossa suomenkieliset keskustelijat leikittelevät tahallisen huonolla englannin kielellä. Tutkimuskysymyksiä ovat: minkälainen kielimuoto ”huono englanti” on ja miten siihen suhtaudutaan tässä kyseessä olevassa diskurssiyhteisössä. Työ sijoittuu sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen aloihin, ja se yhdistelee koodinvaihdon ja kieliasenteiden tutkimuksen me-todeja. Aineisto on kerätty jääkiekkoaiheiselta Jatkoajan keskustelupalstalta, ja sen analysoinnin ohella työssä esitellään yleisemmällä tasolla englannin kielen asemaa Suomessa. Teoriataustana käy-tetään sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen keinoja, kuten koodinvaihdon ja kieliasenteiden tutkimusta. Analyysiluvuista ensimmäisessä käsitellään ”huonoa englantia” tyylikeinona ja sitä, minkälaisia piirteitä kielimuodolla on. Toisessa analyysiluvussa näkökulma laajenee, kun tarkas-tellaan keskustelun ja kielimuodon merkityksiä sekä funktioita. Työssä käy ilmi, että ”huono englanti” on keskustelijoille luonnollinen ja helponoloinen kielire-surssi, jonka tehtävänä on luoda huumoria. Tämän huumorin keinot ovat keskustelijoille selviä: ne eivät vaadi metakielellä tehtävää selvitystä. Huumorin luontitapoja on löydettävissä niin ään-teiden, lauseiden kuin yksittäisten sanojenkin tasolla. ”Huono englanti” on produktiivinen kielire-surssi, jota keskustelijat kehittelevät luontevasti eteenpäin. Toisaalta he myös ottavat mieluusti käyttöön muiden kehittelemiä termejä. Ironia, joka kohdistuu useasti suomalaisiin itseensä, on vahvasti näkyvissä keskustelussa. SM-liiga in Englishiin kohdistuu kahdenlaisia asenteita: toisaalta jotkut pitävät sitä ärsyttävänä, jopa junttimaisena, toisaalta toisten mielestä se edustaa erityisen hauskaa huumoria. Ketjusta esitetyt kommentit ilmentävät samantyyppisiä asenteita kuin englannin kielen käytöstä suomen-kielisten keskuudessa on yleisestikin esitetty. Englannin asemaa suomenkielisille verkkokeskus-telijoille tärkeänä kieliresurssina ei kiistetä, mutta toisaalta se nähdään monesti myös uhkana suomen kielen olemassaololle.

Tutkielmassa tarkastellaan kuulemma-partikkelin käyttöä internetin keskustelupalstavuorovaikutuksessa. Tutkielman keskiössä on kuulemma-partikkelin avulla tuotetut referoivat vuorot ja niihin vastaaminen. Tavoitteena on kuvailla, miten kuulemma-partikkelin yhteydessä tuodaan julki referaatin lähde ja toisaalta, miten referoituun asiantilaan ja itse referaattiin asennoidutaan sekä referoivassa viestissä että sen saamissa vastauksissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty Kauppalehden keskustelupalstalta, ja aineisto koostuu monia erityyppisiä aiheita sisältävistä keskusteluista: niissä pohditaan esimerkiksi sijoittamista, ilmastonmuutosta, asiakaspalvelukokemuksia ja pihatöitä. Tutkielman menetelmänä on hyödynnetty keskustelunanalyysia, jotta kuulemma-partikkelin avulla referoitujen sisältöjen tuottamaa vuorovaikutusta on saatu näkyväksi. Kuulemma-partikkelin valinta referoinnin keinoksi mahdollistaa referaatin lähteen julkituomisen, mutta referaatin tuottavan henkilön ei ole välttämätöntä tuoda julki tiedon lähdettä. Tämä valinta voidaan kuitenkin nostaa keskustelussa tarkasteltavaksi, ja muut keskustelijat voivat kyseenalaistaa referaatin esittäjän tiedollisen pääsyn. Kuulemma-partikkelilla tuotetun referaatin sisältävät vuorot vaikuttavat myös keskustelussa kielellisesti ilmi tuotuihin asenteisiin. Referoivan kuulemma-partikkelin sisältämät vuorot itsessään voivat osoittaa referoijan asennetta kyseiseen asiantilaan, mutta koska keskustelupalsta on vuorovaikutuksellinen ympäristö, muut keskustelijat tuovat esille omia asenteitaan vastauksissaan. Vastausviesteissä voidaan osoittaa myötämielisyyttä joko referoitua asiantilaa tai itse referaattia kohtaan, mutta myös kyseenalaistaa, epäillä tai suorastaan vastustaa referoivan viestin osoittamaa asiantilaa tai sen kirjoittajaa, joskus jopa alkuperäistä lähdettä kohtaan. Jatkotutkimus kuulemma-partikkelin käyttöön keskusteluissa on tarpeen, sillä tämä tutkielma perustuu vain yhdeltä keskustelupalstalta poimittuihin keskusteluihin ja jättää näin ollen auki tarpeen esimerkiksi kasvokkaiskeskusteluissa käytetyn referoivan kuulemma-partikkelin tutkimukselle.

Corporal punishment is a relatively common phenomenon in Finland even though it has been declared illegal since 1984. The subject of the research was computer-mediated discussion concerning corporal punishment in the Helsingin Sanomat website. My research questions were: 1. How the discussion concerning corporal punishment was constructed? 2. What are the special features of the language used in the discussion concerning corporal punishment? 3. What kind of discourses justify or oppose corporal punishment in the discussion? The topic was approached within the frame of social constructionism using discourse analysis as a method. The dimensions, special features and arguments produced by the analysis were interpreted in the light of the history of corporal punishment, the Finnish upbringing climate and computer-mediated communication study. The discussion was constructed of three main subjects, which were: (1) the article that started the online discussion, (2) the juxtaposition between corporal punishment and free education and (3) the justifications and oppositions of corporal punishment. The discussion concerning corporal punishment was argumentative, questioning and dilemmatic. The most common ways of reasoning were: appealing to personal experience, emotion and authority. There were six discourses favoring corporal punishment. These were: denial discourse, irresolution discourse, future discourse, personality discourse, authority discourse and biblical discourse. There were seven discourses opposing corporal punishment. These were: limited measures discourse, generation discourse, disadvantage discourse, learning discourse, crime discourse, equality discourse and extreme example discourse. Discourses opposing corporal punishment referred to medical and psychological views of upbringing whereas discourses favoring corporal punishment referred to religious comprehensions in addition to other references. The results indicate that corporal punishment is a very personal and sensitive topic that invokes strong emotions. It's notable that there was little discussion concerning the illegality of corporal punishment or the human rights of children. It was also difficult to specify the disadvantages of corporal punishment in the discussion. The discussion concerning corporal punishment in the Helsingin Sanomat website resembled the public discussion before the legislation of 1984. The debate was still focused on whether corporal punishment is a useful method of raising children. The fact that the use of corporal punishment is always an offence against human rights not to mention a criminal act was almost entirely neglected.

Sananvapautta on yhteiskuntatieteissä pidetty käsitteenä, jolla ei ole yhtä oikeaa määritelmää, ja jonka taustalla on erilaisia käsityksiä yhteiskunnasta ja poliittisesta toimijuudesta. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten kansalaiskeskustelussa perustellaan sananvapauden merkitystä ja olemassaoloa. Tutkimusaineistoni koostuu blogikirjoituksista ja verkkokeskusteluista, ja soveltamiani tutkimusmenetelmiä ovat laadullinen sisällönanalyysi ja argumenttianalyysi. Tuomalla vähemmälle kartoitukselle jääneen kansalaisnäkökulman muiden näkökulmien rinnalle tarjoan akateemiseen ja julkiseen sananvapauskeskusteluun uuden analyyttisen jäsennyksen. Tutkielmani teoriaosiossa erittelen sananvapautta moniulotteisena yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä. Esittelen akateemista sananvapauskeskustelua usein jäsentävät käsiteparit negatiivinen–positiivinen ja yksilähtöinen–yhteisölähtöinen sekä käyn läpi klassiseen liberaaliin sananvapauskäsitykseen pohjaavat sananvapauden oikeutusperusteet, jotka ovat myös analyysini pohjalla. Tarkastelen myös akateemista keskustelua tutkielmani kontekstista eli verkon kansalaiskeskustelusta. Analyysini perusteella sananvapaudesta käytävä kansalaiskeskustelu muistuttaa akateemista keskustelua siinä, että perustelut voidaan jakaa instrumentaalisiin ja konstitutiivisiin. Moni aineistoni keskustelija ei varsinaisesti perustele sananvapautta vaan lähestyy sitä ehdottomana joko–tai-tilanteena. Merkittävä osa keskustelijoista kuitenkin liittää sananvapauden olemassaolon ja merkityksen ennen kaikkea sen hyviin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotka puolestaan liitetään usein vapaan keskustelun tuloksena saavutettavaan uuteen tietoon ja uusiin näkökulmiin. Oletus ja toivomus tiedon lisääntymisestä ja totuuden löytymisestä ovat keskeisiä myös klassisessa liberaalissa sananvapauskäsityksessä. Aineistoni keskustelusta nousee muitakin selkeitä yhtäläisyyksiä juuri klassiseen liberaaliin sananvapausteoriaan, kuten rationaalisen keskustelun painotus ja konsensushakuisuus. Toisaalta moni keskustelija painottaa yhteisymmärryksen tavoittelun sijaan sitä, että kaikenlaisten näkemysten tulee saada olla olemassa. Näkemystä voidaan peilata jälkistrukturalistiseen teoriaan, jossa olennaisena pidetään nimenomaan vastakkaisia näkemyksiä sisältävää keskustelua eikä niinkään parhaan mahdollisen lopputuloksen tavoittelua. Positiivisen ja negatiivisen vapauskäsityksen näkökulmasta voidaan todeta, että aineistossani puhutaan enemmän keskustelun rajoista ja rajoituksista kuin siitä, miten sananvapauden toteutumista tai tasapuolista jakautumista voisi edistää. Toisin kuin etukäteen olisi voinut olettaa, kansalaiskeskustelu sananvapaudesta ei aineistoni perusteella kuitenkaan ole pelkkää tunnepitoista kiistelyä siitä, mitä sananvapaus on tai ei ainakaan ole. Akateemisen keskustelun tavoin se sisältää monenlaisia rinnakkaisia ja ristiin meneviä näkemyksiä esimerkiksi vapauden olemuksesta ja poliittisen toiminnan tavoitteista.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee retorisia keinoja ja vaikuttamista. Aineiston olen kerännyt demi.fi-keskustelufoorumilta. Aineistooni kuuluu neljä eri viestiketjua, jotka yhteensä sisältävät 372 viestiä. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitä toistuvia piirteitä kielenkäytöllä verkkokeskustelussa on – millainen kommunikaation muoto nuorison verkkokeskustelu on? Miten nuoret käyttävät argumentoinnissaan seuraavia retorisia keinoja: kirosanat, koodinvaihto, auktoriteetin lausunnolla vahvistaminen, esimerkit ja rinnastukset, ironia ja retoriset kysymykset? Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen, enkä pyri numeerisiin johtopäätöksiin. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat eräät internetistä ja verkkokommunikaatiosta tehdyt tutkimukset ja retoriikan ja diskurssianalyysin tutkimus. Laaksosen, Matikaisen ja Tikan (2013) mukaan verkosta on tullut erityisesti länsimaissa ubiikki kokonaisuus, jota on perusteltua tutkia. Verkkokeskustelulla on tiettyjä kommunikatiivisia piirteitä. Retoriikka on tutkimusala, jolla on pitkä historia ja joka tarkastelee vakuuttamaan pyrkivää argumentoivaa kielenkäyttöä. Jokisen (1999) mukaan retoriikalla on yhtymäkohtia diskurssianalyysiin. Retoriset keinot puolestaan ovat hänen mukaansa keinoja vakuuttaa yleisö. Retoristen keinojen onnistuneella käytöllä saadaan vakuuttavasti kuulijat puolelleen. Olen aineistoanalyysini perusteella havainnut, että nuorison keskustelufoorumilla erilaisia retorisia keinoja käytetään pääpiirteissään seuraavilla tavoilla: sanoman perille menemistä tehostetaan napakoilla kirosanoilla ja koodinvaihdolla; ihmisoikeuksiin, etiikkaan ja tunteisiin vedotaan esimerkeillä ja rinnastuksilla, retorisilla kysymyksillä ja auktoriteetin lausunnolla vahvistamisella; toisen argumentti pyritään kumoamaan ja toinen tekemään jopa naurunalaiseksi ironisilla ilmauksilla. Tutkimus demi.fi:n verkkokeskustelujen kielenkäytöstä on spesifinen tapaustutkimus.